Tuki työolosuhteiden järjestelyyn työvoimapalveluista: tietoa työterveyshuollolle

Tapaus 1.

Pekan näkö alkoi heikentyä, kun hän oli toiminut lääkärinä yli 30 vuotta. Näön heikkeneminen alkoi vähitellen vaikeuttaa päivittäistä työtä, kuten tipan laittamista suoneen ja röntgenkuvien katsomista. Potilastietojärjestelmä perustui näköaistiin, ja teknisten muutosten lisäksi toisen henkilön avun saaminen potilastyössä jatkamiseksi oli välttämätöntä.

Lukunäön heikentymisen myötä tilannetta selvitettiin sairaalan näkökeskuksessa, ja tiedot siirrettiin potilaan luvalla työterveyshuoltoon. Työterveysneuvottelussa työterveyslääkäri ehdotti, että toisen henkilön antaman avun saamiseksi olisi mahdollista hakea tukea työolosuhteiden järjestelyyn työvoimapalveluista. Työnantajan hakemuksen perusteella työvoimahallinto myönsi tukea työolosuhteiden järjestelyyn koskien toisen henkilön antamaa apua työssä (kuva 1 «»2).

Tuen turvin osastosihteerin tehtävänkuvaa muutettiin siten, että hän auttoi lääkäriä päivittäin painetun tekstin muuttamisessa sähköiseen muotoon, lausuntojen laatimisessa, eri tietojärjestelmien käytössä, sähköpostien seurannassa ja asiakirjojen lukemisessa. Osastosihteeri luki ääneen ne tekstit, joita Pekka ei pystynyt kuuntelemaan ruudunlukuohjelmalla, jotta Pekka pystyi sanelemaan potilaiden lausunnot. Kun tuki työolosuhteiden järjestelyyn päättyi, työnantaja päätti jatkaa samaa työjärjestelyä normaalina työn muokkauksena ilman tukea työolosuhteiden järjestelyyn.

Tapaus 2.

Paula toimi palvelusihteerinä kunnallisen liikelaitoksen taloushallinnossa. Kaupungin henkilöstön palkanlaskenta tehtiin tiimeissä, ja työ vaati erityistä tarkkuutta ja aikatauluissa pysymistä. Paulan neurologinen sairaus vaikeutti hänen liikkumistaan ja edellytti rollaattorin käyttöä. Hän teki töitä kolmena päivänä viikossa (60 %) ja oli osatyökyvyttömyyseläkkeellä kahtena päivänä viikossa (40 %).

Työpaikan muokkausratkaisuja oli mietitty yhdessä esihenkilön ja työterveyshuollon kanssa. Työfysioterapeutti oli auttanut työpisteen ergonomian parantamisessa ja tarvittavien apuvälineiden hankkimisessa. Esihenkilön kanssa hän oli suunnitellut yhteisten tilojen ratkaisuja ja esimerkiksi lepohuoneen hyödyntämistä. Työyhteisön kanssa he olivat yhdessä suunnitelleet liikkumista helpottavia esteettömyysratkaisuja, jotka auttoivat kaikkien muidenkin liikkumista ja taakkojen käsittelyä.

Työolosuhteiden muokkaus oli käynnistynyt siitä, kun työterveyslääkäri esitti hänelle vastaanotolla kysymyksen "Onko työpaikan esteettömyys mielestäsi huomioitu riittävästi?". Paula kertoi, että työpaikan ulko-ovet olivat hänelle raskaita.

Työterveyslääkäri tunsi tuen työolosuhteiden järjestelyyn, jota oli haettu heidän asiakkailleen aiemminkin. Työterveyslääkäri oli yhteydessä työnantajaan ja kertoi tuesta esimerkiksi oven sähkölukon hankintaan. Työnantaja teki tukihakemuksen, johon liitettiin työterveyslääkärin lausunto.

Työnantaja sai myönteisen päätöksen, jonka jälkeen työpaikan ulko-oveen asennettiin sähköinen lukko. Paula pystyi nyt avaamaan ja sulkemaan ulko-oven kaukosäätimellä, ja muut työntekijät avasivat oven numerokoodilla. Muutos oli Paulalle tärkeä, koska se lisäsi hänen itsenäisyyttään ja helpotti työssä jatkamista.