Hitsaajien ammattitaudit

Tilastotiedot vuosilta 2018–2022

Työterveyslaitoksen Työperäisten sairauksien rekisteriin (TPSR) kirjataan kaikki tapaturmavakuutusyhtiöille ilmoitetut ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapaukset. Hitsaajien ammattitautisairastavuutta tutkittiin hakemalla TPSR:iin kirjatut vahvistetut ammattitautitapaukset ammattiluokituksen (AML 2010, Tilastokeskus) mukaisille ammattiluokille "7212 Hitsaajat ja kaasuleikkaajat", "7213 Ohutlevysepät" ja "7214 Paksulevysepät ja rautarakennetyöntekijät" vuosina 2018–2022. Työikäisten (15–64-vuotiaat) ja yli 65-vuotiaiden ikäluokkia tarkasteltiin erikseen.

Vuosina 2018–2022 työikäisille hitsaajille kirjattiin yhteensä 138 vahvistettua ammattitautitapausta, mikä on keskimäärin 27,6 tapausta/vuosi ja 14,9 tapausta / 10 000 hitsaajaa / vuosi. Työikäisten hitsaajien vahvistettujen ammattitautitapausten lukumäärä on laskenut noin 40 prosenttia vuosien 2014–2018 lukumäärään verrattuna. Toimialoista (TOL 2008, Tilastokeskus) eniten tapauksia ilmeni metallituotteiden valmistuksessa (52 tapausta), koneiden ja laitteiden valmistuksessa (20 tapausta), muiden kulkuneuvojen valmistuksessa (muun muassa raide- ja vesikulkuneuvot, 16 tapausta) ja erikoistuneessa rakennustoiminnassa (10 tapausta).

Työikäisten hitsaajien selvästi yleisin vahvistettu ammattitauti oli meluvamma. Seuraavaksi yleisimpiä ammattitauteja olivat tärinätauti, asbestiplakkitauti, sarveiskalvotulehdus, allerginen kosketusihottuma ja ärsytyskosketusihottuma (taulukko 1 «»1). Tyypillisimmät ammattitauteja aiheuttavat altisteet olivat melu, käsitärinä ja toistotyö.

Yli 65-vuotiaille työurallaan hitsaajina toimineille henkilöille vahvistettiin vuosina 2018–2022 yhteensä 160 ammattitautia eli noin 32,0 tapausta/vuosi, joka on samaa tasoa verrattuna vuosiin 2014–2018. Yli 65-vuotiaiden hitsaajien ammattitaudeista suurin osa oli asbestin aiheuttamia ammattitauteja. Asbestiplakkitauti (76 tapausta), asbestoosi (11 tapausta) ja mesoteliooma (keuhkopussin tai vatsakalvon syöpä, 34 tapausta) johtuivat altistumisesta asbestille. Lisäksi lähes kaikki vahvistetut keuhkosyöpätapaukset (14 tapausta) olivat asbestin aiheuttamia. Yli 65-vuotiaiden aineistossa oli myös 19 meluvammaa. Ammattitaudin mahdollisuus on tärkeää pitää mielessä myös työuran jälkeen, sillä esimerkiksi asbestisairauksiin liittyy tyypillisesti pitkä viive altistumisen ja taudin puhkeamisen välillä.

Altistumisen ehkäiseminen

Taulukossa 2 «»2 kuvataan hitsaajien ammattitautien erityispiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon työolosuhteita arvioitaessa. Työpaikan altisteiden sekä vaara- ja kuormitustekijöiden tunnistaminen sekä riskinarviointi ovat olennaisia altistumisen vähentämisessä, ammattitautien ehkäisyssä ja työturvallisuuden kehittämisessä. Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyössä toteutettava työpaikkaselvitys täydentää työpaikan työturvallisuustoimintaa. Työpaikkaselvityksessä arvioidaan altisteiden sekä vaara- ja kuormitustekijöiden terveydellinen merkitys, laaditaan johtopäätökset ja tehdään toimenpide-ehdotukset altistumisen vähentämiseksi ja työolosuhteiden kehittämiseksi. Lisäksi työpaikkaselvityksessä arvioidaan altistelähtöisten terveystarkastusten tarve.

Työpaikoilla, joissa tehdään hitsaustyötä, tulee keskittyä erityisesti työilman epäpuhtauksien hallintaan ja yleisen ilmanlaadun parantamiseen altistumisen vähentämiseksi. Hitsausmenetelmän valinnalla voidaan vaikuttaa päästöjen määrään. Työpaikan yleisilmanvaihdon riittävyys ja kohdepoistojen toimivuus ja käyttöaktiivisuus ovat erityisen tärkeitä. Kohdepoisto on tehokas yleensä vain noin poistoputken halkaisijan etäisyydellä putken päästä, joten kohdepoistoa tulee pitää hyvin lähellä hitsauskohdetta. Altistumisen ehkäisemisessä tekniset ratkaisut ovat ensisijaisia, mutta mikäli nämä ovat riittämättömiä, tulee käyttää henkilökohtaisia suojaimia työpaikan riskinarvioinnin mukaisesti.

Hitsaustyössä tulee käyttää riskinarvioinnin mukaista hengityssuojainta, joka on usein hitsausmaskilla varustettu moottoroitu hengityssuojain tai paineilmaletkulaite. Eristettyjen ja maalattujen kappaleiden pinnat tulee puhdistaa mahdollisimman hyvin ennen hitsausta, ja hyvästä ilmanpoistosta tulee huolehtia. Pinnoitettujen kappaleiden hitsauksessa tulee hengityksensuojaimessa olla hiukkassuodattimen lisäksi kaasunsuodatin (A). Hengityssuojaimen käyttö on tarpeen vielä valokaaren tai liekin sammuttuakin, joten hitsaussauman tarkastelun tulee onnistua poistamatta kasvo-osaa. Hengityssuojainta tulee käyttää tarvittaessa myös hitsaustyötä lähellä olevissa työtehtävissä työpaikan riskinarvioinnin mukaisesti.

Hengityssuojauksen lisäksi hitsaustyössä tulee käyttää ultraviolettisäteilyltä suojaavaa hitsausmaskia, hitsauskäsineitä, hitsaushaalaria ja hitsaukseen soveltuvia turvajalkineita. Riittävästä kuulonsuojauksesta ja sen yhteensopivuudesta hengityssuojaimen kanssa tulee huolehtia. Työpaikalta tulee lähes poikkeuksetta löytyä meluntorjuntaohjelma. Käsitärinäaltistumisen vähentämisessä keskeistä on hyödyntää mahdollisuuksien mukaan tärinälle altistamattomia työtapoja. Mikäli täriseviä työkaluja tarvitaan, tulee niiden olla huollettuja ja hyväkuntoisia tärinäpäästön minimoimiseksi. Käsitärinäaltistumista tulee seurata, ja toiminta-arvon ylittyessä työpaikalla tulee olla tärinäntorjuntaohjelma.

Hitsaajat saattavat tehdä hitsaustyön lisäksi työtehtäviä, joihin voi kuulua erilaisten kemikaalien käsittelyä. Henkilösuojaimet, kuten kemikaaleilta suojaavat suojakäsineet tai hengityssuojain, valitaan kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteen mukaisesti. Työnantajan on tärkeää kontrolloida kemikaalien hankintaa sekä kemikaalitietojen ylläpitoa, ja tuotteiden valinnassa tulee huomioida myös terveysseikat.

Turvallisten työtapojen tunteminen on välttämätöntä jokaiselle työntekijälle, joten työntekijöiden ohjaaminen ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen on keskeistä. Perehdytyksen lisäksi työturvallisuuden varmistaminen edellyttää työnantajalta valvontaa.

Ammattitautien tunnistamisen tärkeys

Mikäli oikeanlaisista työtavoista ja suojautumisesta huolimatta ilmenee ammattitautiin viittaavia oireita, on ammattitautiselvitykset syytä käynnistää viipymättä. Ammattitautien tunnistaminen on tärkeää, jotta työntekijä saa tarvitsemansa tutkimukset ja hoidon. Vahvistettuun ammattitautiin liittyvät korvaukset kuuluvat tapaturmavakuuttajalle, ja ne ovat usein kattavampia kuin muiden sairauksien kohdalla. Ammattitaudista huolimatta työntekijä pystyy usein jatkamaan aiemmassa työssään, mikäli altistuminen pystytään estämään tai sitä voidaan merkittävästi vähentää esimerkiksi työtapoja muuttamalla, suojaimilla tai muilla työjärjestelyillä. Mikäli työntekijä ei pysty jatkamaan aiemmassa työssään, voi kyseeseen tulla ammatillinen kuntoutus tapaturmavakuutusyhtiön järjestämänä. Siihen voi sisältyä esimerkiksi työkokeilu uuteen työhön tai koulutus uuteen ammattiin. Ammattitautitutkimusten käynnistyminen johtaa usein myös työolosuhteiden laajempaan arviointiin ja kehittämiseen työpaikalla.

Lopuksi

Hitsaajien työperäinen altistuminen voi johtaa moniin ammattitauteihin. Ammattitaudit johtuvat aina liiallisesta altistumisesta, ja ne ovat suurelta osin ehkäistävissä työntekijöiden perehdyttämisellä, huomion kiinnittämisellä turvallisiin työtapoihin ja parantamalla työpaikan työturvallisuutta.