Ammatti-ihotautien ytimessä

Mikä tekee ihottumasta ammatti-ihotaudin?

Ammatti-ihotaudilla on aina ulkoinen aiheuttaja. Tämä erottaa sen monista tavallisista, endogeenisista ihosairauksista, kuten atooppisesta ekseemasta, jota ulkoiset tekijät voivat pahentaa mutta eivät varsinaisesti aiheuta. On tärkeää huomata, että mikään ihottumadiagnoosi ei automaattisesti tarkoita työperäisyyttä: esimerkiksi allergista kosketusihottumaa esiintyy sekä työssä että työn ulkopuolella. Työperäisyys on siksi aina selvitettävä erikseen.

Työperäisten ihotautien keskiössä ovat kosketusihottumat – ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma, kontaktiurtikaria ja proteiinikosketusihottuma. Viime vuosina myös työperäiset syyhytartunnat ovat lisääntyneet erityisesti hoivatyössä.

Diagnostiikka on prosessi, ei yksittäinen käynti

Työperäisen kosketusihottuman diagnostiikka kuuluu ihotautilääkärin osaamisalueeseen. Siihen tarvitaan:

• epikutaani- ja prick-testejä
• ihottuman kulun seuranta työssä ja vapaa-ajalla
• yksityiskohtainen työanamneesi
• kotona ja työssä tapahtuvan altistumisen arviointi
• dermatologinen diagnoosi ja erotusdiagnostiikka.

Pesonen korostaa, että kyse ei ole päätöksestä, joka tehdään yhdellä vastaanotolla. "Työperäisen ihottuman toteaminen on kokonaisarviointiin perustuva prosessi", hän summaa.

Keskeinen käytännön kysymys työterveyslääkärille on, milloin työperäisyyttä tulisi epäillä. Perustellulle epäilylle on kolme edellytystä: ihottuma ilmaantuu työssä ja helpottaa vapaa-ajalla, työssä on mahdollinen altiste tai altisteita ja ihottuma tulee alueelle, joka on kosketuksessa altisteeseen. Tämän lisäksi ihotautilääkärin on voitava todeta, että kyseinen ihosairaus voi ylipäätään olla ulkoisen tekijän aiheuttama.

Kädet – työperäisten ihottumien riskialue numero yksi

Valtaosa ammatti-ihotaudeista on käsi-ihottumia. Syy on yksinkertainen: ihoalueista kädet altistuvat eniten niin työssä kuin vapaa-ajalla potentiaalisesti haitallisille aineille ja materiaaleille, kuten kosteudelle, likaantumiselle, pesuaineille, kemikaaleille ja elintarvikkeille.

Tämän takia oikein valitut ja kuhunkin työtehtävään sopivat suojakäsineet ovat tärkein yksittäinen keino ammatti-ihotaudilta suojautumiseen. Pesonen muistuttaa, ettei käsineiden käyttämistä voi korvata lisäämällä käsien pesua tai käyttämällä muita, esimerkiksi hengityssuojaimia. Myöskään kyynärvarsien ja kasvojen ihon suojaamista ei pidä unohtaa, jos ne altistuvat työssä.

Altistavat aineet ja riskialat

Työikäisten ammattitautitilastoissa (2022) ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma ja syyhy muodostavat 12 prosenttia kaikista vahvistetuista ammattitaudeista. Mitkä ovat yleisimpiä altistavia tekijöitä ammatti-ihotaudeille?

Yleisimpiä ärsytyskosketusihottuman aiheuttajia ovat:

• märkätyö
• likainen työ
• pesuaineet
• teollisuuskemikaalit
• elintarvikkeiden käsittely.

Työperäisen allergisen kosketusihottuman keskeisimpiä syyllisiä puolestaan ovat:

• kumikemikaalit (kumin valmistuksen apuaineet, joita on sekä luonnonkumissa että synteettisissä kumeissa)
• epoksikemikaalit
• säilöntäaineet, etenkin isotiatsolinoniryhmän aineet
• akrylaatit.

Välittömästä allergiasta (IgE-välitteinen allergia) johtuvien ammattitautien eli työperäisen allergisen kontaktiurtikarian ja proteiinikosketusihottuman tavallisimmat aiheuttajat ovat lehmän hilse ja vehnäjauho.

Riskialojen työntekijöihin kuuluvat esimerkiksi maanviljelijät ja eläintenhoitajat, metallialan, rakennusalan, puunjalostusteollisuuden, kauneudenhoito- ja terveydenhoitoalojen työntekijät, elintarviketyöntekijät, asentajat ja korjaajat.

Mitä työpaikat voivat tehdä?

Ammatti-ihotautien tehokas ehkäisy perustuu altisteiden tunnistamiseen ja ihokosketuksen välttämiseen. Ensin tulee kehittää työtapoja ja -menetelmiä ihon altistumista ehkäiseviksi tai korvata herkistävät aineet toisilla. Vasta toissijaisesti turvaudutaan suojakäsineisiin ja muuhun ihonsuojaukseen, mutta nämä on valittava huolellisesti tilanteen mukaan.

Pesonen korostaa myös perehdytyksen merkitystä altistumista ehkäisevien työtapojen ja hyvän suojainkäytännön omaksumiseksi, erityisesti epoksi-, isosyanaatti- ja akrylaattituotteita käsittelevissä töissä. Nykyisin isosyanaattityöhön vaaditaan turvallisuuskoulutus, mutta vastaavaa huolellisuutta tarvitaan myös muissa allergiariskialoissa.

Uudet materiaalit – uusia riskejä

Työelämään tulee jatkuvasti uusia materiaaleja, kemikaaleja ja työmenetelmiä. Tämä voi luoda altistumistilanteita, joiden terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä. Riskinarvioinnissa ei voida siis tukeutua vain vanhaan tietoon. Uusia kemiallisia tuotteita tulee käyttöön monilla aloilla, ja tietämys niiden aineosien vaaraominaisuuksista voi olla puutteellista. Tuotteissa saattaa olla entuudestaan tuntemattomia allergeeneja. Tämä kaikki vaikeuttaa riskien tunnistamista ja tehokkaiden suojautumistoimien valintaa ja korostaa työterveyshuollon ja työpaikkojen osaamista riskien tunnistamisessa.

Mihin työterveyslääkärin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota?

Epoksit ja akrylaatit nousevat esiin toistuvasti. Epoksien kohdalla tunnistaminen käyttöturvallisuustiedotteista on pääsääntöisesti helppoa. Tietoa epoksituotteiden ja muiden esimerkiksi rakennusalalla käytettävien pinnoitteiden turvallisesta käytöstä on koottu Työterveyslaitoksen Epoksikansioon ( «https://www.ttl.fi/epoksikansio»1). Akrylaattituotteet voivat olla haastavampia tunnistettavia: niitä löytyy kokoonpano- ja asennustöiden liimoista hammashoidon materiaaleihin ja kauneudenhoitoalan tuotteisiin. Akrylaatteja sisältäviä anaerobisia liimoja (esimerkiksi ruuvilukitteet) käytetään yleisesti kokoonpano- ja asennustöissä. Näiden liimojen käyttöturvallisuustiedotteissa ei välttämättä kuitenkaan mainita akrylaatteja ja ihoherkistymisen riskiä lainkaan, jolloin se pitää vain lukea rivien välistä. Akrylaattien terveysvaaroista ja allergian riskin vähentämisestä kokoonpanotyössä ja myös kauneudenhoitoalalla saa tietoa esimerkiksi Työterveyslaitoksen malliratkaisuista ( «https://ttl.fi/akrylaattiallergia»2).

"Työpaikan kemikaaleja arvioitaessa kehottaisin kiinnittämään huomiota ainakin 2-komponenttisiin ja UV-valolla kovetettaviin tuotteisiin, jotka usein sisältävät ihokosketusallergeeneja", Pesonen toteaa.

Työterveyslääkärin kannattaa tarvittaessa konsultoida ihotautilääkäriä työperäiseksi epäillyn ihottuman kliinisen diagnoosin varmistamiseksi. Tutkimuksiin lähettäminen on tarpeen, jos kyseessä on kosketusihottuman epäily, sillä niissä tarvitaan muun muassa ihotestejä ja ihotautilääkäriä.

Katse tulevaisuuteen – ehkäisy on kaiken ydin

Pesosen mielestä työterveyshuollon tulisi keskittyä vahvasti ennaltaehkäisyyn. Ihottumariskialojen työpaikoille tarvitaan aktiivista neuvontaa sekä ihottumariskejä ja niiltä suojautumisen mahdollisuuksia aktiivisesti esillä pitävää työotetta. Oikea-aikainen hoitoon pääsy ja työterveyslääkärin riittävä tieto kyseisen työpaikan altisteista työperäisyyden arvioimiseksi ovat kriittisiä silloin, kun ihottuma puhkeaa.

Ammatillinen ihottuma on harvoin pieni asia – se vaikuttaa terveyteen, työkykyyn ja usein myös työn jatkumiseen. Siksi varhainen tunnistaminen ja oikeat toimenpiteet ovat avainasemassa.