Vaikea atooppinen ekseema voi heikentää työkykyä

Aikuinenkin voi sairastua atooppiseen ekseemaan

Aikuisista atooppista ekseemaa on joskus elämänsä aikana sairastanut 25–30 prosenttia, ja noin puolella heistä ekseemaa oli esiintynyt edeltävän vuoden aikana. Joka neljäs aikuinen atooppista ekseemaa sairastava potilas ilmoitti ihottuman alkaneen vasta aikuisiässä. Atooppisen ekseeman taustalla on perimän, ihon läpäisyesteen puutteellisen toiminnan ja immunologisten reaktioiden yhdessä aikaansaama tulehdussolujen aktivaatio sekä ihossa että systeemisesti, mistä seuraavat ihon kuivuus, kutina ja tulehdus.

Diagnoosi on kliininen, ja siihen yleensä riittää, että potilaalla on seuraavat löydökset: kutiava ja krooninen tai jatkuvasti toistuva ekseema tyypillisillä ihoalueilla, ihottuma-alueella punoitusta, näppylöitä (papuloita), hilseilyä, raapimajälkiä ja ihorikkoumia.

Atooppinen ekseema voidaan kliinisessä työssä luokitella lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan tautimuotoon. Löydökset vaihtelevat vaikeusasteen mukaan kuivista ihoalueista ja satunnaisesta kutinasta ihorikkoumiin, verenvuotoon ja karstoittumiseen. Ekseeman vaikeusasteen kliiniseen arviointiin voidaan käyttää validoituja mittareita. Erityisesti erikoissairaanhoidossa sairauden vaikeusastetta kuvaavien mittareiden käyttö on suositeltavaa.

Diagnostiikassa allergiaselvitykset eivät yleensä ole tarpeen, mutta niitä voidaan käyttää selvitettäessä hankalahoitoisen ekseeman pahentavia tekijöitä. Jos atooppiseen ekseemaan ei saada hoitovastetta tavanomaisella paikallishoidolla, kyseessä voi olla kosketusallergian kehittyminen esimerkiksi kosmetiikan tai paikallishoitojen aineosille. Tällöin epikutaanitestaus on aiheellinen.

Atooppista ekseemaa pahentavat tekijät ja liitännäissairaudet

Atooppista ekseemaa sairastavan potilaan iho on herkkä ärtymään, ja kutina lisääntyy erilaisten mekaanisten, fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden vaikutuksesta. Osa ärsyttävistä tekijöistä tunnetaan tutkimusten perusteella, mutta pääosa havainnoista perustuu kliiniseen kokemukseen. Muun muassa hikoilu, psyykkiset tekijät, kuiva sisäilma, talviaika sekä iholle laitettavat kosmetiikka- tai hygieniatuotteet voivat pahentaa ekseemaa ärsytysmekanismilla.

Atooppisen ekseeman kokonaisvaltaisessa hoidossa on tärkeää huomioida potilaan mahdolliset liitännäissairaudet, etenkin atooppiset sairaudet. Noin neljäsosalla atooppista ekseemaa sairastavista aikuisista on astma. Vaikean atooppisen ekseeman ja astman yhteys on selvin. Kosketusallergiat eivät ole atooppista ekseemaa sairastavilla yleisempiä kuin muulla väestöllä. Atooppista ekseemaa sairastavilla on lisääntynyt riski sairastua masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön. Suomalaisessa kansallisessa rekisteritutkimuksessa peräti joka kymmenennellä aikuisista atooppista ekseemaa sairastavista oli masennusdiagnoosi. Näiden yhteydestä ei ole selkeää kuvaa. Selitys voi löytyä esimerkiksi atooppisen ekseeman aiheuttamasta psykososiaalisesta taakasta tai unihäiriöihin johtavasta kutinasta. Vaikea atooppinen ekseema heikentää merkittävästi elämänlaatua. Psyykkiset tekijät ja stressi ovat tärkeitä atooppista ekseemaa pahentavia tekijöitä. Hoitoväsymys voi heikentää atooppisen ekseeman hoitotulosta, joten sen tunnistaminen on tarpeellista.

Omahoito on atooppisen ekseeman hoidon kulmakivi

Hoidon tavoitteena on pitkäkestoinen oireiden hallinta: oireiden minimointi, pahenemisvaiheiden määrän väheneminen ja vaikeusasteen lieveneminen sekä potilaan elämänlaadun ja työ- ja toimintakyvyn paraneminen. Hoito valitaan yksilöllisesti. Suurimmalle osalle potilaista riittää paikallishoito. Omahoitoon kuuluvat aina perusvoiteet ja lääkevoiteet lääkärin ohjeiden mukaan sekä pahentavien tekijöiden välttäminen. Päivittäinen pesu ei pahenna atooppista ekseemaa. Atooppisen ekseeman ensisijainen hoito on paikallishoito perusvoitein ja paikalliskortikosteroidit, jotka ovat ensisijainen valinta hoitoon. Niitä saa käyttää ihottumasta johtuviin ihorikkoihin, ja niitä voi käyttää kesäisin ja UV-hoidon aikana. Kalsineuriinin estäjät ovat atooppisen ekseeman toissijaisia lääkkeitä. Jos paikalliskortikosteroidilla ei saada riittävää pitkäaikaista vastetta, käytetään takrolimuusivoidetta tai pimekrolimuusi-emulsiovoidetta. Paikallisten antimikrobisten aineiden hyödystä yksinään käytettynä ei ole näyttöä atooppisen ekseeman hoidossa.

Terveyskylän Reumataloon on koottu ohjeita useimmista atooppisen ekseeman hoidossa käytettävistä systeemisistä lääkkeistä. Sivuilta löytyy ohjeita infektioalttiuden arvioinnista, rokotuksista ja seurantaverikokeista.

Käsien atooppinen ekseema lisää riskiä sairastua ammattitautiin

Atooppisen ekseeman yksi tyyppipaikka on kädet. Käsi-ihottumaan on tärkeä puuttua varhaisvaiheessa ennen ekseeman kroonistumista. Kuiva atooppinen iho ärtyy herkästi muun muassa kosteudesta ja kosketuksesta saippuoihin, ruoka-aineisiin tai veteen. Käsien suojaus kosteudelta ja ärsyttäviltä tekijöiltä on tärkeää, jos käsissä on ollut ekseemaa. Atooppisen käsiekseeman hoidon perusta on säännöllinen rasvaus perusvoiteella tarvittaessa useita kertoja päivässä ja jaksoittainen paikallishoito kortikosteroideilla. Systeemistä lääkitystä vaativa atooppinen ekseema hoidetaan aina erikoissairaanhoidossa. Atooppinen ekseema on tärkein työperäisen käsi-ihottuman riskitekijä. Lapsuudessa atooppista ekseemaa sairastaneilla on lisääntynyt taipumus saada käsi-ihottumaa aikuisiässä työstä riippumatta. Atooppisen ihon rakenteeseen eli läpäisyesteen puutteelliseen toimintaan liittyy lisääntynyt riski saada ärsytysihottumaa käsiin. Työn ihoa ärsyttävät tekijät lisäävät käsi-ihottuman puhkeamisen riskiä. Käsi-ihottumaa pahentavia tekijöitä ovat muun muassa märkätyö, elintarvikkeiden käsittely, runsas käsienpesu, suojakäsineiden hautova vaikutus sekä likaiset ja pölyiset työtehtävät. Työntekijälle on syytä selvittää ihoa ärsyttäviin töihin liittyvät riskit.

Lievää atooppista ekseemaa sairastavilla, joita ekseema vaivaa lähinnä talvella ja joilla sitä ei esiinny käsissä, työlle ei ole ehdottomia rajoituksia. Heidän olisi kuitenkin parempi valita kuiva ja puhdas työ. Atooppista ekseemaa sairastavat, joilla on ollut käsi-ihottumaa, sopivat huonosti kaikenlaiseen käsien ihoa rasittavaan työhön, kuten jatkuvaan märkään ja likaiseen tai mekaanisesti ärsyttävään työhön, kemikaaleille altistavaan työhön sekä töihin, joissa edellytetään tiheää käsienpesua tai tiiviiden kumi- tai muovikäsineiden jatkuvaa käyttöä.

Työterveyshuollon lakisääteinen tehtävä on arvioida potilaan jäljellä oleva työkyky. Vaikeasta atooppisesta ekseemasta aiheutuu joskus tarvetta ammatilliseen tai lääkinnälliseen kuntoutukseen.

Tämä kirjoitus perustuu Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen yleislääketieteen yhdistyksen ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettaman työryhmän 27.2.2026 laatimaan Käypä hoito -suositukseen, toimittajana Anna Aho.