Terveyskeskus ja työterveyshuolto – miten voisimme tehdä yhteistyötä?

Kansantautien hoito onnistuu terveysasemilla

Suurin osa yleisistä kansantaudeista, kuten diabetes, verenpainetauti, astma ja masennus, hoidetaan perusterveydenhuollossa. Näiden sairauksien hoito ja seuranta ovat yleislääkärin perusosaamista. Terveysasemilla hoito on moniammatillista. Terveydenhoitajat ohjaavat muun muassa verenpainetaudin, korkeiden kolesterolien tai lihavuuden elintapahoidossa. Myös astman hoidon ja selvittelyiden ohjaus on heille arkipäivää. Terveysasemat tarjoavat systemaattista seurantaa ja mietittyjä verikokeita. Tärkeää on kuitenkin huomata, että terveysasemilta ei lähetetä potilaille kutsuja kontrollikäynneille, vaan potilaan tulee itse muistaa huolehtia reseptiensä uusinnat ja aikojen varaaminen, kuten toki myös verenpaineen kotimittaukset. Diabeteksen hoito on tehokkaimmillaan moniammatillista ja hyvinkin erikoistunutta. Hoitoon osallistuvat terveydenhoitajat, diabeteshoitajat ja lääkärit sekä tarvittaessa jalkaterapeutit ja ravitsemusterapeutit. Silmänpohjien seulontakuvantaminen, Libre-mittaukset ja jopa insuliinipumppuhoitojen seuranta kuuluvat terveysasemien työpakkiin. Myös masennukseen tarjotaan moniammatillista hoitoa, ja Terapiat etulinjaan -hanke on tuonut lyhytterapiat saataville. Terveysasemilla pystytään siis hoitamaan monia kansansairauksia laadukkaasti ja pitkälle ilman erikoissairaanhoitoa.

Terveysasemien ja työterveyshuollon yhteistyö

Terveysasemilla asioivilla on myös usein työkykyongelmia. Tällöin terveysasemilla kaivataan työterveyshuollolta yhteistyötä erityisesti työkyvyttömyyden tai sen uhan pitkittyessä. TYÖOTE-mallin puitteissa potilas voidaan ohjata terveysasemalta työterveyshuoltoon taulukon 1 «»1 tilanteissa.

Syy terveysasemalle siirtoon tulisi kirjata

Työterveyshuollossa tulee usein eteen tilanne, jossa sairauden hoitoa tai oireen selvittelyä joudutaan siirtämään joko osin tai kokonaan omalle terveysasemalle sopimukseen liittyvien rajoitteiden vuoksi. Terveysasemilla ei useinkaan ole tietoa siitä, mitä potilaan työterveyshuolto kattaa tai ei kata. Kantaan kirjattu lyhyt läheteteksti kysymyksenasetteluineen auttaisi terveyskeskuslääkäriä saamaan kiinni siitä, mitä häneltä toivotaan ja erityisesti siitä, miksi tätä toivotaan. Lyhyen käyntitekstin perusteella ei useinkaan selviä syy siihen, miksi jotain tiettyä tutkimusta toivotaan terveysasemalta tai miksi sairauden hoitoa ei voida työterveyshuollossa jatkaa. Selkeästi muotoiltu kysymyksenasettelu helpottaisi hoidon saumattomampaa siirtymistä.

Tarvitseeko työssä käyvä omalääkärin?

On mahdotonta etukäteen ennustaa, kuka sairastuu siten, että tarvitsee säännöllisesti omalääkärin apua. Luottamus omalääkäriin ei kuitenkaan synny hetkessä eikä tyhjästä, vaan vaatii hoitosuhteelta jatkuvuutta. Hoidon jatkuvuuden on osoitettu vähentävän kuolleisuutta, akuutteja sairaalahoitojaksoja ja päivystyskäyntejä, mutta hyötyjä aletaan saamaan vasta, kun hoitosuhde on kestänyt vähintään kolme vuotta.

Omalääkärimallin yhteydessä törmätään usein erilaisiin segmentoinnin malleihin, joilla koetetaan tunnistaa erityisesti omalääkäristä hyötyvät potilaat. Segmentointi on valitettavan työlästä ja aikaa vievää, eikä se lopulta pysty ennustamaan sitä, kuka omalääkäriä tulee tarvitsemaan, vaikka se voisikin löytää potilaat, jotka olisivat tarvinneet omalääkäriä aiemmin. Työssäkäyväkin hyötyy omalääkäristä erityisesti silloin, kun hänellä on säännöllistä hoitoa ja seurantaa vaativa sairaus, kuten diabetes tai verenpainetauti, mutta myös uusien oireiden selvittelyssä, ennaltaehkäisyssä ja terveyshuolia kohdatessaan. Omalääkäri säilyy terveyskeskuksessa, vaikka työpaikka tai työterveystoimija vaihtuu, eli hän toimisi hoidon jatkuvuuden kulmakivenä.

Työterveyshuolto ja terveyskeskus, toivottavasti omalääkäreineen, voivat toimia yhdessä, ja yhteistyön väyliä tulisi vahvistaa. Kilpailuasetelmaan asettumisesta emme hyödy kukaan. Tavoitteena tulisi olla omalääkärin saaminen kaikille suomalaisille, jotta hoidon jatkuvuuden hyödyistä pääsisivät hyötymään kaikki.