Työterveyslääkäri

Mitä perusterveydenhuollossa ajatellaan yhteistyöstä työterveyshuollon kanssa?

Työterveyslääkäri
2026;44(2):45-48
Selmiina Massinen

Terveydenhuollon sektoreiden välinen yhteistyö on tärkeää sujuvien ja tehokkaiden terveydenhuoltopalveluiden kannalta. Erityinen hyöty saadaan, mikäli potilas asioi usealla sektorilla. Yhteistyön tarve ja toisaalta myös ongelmakohtia on tunnistettu sekä kotimaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa, mutta käytännön ratkaisuja tarvitaan.

Työterveyshuollon sairaanhoito ja perusterveydenhuolto tuottavat samantyyppisiä perustason terveydenhuoltopalveluita, mutta niiden välinen yhteistyö on puutteellista. Työikäiset potilaat saattavatkin asioida molemmilla sektoreilla yhtäaikaisesti, mikä voi lisätä terveysasioiden päällekkäistä hoitamista.

Sujuva yhteistyö on tärkeää etenkin silloin, kun perusterveydenhuollossa huomataan tarve työkyvyn tukitoimille ja potilas halutaan ohjata työterveyshuoltoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa perusterveydenhuollossa työskentelevien näkemyksiä perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyön toimivuudesta ja tärkeydestä potilaan työkykyyn ja työkyvyn tukeen liittyen. Tutkimuksessa tarkasteltiin kyseisiä asioita eri ammattiryhmien näkökulmasta.

Menetelmät

Kyselyaineisto kerättiin osana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta -hanketta (TYKYTUO), jonka osana toteutettiin kaikkia hyvinvointialueita koskeva anonyymi kysely. Taustakysymysten lisäksi kysely sisälsi 28 kysymystä liittyen työ- ja toimintakykyyn, sektorien väliseen yhteistyöhön sekä Kanta-palvelun käyttöön. Jokaista väittämää arvioitiin viisiportaisella asteikolla (1 täysin eri mieltä – 5 täysin samaa mieltä). Analyysissä yhdistettiin luokat 1 ja 2 yhteiseksi luokaksi 'eri mieltä' ja vastaavasti luokat 4 ja 5 yhteiseksi luokaksi 'samaa mieltä'. Tässä tutkimuksessa haluttiin erityisesti arvioida sektorien välistä yhteistyötä, minkä vuoksi mukaan valikoitui väittämiä, joissa pyydettiin arvioimaan perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon toimintaa.

Vastauksia saatiin yhteensä 16 hyvinvointialueelta, ja vastaajia oli 412. Vastauksia arvioitiin vastaajan iän, ammattiryhmän sekä ensisijaisen työskentelypaikkakunnan koon perusteella. Tulokset on analysoitu SPSS-ohjelmistolla (versio 26.0.0), ja analyysissä käytettiin Kruskal-Wallisin-testiä. Tilastollisesti merkitsevänä p-arvona pidettiin p < 0,05. Vastaajien taustatiedot on kuvattu taulukossa 1 «»1.

Tulokset

Näkemykset yhteistyön välttämättömyydestä erosivat ammattiryhmien välillä. Perusterveydenhuollon lääkäreistä 90,2 prosenttia piti yhteistyötä välttämättömänä, kun hoitajilla vastaava luku oli 74,8 prosenttia. Kummassakin ammattiryhmässä tunnistettiin yhteistyön kehittämistarve. Kysymykset ja vastausten jakautuminen ammattiryhmien välillä tarkemmin taulukossa 2 «»2.

Vastaajaa pyydettiin arvioimaan perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyön tärkeyttä erilaisilla terveydenhuollon osa-alueilla. Osa-alueet ja tulokset ovat esitelty taulukossa 3 «»3. Pääsääntöisesti yhteistyön tarve tunnistettiin jokaisella osa-alueella, ja enemmistö vastaajista ammattiryhmästä ja työskentelypaikkakunnan koosta riippumatta piti niitä tärkeänä. Poikkeuksen tekivät primaarinen sairauksien ennaltaehkäisy sekä kroonisten sairauksien hoito. Yhteistyössä hoidettua primaarista sairauksien ennaltaehkäisyä piti tärkeänä ainoastaan 43,4 prosenttia lääkäreistä, kun hoitajien kohdalla luku oli 69,8 prosenttia. Kroonisten sairauksien hoitoa yhteistyössä piti tärkeänä 51,2 prosenttia lääkäreistä mutta jopa 83,5 prosenttia hoitajista.

Työskentelypaikkakunnan koon perusteella vertailtaessa huomioitiin, että pienemmän paikkakunnan työntekijöillä oli parempi mahdollisuus olla yhteydessä työterveyshuoltoon. Alle 5 000 asukkaan kunnissa työskentelevistä 44 prosenttia vastasi yhteydenpidon olevan mahdollista verrattuna suuriin yli 40 000 asukkaan kaupunkeihin, joissa vastaava mahdollisuus oli enää 14,3 prosentilla.

Pohdintaa

Kyselytutkimuksen tulokset ovat linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa: yhteistyön tärkeys ja merkittävimmät ongelmakohdat tunnistetaan laajasti. Keskeisimmiksi ongelmiksi on esitetty epäselvä työnjako sekä kommunikaatiovaikeudet sektorien välillä. Perusterveydenhuollon henkilökunta piti yhteydenpitoa työterveyshuollon kanssa haastavana. Hoitajat arvioivat yhteydenpidon jonkin verran helpommaksi kuin lääkärit. Tärkeää olisikin jatkossa arvioida, liittyvätkö kommunikaation vaikeudet esimerkiksi ajankäyttöön tai resursseihin vai puuttuuko konkreettinen yhteydenpitokeino kokonaan.

Ilman konkreettisia päätöksiä tai uudistuksia tehokas ja toimiva yhteistyö vaikuttaa kaukaiselta ajatukselta. Alati kasvavat työelämän paineet ja kuormitus eivät varsinaisesti houkuttele terveydenhuollon ammattilaista käyttämään resursseja toisen sektorin tavoittamiseen. Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi perusterveydenhuollon työkyvyn tiimit, joita pilotoitiin hallitusohjelman työkykyohjelman pohjalta vuosina 2019–2023. Pilottivaiheessa työkyvyn tuen tiimien asiakkaat eivät pääsääntöisesti olleet työelämässä. Hankkeen loppuraportin mukaan hankalatkin hoitopolut helpottuivat, mutta toisaalta epäselvä vastuunjako vaikeutti tiimien toimintaa. Tiimimallilla voitaisiin saada ratkaisuja yhteistyön merkittävimpiin ongelmakohtiin muun muassa työttömien osalta. Myös työkykykoordinaattorista perusterveydenhuollossa on saatu positiivisia tuloksia.

Lopuksi

Tämä perusterveydenhuollon henkilökunnalle suunnattu kysely antoi jälleen vahvistusta siitä, ettei yhteistyö vielä toimi läheskään optimaalisesti. Yhteistyön tarvetta sekä laatua arvioidessa olisi ollut mielenkiintoista verrata työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon vastauksia keskenään. Toimivan yhteistyön täytyy palvella kumpaakin osapuolta tasapuolisesti. Sektorien välinen yhteistyö koetaan tarpeellisena ja vielä riittämättömänä. Toivottavasti sitä tullaan jatkossa kehittämään niin potilaiden kuin henkilöstönkin eduksi.

Selmiina Massinen
LK, Lääketieteen kandidaatti
Tampereen yliopisto
selmiina.massinen@tuni.fi

Kirjallisuutta

  1. THL. "Täällä ei sanota, että ei kuulu meille": Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksen loppuraportti. 2023. «https://www.julkari.fi/handle/10024/146472»1
  2. Vähätalo L, Siukola A, Atkins S ym. Perusterveydenhuollon ammattilasten kokemuksia potilaiden työkyvyn tuen tarpeen systemaattisesta tunnistamisesta ja työkykykoordinaattoritoiminnasta. Hoitotiede 2025; 37 (1): 2–18. «https://journal.fi/hoitotiede/article/view/143753»2
  3. Nurmi H, Vähätalo L, Siukola A ym. Perusterveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä työkyvystä ja sen edistämisestä. Yleislääkäri 2025; 40 (5): 25–31.
  4. Nurmi H, Vähätalo L, Siukola A ym. Työkyvylle tukea perusterveydenhuollosta. Suom Lääkäril 2023; 78: e37537 «https://www.laakarilehti.fi/e37537»3
  5. Vähätalo L, Siukola A, Atkins S ym. Cooperation between Public Primary Health Care and Occupational Health Care Professionals in Work Ability-Related Health Issues. Int. J. Environ. Res. Public Health 2022, 19, 11916. «https://doi.org/10.3390/ijerph191911916»4