Luottamuksen ja yhteistyön aika – johtava työterveyslääkäri Antti Jokinen muistelee

Kymin malli oli aikanaan moderni tapa hoitaa työterveyttä.

Kun Jokinen valittiin Kymin johtavaksi lääkäriksi vuonna 1972, Kymi täytti 100 vuotta, ja yrityksessä heräteltiin ajatusta työterveyshuollon uudistamisesta. Tehdasyhteisöön haluttiin rakentaa uudenlainen toimintamalli, joka yhdistäisi Kymin ja Voikkaan paperitehtaiden ja muiden paikallisesti sijaitsevien tuotantoyksiköiden työterveysasemat yhdeksi kokonaisuudeksi. Jokinen sai tehtäväkseen koota työryhmän, johon työnantajan edustajien lisäksi kaikki sen aikaiset henkilöstöryhmät saivat nimetä oman edustajansa niin Kymin kuin Voikkaankin tehtailta. Paperiliiton edustajat tehtailta olivat pitkän linjan sairauskassamiehiä, joten sairauskassan tarpeet tulivat myös huomioiduiksi. Prosessi kesti kaksi vuotta, ja kun toimintaa suunniteltiin yhdessä, loi se vahvan pohjan myöhemmälle luottamukselle.

Vuonna 1975 valmistunut uusi työterveyskeskus oli edelläkävijä monessa. Kymin noin 5000 työntekijää sai hoitoa neljältä lääkäriltä ja noin 20 muulta asiantuntijalta ja hoito- tai avustavia tehtäviä tekevältä henkilöltä. Sairaanhoito oli perinteen mukaan vahvasti esillä, mutta samalla panostettiin ennaltaehkäisyyn ja työpaikkaselvityksiin. Toimintaa varten palkattiin myös tehtaan ensimmäinen psykologi. Työterveyskeskuksessa oli lääkärien ja hoitajien vastaanottohuoneiden lisäksi oma laboratorio ja röntgen. Työfysioterapeuteilla oli omat hoitotilat ja isot kuntoutustilat kuntosaleineen, altaineen ja saunoineen. Myös ammatinharjoittajina toimiville hammaslääkärille ja suuhygienistille oli omat tilat – palvelu täydensi työterveyshuoltoa. Sairauskassa korvasi hammashoitokulut sataprosenttisesti. Kaikki lääkärit ja suuri osa muustakin henkilöstöstä työskentelivät Kymillä noin 30 vuotta. Tämä kertoo siitä, että työn on täytynyt olla mielenkiintoista ja työolosuhteiden ja työilmapiirin hyviä.

Työterveyden ja työsuojelun välinen yhteistyö oli tiivistä. Työsuojeluorganisaatioon kuuluvat työhygieenikko, kemikaaliasiantuntija ja työsuojeluvaltuutetut kiersivät noin kerran kuukaudessa eri tehtaissa eri osastoilla tapahtuvilla työpaikkakäynneillä työterveyden ammattilaisten (lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti, psykologi) rinnalla. Kartoitukset kirjattiin metsäteollisuudessa käytössä olevalle lomakkeelle, ja selvitykset hyväksyttiin yhteisesti ilman jälkipuintia.

Terveystarkastukset suunniteltiin yhdessä. "Se oli sellaista aikaa, jolloin kaikki tunsivat toisensa – luottamus oli suurin pääoma", Jokinen kuvailee.

Toimintamalli oli niin toimiva, että Kymin työterveyshuollolla oli vaikutusta myös työterveyshuoltolain valmisteluun.

Arjen työ oli läheistä ja luottamuksellista

Jokisen mukaan Kymin työterveys toimi pitkään käytännössä kuin omalääkärijärjestelmä. Työntekijät tunsivat lääkärinsä ja päinvastoin. Iso osa toiminnasta oli hoitajavetoista ensikontakteissa. Ajan sai nopeasti ja usein potilaat "kävelivät sisään", mikä oli sen ajan teollisuusyhteisössä luontevaa. "Työntekijät myös saattoivat valita itselleen mieluisen työterveyslääkärin – me kaikki lääkärit olimme vähän omanlaisiamme", Jokinen kuvaa. Tämä kaikki loi ilmapiirin, jossa potilaat harvoin hakeutuivat muualle – yöpäivystystä kaupungilla käytettiin jonkin verran.

Sairaanhoidon rooli oli merkittävä, noin 80 prosenttia toiminnasta, ja sisälsi paljon sekundaaripreventiota. Käynneillä saatiin arvokasta tietoa työolosuhteista, haitoista työssä ja vinkkejä, joiden perusteella osattiin kiinnittää huomiota eri asioihin.

Yksinomaan ehkäisevän työterveyshuollon osuus oli noin 20 prosenttia. Altisteista melu, elohopea (klooritehdas) ja kloorifenolit (Ky-5-tehdas ja sahat) vaativat säännöllisiä terveystarkastuksia ja seurantaa, ja vuosittain tehtiin noin tuhat kuulontutkimusta.

Tuloksia arvioitiin työnantajan ja työntekijöiden tyytyväisyydellä palveluihin. Järjestelmätason seurantaan kehitettiin ensimmäinen työterveyteen tarkoitettu TERHO-järjestelmä, mutta siitä ei saatu apua sen ajan laitteiden riittämättömän kapasiteetin vuoksi.

Työterveyshuoltolaki syntyy

Jokinen oli aktiivinen STLY:n hallituksessa 1970-luvulta alkaen. Hän toimi myös puheenjohtajana, ja oli siten keskellä työterveyshuoltolain valmistelua ja toimeenpanoa. Hän kuvaa, että työterveyslääkäreiden kesken käytiin keskustelua työnantajavetoisuuden ja uuden, itsenäisemmän työterveysajattelun välillä. Sairaanhoidon roolista ei syntynyt suurta ristivetoa: isojen työpaikkojen työterveyshuolloissa sairaanhoito oli ollut pitkään keskeinen toiminnan osa eikä sen tärkeyttä kiistetty. Lain tavoitteena oli varmistaa, ettei työterveyshuolto "sulaudu" kansanterveyslakiin, vaan säilyttää oman profiilinsa. Kansanterveyspuolellakaan ei ollut isoa intressiä niin sanotusti omia työterveyshuoltoa.

Lain voimaantulo ei työn arjessa juuri näkynyt, sillä siihen aikaan iso osa työterveyslääkäreistä oli tehtaanlääkäreitä, ja työ jatkui ennallaan. Uusia yhteistyön muotoja kuitenkin syntyi, kun työmarkkinajärjestöt ja yhteiskunnan instituutiot alkoivat palkata omia lääkäreitä, ja tehtaanlääkäreiden ja heidän välillään käytiin yhdessä keskustellen asioita läpi.

Jokinen kertoo, että Kelan korvaukset ohjasivat aikanaan jonkun verran toimintaa painottaen ehkäisevää puolta. Korvaukset olivat kuitenkin niin pieniä, ettei niillä ollut suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta ainakaan isoissa yrityksissä. "On mukava huomata, että työmarkkinajärjestöt ja työnantajat vieläkin kannattavat liikuttavan yksimielisesti työterveyshuollon säilyttämistä erillään muusta terveydenhuollosta ja ovat valmiita yhdessä maksamaan koko homman. Aikamoinen säästö terveydenhuollon muuten korkeista kustannuksista", Jokinen sanoo.

Yhteistyö sujui julkisen terveydenhuollon kanssa

Jokinen kuvaa yhteistyötä saumattomaksi: työterveyslääkäri oli työntekijälle todellinen omalääkäri. Kuusankosken aluesairaala oli keskeinen yhteistyökumppani. Potilaat pääsivät myös joustavasti erikoislääkärikonsultaatioihin sairauskassan kustantaessa yksityisvastaanotot, ja erikoislääkäritkin tunsivat tehtaiden työntekijät hyvin. Myös kaupungin terveyskeskuksen kanssa tehtiin läheistä yhteistyötä, vaikka Kymin työntekijät hoidettiin pääosin työterveydessä. Yhteinen Balint-ryhmä lisäsi vuoropuhelua ja lähensi paikkakunnan lääkäreitä.

1990-luku muutti kaiken

Jokinen kuvaa, että integroidun työterveyshuollon "kultainen aika" jatkui 1990-luvun lamaan asti. Silloin tehtaiden henkilöstöä alettiin vähentämään, ja siinä auttoivat erilaiset varhais- ja erityiseläkkeet oman eläkesäätiön kautta. Tehtaiden toiminnan muuttuessa myös työterveys joutui vähentämään henkilöstöään. Se tapahtui lähinnä erilaisten varhaiseläkkeiden kautta ja ilman suurempia vaikeuksia. Yksityiset lääkäriasemat alkoivat kasvaa ja houkuttelivat potilaita, ja pian myös työnantajat alkoivat ulkoistaa työterveyspalvelujaan kustannussyistä. Tämä oli ajan trendi. Näin kävi lopulta myös Kymille.

Kilpailutusten myötä tuttuus ja pysyvyys vähenivät, ja Jokisen mukaan tämä on yksi nykyjärjestelmän heikkouksista: vaihtuvuus kasvoi, ja työpaikoille meneminen jäi vähemmälle. Samalla työterveys etääntyi siitä henkilökohtaisesta tuntemisesta, jota Jokinen pitää hyvän työterveyshuollon kulmakivenä.

Nykytilanteessa huolettaa etääntyminen työpaikoilta

Nykyään yli 90 prosenttia työntekijöistä on suurten palveluketjujen työterveyshuollon piirissä. Jokinen ymmärtää kehityskulun, mutta kantaa huolta työpaikkatuntemuksen heikkenemisestä. Hänen mielestään työterveys on parhaimmillaan "yhteistyötä ja yhdessä tekemistä", ei etäältä johdettua palvelua.

Haastattelun lopuksi Jokinen palaa tehtaiden vahvaan yhteishenkeen ja siteeraa Eino Leinon runoa Ystäville, joka kuvastaa hänen mukaansa työterveyden vanhan ajan syvää kumppanuutta eri toimijoiden välillä:

"Mua joskus jos mieheksi kiitettäis,

yks ain' olis ylinnä ansio mulla:

se että ma seurassa tällaisess'

olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla."

Jokinen kertoo olevansa kiitollinen siitä, että sai olla mukana rakentamassa työterveyshuoltoa aikana, jolloin sen suuntaa määriteltiin. "Työterveyshuolto on aina ollut yhteistyötä – ja toivottavasti on jatkossakin. Muuten toiminnasta ei tule mitään."