Vapaaehtoisen palokunnan toiminta – mitä työterveyslääkärin tulisi tietää?
Vapaaehtoisen palokunnan eli VPK:n toiminta alkoi Turusta vuonna 1838, kun ensimmäinen VPK perustettiin. Taustalla olivat lukuisat tulipalot, joista pahin sattui vuonna 1827, kun Turun rakennuksista kolme neljäsosaa tuhoutui. VPK-toiminta levisi 1800-luvun lopulla ympäri Suomen.
1930-luvulle asti maaseudulla palontorjunta oli vapaaehtoista ja kaupungissa omien järjestysmääräysten alaista. Vuonna 1933 säädettiin ensimmäinen palolaki. Vuodesta 2004 alkaen pelastustoimesta on vastannut 22 aluepelastuslaitosta. Ne käyttävät sammutus- ja pelastustehtävissä myös vapaaehtoisia palokuntia. Jos paikallinen VPK on tehnyt sopimuksen pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta pelastuslaitoksen kanssa, on kyseessä sopimuspalokunta. Tässä katsauksessa käsitellään VPK- toiminnan hälytysosastoa.
VPK-toimintaan liittyviä kursseja järjestävät alueelliset pelastuslaitokset. VPK-toiminnasta kiinnostunut ilmoittautuu ensin paikalliseen VPK:hon, mistä hänet ohjataan ilmoittautumaan kursseille. Kurssit jaetaan perus- ja erityisosaamisen kursseihin. Perusosaamisen kursseja ovat esimerkiksi peruskurssi, sammutustekniikan, tieliikennepelastamisen sekä CBRNE-kurssit. Lyhenne viittaa kemiallisten aineiden (C), biologisten taudinaiheuttajien (B), radioaktiivisten aineiden (R), ydinmateriaalien (N) ja räjähteiden (E) käsittelyyn. Erityisosaamisen kursseja ovat savu-, kemikaalisukellus, pintapelastus sekä putoamisvaarallisella alueella työskentelyn kurssi. Peruskurssi on vapaaehtoisessa palokunnassa toimimisen perusta. Se vaaditaan, jotta voi osallistua pelastustoimintaan ja muille kursseille. Peruskurssin voi suorittaa, jos on täyttänyt 16 vuotta ja läpäissyt terveystarkastuksen. Hälytystehtäviin osallistumisessa edellytetään 18 vuoden ikää. Savusukellus on yleisimmin suoritettu erityisosaamisen kurssi.
Jokaisella VPK:lla on oma työterveyshuollon sopimus työterveyshuollon palveluntarjoajan kanssa. Työterveyshuollossa tehdään kaikki VPK-toiminnassa vaaditut terveystarkastukset tutkimuksineen. Koska VPK:ssa toimimiseen liittyy myös altistuminen erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaville tekijöille, tehdään heille määräaikaistarkastukset 3–5 vuoden välein. Lääkäri laatii sopivuuslausunnon, joka annetaan VPK:laiselle. VPK:n toiminnasta tehdään myös työpaikkaselvitys 3–5 vuoden välein.
Altistuminen
Kun VPK:lainen osallistuu hälytystehtäviin, altistuu hän tehtävien mukaan eri altisteille. Esimerkiksi myrskyihin liittyvissä puiden raivaustehtävissä pääasialliset altisteet ovat melu ja työkaluihin liittyvät käsitärinä. Savusukelluksessa altisteita on huomattavasti enemmän. Fysikaalisia altisteita ovat melu ja korkea lämpötila (jopa yli 1000 astetta) sekä kuumat esineet. Lämpökuormaa aiheuttavat myös käytettävät varusteet, vaikka ympäristön lämpötila olisikin neutraali. Kemiallisia altisteita voi olla myös runsaasti ja eri muodoissa. Kaiken kaikkiaan palokaasuissa esiintyy lukuisia aineita, joista monet ovat myrkyllisiä ja osa syöpävaarallisia. Vaarallisuuteen vaikuttaa muun muassa palava materiaali ja palamislämpötila. Syöpävaarallisille aineille altistumisessa on huomioitava myös suojavarusteiden pukeminen ja käsittely. Altistumista ehkäisevät esimerkiksi suojavarusteiden riisuminen jo palopaikalla sekä niiden kuljettaminen takaisin asemalle erikseen.
Kuten päätoiminen pelastushenkilöstö, myös VPK:laiset ilmoitetaan ASA-rekisteriin, jos he tekevät VPK:ssa tehtäviä, joihin liittyy altistuminen palamisprosesseissa syntyville tai syntyneille syöpävaarallisille aineille vähintään yli kahden tunnin ajan 20 päivänä vuodessa. Tällöin ei ilmoiteta erikseen kemikaaleja.
Biologisia altisteita ovat bakteerit, homeet sekä loiset, joiden lähteitä voivat olla mikrobivaurioituneet rakennusmateriaalit ja viemärit. Tavallisimmin biologisista altisteista aiheutuu ohimeneviä infektioita, joiden työperäisyys voidaan osoittaa vain harvoin. Lisäksi tehtäviin liittyy voimakasta fyysistä ja psyykkistä kuormitusta.
Terveys- ja toimintakykyvaatimukset
Peruskurssille pääsemiseksi terveydentilan sopivuuden arvioinnin pohjana käytetään ajoterveyden ryhmän 2 terveystarkastusta. Erotuksena ajoterveystarkastukseen vaaditaan lisäksi spirometria bronkodilataatiokokeella sekä lepo-EKG. Todetut sairaudet eivät välttämättä ole este toimintaan osallistumiselle. Esimerkiksi hyvässä hoitotasapainossa oleva astma ei estä osallistumista VPK-toimintaan.
Erityisosaamisen kurssit antavat valmiudet toimia vaativissa pelastustehtävissä. Terveysvaatimukset ovat samat kuin pelastuskoulutukseen hakijoilla. Astma, epilepsia tai muu sairaus, joka voi aiheuttaa äkillisen toimintakyvyn menetyksen ovat este toimimiseen vaativissa pelastustehtävissä. Lääkärintarkastukseen sisältyvät minimissään spirometria bronkodilataatiokokeella, lepo-EKG sekä rasva- ja sokeritasapainoa ja alkoholin käyttöä kuvaavat verikokeet. Jos tutkimuksissa löydetään poikkeavia tuloksia, ohjelmoidaan tarvittaessa jatkotutkimukset, ja kelpoisuus erityisosaamista vaativiin tehtäviin arvioidaan yksilöllisesti ottaen huomioon pelastuskoulutuksen terveysvaatimukset. Jo ennen peruskurssia tehtävässä terveystarkastuksessa voidaan ottaa kantaa kelpoisuuteen osallistua erityisosaamisen kursseille.
Edellä mainittujen altisteiden vuoksi varsinkin savusukelluksia ja erityistehtäviä tekeville VPK:laisille järjestetään alkutarkastukset sekä määräaikaistarkastukset, jotka tehdään alle 40-vuotiaille 3–5 vuoden välein, 40–50-vuotiaille 2 vuoden välein ja yli 50-vuotiaille 1–2 vuoden välein. Usein muillekin hälytystehtäviin osallistuville tulisi järjestää saman laajuinen terveystarkastus kuin savusukellusta tekeville, mutta tarve arvioidaan työpaikkaselvityksen yhteydessä. Terveystarkastukseen sisältyy hoitajan haastattelu, lääkärin tutkimus sekä edellä mainitut spirometria, EKG ja verikokeet.
Toimiminen VPK:n hälytystoiminnassa edellyttää myös hyväksyttyä suoritusta FireFit-testauksessa. Testit suoritetaan vuosittain, ja testejä valvoo erillisen koulutuksen saanut pelastuslaitoksen kouluttaja. FireFit-testaukseen kuuluu submaksimaalinen polkupyöräergometritesti tai spiroergometriatesti. Testin valintaan vaikuttaa paikkakunnalla oleva saatavuus. Lisäksi suoritetaan lihaskuntotestit, joissa mitataan toistot istumaannousussa, jalkakyykyssä (45 kg), penkkipunnerruksessa (45 kg) sekä leuanvedossa (taulukko 1 «»1). Erillisen taulukon mukaan jokaisesta osuudesta annetaan indeksi 1–5, ja siitä muodostetaan lopullinen indeksi (kuva 2 «»2). FireFit-indeksin on oltava vähintään 3. Indeksiin vaikuttaa myös painoindeksi. Liikkuvuustestit sekä savusukellustestirata eivät ole pakollisia osia.
Tutustuminen VPK-toimintaan
Katsausta varten vierailin kahdessa eri VPK:ssa Pirkanmaalla. Toinen edusti keskellä isoa kaupunkia toimivaa VPK:ta ja toinen maaseutua. VPK:laisten määrät olivat molemmilla paikkakunnilla suurin piirtein samat, mutta kaupunkialueella toimintaan olisi enemmän halukkaita kuin mitä on mahdollista ottaa mukaan. Savusukeltajia ja muita erikoisosaajia on tasaisesti sekä maaseudulla että kaupungissa. Kaupungissa osallistutaan vuodessa selkeästi harvemmin pelastustehtäviin kuin maaseudulla. Hälytystehtäviä on kaupungissa noin kuukausittain, maaseudulla lähes viikoittain. Sekä kaupungissa että maaseudulla vaste (aika hälytyksestä tehtävälle matkalla) on nopea, maaseudulla noin kuusi ja kaupungissa maksimissaan 15 minuuttia. Maaseudulla VPK on usein ensimmäinen ja joskus ainoakin paikalle tuleva pelastustoimija. Kaupungissa tehtävät ovat yleensä avustavia. Sekä maaseudulla että kaupungissa on paljon erilaisia tehtäviä, yleisimmin raivaustehtäviä (kaatuneet puut, onnettomuuksien siivous) sekä sammutustehtäviä.
VPK:n hälytystehtäviin osallistuvien osaamista ja terveystarkastusten toteutumista seurataan päälliköiden toimesta. Jos osaamis- tai terveysvaatimukset eivät täyty tai ne eivät ole ajan tasalla, ei hälytystehtäviin saa osallistua. Hyvin harvoin ongelmaksi muodostuu se, ettei henkilö täytä terveys- tai kuntovaatimuksia. Terveystarkastusten, kuntotestien ja soveltuvuustestien suorittamiseen on VPK:illa selkeät ja toimivat järjestelmät. VPK saa kaikki varusteet käyttöönsä paikalliselta pelastuslaitokselta. Osan varusteista VPK voi ostaa myös itse, mutta käytännössä kaikki tarvittava saadaan pelastuslaitokselta. VPK:ssa toimimisesta ei lähtökohtaisesti saa palkkaa, mutta joillain alueilla on sovittu tuntipalkasta.
VPK-toiminta vastaa siis suurelta osin palokunnan toimintaa. Varsinkin maaseudulla VPK:n merkitys kaikissa hälytystehtävissä korostuu. Terveysvaatimukset erityisosaamista vaativissa tehtävissä ovat samat kuin palomiehillä. Myös perustehtäviin osallistuessa voidaan altistua esimerkiksi muun muassa palamistuotteille. VPK:laisten terveyttä seurataankin säännöllisesti: FireFit-testit tehdään vuosittain, ja terveystarkastukset ovat iästä ja tehtävänkuvasta riippuen 1–5 vuoden välein. Toisin kuin palomiehillä, VPK:laisilla on lisäksi palkkatöitä, joissa saattaa myös olla terveydellisiä vaatimuksia tai erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavia altisteita. Niihin liittyvät terveystarkastukset eivät kuitenkaan voi korvata VPK-toimintaan suunnattuja terveystarkastuksia.
Kiitokset Mäntän VPK:n Ville Vihiselle ja Tampereen VPK:n Ville Vuoriselle mahdollisuudesta vierailla VPK-tiloissa ja esittää kysymyksiä VPK-toimintaan liittyen. Kiitos ohjauksesta ja kommenteista artikkelin kirjoittamisessa Kirsi Koskelalle ja Ville Ojaselle Työterveyslaitoksen Työlääketieteen poliklinikalle, Tampereelle.
LL, työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
Terveystalo
iina.rautalahti@gmail.com
Kirjallisuutta
- Suomen palomuseot, Palokuntahistoriaa 30.10.2025, «https://palomuseot.fi»1
- Sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä ja opetussuunnitelma 2025, hyväksytty 17.12.2024
- Lusa S, Halonen J, Punakallio A ym. toim. FireFit: PELASTAJIEN FYYSISEN TOIMINTAKYVYN ARVIOINTIJÄRJESTELMÄN KÄYTETTÄVYYS JA FIREFIT-INDEKSIN KEHITTÄMINEN FIREFIT-HANKKEEN IV VAIHE, Työterveyslaitos Helsinki 2015
- Savusukellusopas, Ville Ala-Kokko, Pelastusopiston julkaisu A-sarja: Oppimateriaalit 1/2021 2. uudistettu painos
