Työterveyshuollon moniammatillisella toimintatavalla vastataan työpaikkojen tarpeisiin

Haastattelututkimus moniammatillisen toimintatavan toteutumisesta

Työterveyslaitoksella toteutettiin vuoden 2025 aikana Työterveyshuollon moniammatillinen toimintatapa -hanke, jossa selvitettiin työterveyshuollossa työskentelevien työterveyslääkärien, työterveyshoitajien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien kokemuksia moniammatillisen toiminnan toteutumisesta ja kehittämistarpeista. Hanke oli osa Työterveyslaitoksen toteuttamaa Työterveyshuollon kehittäminen -projektia, joka kuului Mielenterveyden tuen keinot ja menetelmät ja eri ammattialojen tuki -hankekokonaisuuteen. Hanketta on rahoittanut sosiaali- ja terveysministeriö osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP).

Tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa moniammatillisesta toimintatavasta ennaltaehkäisevän työterveyshuollon näkökulmasta. Tietoa kerättiin ryhmähaastatteluissa, jotka toteutettiin touko–elokuussa 2025. Mukana oli kahdeksan työterveysyksikköä, joista jokaiselle järjestettiin oma ryhmähaastattelu. Haastatteluihin osallistui jokaisesta yksiköstä moniammatillinen tiimi, johon kuului työterveyslääkäri, työterveyshoitaja, työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi. Moniammatilliset tiimit rekrytoitiin heidän omissa organisaatioissaan toimivan yhteyshenkilön kautta, ja haastatteluihin osallistuminen oli vapaaehtoista. Yhteensä mukana oli kymmenen työterveyshoitajaa, kahdeksan työterveyslääkäriä, kahdeksan työfysioterapeuttia ja kahdeksan työterveyspsykologia. Haastatteluissa mukana olleet työterveysyksiköt edustivat valtakunnallisesti, alueellisesti tai yrityksen omana toimintana toimivia työterveyshuoltoja.

Moniammatillinen tiimityö työterveyshuollon vakiintuneena toimintatapana

Haastateltavien mukaan moniammatilliselle toiminnalle tyypillistä oli suunnitelmallinen yhteistyö, joka toteutui muun muassa käytännön tasolla viikoittaisina tai kuukausittaisina moniammatillisina tapaamisina tai palavereina. Yleisimmin moniammatillista toimintatapaa toteutettiin päivittäisinä asiantuntijakonsultaatioina. Haastatelluilla tiimeillä oli käytössään suunnitelmallisia ja toimivia tiimityön käytäntöjä ja prosesseja, joita tukivat työterveysyksiköiden ohjeet ja toimintamallit sekä niissä kuvatut moniammatilliset roolit ja tehtävät.

Tiimityöskentely sisälsi toimintamallien ja ohjeiden määrittelemien työskentelytapojen ja roolien mukaiset vastuut sekä niiden rinnalla tapahtuvaa vapaamuotoista, tiimin sisäistä yhteistyötä. Tuolle yhteistyölle oli ominaista tiimin sisäinen luottamus ja avoimuus sekä motivaatio yhteiseen tavoitteelliseen työskentelyyn. Ammattiryhmien välinen yhteistyö oli arjessa nopeaa ja joustavaa, ja se sisälsi eri tavoin toteutettua tietojen välitystä ja näkemysten vaihtoa. Sähköisten viestintäkanavien, muun muassa Teams-keskustelujen ja potilastietojärjestelmien kautta tapahtuvan viestinnän ohella esiin nousi arkinen kasvokkain tapahtuva henkilökohtainen vuorovaikutus. Tiimin jäsenten etänä tai eri toimipisteessä työskentelyyn oli muodostunut arkea ja tiimityötä tukevia yhteistyötapoja.

Tilannekuvan muodostaminen ja osaamisen hyödyntäminen moniammatillisen toiminnan keskiössä

Toimivan arjen tiimityön lisäksi moniammatillisella toimintatavalla pyrittiin yhteisen tiedon hankintaan. Yhteisellä tiedolla ja näkemyksellä vastattiin niin henkilö- kuin työnantaja-asiakkaiden tarpeisiin ja ongelmatilanteisiin. Moniammatillista tiedon hankintaa ja tilannekuvan muodostamista toteutettiin asiakasorganisaatiotyössä asiakkuuden eri vaiheissa ja eri työterveyshuollon toiminnoissa, kuten uutta asiakkuutta aloitettaessa tai toteutettaessa työpaikkaselvityksiä. Moniammatillisella tiedon hankinnalla pyrittiin työpaikan työterveystoiminnan tarpeiden tunnistamiseen ja toimenpide-ehdotusten löytämiseen. Eri ammattilaisten asiantuntijuuden hyödyntämisen kustannusvaikutuksia huomioitiin erityisesti pienten työpaikkojen kohdalla.

Potilastyössä moniammatillinen tiimityö ja tiedon hankinta korostuivat työkykytilanteissa. Tiedon jakamisella, esimerkiksi potilaskertomusmerkinnöillä ja konsultaatiopyyntöjen vastauksilla, tuettiin kokonaiskuvan muodostamista potilaan työkykytilanteesta ja työkyvyn tuen tarpeesta. Työkykytilanteiden hoidossa muista työterveyshuollon asiantuntijoista nousi esiin sosiaalialan asiantuntijan hyödyntäminen. Joissakin tiimeissä moniammatillista toimintatapaa toteutettiin myös työkykypotilaiden yhteisvastaanotoilla tai yhteisvastaanoton toteuttamista oli ainakin jo pohdittu.

Moniammatillisten tiimien haastatteluissa yhdeksi moniammatillisen toiminnan ominaispiirteeksi kuvautui tiimin sisäinen osaamisen hyödyntäminen ja jakaminen. Moniammatillinen toimintatapa edellyttää tiimiläisiltä sitoutumista yhteistyön koordinointiin, ja pääasiallisesti koordinointia toteuttivat työterveyshoitajat. Työterveyshoitajan rooli koordinoijana tunnistettiin keskeisenä. Moniammatillinen toimintatapa vaati tiimin sisäisiä joustavia työkäytäntöjä, ja toisaalta myös jokainen tiimin jäsen kantoi vastuuta omasta osaamisestaan ja sen esille tuomisesta. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden lainsäädännössä määritetyt erot eivät vaikuttaneet haastatteluissa oleellisesti tiimin yhteistyöhön.

Moniammatillinen toimintatapa nyt ja tulevaisuudessa

Hankkeen haastatteluihin valikoituneet tiimit olivat moniammatillisesta toimintatavasta innostuneita ja siihen motivoituneita. Tiiminä työskentely sekä tiimin ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen vaikutti sujuvoittavan työarkea ja edesauttavan ratkaisujen löytymistä asiakkaiden tilanteisiin. Moniammatillisella toimintatavalla ja tiimityöllä tavoiteltiin työpaikkojen ja työntekijöiden ongelmien ennaltaehkäisemistä tai ratkaisemista.

Hankkeessa haastatellut tiimit toteuttivat moniammatillista toimintatapaa huomioiden asiakkaiden tarpeet ja työpaikkojen mahdollisuudet ja resurssit. Toimintatapaa sopeutettiin, jopa rajoitettiin, olemassa olevien reunaehtojen ja käytössä olevien resurssien mukaan. Tiimit muodostivat varsin itsenäisesti toimivia arjen käytäntöjä ja omaan työhönsä soveltuvia toimintatapoja.

Hankkeen tulokset saattavat kuvata moniammatillisen toimintatavan toteutumista ja tiimityötä parhaimmillaan, mutta toimintatavan konkreettinen kuvaaminen toivottavasti auttaa työterveyshuollon ammattilaisia kehittämään moniammatillista työskentelyä tiimeissään edelleen. Lisää tutkittua tietoa tarvitaan työterveyshuollon moniammatillisen toimintatavan hyödyistä ja kustannusvaikuttavuudesta, jotta löydetään perustellut ja vaikuttavat tavat toteuttaa moniammatillista toimintatapaa. Lisää tietoa tarvitaan myös siitä, millaisia vaikutuksia työterveyteen ja työkykyisyyteen saadaan muiden työterveyshuollon asiantuntijoiden, kuten sosiaalialan asiantuntijoiden tai ravitsemusterapeuttien, osaamisen hyödyntämisestä. Työterveyshuollon moniammatillisella toimintatavalla ja tiimityöllä on paikkansa tulevaisuudessa, kun sen toteuttamisessa pystytään kestävästi huomioimaan työpaikkojen erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet.