Sekavuudesta selkeyteen

Ennen oli yksinkertaisempaa

Maailma ja työterveys olivat yksinkertaisempia, kun olin erikoistuva lääkäri. Työskentelin julkisella sektorilla, ja meillä oli tasan kahdenlaisia sopimuksia: lakisääteisiä ja yleislääkäritasoisen sairaanhoidon sisältäviä. Ei ollut sisällössä tuunauksen varaa. Puolella asiakkaista oli pelkkä lakisääteinen sopimus, joten sen selittäminen, mikä on velvoittavaa, oli osattava. Toisaalta se oli silloin helppoa. Pakollista olivat vain työpaikkaselvitys, toimintasuunnitelma sekä altistelähtöiset terveystarkastukset.

Työterveyshuolto on erikoistumisaikojeni jälkeen muuttunut monimutkaisemmaksi. Työkyvyn tuki on kehittynyt ja tullut laaja-alaisemmaksi, ja yhteiskunta kohdistaa työterveyshuoltoon aiempaa enemmän odotuksia. Erilaajuisia sopimuksiakin on lähes yhtä paljon kuin asiakasyrityksiä.

Yksi asia ei ole muuttunut: meidän on pystyttävä kertomaan asiakkaalle yksiselitteisesti, mikä on pakollista ja mistä hän saa itse päättää. Se ei ole aina ihan yksinkertaista. Työterveyden sisälläkin esiintyy osin erilaisia tulkintoja – osa pitää kiinni erikoistumisaikojeni suppeasta näkemyksestä, kun taas toiset tulkitsevat lähes kaiken korvausluokka I:n piiriin kuuluvan pakolliseksi. Suurin osa sijoittunee näiden välimaastoon. Tuore kotimainen tutkimus kuitenkin osoitti, ettei yksimielisyyttä ole edes korvausluokka I:n sisällöstä (2).

Yhteinen viesti vahvistaa työterveyden uskottavuutta

Asetuksen lopullista sanamuotoa joudumme odottamaan vielä tovin. Kun se julkaistaan, toivon keskustelun siirtyvän nopeasti konkretian ja käytännön toimien tasolle. Lisäksi meidän pitää opetella puhumaan työterveyden sisällöstä ilman jargonia. Asiakasta ei auta, että sopimukseen kuuluu "ennaltaehkäisevä toiminta", vaan hän haluaa tietää, mitä kokeita ja toimenpiteitä se tarkoittaa. Eikä hän missään nimessä halua yllätyslaskua toimista, joita ei tiennyt ostaneensa.

Lopulta kyse on ammattikuntamme uskottavuudesta. Meidän tulee kyetä vastaamaan asiakkaalle selkeästi ja johdonmukaisesti kysymykseen, onko tämä pakollista vai ei ja vastauksen tulee olla sama riippumatta siitä, keneltä hän kysyy.