Lauma, yhteisö ja merkityksellisyys – työterveyslääkäreiden yhdistystoiminnasta tässä ajassa

Omassa työssäni olen enenevästi alkanut hahmottamaan niin läheisiä kuin potilaita ihmiseläiminä, joille yksi perustarve on kuulua laumaan sekä olla lauman hyväksymiä. Lauman ulkopuolelle joutuminen taas tietää nykyihmisellekin psyykkistä kipua, ja entisaikoina taas se tiesi lähes varmaa kuolemaa. Yliopistoajoilta lähtien olen ollut aktiivisesti ja laajasti mukana yhdistystoiminnassa, minkä kautta olen saanut kokea oman ryhmän kanssa tekemisessä onnistumista sekä oppia sitä, miten raskaidenkin vaiheiden jälkeen voi olla syvempi yhteys omaan ryhmään. Olen olettanut, että aktiivinen yhdistystoiminta on ollut osa eri ihmisyhteisöjä- ja laumoja myös meidän alallamme.

Toisaalta tässä ajassa, erityisen individualistisessa kulttuurissa, oma sisäinen puheeni aika ajoin kyseenalaistaa sitä, mikä järki on edes tehdä vapaaehtoistöitä kollegoiden eteen. Hyväpalkkaiset lääkärithän voisivat toteuttaa samat palvelut markkinahintaisesti, ammatti-ihmisten toimesta, ilman yhdistyshimmeleitä! Vuosien aikana olen kuitenkin aina palannut jatkamaan yhdistystoimintaa, ja varmasti toistuvasti olen kuitenkin saanut paljon antamaani enemmän myös individualistisesti tarkastellen. Koko yhteisön ja erikoisalan paras on minusta kuitenkin merkityksellisempää, vaikka tässä ajassa sen muistaminen ei ole itsestään selvää, ainakaan minulle.

Missään nimessä en ole kuoppaamassa alamme yhdistyksiä tai aktiivista järjestötoimintaa, mutta haluaisin haastaa meitä kaikkia pohtimaan, millainen tapa tehdä on mielekästä ja osallistavaa vuonna 2026. Liiaksi vanhojen perinteiden ja tapojen pohjalta tehden emme voi uudistua nopeasti muuttuvassa ajassa. Samalla jo nyt hyvin toimivaa ei kannatta tietenkään menettää. Tärkeää lienee entistä herkemmin aistia, millainen toiminta aidosti puhuttelee yhteisöämme, jäsenistöämme. Yhdistystoiminnassa samalla merkityksellisyyden tunne auttaa tekijöitä jaksamaan. Toki jo suomalaisen työterveyshuollon kehittäminen on itsessään mitä merkityksellisintä.

Työterveyslääkäriyhdistyksen osalta ilonaiheenamme on se, että vuoden 2026 hallitukseen hakeutui runsaasti halukkaita. Nyt meillä on 13 aktiivista hallituksen jäsentä – kaksi enemmän kuin edellisellä kaudella. Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti kolmivuotinen hallituskausi tuo työhön jatkuvuutta ja vahvistaa järjestömuistia.

Uskaltaisin luvata, että kun meitä on nyt aiempaa enemmän hallituksessa, saa ja kannattaa yhdistykseltä myös vaatia enemmän. Myös toiminnanjohtajamme on vaihtunut vuoden 2025 aikana, mikä on osaltaan suuri muutos, mutta tähänkin peilaten kannustan rohkeasti haastamaan meitä – uskon, että voimme tässäkin muutoksen tehneenä palvella entistä paremmin jäsenistön ja erikoisalan tarpeita.

Olen viime vuodesta lähtien toiminut Työterveyslääkäriyhdistyksen paikallisyhdistysvastaavana. Valtaosa näistä työterveyslääkäreiden alueellisista yhdistyksistä on itsenäisiä yhdistyksiä, joista osassa on ilahduttavan aktiivista ja monipuolista toimintaa. Pienemmällä vähemmistöllä taas on haasteita aktiivien löytämiseen, ja toiminta on hiipunut. Paikallisesti näyttääkin siltä, että toisaalla voi olla merkityksellisiä kollegiaalisia yhteisöjä ulkomaanmatkoineen ja tapahtumineen, toisaalla taas kollegiaalisen yhteisön ja lauman muodostuminen ei ole enää itsestäänselvyys.

Milleniaalina haluaisin uskoa, että jo vapaamuotoinen, satunnainen yhdessäolo voisi riittää joidenkin alueiden tarpeisiin. Silti uskon, että yhdistystoiminnan rakenteet tuovat mukanaan pysyvyyttä, perinteitä ja yhteistä tekemistä, joka kutsuu mukaan laajempaa joukkoa.

Uskon, että tässäkin ajassa meillä on kaikki edellytykset luoda yhdessä vielä entistä vahvempi ja elinvoimaisempi työterveyslääkäreiden yhteisö niin Työterveyslääkäriyhdistykseen kuin paikallisiin yhteisöihimme, joihin on ilo kuulua ja joissa on ilo olla mukana vaikuttamassa.