Päihdeongelmaisen hoitoonohjaus työterveyshuollossa

Päihdeongelman tunnistaminen

Hoitoonohjaus alkaa ongelman tunnistamisella. Pääsääntöisesti tämä tapahtuu vuosia myöhässä, etenkin työpaikan osalta. Työterveyshuollossa on nykyisin hyvät mahdollisuudet tunnistaa ja ottaa puheeksi erityisesti alkoholin haitallinen käyttö uusien laboratoriotutkimusten avulla.

Päihteiden käytöstä pitää kysyä aina terveystarkastusten yhteydessä ja muutoinkin tarvittaessa, ei vain silloin, kun potilas näyttää päihtyneeltä tai työpaikalta on esitetty huoli. Päihteiden käyttöä voidaan kartoittaa myös valmiilla kyselyillä, kuten AUDIT ja DUDIT (Drug Use Disorders Identification Test). Päihdeongelma tulee pyrkiä tunnistamaan mahdollisimman varhain. Oleellista on myös kartoittaa määrät, käyttötiheys sekä käytetyt päihteet.

Työterveyslääkärin vastuulla on arvioida työntekijän terveydentila ja työkyky sekä päihdeongelman merkitys näihin. Työterveyshuoltolaki velvoittaa työterveyshuoltoa edistämään työntekijän terveyttä ja toimintakykyä sekä ohjaamaan tarvittaessa hoitoon ja kuntoutukseen. Työkykyarviossa on olennaista selvittää, mitä työntekijä pystyy tekemään turvallisesti töissä. Pelkkä päihdediagnoosi ei kerro työkyvystä. Työnantaja myös arvioi, miten työntekijä on suoriutunut työssään. Erityistä huomiota on kiinnitettävä turvallisuuskriittisiin töihin, joissa päihteiden käyttö voi aiheuttaa merkittävää vaaraa työntekijälle itselleen sekä muille ihmisille. Sairauspoissaolotodistukseen tulee kirjata myös asianmukainen päihdediagnoosi. Tarvittaessa tulee järjestää potilaan suostumuksella työterveysneuvottelu ja allekirjoittaa hoitositoumus ja -suunnitelma.

Hoitoonohjaus

Käytännön ongelmaksi voi joskus muodostua työterveyslääkärin ja päihdehoidon roolien sekoittuminen. Työterveyslääkäri voi toisinaan hoitaa lievää tai keskivaikeaa päihdepotilasta itse, jos työterveyshuoltosopimus ja lääkärin osaaminen sen mahdollistavat. Lyhytneuvonta, päihdetyöntekijän vastaanotto, laboratoriokokeiden seuranta, lyhytterapia (mukaan lukien HUS nettiterapia) ja Antabus-hoito voivat sisältyä työterveyshuollon toimintaan. Kaikkea hoitoa ei ole aina kuitenkaan tarkoituksenmukaista toteuttaa työterveyshuollossa. Vaikea riippuvuus, toistuvat retkahdukset, sekakäyttö, opioidiriippuvuus, uudet stimulantit, kuten "peukku", tai vaikea psykiatrinen komorbiditeetti saattavat edellyttää päihdehoitoon erikoistuneen yksikön hoitoa. Tällöin työterveyslääkärin tehtävä on toteuttaa asianmukainen arvio, käynnistää hoitoonohjaus ja kirjoittaa tarvittaessa lähete sekä huolehtia siitä, ettei potilas jää yksin lähetteen kirjoittamisen jälkeen. Lopullinen päihdehoitoyksikkö vastaa sitten vaativammasta hoidosta, mutta työterveyslääkärin on silti hyvä jatkaa omaa seurantaa tilanteen suhteen.

Päihdepalveluiden rakenne ja saatavuus vaihtelevat hyvinvointialueittain. Palveluita voidaan tuottaa sekä julkisesti että ostopalveluina. Työterveyslääkärin ei tarvitse osata itse toteuttaa kaikkea päihdehoitoa, mutta hänen on tunnettava oman alueensa palvelujärjestelmä ja tiedettävä, minne potilaan voi ohjata.

Potilaan lähettäminen päihdehoitoon on prosessin alku. Yksi tavallisimmista hoidon epäonnistumisen kohdista on se, että potilas on ohjattu toisaalle hoitoon, lähete on kirjoitettu, mutta kukaan ei seuraa, toteutuuko suunniteltu hoito potilaan kohdalla. Erityisesti työterveysneuvotteluissa sovittu hoitoonohjauksen seuranta on tärkeää. Hoitoonohjaus ei ole pelkästään laboratoriokokeiden seurantaa. Potilaan kanssa tulee sopia jo heti alussa, mitä jatkossa tapahtuu, minne potilas ohjataan, kuinka usein tulee käydä kokeissa, milloin olla yhteydessä työterveyslääkäriin ja mitä potilaalta odotetaan. Nämä on hyvä kirjata ylös potilastekstiin.

Työpaikalla tulee olla päihdeohjelma ja mielellään myös hoitoonohjauskäytännöt. Työterveysneuvottelussa keskustelun tulee keskittyä työkykyyn ja työn tekemisen edellytyksiin. Työnantajalle ei kuulu työntekijän terveystiedot eikä yksityiskohtainen päihdehoidon sisältö, kuten käynnit eri asiantuntijoilla, eikä yksityiskohtaiset laboratoriotulokset. Hoitosopimuksen allekirjoituksen jälkeen voidaan yleisellä tasolla ottaa kantaa, onko hoito toteutunut. Jos sovittuihin tavoitteisiin ei päästä, on tärkeää arvioida, onko hoito toteutunut suunnitellusti. Tilannetta ei tule peitellä, vaan tarvittaessa järjestetään uusi työterveysneuvottelu ja sovitaan jatkosta. Sopimukseen tulee myös kirjata työterveyshuollon oikeus olla yhteydessä työnantajaan, jos hoito ei toteudu suunnitellusti. Jos hoitoonohjauksen aikana sovittuihin tavoitteisiin ei päästä, hoitoonohjausta voidaan työnantajan kanssa sopien jatkaa alkuperäisen 12 kuukauden ajanjakson jälkeen tarpeen mukaan esimerkiksi 3–6 kuukauden jaksoissa. Neuvottelussa voidaan todeta, että työntekijä on työkykyinen tiettyihin tehtäviin, tarvitsee määräaikaisia työjärjestelyjä tai ei tällä hetkellä voi turvallisesti tehdä tiettyä työtehtävää. Muistioon kannattaa kirjata, että potilas kantaa itse vastuun siitä, että sovitut toimenpiteet toteutuvat, kuten säännölliset laboratoriokokeet, hoitokäynnit ja yhteydenpito kuukausittain työterveyslääkäriin.

Tärkeää on erottaa toisistaan hoitoonohjaus ja toteutunut päihdehoito. Jos potilas ei ole aloittanut hoitoa tai saavuttanut esitettyjä tavoitteita, ei päihdehoito ole toteutunut. Hoitoonohjaus tarkoittaa sitä, että ongelmaan on puututtu ja potilaalle tarjottu hoitoa, mutta se ei ole vielä todiste hoidon toteutumisesta tai työntekijän päihteettömyydestä.

Päihdehoito

Päihdehoitoa suunnitellessa tavoitteet määritellään potilaan tilanteen mukaisesti. Tavoitteena voi olla täysraittius, käytön tai mahdollisten haittojen vähentäminen tai onnistunut korvaushoito vaikkapa opioidiriippuvuudessa. Hoitoa voidaan toteuttaa avohoitona, vieroitushoitona, laitoskuntoutuksena tai näiden kombinaationa. Alkoholiongelmaiselle avohoito on melko usein sopiva vaihtoehto.

Työssä pysyminen voi olla iso kuntouttava tekijä henkilölle. Työ on suurelle osalle tärkeää, tuo struktuuria sekä taloudellista turvaa. Pitkä poissaolo ei ole välttämättä paras ratkaisu. Työ ei saa muodostua myöskään hoidon esteeksi. Jos työ on turvallisuuskriittistä tai työntekijän toimintakyky ei riitä tehtävään, sairauspoissaolo voi olla välttämätöntä.

Seuranta tukee onnistumista

Päihdesairauden kohdalla yksi vastaanottokäynti ja yksi lähete harvoin riittävät. Hoitoonohjauksen onnistumista tulee seurata aivan kuten muidenkin kroonisten sairauksien hoitoa. Alkuvaiheessa erityisen tiheään. Retkahdus ei tarkoita epäonnistumista, vaan on pikemminkin varsin inhimillistä ja antaa syyn tarkastaa hoitosuunnitelmaa.

Hoitoonohjauksessa työterveyshuolto toimii koordinaattorina ja vastaa siitä, että seuranta toteutuu sovitusti. Päihdehoidon erityisyksikkö vastaa riippuvuussairauden hoidosta silloin, kun siihen tarvitaan erityisosaamista. Työantaja vastaa työpaikan turvallisuudesta ja työn järjestämisestä. Työterveyslääkärin tulee tunnistaa ongelma ajoissa, ottaa se puheeksi ja arvioida työkykyä sekä ohjata potilas hoitoon oikea-aikaisesti hoitopolkua seuraten ja tukien.