Alfa-PVP ja muut muuntohuumeet

Muuntostimulantit, alfa-PVP

Stimulantit eli keskushermostoa kiihdyttävät aineet vaikuttavat monoaminergisesti keskushermostoon noradrenaliinin ja dopamiinin välityksellä. Osalla stimulanteista on vähäisessä määrin lisäksi serotonergisiä vaikutuksia. Stimulantit voidaan jakaa niiden kemiallisten rakenteiden mukaan amfetamiinijohdannaisiin ja katinoni- ja pyrovaleronijohdannaisiin, joista jälkimmäisistä käytetään myös nimitystä "bath salts". Lääkeaineiksi luokiteltuja amfetamiineja, kuten metyylifenidaattia, dekstroamfetamiinia ja lisdekstroamfetamiinia, käytetään yleisinä lääkkeinä ADHD:n hoidossa. Amfetamiini ja metamfetamiini ovat perinteisiä stimulanttiryhmän laittomia huumausaineita. MDMA (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini) eli ekstaasi on puolestaan nykyään jo laiton huumausaine, jonka päihdekäyttö oli laillista kuitenkin aina 1980-luvulle saakka.

Alfa-PVP, joka tunnetaan myös nimillä "peukku" ja "flakka", on synteettinen, 1960-luvulla kehitetty stimulanttien ryhmään kuuluva katinoni. Eurooppaan alfa-PVP tuli vuonna 2011, ja Suomessa se luokiteltiin huumausaineeksi vuonna 2013. Alfa-PVP on valmistettu muuntelemalla luontaisena khat-pensaan lehdissä esiintyvää katinonia. Sitä esiintyy useimmiten valkoisena tai pinkkinä jauheena, tabletteina tai kiteinä. Alfa-PVP:n käyttö tapahtuu polttamalla, nuuskaamalla, pellittämällä, suonensisäisesti, rektaalisesti tai suun kautta, ja poltettuna sen haju muistuttaa vanhoja sukkia. Perinteisiin amfetamiineihin verrattuna alfa-PVP on vaikutuksiltaan voimakkaampaa ja lyhytkestoisempaa, mikä osaltaan selittää sen suurta riippuvuus- ja haittavaikutuspotentiaalia. Käyttöannokset ovat hyvin pieniä, 5–50 mg, ja toivotut vaikutukset kestävät vain 15–30 minuuttia. Päihteen tiheä annostelu aiheuttaa usein nopeasti etenevän ja voimakkaan riippuvuuden käyttäjälleen.

Alfa-PVP:n vaikutukset ja sen käyttöön liittyvät riskit

Alfa-PVP:n toivottuja vaikutuksia ovat muun muassa vireystilan ja energisyyden lisääntyminen, itsetunnon kohoaminen, aistien terävöityminen, euforia, libidon ja tunnetilojen voimistuminen sekä aineenvaihdunnan kiihtyminen. Sen ei-toivottuja vaikutuksia ovat puolestaan levottomuus, ahdistuneisuus, aggressiivisuus itseä tai muita kohtaan, unihäiriöt, vainoharhaisuus, aistiharhat, hallusinaatiot ja psykoosi. Muita haittavaikutuksia ja mahdollisia myrkytysoireita ovat päänsärky, rytmihäiriöt, akuutti sydäninfarkti, aivoverenkiertohäiriöt, aliravitsemus, virtsaamisvaikeudet, hikoilu, hypertermia ja kuivuminen sekä motorinen levottomuus.

Alfa-PVP:n käyttöön liittyy usein voimakasta motorista levottomuutta, silmävärvettä, lihasnykinää ja pakkoliikkeitä sekä kohonnut riski agitoituneen deliriumin (eksitaatio) kehittymiseen. Vakavia somaattisia käyttöön liittyviä komplikaatioita ovat rabdomyolyysi, erinäiset sisäelinvauriot ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi sekä nekrotisoiva faskiitti. Alfa-PVP:n yliannostuksen tunnusmerkkejä ovat outo, epätyypillinen tai aggressiivinen käytös, voimakkaan väkivaltaiset ja häiritsevät hallusinaatiot ja aistiharhat, tasapainon ja puheen häiriöt, runsas hikoilu ja riisuutuminen kehon lämmön noustessa.

Muuntostimulanttiriippuvuuden hoito

Alfa-PVP:n ja muiden muuntostimulanttien vieroitushoidossa noudatetaan samoja lääkehoidon perusperiaatteita kuin perinteisessä stimulanttivieroituksessakin, mutta usein tarvitaan tavanomaista pitkäkestoisempaa ja suuriannoksisempaa antipsykoottista ja rauhoittavaa lääkitystä. Itsemurhariski on merkittävästi kohonnut muuntostimulantteja käyttävillä, mikä tulee huomioida etenkin stimulanteista vieroittautumisen yhteydessä. Muuntostimulanttiriippuvuuden hoidossa tarvitaan usein normaalia pidempiä hoitojaksoja niin osasto-oloissa kuin avohoidossa sekä tiivistä yhteistyötä somatiikan ja psykiatrian välillä.

Muuntostimulanttiriippuvuuden hoitoon tarvitaan usein sekä psykososiaalista hoitoa että lääkehoitoa. Stimulanttiavusteisella lääkehoidolla on saatu lupaavia tuloksia useiden eri stimulanttiryhmien aiheuttamissa riippuvuuksissa. Aivojen dopamiinivälitteisen palkitsemisjärjestelmän uudelleen ohjelmointia hyödyntävä palkkiohoito on tunnistettu kansainvälisesti vaikuttavaksi hoitomuodoksi etenkin stimulanttiriippuvuuden hoidossa, mutta Suomen palvelujärjestelmässä sitä on vielä toistaiseksi hyvin vähän saatavilla.

Muunto-opioidit

Synteettisten muunto-opioidien (new synthetic opioids eli NSO) käyttö ja niiden aiheuttamat kuolemantapaukset ovat yleistyneet 2010-luvulta lähtien etenkin Yhdysvalloissa. Synteettiset opioidit voidaan jakaa täysagonisti fentanyylista johdettuihin fentanyylimuunnoksiin, muihin kuin fentanyylianalogeihin ja nitatseeneihin. Muunto-opioidit voivat olla voimakkuudeltaan jopa tuhansia kertoja morfiinia vahvempia, mikä tekee niistä tappavia jo hyvin pieninä annoksina otettuina. Muunto-opioideihin liittyy lähes kaksinkertainen yliannostuskuoleman riski lääkeopioideihin ja heroiiniin verrattuna, ja etenkin opioideihin tottumattoman käsissä riski yliannostukselle on suuri.

Muunto-opioidit lamaavat erittäin voimakkaasti keskushermostoa, omaavat voimakkaan riippuvuuspotentiaalin ja ovat verrattain edullisia. Vaikka Suomessa muunto-opioideja esiintyy vielä satunnaisesti, löytyy uusia yhdisteitä sekä kaduilta että suomalaisista vainajista säännöllisin väliajoin. Muunto-opioideja saatetaan myös laittaa pieninä määrinä muihin aineryhmiin kuuluvien huumausaineiden, kuten amfetamiinin, kokaiinin tai bentsodiatsepiinien, sekaan. Huumausainetta käyttävä henkilö ei usein itse ole tietoinen opioidin läsnäolosta, mikä lisää riskiä yliannokselle merkittävästi.

Muunto-opioidiriippuvuuden hoito

Muunto-opioideja käyttävien vieroitusoireet ovat usein heroiinia tai lääkeopioideja käyttävien oireita voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. Nykyiset Suomessa saatavilla olevat korvaushoitolääkkeet eivät välttämättä yksinään riitä pitämään vieroitusoireita ja ainehimoa kurissa muunto-opioideja käyttäneillä henkilöillä, minkä takia opioidiavusteista lääkehoitoa saatetaan joutua tehostamaan lyhytvaikutteisilla opioideilla etenkin hoidon alkuvaiheessa. Muunto-opioidin aiheuttaman yliannostuksen hoidossa on myös usein tarve lääkityksen tehostamiselle. Muunto-opioidien voimakkaan μ-reseptoriaffiniteetin takia yliannostilanteessa ensiapuna annettavaa vasta-ainetta naloksonia tulee usein annostella toistetusti ja tavanomaista isompina annoksina.

Muuntohuumeiden haasteet

THL:n vuoden 2022 Huumekyselyn mukaan 29 prosenttia Suomen aikuisväestöstä oli kokeillut vähintään yhtä huumausainetta elämänsä aikana, ja tavallisinta kokeilu ja käyttö oli 25–34-vuotiailla (47 prosenttia vastanneista). Vaikka tarkkoja tilastoja huumeita tai muuntohuumeita käyttävistä työssäkäyvistä ei olekaan saatavilla, voidaan todeta, että työssäkäyvien huumeita kokeilleiden ja käyttävien määrä on todennäköisesti kasvanut ja kasvaa edelleen. Päihdeosaamisen tarve tulee siis tulevina vuosina kasvamaan sekä työterveyshuollossa että työpaikoilla. Työpaikkojen päihdeohjelmissa ja työterveyshuollon päihdehoidossa tulisi huomioida jatkossa myös nykyistä laajempi ja moninaisempi päihteiden käytön kirjo, muuntohuumeet mukaan lukien.

Muuntohuumeiden käyttäjät ovat perinteisempiä huumausaineita käyttäviä suuremmassa riskissä saada yllättäviä ja terveydelle haitallisia vaikutuksia jo ensimmäisen käyttökerran yhteydessä. Muuntohuumeiden käytön havaitseminen on haasteellista, sillä tavanomainen huumeseulonta ei kykene tunnistamaan nopeasti muuttuvien yhdisteiden molekyylirakenteita. Haasteet tunnistamisessa saattavat aiheuttaa viivettä muuntohuumeen aiheuttaman akuutin päihtymyksen, myrkytystilan pidempiaikaisen käytön tunnistamisessa. Myös muuntohuumeiden toksikologiset profiilit ovat usein huonosti tunnettuja, mikä vaikeuttaa lääkkeiden ja päihteiden interaktioiden tunnistamista ja haastaa näin ollen kliinikkoa myös hoitosuunnitelman tekemisessä.