Siedätyshoito

Siedätyshoidon vaikutusmekanismi

Allergisen herkistymisen seurauksena auttaja-T-lymfosyyttien (Th) vaste on Th2-painotteinen, mikä johtaa allergeenispesifiseen IgE:n synteesiin, syöttösolujen kypsymiseen ja aktivoitumiseen sekä eosinofiiliseen tulehdukseen. Siedätyshoidon myönteiset vaikutukset syntyvät lukuisilla mekanismeilla, muun muassa säätelijä-T-solujen toiminnan tehostumisella, Th2-solujen toiminnan vaimenemisella ja IgG-vasta-ainesynteesillä (estävät vasta-aineet). Tämän seurauksena kohde-elinten allerginen tulehdus vähenee. Siedätyshoito kehittyy nykyisin voimakkaasti, ja monia eri mahdollisuuksia sen tehostamiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi tutkitaan. Tulevaisuudessa siedätyshoidon tuloksia voitaneen parantaa hyödyntämällä erilaisia biomarkkereita, uusia adjuvantteja ja annostelureittejä sekä uudentyyppisiä allergeenivalmisteita.

Kenelle siedätyshoito?

Diagnoosin varmistaa ja hoidon suunnittelee allergisten sairauksien hoitoon perehtynyt lääkäri yhdessä potilaan tai lapsipotilaan huoltajan kanssa. IgE-välitteisen allergian taudinmäärityksessä käytetään haastattelua (esimerkiksi perintötekijät, allergiaoireiden esiintyvyys ja lääkkeiden teho) ja seerumin spesifisen IgE:n määritystä tai ihopistokoetta. Pistiäisallergia voidaan todeta luotettavasti IgE-vasta-ainetutkimuksella. Hoito voidaan aloittaa, mikäli potilaalla on merkittäviä oireita aiheuttava IgE-välitteinen allerginen sairaus. Lisäksi todetun astman pitää olla hyvässä hoitotasapainossa koko hoidon ajan.

Allergisessa nuhassa siedätyshoitoa on syytä harkita, kun potilaalla oireenmukaisesta hoidosta huolimatta esiintyy toistuvasti tai jatkuvasti oireita, jotka hän kokee hankaliksi tai jotka heikentävät hänen elämänlaatuaan. Allerginen nuha on taudinkuvan perusteella jaksoittainen tai jatkuva. Allergista astmaa sairastavalle siedätyshoitoa harkitaan hankalaoireisessa siitepölyallergiassa ja sellaisessa eläinallergiassa, jonka oireet ilmenevät epäsuorassa altistuksessa tai jossa suoraa eläinaltistusta ei ole mahdollista välttää (työ, opaskoirat). Astman on oltava koko hoidon ajan hyvässä hoitotasapainossa.

Siedätyshoidon ehdoton aihe on pistiäisen (ampiaisen tai mehiläisen) pistoa seurannut vaikea yleisreaktio. Lievässä yleisreaktiossa siedätyshoitoa voidaan harkita, kun uusintapiston todennäköisyys on suuri tai piston pelko vaikuttaa potilaan elämänlaatuun. Laaja paikallisreaktio ei ole siedätyshoidon aihe. Pistiäissiedätyshoitoa sekä ampiaisen että mehiläisen myrkylle tulee harkita, jos kaikki käytettävissä olevat IgE-allergiaa osoittavat diagnostiset menetelmät osoittavat samankaltaisen herkistymisen molemmille pistiäisille ja alkuperäinen pistoon liittyvä reaktio oli vaikea.

Korkea ikä, hoidossa oleva tai stabiili kasvainsairaus tai immunologinen sairaus, sydän- ja verisuonisairaudet sekä beetasalpaaja- tai ACE:n estäjälääkitys eivät ole vasta-aiheita pistiäissiedätyshoidolle. Ennen raskautta aloitettua ja ylläpitoannoksella ongelmitta edennyttä siedätyshoitoa voidaan jatkaa raskauden yli, mutta siedätyshoitoa ei aloiteta raskauden aikana.

Pistiäissiedätyshoito on ilmeisesti tehokasta ja turvallista ja parantaa elämänlaatua anafylaksiariskin pienenemisen myötä. Yli 90 prosenttia ampiaiselle allergisista ja noin 80 prosenttia mehiläisille allergisista saa siedätyshoidosta täyden suojan. Niilläkin potilailla, jotka siedätyshoidosta huolimatta reagoivat uusintapistoon, reaktiot ovat huomattavasti lievempiä kuin ennen hoitoa.

Ruokasiedätys on toistaiseksi kokeellista tutkimusta, ja siedätyshoitoa maidolle, kananmunalle ja maapähkinälle toteutetaan tutkimuskeskuksissa, joissa on elvytysvalmius.

Käytännön toteutus

Pistossiedätyshoito on turvallista silloin, kun sen aihe on oikea ja toteutus asianmukaista. Hoidon tunteva lääkäri on aina paikalla, ja hoidon toteuttaa siedätyshoitoon koulutettu hoitaja. Pistoshoidon antaminen edellyttää elvytysvalmiutta. Siitepölyallergiassa siedätyshoito aloitetaan siitepölykauden jälkeen, viimeistään tammi-helmikuussa. Muissa kuin siitepölyallergioissa hoito voidaan aloittaa vuodenajasta riippumatta.

Jokaisella käynnillä ennen pistosta on tarkistettava seuraavat asiat: Potilaan vointi (yleiskunto, allergia-, astma- ja hengitystieinfektio-oireet), mahdolliset rokotukset (± 1–2 viikkoa), PEF-arvo (astmaatikoilta), aikaväli edellisestä pistoksesta (suurentaminen tai ylläpito), mahdolliset edellisen pistoksen aiheuttamat haittavaikutukset ja niiden vaikutus annokseen.

Kielenalussiedätyshoidon aloituksessa ensimmäinen annos otetaan sairaanhoitajan vastaanotolla siten, että lääkäri on paikalla. Seuranta-aika on vähintään 30 minuuttia tabletin ottamisen jälkeen.

Siedätyshoitoon liittyviä haittavaikutuksia ei voitane ennakoida. Reaktiot ovat joko paikallisia tai yleisreaktioita. Vakavimmat yleisreaktiot saattavat esiintyä 30 minuutin kuluessa. Yleisreaktio voi ilmaantua missä tahansa siedätyshoidon vaiheessa, mutta suurin osa niistä esiintyy aloitusvaiheessa. Yleisreaktioihin luetaan niin lievät kuin vaikeat yleisreaktiot aina anafylaksiaan asti.

Hoidon porrastus

Avoterveydenhuollon tehtävänä on nimetä siedätyshoidon vastuulääkäri ja hoidon toteutuksesta huolehtivat hoitajat ja tehdä allergisen sairauden diagnoosi, jonka tarvittaessa erikoissairaanhoito varmistaa. Avoterveydenhuolto lisäksi havaitsee, ketkä siedätyshoidosta hyötyvät sekä kertoo potilaalle siedätyshoidon mahdollisuudesta. Avoterveydenhuoltoon kuuluu myös ensimmäisen annoksen antaminen kielenalushoidossa.

Vastuulääkärin tehtävänä on suunnitella pistossiedätyshoidon toteutus omassa organisaatiossaan, huolehtia tarvittavan kirjallisen aineiston ja välineistön hankkimisesta ja ylläpitämisestä, toimia yhdyshenkilönä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä sekä järjestää hoitoon osallistuvan henkilöstön riittävän tietotaidon ylläpitäminen yhdessä erikoissairaanhoidon kanssa.

Pistossiedätyshoito aloitetaan erikoissairaanhoidossa ja hoidon jatko eli ylläpitovaihe voidaan annoksen nostovaiheen jälkeen toteuttaa alueellisen sopimuksen mukaan avoterveydenhuollossa. Kielenalushoidossa ensimmäinen annos annetaan erikoissairaanhoidossa, minkä jälkeen hoito siirtyy avoterveydenhuoltoon. Erikoissairaanhoito myös huolehtii alueellisesti siedätyshoitokoulutuksesta.

Julkisessa terveydenhuollossa toteutettavan pistossiedätyshoidon kyseinen terveydenhuollon yksikkö hankkii ja maksaa allergeenivalmisteet.

Tämä teksti perustuu Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Allergologi- ja Immunologiyhdistys ry:n ja Suomen Lastenlääkäreiden Allergologiayhdistys ry:n asettaman työryhmän 22.10.2019 julkaisemaan Siedätyshoidon Käypä hoito -suositukseen.