Opintomatkalla työ- ja ympäristöterveyden historian äärellä

Leuvenissa sijaistee yksi Belgian seitsemästä yliopistosairaalasta. Aavistuksen paikallistuntemusta oli mukanamme, sillä yksi matkaseurueesta oli ollut kyseisessä sairaalassa kirurgian harjoittelussa. Saavuttuamme Leuveniin alkoi nälkä ja väsy painamaan. Seuraavana aamuna pieni paikalliskierros ennen ilmoittautumista ja luentoja ihanan keväisessä ilmassa.

Pienen aamukävelyn jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan konferenssiin, minkä jälkeen vuorossa olivat tutustuminen posteriesityksiin ja varsinaiset luennot. Ensimmäisen päivän iltana osanottajille oli järjestetty vastaanottotilaisuus yliopiston hienoissa ja historiallisissa tiloissa, jossa kaupungin edustus toivotti meidät tervetulleiksi.

Luentojen annissa oli muun muassa silikoosista sekä eri kemikaalien vaikutuksista historian silmin. Mieleenpainuvin kollega Benoit Nemeryn luento kertoi joukkohysteriasta, joka tapahtui Belgiassa vuonna 1999 digoksiinikriisin aikana. Kyseisen kriisin alussa helmikuussa 1999 havaittiin, että kanafarmeilla kuolee poikkeuksellisen paljon kanoja. Maalis-huhtikuussa havaittiin, että kanoille ja osin sioillekin syötettyyn rehuun oli päässyt digoksiinia. Tieto tästä pääsi median käsiin vasta toukokuun lopulla.

Kesäkuussa 1999 Coca Colan Antwerpenin pullotustehtaalla juomaan oli päässyt viallista hiilidioksidia, mikä aiheutti juomaan outoa hajua ja makua. Tämän poikkeavan maun ja hajun seurauksena 8.6.1999 37 nuorta koki Coca Colan juomisesta myrkytysoireita, kuten pahoinvointia, pääkipua, vatsakipua ja huimausta. Oireistoa ilmeni seuraavan viikon aikana muissakin lähikaupungeissa. Osa oli myös yön yli sairaalassa seurattavana. Kansalliseen myrkytyskeskukseen tuli kesäkuussa soittoja yli 1400 liittyen virvoitusjuomiin, ja vajaat 800 koki oireita.

Mitään todellista myrkytystä taustalta ei siis koskaan löytynyt. Selityksenä oireistoon oli yleinen pelko ruuan turvallisuudesta, mikä poikkeavan hajun ja maun yhdistelmän saattelemana aiheutti oireita ja joukkohysteriaa (Kollektiivinen psykogeeninen sairaus).

Kyseisessä tapauksessa oireina koettiin muun muassa pääkipua, pahoinvointia, oksentelua ja huimausta. Joukkohysteriassa usein niin sanottu sairaus leviää nopeasti, mutta samaisessa väestöryhmässä (esimerkiksi koulu) kaikki eivät kuitenkaan oireile ja oireisto lievittyy nopeasti. Kliinisiä löydöksiä ei ole. Oireisto leviää yleensä muun muassa median tai ammatillisen verkoston välityksellä. Usein heikko ja hidas tiedottaminen asiasta saattaa pidentää tilannetta.

Pienemmässä mittakaavassa omassa kliinisessä työssäkin tulee ajoittain törmättyä kyseiseen ilmiöön. Näissä tapauksissa työpaikoilla on herännyt huoli terveydestä suhteessa työoloihin (kemikaali, sisäilma tai vastaava). Näissä tapauksissa syy-seuraussuhdetta oireiston ja altistumisen välillä ei ole voitu osoittaa ja oireilu on ollut hyvinkin moninaista. Huoli on usein rauhoittunut ajan saatossa tai työpaikalla tapahtuvan muutoksen (työntekijän poisjäänti, esihenkilön vaihtuminen) myötä.

Kirjallisuutta

1. Nemery B, Fischler B, Boogaerts M, ym. The Coca-Cola incident in Belgium, June 1999. Food Chem Toxicol 2002;40(11):1657-67 «PMID: 12176091»PubMed