In memoriam: Markku Sainio 28.9.1958–13.3.2026

"Me tehdään tää! Mä oon messis!" Markku oli monessa mukana ja eli kalenterivuosia pidemmän elämän. Hän innostui ja oli valmis panostamaan asioihin, jotka hän koki tärkeiksi, vaikka me muut olisimme alkuun empineet. Ilman Markun panosta useat saavutukset olisivat jääneet toteutumatta.

Markku etsi ratkaisemattomia kysymyksiä. Hän tarttui pelottomasti myös kiistanalaisiin aiheisiin ja ilmaisi asiaan perehtymisen kautta syntyneen käsityksensä rohkeasti.

Työterveyslaitoksella Markku toimi erikois- ja ylilääkärinä 1995–2022 tiiviissä yhteistyössä työlääkäreiden, neuropsykologien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Markku oli keskeinen henkilö, kun liuotinaivosairauden ammattitautidiagnostiikkaa ja työperäisen liuotinaltistumisen arviointia kehitettiin kansainvälisessä eturintamassa.

Kliiniseen työhön kuuluivat myös neuropsykiatriset työkykyarviot, joissa toimintakyky suhteessa työn vaatimuksiin ja kuntoutuminen olivat tärkeitä. Liikennelääketieteen kokemusta karttui ammattikuljettajien ajokykyarvioista, ja Markun panos oli ratkaiseva ajopoliklinikoiden alullepanijana. Markun kynästä syntyi monia oppaita ja oppikirjalukuja.

Neurologina Markku kiinnostui sisäilmaan liittyvästä oireiluherkkyydestä, johon neurotoksikologinen osaaminen toi uutta näkökulmaa. Markun systemaattinen syventyminen ympäristöherkkyyksien oirekirjon syihin toi esille keskushermoston merkityksen toiminnallisten häiriöiden synnyssä ja oireiden pitkittymisessä. Markku paneutui ympäristöherkkyyksien tutkimus- ja vaikuttamistyöhön, ja loi tarmokkaasti kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja.

Ymmärrys toiminnallisten oireiden syntymekanismeista johti haluun kehittää näiden potilaiden hoitoa Suomessa. Pitkäjänteinen työ huipentui toiminnallisten häiriöiden poliklinikan käynnistämiseen HUS:ssa, jonne Markun johdolla syntyi uudenlaista kuntouttavaa otetta harjoittava moniammatillinen työryhmä. Markun ansiosta tietoisuus näistä häiriöistä on terveydenhuollossa merkittävästi parantunut.

Hoidon tavoitteena on keskushermoston rauhoittaminen. Markku piti toipumisen kannalta ratkaisevana, että potilas muuttaa sairauskäsitystään oireiden mekanismeista. "Se on se keskushermosto. Sinulla on oireisto, joka tekee sinut sairaammaksi kuin sairaus, mutta oireita voidaan hoitaa."

Markku ohjasi neljä väitöskirjaa, kolme liuotinaivosairaudesta ja yhden ympäristöherkkyydestä. Ohjaajana hän oli innostava, kannustava, tarkka ja aina 110-prosenttisesti läsnä.

Vaimo Irene ja muu perhe oli Markulle erittäin tärkeä, mikä välittyi meille työkavereille. Perheen, Lilli-koiran ja ystävien kanssa purjehdittiin, mökkeiltiin ja harrastettiin liikuntaa. Kirjallisuuspiiriin oli muista kiireistä huolimatta ehdittävä. Nuorena huippu-urheilu squashin ammattilaisena valmensi työuran tavoitteellisuuteen.

Monella on kirkkaana mielessä kohtaamiset Markun kanssa. Hän pysähtyi kuuntelemaan ja oli kiinnostunut toisten ajatuksista ja kuulumisista. Markku oli lämmin, kunnioittava, aidosti läsnä ja aina valmis auttamaan. Markun kanssa naurettiin paljon. Markku katsoi silmiin, tarttui käsivarteen tai kosketti olkapäätä. Samalla tavalla hän kohtasi potilaan. Markku loi uskoa kuntoutumiseen ja oli aina potilaan puolella.

Markku näki asioiden positiivisen puolen ja eli elämää täysillä, siitä innostuen ja nauttien. Hän jakoi osaamistaan anteliaasti ja halusi oppia uutta yhdessä työryhmän kanssa. Markun vaikutus näkyy lukemattomien ihmisten tavassa työskennellä ja elää tänään – ja kantaa meitä myös tulevaisuudessa.