Suomen työterveyslääkärit Ramazzinin jäljillä

Kun työterveyslääkärit kokoontuvat Roomaan, ei kyse ole pelkästä seminaarimatkasta. Se on samalla matka työterveyshuollon juurille. Bernardino Ramazzini, työterveyslääketieteen isänä tunnettu italialainen lääkäri, muistutti jo yli 300 vuotta sitten, että lääkärin tulee kysyä potilaalta myös yksi ratkaiseva kysymys: "Mitä työtä teet?" Tämä on ydin suomalaisessa työterveyshuollossa, ja sen hengessä vietti noin 40 Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen jäsentä aveceineen yhdistyksen 80-vuotisjuhlaseminaaria Roomassa.

Seminaarin ohjelma yhdisti korkeatasoisen koulutuksen, kansainväliset näkökulmat, historiallisen ympäristön sekä kollegiaalisen yhdessäolon tavalla, joka teki matkasta paljon enemmän kuin tavanomaisen koulutustapahtuman. Luennot järjestettiin Rooman historiallisissa puistoissa ja puutarhoissa, joissa rauhallinen tunnelma ja kaupungin pitkä historia loivat ainutlaatuiset puitteet oppimiselle ja keskustelulle. Keskustelut jatkuivat luentojen jälkeen, kävelyillä ja yhteisillä aterioilla.

Arttu Pöyhönen käsitteli esityksessään työttömien terveystarkastuksia ja työttömien työterveyttä. Aihe herätti vilkasta keskustelua siitä, millainen rooli työterveyshuollolla voisi tulevaisuudessa olla työelämän ulkopuolella olevien työkyvyn tukemisessa.

Otto Rinteen kaksi luentoa keskittyivät työmatkailijoiden terveyteen ja erityisesti ulkomailta saatuihin ihotauteihin. Esitykset havahduttivat pohtimaan, kuinka helposti harvinaisempia iho-oireita voidaan tulkita virheellisesti ja kuinka nopeasti ihotautien diagnostiikka ja hoito ovat muuttumassa. Erityisesti biologisten lääkkeiden ja uusien hoitomenetelmien yleistyminen on kehitys, jonka myös työterveyslääkärin tulee tuntea.

Soile Jungewelterin esitykset käsittelivät työperäisiä meluvammoja ja altistumista jauhopölylle elintarviketyössä. Molemmat aiheet muistuttivat siitä, kuinka työterveyshuollon perustehtävä on edelleen työstä aiheutuvien riskien tunnistaminen, ehkäisy ja oikea-aikainen hoito. Yllättäen ilmaantuu myös uusia altisteita, kuten gluteenittomassa leivonnassa.

Toni Vänni puolestaan tarkasteli ulkomailla työskentelyn terveysriskejä. Hän esitteli eri maiden riskiluokitukset sekä niiden mukaiset terveydelliset vaatimukset. Konkreettisena esimerkkinä hän toi esiin, ettei CPAP-hoitoinen uniapneapotilas yleensä sovellu työskentelemään korkean riskin maissa. Samalla käytiin läpi käytännön varautumista erilaisiin työmatkoihin ja ulkomaantyöhön liittyviin terveydellisiin riskeihin.

Matkan aikana vierailimme myös Villa Lantessa, joka avattiin hiljattain laajan peruskorjauksen jälkeen. Villa Lantella on merkittävä asema suomalaisen tieteen, taiteen ja kulttuurin kohtaamispaikkana Italiassa. Vuosikymmenten aikana siellä on työskennellyt lukuisten alojen asiantuntijoita, mutta tiettävästi työterveyslääkäreitä siellä ei ole ollut. Villa Lantessa kuulimme myös Italian terveydenhuoltojärjestelmästä ja erityisesti omalääkärimallista. Oli mielenkiintoista verrata sen toimintaa suomalaiseen järjestelmään ja keskustella siitä, miten työterveyshuolto nivoutuu osaksi muuta terveydenhuoltoa.

Vierailu yliopistolla avasi näkymän italialaisen yliopistosairaalan työterveyshuoltoon. Sielläkin painopiste oli työn riskien arvioinnissa ja ennaltaehkäisyssä, kun taas sairaanhoito toteutui pääosin omalääkärijärjestelmän kautta. Samalla kuulimme yliopiston tutkimustoiminnasta ja sen yhteydestä työterveyshuollon kehittämiseen.

Virallisen ohjelman ulkopuolella kuljimme pienryhmissä Rooman kaduilla, aukioilla ja kujilla. Kaupungin lähes kolmen vuosituhannen historia tarjosi jatkuvasti uusia näkökulmia, mutta ehkä yhtä arvokkaita olivat kollegoiden väliset keskustelut. Niissä syntyi uusia ajatuksia, yhteistyöideoita ja ystävyyssuhteita. Tällaiset kohtaamiset ovat usein juuri niitä, jotka kantavat pitkälle myös arjen työssä. Majoituimme Trasteveressä hotelli Ripassa, jonka sijainti tarjosi erinomaiset puitteet sekä seminaariohjelmaan että kaupungin tunnelmaan tutustumiseen.

STLY:n 80-vuotisjuhlaseminaarimatka osoitti jälleen, ettei ammatillinen kehittyminen synny pelkästään luentosaleissa. Se rakentuu myös yhteisistä keskusteluista, kokemusten jakamisesta ja halusta oppia toisilta.

Roomasta palasi joukko työterveyslääkäreitä hieman osaavampina, hieman verkostoituneempina ja ehkä myös entistä tietoisempina siitä pitkästä perinteestä, jonka jatkajia olemme. Ramazzinin perintö elää edelleen – nyt suomalaisessa työterveyshuollossa.

Seuraavaa yhteistä juhlamatkaa, STLY:n 90-vuotisjuhlien merkeissä, jäämme odottamaan.