Erilaisten työaikojen yleisyys

Tilastokeskuksen uusimman työolotutkimuksen mukaan päivätyöstä poikkeavat työajat ovat lisääntyneet. Säännöllisestä päivätyöstä poikkeavaa työ­aikaa noudattavaa työtä teki vuonna 1984 palkansaajista 24 % ja vuonna 2003 jo 32 %. Muutos on ollut suurinta liikennetyössä, teollisessa työssä, sosiaalialan työssä, kaupallisessa työssä ja maataloustyössä (kuva «»1).

Rahana tai vapaana korvattujen ylitöiden tekeminen on hieman lisääntynyt. Vuonna 1984 palkansaajista 62 % teki ainakin joskus ylityötä ja vuonna 2003 vastaava osuus oli 68 %. Kun vuonna 1984 palkansaajista 20 % teki ainakin joskus ylityötä ilman mitään korvausta, oli vuonna 2003 vastaava osuus 31 %. Korvattua ylityötä tekevät muita useammin työntekijät (75 % ainakin joskus) ja ylityötä ilman korvausta tekevät etenkin ylemmät toimihenkilöt (65 %).

Kuva 1. Suurimmat säännöllisestä päivätyöstä poikkeavan työajan muutokset palkansaajaryhmissä vuodesta 1984 vuoteen 2003, vuoro- tai periodityötä, ilta- tai yötyötä ja muuta epäsäännöllistä työaikaa tekevät, %. Lähde: Sutela 2004.

Uusimman Työ ja terveys -haastattelututkimuksen mukaan suurin osa palkansaajista (73 %) ja yrittäjistä (62 % muut kuin maatalousyrittäjät) teki yhä säännöllistä päivätyötä vuonna 2006, kuten yhdeksän vuotta aiemminkin. Palkansaajista ylemmät toimihenkilöt tekevät päivätyötä selvästi useammin (91 %) kuin alemmat toimihenkilöt (70 %) ja työntekijät (59 %). Säännöllinen aamu-, ilta- tai yötyö on hyvin harvinaista (3 %). Vuoro- ja jaksotyö on tyypillisempää palkansaajille (21 %), kun taas hyvin epäsäännöllinen työaika, jota ei voida luokitella päivä- tai vuorotyöksi, kuuluu useammin yrittäjien työnkuvaan (23 %). Säännöllisestä päivätyöstä poikkeava työaika on yhtä yleistä naisten kuin miesten keskuudessa. Se on yhtä yleistä myös eri ikäryhmissä, niin nuorten kuin vanhempienkin keskuudessa. Eri ammateissa työajat eroavat suuresti (kuva «»2). Yleisintä vuoro- tai jaksotyö on kuljetus- ja liikennetyössä (48 %) ja perusteollisuudessa (45 %). Harvinaisinta se on hallinto- ja toimistotyössä (3 %). Säännöllistä aamu-, ilta- tai yötyötä tehdään eniten maataloustyössä (21 %) ja kuljetus- ja liikennetyössä (11 %).

Kuva 2. Työaikamuoto ammattiryhmän mukaan vuonna 2006 (%), palkansaajat ja muut kuin maatalousyrittäjät. Lähde: Perkiö-Mäkelä ym. 2006.

Yötyöksi määritellään vähintään yhden tunnin työskentely kello 23–06. Työ ja terveys 2006 -tutkimuksen mukaan yötyötä säännöllisesti vähintään kerran kuukaudessa tekee 17 % työllisestä työvoimasta, miehet (21 %) useammin kuin naiset (13 %). Maatalousyrittäjät työskentelevät yöllä useammin (48 %) kuin muut yrittäjät (18 %). Palkansaajista yötyötä tekevät työntekijäasemassa olevat (24 %) useammin kuin alemmat ja ylemmät toimihenkilöt (17 % ja 5 %). Yötyötä tehdään etenkin kuljetus- ja liikennetyössä (61 %), maatalous- ja metsätyössä (39 %) sekä perusteollisessa työssä (37 %). Harvimmin yötyötä tehdään kaupallisessa työssä (3 %).

Viikonlopputyötä kuukausittain vähintään yhtenä lauantaina tai sunnuntaina tai molempina tekee runsas kolmannes (33 %) työllisistä, naiset yhtä usein kuin miehetkin. Viikonlopputyötä tehdään eniten maatalous- ja metsätyössä (75 %), kuljetus- ja liikennetyössä (59 %) sekä palvelutyössä (54 %). Harvinaisinta viikonlopputyö on hallinto- ja toimistotyössä (19 %).

Ylityötä, joka korvataan joko rahana tai vapaana, tekee vajaa kolmannes palkansaajista (31 %) säännöllisesti vähintään kuukausittain. Useimmin tällaisia ylitöitä tehdään kuljetus- ja liikennetyössä (45 %) sekä terveys- ja sosiaalialan työssä (37 %). Ylityötä ilman korvausta tekee säännöllisesti vähintään kuukausittain 16 % palkansaajista. Yleisintä korvaukseton työskentely on tiede- ja taidepohjaisessa työssä, kaupallisessa työssä sekä hallinto- ja toimistotyössä.