Miten pitkät työajat vaikuttavat terveyteen
Työstressi ja työuupumus
Termillä työstressi tarkoitetaan tilannetta, jossa työn vaatimukset ylittävät yksilön kyvyn vastata niihin. Seurauksena on usein erilaisia oireita, kuten väsymystä, hermostuneisuutta sekä muisti- ja univaikeuksia. Lisäksi esimerkiksi autonomisen hermoston ja ns. stressihormonien eritys muuttuu. Työuupumus puolestaan on seurausta pitkittyneestä työstressistä. Tällöin henkilö alkaa kokea kokonaisvaltaisen ja yleistyneen väsymyksen lisäksi työn ilon ja mielekkyyden häviämistä sekä ammatillisen itsetunnon laskua.
Työajan kesto on yhteydessä työstressiin ja -uupumukseen, mutta yhteys ei näyttäisi olevan suoraviivainen: pidempi työaika ei aina ole yhteydessä lisääntyneeseen stressiin. Esimerkiksi suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että vakava työuupumus oli yleisintä (4–5 %) korkeintaan 20-tuntista ja 45–49-tuntista työviikkoa tekevillä, ja harvinaisinta (0 %) keskimäärin 50–54-tuntista työviikkoa tekevillä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että ylityöt itsessään eivät olleet yhteydessä henkiseen väsymykseen. Joissain tapauksissa ylitöitä tekevillä oli jopa pienempi riski henkiseen väsymykseen kuin niillä, jotka eivät tehneet ylitöitä. Nämä hieman maalaisjärjen vastaiset tulokset selittynevät sillä, että työuupumukseen ja henkiseen väsymykseen vaikuttavat muutkin työn vaatimukset ja voimavaratekijät kuin työajan kesto, esimerkiksi ulkoiset työolosuhteet, omat vaikutusmahdollisuudet työhön ja työn mielekkyys. Lisäksi ylityön vapaaehtoisuus näyttää selvästi vähentävän sen aiheuttamaa ylikuormitusta. Voidaankin olettaa, että nimenomaan pakollinen ylityö yhdistettynä mahdollisesti muihin epäedullisiin työn piirteisiin, kuten vähäisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja epämielekkääseen työn sisältöön, lisää henkistä ylikuormitusta.
Pelkän työajan lisäksi voidaan tarkastella työn, kotitöiden ja lastenhoidon vaatiman kokonaisajan yhteyttä kuormittumiseen. Näyttää siltä, että työn ja kotityön vaatima suuri kokonaisaika (yli 50 tuntia työhön ja yli 20 tuntia kotitöihin viikossa) on erityisesti naisilla yhteydessä kohonneeseen psykosomaattiseen oireiluun, kuten vatsakipuihin, päänsärkyyn ja unen häiriintymiseen. Miehillä nämä oireet ovat selvemmin yhteydessä työhön ja lastenhoitoon kuluvaan aikaan. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on siis molemmille sukupuolille tärkeää – varsinkin kun tiedetään, että jatkuva ristiriita työn ja perhe-elämän välillä on psyykkisen ylikuormituksen lisäksi yhteydessä alentuneeseen työtyytyväisyyteen ja vähemmän onnelliseen parisuhteeseen. Keskeisiä työaikoja, jotka altistavat työn ja perheen väliselle ristiriidalle, ovat vuorotyö ja työajan piteneminen sekä runsaat ylityöt (yli 5 tuntia viikossa). Ristiriitaa puolestaan vähentävät korvauksen saaminen ylitöistä, yksilöllisten tarpeiden mukaan joustavat työajat, tieto työvuorolistasta hyvissä ajoin etukäteen sekä mahdollisuus ottaa ylimääräinen vapaapäivä.
Fyysinen terveys
Pitkien työaikojen ja terveyden välisen suhteen nosti otsikoihin Japanissa sattuneet valitettavat tapaukset, joissa runsaasti ylitöitä tehneet työntekijät kuolivat äkillisesti sydämen petettyä. Ilmiö ristittiin karoshiksi, ylityöstä johtuvaksi kuolemaksi. Myöhemmin ylitöiden ja pitkien työaikojen välistä suhdetta on alettu tutkia laajemmin myös tieteellisesti.
Tutkimuksissa on havaittu, että pitkiin työaikoihin (tyypillisesti yli 50–60 tuntia viikossa) liittyy useita epäedullisia terveysvaikutuksia. Näitä ovat kohonnut sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen sekä heikoksi koetun fyysisen terveyden riski. Esimerkiksi jatkuvasti yli 11 tunnin työpäivän tekemiseen liittyy kolminkertaistunut sydäninfarktin ja nelinkertaistunut tyypin 2 diabeteksen riski. Lisäksi pitkät työajat ovat yhteydessä häiriöihin useissa elintoiminnoissa kuten immuunivasteessa ja sokeriaineenvaihdunnassa. Elintavoista heikkenemistä tapahtuu erityisesti unen määrässä. Lyhentynyt yöuni voikin olla yksi tärkeä tekijä, jonka kautta ylipitkien työaikojen epäedulliset terveysvaikutukset välittyvät.
Pitkiin työaikoihin liittyy myös tapaturmariskin lisääntymistä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa pitkien työaikojen (yli 60 tuntia viikossa) sekä ylitöiden havaittiin olevan yhteydessä työperäisiin vammoihin ja sairauksiin. Ylityöt lisäsivät niiden esiintyvyyttä noin 60 % ja pitkät työajat 37 %. Valitettavasti ylitöiden pakollisuudesta tutkijoilla ei ollut tietoa. Voidaan kuitenkin olettaa, että nimenomaan pakolliset ylityöt ovat epäedullisia varsinkin tapaturmien suhteen, koska ne lisäävät väsymystä ja heikentävät työsuoritusta.