Työstressi

Työstressi tarkoittaa ristiriitaa työntekijän voimavarojen ja työn vaatimusten välillä. Kun työn kuormitus ja paineet ylittävät työntekijän voimavarat, hänen hyvinvointinsa vaarantuu. Aikaisemmat kokemukset, itseluottamus ja asenteet vaikuttavat osaltaan stressin kokemiseen ja tapaan kohdata stressi. Stressaava tilanne voidaankin kokea joko uhkana tai haasteena. Myönteinen asenne tulevaisuuteen, aiemmat onnistumisen kokemukset ja usko selviytymiseen rohkaisevat näkemään ongelman haasteena ja edistävät siten ratkaisun löytymistä ja hyvinvoinnin säilymistä. Jos stressaava tilanne ei ajan myötä muutu, vaan jatkuu pidempään, voivat stressin merkit alkaa näkyä toiminnoissa ja terveydessä erilaisina oireina. Työterveyslaitoksen tutkimuksen Työ ja terveys Suomessa vuonna 2006 mukaan suomalaisista työikäisistä noin yksi kymmenestä koki stressiä paljon (miehistä 10 %, naisista 13 %), toisin sanoen oli tilanteessa, jossa tunsi itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi tai nukkui huonosti asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä. Jonkin verran stressiä koki lisäksi noin kolme kymmenestä (miehistä 28 %, naisista 35 %).

Työstressiä aiheuttavat ennen kaikkea työn kiireisyys ja aikapaineet. Samoin työyhteisön ilmapiirin häiriöt aiheuttavat stressiä. Jos työtoverien välit ovat huonot tai jos esimieheltä ei tarvittaessa saa apua ja tukea, on stressitaso yleensä korkeampi kuin hyvän työilmapiirin vallitessa. Myös ylityöt ja päivätyöstä poikkeavat työajat voivat olla stressin syynä. Säännöllisesti kuukausittain ylityötä ja etenkin työtä ilman korvausta tekevillä on enemmän stressiä kuin normaalityöajan puitteissa työskentelevillä. Stressi korostuu niillä ylityötä tekevillä, jotka eivät itse voi vaikuttaa työaikoihinsa. Stressiä jonkin verran tai paljon kokee peräti noin 70 % niistä palkansaajista, jotka tekevät ylityötä ilman korvausta voimatta itse vaikuttaa työaikoihinsa, kun ylitöitä tekemättömistä stressiä kokee 45 %.

Päivätyöstä poikkeavan työajan vaatima elämänrytmin muutos aiheuttaa usein nukkumisvaikeuksia, mistä puolestaan usein seuraa väsymystä ja hermostuneisuutta, siis stressiä. Myös yhteenkuuluvuuden tunne normaalissa päivärytmissä elävien perheenjäsenten ja ystävien kanssa saattaa karista, jolloin tärkeän sosiaalisen tuen saanti stressitilanteessa voi jäädä vähäiseksi. Stressiä koetaankin erityisesti silloin, kun työajat häiritsevät työn ja muun elämän yhteensovittamista. Suomalaisista kolmivuorotyöntekijöistä noin puolet kertoo vuorojärjestelmän aiheuttavan jonkin verran tai paljon stressiä. Näin arvioivat sekä teollisuudessa että sairaalassa työskentelevät vuorotyöntekijät.

Työaikojen sosiaalista ja henkistä hyvinvointia kuormittavat tekijät voidaan kiteyttää seuraaviin asioihin:

• Pitkät työrupeamat
• Vuorotyö:
  • paljon iltavuoroja
  • vähän vapaita viikonloppuja
  • lyhytkestoiset vuorolistat
• Vähäiset vaikutusmahdollisuudet.