Ikääntymisen vaikutus yötyössä sopeutumiseen
Osittain aamutyyppisyyteen liittyen ja osittain muista syistä yli 45-vuotiaiden kyky sopeutua yötyöhön heikkenee (kuva «»1). Vaikka ikääntyvät kestävät tutkimusten mukaan jopa nuorempia paremmin yhden yksittäisen yön univajetta (ensimmäinen yövuoro), useampien peräkkäisten yövuorojen aikana vuorokausirytmi ei pysty tahdistumaan yötyöhön yhtä nopeasti kuin nuorilla. Tämä johtaa siihen, että ikääntyvät ovat yleensä nuoria väsyneempiä kolmen tai useamman peräkkäisen yövuoron jälkeen. Ikääntyvät myös hyötyvät nopeasti eteenpäin kiertävistä vuorojärjestelmistä enemmän kuin nuoremmat.
Yli 45-vuotiailla vuorotyöntekijöillä on nuoria selvästi enemmän unen häiriintymistä yövuorojen jälkeen nukuttaessa. Ikääntyminen lyhentää päiväunen kestoa ja heikentää sen laatua. Päivällä nukkumisen vaikeus on yksi yleisemmistä ikääntyvän vuorotyöntekijän ongelmista. Vaikka kolmivuorotyössä ikääntyvät työntekijät nukkuvat vähemmän yövuorojen jälkeen, ennen aamuvuoroa he "aamutyyppisyyden" vuoksi nukkuvat jopa pitempään kuin nuoret. Nuoret ovat useammin "iltaihmisiä" ja riittävän aikainen nukkumaanmeno ennen aamuvuoroa on vaikeaa.
Ikääntyvien vuorotyöntekijöiden koetussa vireydessä ei ole todettu yleistä heikentymistä nuoriin verrattuna. Kuitenkin reaktioaika ja suoritusvirheet yksitoikkoisissa tehtävissä voivat heikentyä yövuoron aikana enemmän kuin nuorilla. Yleensä työkokemus kuitenkin kompensoi tällaisen mekaanisen suorituskyvyn heikkenemisen, sillä työtehtävissä suoriutuminen edellyttää käytännössä lähes aina enemmän osaamista ja kokemusta kuin nopeutta. Myös vuorojärjestelmissä, joissa tehdään useita yövuoroja, esimerkiksi 4–5 peräkkäin, vireys voi alkaa heikentyä viimeisten vuorojen aikana ikääntyvillä suhteellisesti enemmän kuin nuorilla. Tämä johtuu heikommasta fysiologisesta sopeutumiskyvystä ja päivänukkumisen vaikeuden vuoksi kertyvästä univelasta.
