Ajan jakautuminen työn ja muun elämän välillä

Erityisesti niiden ihmisten, joiden työ on luonteeltaan rajatonta, on tärkeää itse luoda työn ja muun elämän välinen raja omilla päätöksillä. Elämistä ilman päätöksiä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta voisi verrata vapaaseen kellumiseen, jolloin on tyystin itsestä riippumattomien tekijöiden armoilla. Päätöksien tekemistä ja toteutumista auttaa, jos ne voi tehdä yhdessä läheisten ihmisten ja esimiehen kanssa. Näin voi myös lievittää ristiriitaa, joka aiheutuu siitä, että kokee aina olevansa väärässä paikassa. Perimmiltään kyse on riittävyyden kokemuksen voimistumisesta yhdessä tehtyjen päätösten myötä.

Silloin kun työ ei itsessään aseta aikaan ja paikkaan liittyviä rajoituksia, tietoisuus omista voimavaroista ja tämän tiedon hyödyntäminen käytännössä on tärkeää. Selviä merkkejä voimavarojen liiallisesta ehtymisestä ovat esimerkiksi jatkuva väsymys, usean viikon kestäneet unettomuusoireet, hermojen kiristyminen sekä toistuvat vaikeudet selviytyä jokapäiväisistä asioista. Yksilöllisistä tekijöistä erityisesti liiallinen sitoutuminen työhön saattaa heikentää omien voimavarojen realistista havaitsemista. Liiallisen sitoutumisen on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi stressihormonien kohonneeseen pitoisuuteen, systolisen verenpaineen nousuun, univaikeuksiin sekä uupumiseen. On tärkeää löytää sellaisia vapaa-ajan toimintoja, jotka virkistävät ja palauttavat. Ne voivat luonnollisesti olla eri ihmisillä hyvin erilaisia alkaen mietiskelystä ja päätyen benjihyppyihin. Yksi pääsääntö on, että vapaa-ajan toimien olisi hyvä viedä ajatukset pois työasioista ja tuntua mielekkäiltä itsessään. Muutoin vapaa-ajasta tulee helposti vain uuteen työrupeamaan valmistava projekti.

Kun ihmistä tarkastellaan kokonaisuutena, 8 x 3 -yhtälö (kahdeksan tuntia työlle, vapaa-ajalle ja unelle vuorokaudessa) on useimmille sopiva. On kuitenkin selvää, että työn luonne ja merkitys ihmiselle, elämäntilanne sekä yksilölliset tekijät vaikuttavat siihen, mikä on itse kullekin optimaalinen yhtälö.