Keskeytymättömät järjestelmät
- Keskeytymätön kaksivuorotyö
- Keskeytymätön kolmivuorotyö
- Työvuorojen kiertonopeus
- Hitaasti kiertävät järjestelmät
- Miten työvuorojen kiertosuunta vaikuttaa vireyteen?
- Miten nopeasti eteenpäin kiertävä vuoromalli vaikuttaa uneen ja vireyteen?
- Ikääntyville sopivan vuorojärjestelmän laatiminen
- Työvuorojen hyvä kiertosuunta
- Vapaa-aika on tärkeää
- Lyhyitä lepoaikoja on varottava
- Keskeytyvät järjestelmät
Keskeytymätön kaksivuorotyö
Kaksivuorotyö ajoittuu ihmisen fysiologisten toimintojen kannalta luonnolliseen aikaan. Haittapuolena on se, että kaksivuorotyössä aamuvuoroon tarvitsee usein herätä aikaisin ja iltavuoro puolestaan loppuu usein myöhään. Työvuorojen ajoitus vaikuttaakin mahdollisuuksiin sovittaa yhteen työ ja vapaa-aika sekä perhe-elämä. Aamuvuorojen haitta on aikainen herääminen, iltavuorojen haitta on sosiaalinen: illat ollaan poissa kotoa ja poissa harrastuksista. Toisaalta aamupäivät ennen iltavuoron alkua ovat omaa aikaa ja päivätunteja voi käyttää mm. harrastuksiin.
Keskeytymätön kaksivuorotyö voi olla rytmissä AAAA– –IIII– – tai AAII– – , jolloin aamuja ja iltoja on kaksi peräkkäin (esimerkki 4). Tämä jälkimmäinen kaksivuorojärjestelmä on suositeltavampi, koska siinä on vähemmän aikaisia aamuvuoroja ja vähemmän iltavuoroja peräkkäin. Kun iltavuoroja ei ole monta peräkkäin, perheelle ja ystäväpiirille jää enemmän aikaa.
Keskeytymätön kolmivuorotyö
Tavallisin keskeytymätön järjestelmä on kolmivuorotyö, jossa 8 tunnin aamu-, ilta- ja yövuoroja jokaista on yhtä monta. Tämä työaikamuoto on yleinen sellaisessa teollisuudessa, jossa prosessit jatkuvat samanlaisina kaikkina viikonpäivinä.
Työntekijän hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä on se, montako samaa työvuoroa on peräkkäin, miten työvuorot ajoittuvat toisiinsa nähden ja kuinka pitkä on työvuorojen väliin jäävä lepoaika.
Työvuorojen kiertonopeus
Kolmivuorotyössä peräkkäisten yövuorojen lukumäärä on tärkeä ergonominen ratkaisu. Taulukossa «Työvuorojen kiertonopeuden etuja ja haittoja»1 on esitetty eräitä huomioon otettavia seikkoja kiertonopeutta päätettäessä. Ergonomian kannalta suositellaan nopeaa työvuorokiertoa eli 1–3 yövuoroa peräkkäin. Yövuorojaksossa ensimmäinen yövuoro on aina vaikein ja siten yksittäisiä yövuoroja pitäisi pyrkiä välttämään (vrt. AIY, esimerkki 15). Toisaalta univelkaa kertyy useamman yövuoron kuluessa, joten kolmivuorotyössä enemmän kuin viisi peräkkäistä yövuoroa on ergonomian kannalta arveluttavaa.
| Hitaasti kiertävä tai keskeytyvä kolmivuorotyö | Nopeasti kiertävä, keskeytymätön kolmivuorotyö | |
|---|---|---|
| vuorokausirytmien häiriintyminen | enemmän - | vähemmän + |
| univelan kertyminen | enemmän - | vähemmän + |
| suorituskyky yövuorossa | alentunut - | alentunut - |
| viikkoja ilman vapaailtoja | enemmän - | vähemmän + |
| viikonloput töissä | ei + | usein - |
| yhtenäiset vapaat | kyllä + | vähemmän - |
| sosiaalisen elämän hankaluudet | enemmän - | vähemmän + |
Hitaasti kiertävät järjestelmät
Neljä samaa vuoroa peräkkäin (AAAA–IIII–YYYY– – – – ym.)
Perinteisessä viisivuorojärjestelmässä (esimerkit 5–7) peräkkäisiä yövuoroja on neljä. Tällaista rytmitystä voidaan pitää ns. hitaana kiertona, jolloin esim. yövuorojen aikana sopeutuvimpien henkilöiden vuorokausirytmit ehtivät ajastua kohti yötyörytmiä. Työvuorojärjestelmän etuna on 6 päivää pitkä vapaa. Haittana on 12 työvuoroa, joiden välissä on vain yksittäiset vapaat, varsinkin esimerkissä 7.
Pitkä yhtenäinen vapaa on tärkeä työntekijää houkutteleva vuorotyön etu. Esimerkki 7 kuvaa tilannetta, jossa taaksepäin kiertävässä järjestelmässä saadaan laskennallisesti seitsemän päivää vapaata kuuden sijaan (esimerkki 5). Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon kuormitus lisääntyy ja korvaako pitempi vapaa-aika sen, ei ole olemassa. Suositeltavaa olisi kuitenkin pyrkiä jakamaan työaikakuormitus tasaisesti jokaiselle viikolle.
Esimerkeissä 5–14 ja 16–20 keskimääräinen viikkotyöaika on 33 tuntia 36 minuuttia. Jos työaikavaatimus on pitempi, on malleihin vastaavasti lisättävä vuoroja tai alakohtaisesti sovellettava erilaisia työajan lyhennyskeinoja.
Miten työvuorojen kiertosuunta vaikuttaa vireyteen?
Kolmen paperitehtaan 1002 koneenhoitajaa osallistui kyselytutkimukseen työvuorojen kiertosuunnasta. Tutkimuksessa vertailtiin, miten hitaasti eteenpäin kiertävä järjestelmä (AAAA–IIII–YYYY– – – – – – ) ja hitaasti taaksepäin kiertävä järjestelmä (IIII–AAAA–YYYY– – – – – – ) vaikuttaa työntekijöiden uneen ja vireyteen. Saatujen tulosten mukaan erot eteenpäin kiertävän ja taaksepäin kiertävän työvuorojärjestelmän välillä olivat pieniä. Nuorilla (alle 40-vuotiailla) työntekijöillä oli parempi unen laatu ja vähemmän väsymystä yövuorossa kuin vanhemmilla kiertosuunnasta riippumatta. Nuoret olivat väsyneempiä yövuorossa eteenpäin kiertävässä järjestelmässä. Varttuneilla (40-vuotiailla ja vanhemmilla) oli nuorempia vähemmän uneen liittyviä häiriöitä ja unen laatu oli parempi eteenpäin kiertävässä järjestelmässä. Hitaasti kiertävissä järjestelmissä kiertosuunnalla ei näyttäisi olevan yhtä paljon vaikutusta kuin nopeammin kiertävissä järjestelmissä. Tämä saattaa johtua siitä, että hitaasti kiertävässä järjestelmässä ns. välivapaat helpottavat siirtymistä työjaksosta toiseen.
Lähde: Hakola ym. 1999.
Kolme samaa vuoroa peräkkäin (AAA – IIIYYY – – – – – tai III – AAAYYY – – – – –)
Lyhentämällä työvuorojaksoja perinteisessä viisivuorojärjestelmässä ja sijoittamalla vapaapäiviä toisin voidaan yövuorojaksoa lyhentää (esimerkki 8). Samaa vuoroa tehdään kolme peräkkäin, aamu- ja iltavuorojakson välissä on 48 tunnin yhtenäinen lepoaika, joka sisältää yhden kokonaisen vapaapäivän. Ilta- ja yövuorojakson väliin jää 24 tunnin lepoaika ja yövuorojakson jälkeen on sijoitettu viisi vapaapäivää. Haittana on kuusi peräkkäistä työvuoroa ilta- ja yövuorojaksolla.
Vaihtoehtoinen malli on III – AAAYYY – – – – – (esimerkki 9). Peruste tälle kiertosuunnalle on edellistä pitempi yhtenäinen vapaa. Kun siirrytään yövuoroja seuraavien vapaapäivien jälkeen aamuvuoron sijasta iltavuoroon, saavutetaan 8 tuntia pitempi vapaajakso. Ergonomisena heikkoutena on vaikeiden vuorojen (aikaiset aamut ja yövuorot) sijoittuminen peräkkäin, minkä aiheuttamaa kuormitusta 8 tunnin lisäys yhtenäiseen vapaaseen ei välttämättä korvaa.
Lyhyet työvuorojaksot (AAA – – III – – YYY– – ym.)
Kuuden peräkkäisen työvuoron jaksoa voidaan keventää rakentamalla peruskierto seuraavasti: AAA – III – YYY – – – – (esimerkki 10). Tässä ratkaisussa peräkkäisten vapaapäivien määrä kuitenkin vähenee neljään. Harventamalla edelleen työjaksoja toisistaan niiden välinen vapaa-aika vastaavasti pitenee (esimerkki 11).
Kuuden työvuoron jaksoa voidaan edelleen keventää sijoittamalla työvuorot ja vapaapäivät tasaisesti (esimerkki 12 ja 13). Tämä järjestelmä sopii erityisen hyvin vaativiin työtehtäviin. Heikkoutena on se, että yövuoron jälkeinen vapaajakso lyhenee. Se on riittävä palautumisen kannalta, mutta työntekijät saattavat kokea vapaa-ajan pirstoutuvan ja työhön sidonnaisuuden lisääntyvän. Pitempää vapaajaksoa arvostetaankin lähinnä sosiaalisista syistä, jos esimerkiksi työskennellään vieraalla paikkakunnalla ja kotiin päästään vain harvoin.
Jaksamiseen vaikuttaa se, miten vaikeat yö- ja aamuvuorot sijoittuvat toisiinsa nähden. Toistaiseksi on ratkaisematta, kannattaako yövuorojaksosta palata aamujaksoon nopeasti vai hitaasti.
Kun vertaillaan työvuorojen kiertosuuntaa esimerkeissä 12 ja 13, ratkaisevaa on se, mitä työvuoroja on ennen ja jälkeen yövuoron. Vapaajakso ennen yövuoroja on eteenpäin kiertävässä mallissa 72 tuntia (esimerkki 12) ja taaksepäin kiertävässä mallissa 80 tuntia (esimerkki 13). Vastaavasti vapaajakso yövuorojen jälkeen on 48 tuntia ja 56 tuntia. Näyttää siltä, että suunta taaksepäin (esimerkki 13) olisi vapaajaksojen suhteen parempi vaihtoehto.
Nopeasti kiertävät järjestelmät
Kaksi samaa vuoroa peräkkäin (AAIIYY – – – – )
Nopeasti kiertävässä mallissa päästään kahden peräkkäisen yövuoron jaksoihin (esimerkki 14). Kahden aamu-, ilta- ja yövuoron jaksot on sijoitettu peräkkäin ja työvuorojaksojen väliin jää neljän vuorokauden mittainen yhtenäinen vapaajakso (96 tuntia). Aamu- ja iltavuorojakson sekä ilta- ja yövuorojakson väliin jää kumpaankin 24 tunnin yhtenäinen lepoaika. Esimerkki 14:ssä kuvatun järjestelmän etuna on nopea vuorokierto ja lyhyt yövuorojakso, jolloin elimistön vuorokausirytmin ja sosiaalisen elämän häiriintyminen on vähäisintä. Haittana on kuuden peräkkäisen työvuoron jakso. Tämän vuoksi työvuorot eivät voi olla kahdeksaa tuntia pitempiä. Myös mahdolliset ylityöt tekevät järjestelmästä kuormittavan.
Miten nopeasti eteenpäin kiertävä vuoromalli vaikuttaa uneen ja vireyteen?
Terästehtaalla kokeiltiin, miten muutos nopeasti eteenpäin kiertävään vuoromalliin vaikutti 75 työntekijän unen laatuun, unen määrään ja väsymykseen työssä ja vapaa-aikana. Lisäksi tutkittiin, vaikuttiko työaikamuutos eri tavalla nuorempiin ja vanhempiin työntekijöihin. Raskaaksi koettu hitaasti taaksepäin kiertävä järjestelmä (III–AAAYYY– – – – –) muutettiin henkilökunnan aloitteesta nopeasti eteenpäin kiertäväksi (AAIIYY– – – –) malliksi. Kokeilu kesti vuoden. Tulosten perusteella uni ja vireys sekä työssä jaksaminen ja koettu terveys paranivat, erityisesti vanhemmilla työntekijöillä. Uusi järjestelmä koettiin nopeasti hyväksi ja jo kokeilun aikana myös tehtaan muut osastot siirtyivät AAIIYY– – – – järjestelmään.
Lähde: Hakola ja Härmä 2001.
Yksi vuoro kutakin (AIY– – – )
Kaikkein nopeimmin eteenpäin kiertävässä mallissa aamu-, ilta- ja yövuoroa on kutakin vain yksi. Kolmen työvuoron jaksoa seuraavat vapaapäivät. Jos malli toteutetaan 8 tunnin työvuoroin ja vapaapäiviä on kaksi, viikkotyöaika on 33 tuntia 36 minuuttia. Kahdesta yövuoron jälkeisestä vapaapäivästä ensimmäinen on ns. nukkumispäivä, joten käytännössä mallissa on vain yksittäisiä vapaita. Pidentämällä työvuoroja voidaan vapaa-aikaa pidentää kolmeen päivään, jolloin saadaan kaksi oikeata vapaata (esimerkki 15). Tällöin eri työvuorojen alkamis- ja loppumisajat menevät päällekkäin, esim. aamuvuoro klo 06–16, iltavuoro klo 15–01 ja yövuoro klo 21–06.
Ikääntyville sopivan vuorojärjestelmän laatiminen
Lentokonehuollossa suoritetun tutkimushankkeen tavoitteena oli laatia ikääntyville työntekijöille nykyistä paremmin sopiva vuorojärjestelmä. Uuden järjestelmän piti tukea ikääntyvien työntekijöiden terveyttä, hyvinvointia ja työssä suoriutumista. Uudella vuorojärjestelmällä haluttiin myös lisätä operatiivista työaikaa yöllä, jolloin huollettavien koneiden määrä on suurin. Lentokonehuollon käytössä ollut vuorojärjestelmä (III– – AAA– –YYY– –, vuorot vaihtuivat pääosin klo 07, 15 ja 23) muutettiin nopeasti eteenpäin kiertäväksi vuorojärjestelmäksi (AIY– –, A on 10 tuntia klo 06–16, I on 10 tuntia klo 15–01 ja Y on 9 tuntia klo 21–06). Uuden järjestelmän edut olivat: ainoastaan yksi yövuoro kerrallaan, enemmän vapaa-aikaa yksittäisten vuorojen välissä ja eteenpäin tapahtuva kierto. Yötyön määrä tavallaan lisääntyi ilta- ja yövuorojen päällekkäisyyden vuoksi, mutta kuormitus siirtyi pois aamuyön tunneilta. Aamuvuoro alkoi aiempaan järjestelmään verrattuna tuntia aiemmin. Uusi nopeasti eteenpäin kiertävä vuorojärjestelmä vaikutti myönteisesti sekä nuorten että ikääntyvien työntekijöiden uneen, vireyteen ja suorituskykyyn työssä sekä yleiseen hyvinvointiin. Myönteiset vaikutukset näkyivät erityisesti ikääntyvien työntekijöiden nopeampana palautumisena. Vapaa-aika koettiin aiempaa laadukkaampana luultavasti paremman nukkumisen ja vireyden myötä. Uusi vuorojärjestelmä on otettu pysyvästi käyttöön lentokonehuollossa.
Lähde: Härmä ym. 2006.
Pitkät työvuorojaksot
Eteenpäin kiertävä järjestelmä saadaan aikaan myös yhdistämällä 7 työvuoroa peräkkäin, jolloin jaksojen välinen yhtenäinen vapaa pitenee (esimerkki 16). Jos joidenkin työjaksojen välistä vapaata puolestaan lyhennetään, saadaan yksi vapaajakso venytettyä jopa viikon mittaiseksi (esimerkki 17). Tällainen työvuorojärjestelmä on työntekijöiden kannalta raskas, eikä neljän viikon välein toistuva pitkä vapaa vähennä työjaksojen aikaista kuormitusta. Sijoittamalla työ- ja vapaajaksot tietyin välein saadaan viikonloppuvapaat säännöllisemmiksi (esimerkki 18).
Työvuorojen hyvä kiertosuunta
Pitäisikö työvuorojen kiertää eteen- vai taaksepäin? Edellisissä esimerkeissä on molempien mallien hyviä ja huonoja puolia. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella eteenpäin kiertävät järjestelmät ovat suositeltavampia jaksamisen kannalta. Päinvastaisiakin tuloksia on saatu, mutta niiden yksiselitteisyyttä vähentää usein se, että samanaikaisesti on toteutettu muitakin muutoksia, kuten vähennetty peräkkäisten vuorojen lukumäärää tai vaihdettu keskeytymätön järjestelmä keskeytyväksi.
Eteenpäin kiertävät työvuorot vaihtuvat aina myöhemmin alkaviin vuoroihin (aamuvuorot > iltavuorot > yövuorot). Tällöin päivä tavallaan pitenee ja valveilla ollaan kauemmin. Viivästyvä rytmin vaihe sopii paremmin yhteen ihmisen luonnollisen vuorokausirytmin kanssa. Sen jakson pituus on hieman yli 24 tuntia. Siten eteenpäin kiertävät vuorot ovat suositeltavampia kuin taaksepäin kiertävät. Toinen syy eteenpäin kiertävien vuorojen paremmuuteen on vuorojen väliin jäävä vapaa-aika, joka on vähintään 24 tuntia kaikissa vuorosiirtymissä.
Tutkimuksissa eteenpäin kiertävien vuorojen yhteydessä on havaittu vähemmän fyysisiä, sosiaalisia ja psykologisia ongelmia sekä vähemmän väsymystä kuin taaksepäin kiertävien vuorojen yhteydessä. Myös unen laatu on parempi ja sydäninfarktin riskitekijät pienempiä. Lisäksi molempia järjestelmiä kokeilleet työntekijät arvioivat eteenpäin kiertävät vuorot paremmiksi. Myös unihäiriötutkimusten perusteella eteenpäin kiertävät järjestelmät vaikuttavat suositeltavammilta. Kuitenkaan ei ole varmaa todistetta siitä, että nukkuminen eroaisi vuorokierron suunnan mukaan, vaikka viivästetty malli näyttäisi johtavan pitempään uneen.
Taaksepäin kiertävien työvuorojen järjestelmässä peräkkäisten vuorojen alkamisajat aikaistuvat (yövuorot > iltavuorot > aamuvuorot tai iltavuorot > aamuvuorot > yövuorot). On havaittu, että taaksepäin kiertäviä vuoroja tekevillä on huonompi fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ja enemmän kroonista väsymystä kuin eteenpäin kiertäviä vuoroja tekevillä. Kuitenkin erot ovat merkitseviä vain niissä taaksepäin kiertävissä järjestelmissä, joissa on lyhyitä, esimerkiksi 8 tunnin työvuorovälejä. Taaksepäin kiertävät vuorot, joissa on lyhyitä välejä, haittaavat myös eniten sosiaalista elämää ja perhe-elämää sekä alentavat työtyytyväisyyttä. Myös henkilökohtaiset seikat vaikuttavat, vanhimmilla työntekijöillä on todettu eniten unihäiriöitä ja väsymystä taaksepäin kiertävissä järjestelmissä.
Osa vuorotyöntekijöistä suosii taaksepäin kiertäviä vuoroja, koska vapaa alkaa ajoissa viimeisen aamuvuoron jälkeen. Työntekijöiden ei myöskään tarvitse aloittaa vapaata yövuorosta palautumisella, vaan rytmien asettuminen tapahtuu työajalla aamuvuorojen kuluessa. Toisaalta tällaisiin vaikeisiin vuorojärjestelmiin valikoituvat työntekijät, jotka parhaiten sietävät hankalaa järjestelmää.
Vapaa-aika on tärkeää
Työntekijän kuormittumisen kannalta kiertosuuntaa oleellisempaa on vuorojen yhdistäminen ja vapaa-ajan pituus työvuorojen välillä. Vapaa-ajan ja vapaajaksojen sijoittuminen on merkityksellistä riittävän unen määrän, väsymyksen torjumisen, hyvinvoinnin sekä tasapainoisen perhe-elämän ja muun sosiaalisen elämän kannalta. Usein pitkiä vapaita pidetään sosiaalisten syiden vuoksi tärkeämpinä kuin työvuorojen välistä vapaa-aikaa. Pitkät työvuorojaksot mahdollistavat pitemmät yhtenäiset vapaat, mutta monta peräkkäistä työpäivää aiheuttaa väsymyksen kertymistä. Vaikka työntekijät valitsevat helposti kuormittavan ratkaisun, suositeltavaa olisi jakaa työaika ja vapaa-aika mahdollisimman tasapainoisesti.
Taaksepäin kiertäviin keskeytymättömiin järjestelmiin liittyy välittömiä kielteisiä vaikutuksia: työvuoron aikainen vireystila heikkenee ja uni poikkeuksetta lyhenee. Vaikutukset ilmenevät heti, kun vuoroväli on alle 11 tuntia. Esimerkiksi siirryttäessä iltavuorosta suoraan aamuvuoroon työvuorojen väliin voi jäädä vain 8 tuntia, mikä on liian lyhyt aika elpymisen kannalta. Työvuorojen välinen aika kuluukin nukkumisen lisäksi helposti työmatkoihin, ruokailuun ja muihin välttämättömiin toimiin.
Koska yövuoroista aamuvuoroihin siirtyminen on vaikeata myös eteenpäin kiertävissä järjestelmissä, vapaapäivät tulee pääsääntöisesti sijoittaa yövuoron jälkeen. Vapaapäivän ajankäyttö riippuu edeltävästä työvuorosta, esimerkiksi perjantaisen yövuoron jälkeen lauantain vapaapäivä käytetään nukkumiseen. Yövuorojen jälkeen tulisikin olla vähintään kaksi vapaapäivää. Vapaapäiviä on siis kolmivuorotyössä kahdenlaisia eli
- seuraava työvuoro ei ala samana päivänä, tosin yövuoro voi jatkua tälle päivälle ja
- seuraava työvuoro ei ala eikä edellinen pääty samana päivänä. Yksittäiset vapaapäivät eivät ole elpymisen kannalta aina riittäviä.
Lyhyitä lepoaikoja on varottava
Seuraavat esimerkit ovat varottavia, koska lepoajat jäävät niissä lyhyiksi. Nopeasti taaksepäin kiertävässä järjestelmässä (esimerkki 19) yövuoro on ensimmäisenä. Työvuorojen väli on vain 8 tuntia, mikä riittää juuri ja juuri elpymiseen (nukkumiseen ja syömiseen) vuorojen välillä, kun työmatkoihin ei tarvitse käyttää aikaa.
Toinen varottava järjestelmä on esimerkissä 20, jossa työvuorot vaihtuvat nopeasti taaksepäin, yövuoro viimeisenä. Järjestelmä koetaan kuormittavaksi, koska lepoajat jäävät liian lyhyiksi. Yövuoron jälkeen on kaksi vapaata, joista ensimmäinen on ns. nukkumispäivä.
Keskeytyvät järjestelmät
Tavallisimpia keskeytyviä työvuorojärjestelmiä ovat kaksivuorotyö (esimerkki 21) ja kolmivuorotyö (esimerkki 22). Työelämässä voidaan harvoin valita, toteutetaanko keskeytyvä vai keskeytymätön järjestelmä, sillä tuotantotapa ja taloudellisuus määräävät työaikamuodon (esimerkit 23–24) .
Ergonomian ja työntekijän jaksamisen kannalta keskeytyvät kolmivuorojärjestelmät ovat pulmallisia. Iltavuoroviikko on lähinnä sosiaalinen haitta (poissa kotoa, poissa harrastuksista). Yövuoroviikko puolestaan on viiden peräkkäisen valvottavan yön takia työntekijää kuormittava.
Ratkaisuvaihtoehdot keskeytyvissä järjestelmissä ovat lähes olemattomia. Suurimpana ongelmana on juuri yövuoro, siihen joudutaan tulemaan vapaalta ja sen jälkeen ei voi sijoittaa muita työvuoroja kuin toisen yövuoron tai vapaan. Joissain tapauksissa ehkä vain työajan lyhennysten tai aikahyvitysten käyttäminen keventää yötyöjaksoa. Esimerkissä 25 tehdään vain neljä yötä peräkkäin ja viikonloput ovat kokonaan vapaat, jolloin saadaan kaksi kokonaista vapaapäivää.
Esimerkeissä 21–25 viikkotyöaika on keskimäärin 40 tuntia, esimerkeissä 26–31 keskimäärin 36 tuntia.
Tietyt työvuorojärjestelmän piirteet, kuten lepoaikojen pituudet, määräytyvät yhdessä sekä kiertosuunnan että keskeytyvyyden perusteella. Keskeytyvässä järjestelmässä kiertosuunnan valinta ei ole yksiselitteistä, vaan silloin tulee miettiä kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua. Keskeytyvyys saattaa lieventää kiertosuunnan vaikutuksia vuorotyöntekijän kuormitukseen.
Eräs keskeinen vuorotyön haitta on viikonlopputyö, jota viikolle sijoittuvat vapaapäivät eivät aina korvaa. Vapaan viikonlopun vaikutusta kuormitukseen verrattuna työviikonloppuun 8 tunnin järjestelmässä ei liene tutkittu. Joka tapauksessa vapaa viikonloppu on työntekijöiden kannalta arvokas.
Keskeytys voi olla myös joko pelkästään lauantaina tai sunnuntaina. Tällöin on mahdollista lyhentää esim. yötyöjaksoa (esimerkit 26–31), mutta viikonloppuvapaat vastaavasti vähenevät. Keskeytyvässä kolmivuorotyössä keskeytyksen pituus vaikuttaa myös työvuorojen kiertosuuntaan. Yövuoroa ei aina voi sijoittaa "viimeiseksi", vapaa lauantai tai sunnuntai katkaisee joka tapauksessa työvuorojakson. Toisaalta vapaa lauantai tai sunnuntai "pakottaa" sijoittamaan työvuorot pitemmiksi yhtenäisiksi jaksoiksi eikä yksittäisiltä vapaapäiviltä aina vältytä.
