Työaikoihin liittyvien kuormitustekijöiden arviointi
Työkuormitusta syntyy aina, kun henkilö käyttää voimavarojaan työssä. Työkuormitus ei siis ole itsessään hyvä tai huono asia. Sen laatu riippuu sekä yksilön voimavaroista että kuormitustekijöiden voimakkuudesta, kestosta ja kohdistumisesta ihmiseen sekä käytettävissä olevista säätelykeinoista.
Työajoista syntyvän kuormituksen arvioinnin tarkoituksena on ennaltaehkäistä erityisesti pitkällä aikavälillä kehittyvän kuormittuneisuuden syntyä. Tällainen kuormittuneisuus ilmenee esimerkiksi jatkuvana väsymyksenä, terveyskäyttäytymisen heikkenemisenä tai työperäisinä sairauksina. Arvioinnin tarkoituksena on siis selvittää työpäivän aikana syntyvän kuormituksen lisäksi myös palautumista tästä kuormituksesta ennen seuraavan työjakson alkua. Arvioinnin tärkein merkitys on, että sen avulla saadaan tietoa, jota voidaan hyödyntää työtä kehitettäessä.
Yksi yleisen tason menetelmä, jota voidaan käyttää työaikoihin liittyvien kuormitustekijöiden arvioinnissa, on osa työkuormituksen arviointimenetelmää TIKKAA (työn integroitu kokonaiskuormituksen arviointimenetelmä). Työaikojen lisäksi TIKASSA käsitellään fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä sekä työturvallisuuteen liittyviä kuormitustekijöitä. Työaikojen kuormittavuutta onkin käytännössä hankala arvioida ottamatta huomioon muita työssä esiintyviä kuormitustekijöitä. Esimerkiksi 12 tunnin työvuoro voi olla fyysisesti erityisen raskaassa työssä kohtuuton, jossain kevyemmässä työssä taas ei.
TIKAN työaikoihin liittyvien kuormitustekijöiden arvioinnissa keskitytään arvioimaan nimenomaan itse työaikoja, ei niiden vaikutuksia eri ihmisiin kyseisessä työpaikassa tai -pisteessä. Menetelmään sisällytetyt arvioinnin kohteet ja niiden kriteerit perustuvat tutkimustietoon, jota työajoista ja niiden vaikutuksista ihmiseen on olemassa. TIKAN työaikaosuus on esitetty liitteessä «Arviointilomake»1.
TIKKA-menetelmän lisäksi on muitakin keinoja arvioida työaikajärjestelmää. Yksi tällainen keino on tarkastella työaikajärjestelmää edellä esitettyjen suositusten avulla ja selvittää, mitkä suositukset toteutuvat ja mitkä eivät. Jos tarkoituksena taas on selvittää vuorotyöhön liittyvää kuormitusta jossain tietyssä työntekijäryhmässä, on suositeltavaa käyttää liitteessä «Työterveyslaitoksen vuorotyökysely»2 esitettyä Työterveyslaitoksen vuorotyökyselyä. Syventävää tietoa uni-valverytmistä eri vuorojärjestelmissä saadaan liitteessä «Unipäiväkirja»3 esitetyn unipäiväkirjan avulla sekä ranteeseen kiinnitettävällä liikeanturilla eli aktigrafilla.
Yllä mainituista menetelmistä Työterveyslaitoksen vuorotyökyselyn käyttö edellyttää kyselymenetelmien tuntemusta. Unipäiväkirja sekä aktigrafimenetelmät edellyttävät käyttäjäkoulutusta. Kaikissa tapauksissa käyttäjän on hyvä olla joko työterveyshuollon tai työsuojelun ammattilainen.