Muut työikäisillä yleiset unettomuuden ja väsymyksen syyt

Unettomuuden kohdalla on tärkeätä huomioida, että se on oire, jonka taustalla voi olla hyvin monenlaisia syitä – osa lääketieteellisiä, osa muita tekijöitä. Unettomuusoireet ja ylipäänsä uneen liittyvät oireet ovat väestössä paljon yleisempiä kuin häiriötasoiset (= tietyt diagnostiset kriteerit täyttävät) oireistot. Unettomuuden yleisoireina esiintyy nukahtamisvaikeutta, yöllistä heräilyä, liian aikaista heräämistä tai jatkuvasti virkistämätöntä unta – jokin näistä yksinään tai erilaisina yhdistelminä. Näitä oireita esiintyy huolimatta asianmukaisista nukkumismahdollisuuksista ja -olosuhteista. Lisäksi häiriötasoisesta unettomuudesta seuraa ainakin jonkinlainen päiväaikaisen tilan muutos: esimerkiksi väsymys tai huono olo; tarkkaavuuden, keskittymisen tai muistin heikentyminen; sosiaalisen tai ammatillisen toimintakyvyn alentuminen; mielialahäiriö tai ärtyisyys; uneliaisuus; motivaation, energisyyden tai aloitekyvyn heikentyminen; alttius virheisiin tai onnettomuuksiin työssä tai ajaessa; jännitys, päänsärky tai vatsaoireet vähentyneen unen takia tai uneen liittyvät huolet. Tavallisimpia unettomuuden muotoja on luonnehdittu taulukossa «Muita tavallisia unettomuuden syitä työikäisillä kuin säännöllisestä päivätyöstä poikkeava työaika.»1.

Poikkeavan, toimintakykyä haittaavan väsymyksen syyt voivat niin ikään olla moninaiset. Myös ilmenemismuodot vaihtelevat: osaan tapauksista liittyy lisääntynyt nukahtamisalttius ("vaikea pysyä hereillä silloinkin kun pitäisi") ja osaan pikemminkin alentunut kyky nukahtaa ("ei pysty nukahtamaan silloinkaan kun haluaisi"). Jälkimmäistä voisi luonnehtia uupumustyyppiseksi väsymykseksi, jossa yksi keskeinen piirre on usein unettomuus. Työikäisillä väsymyksen yleisiä syitä säännöllisestä päivätyöstä poikkeavan työajan ohella ovat mm. muusta syystä johtuvat epäsäännölliset nukkumisajat, muun tekijän aiheuttama univaje, lääkevaikutukset (esim. unilääkkeen seuraavan päivän jäännöspitoisuus), ikääntymiseen liittyvä unen pirstoutuminen ja psykiatriset syyt.

Poikkeavan väsymyksen elimellisistä syistä yleisin ja merkityksellisin ryhmä on unenaikaiset hengityshäiriöt, joista yleisin ja parhaiten tunnettu on obstruktiivinen uniapneasyndrooma. Sille tyypillisiä piirteitä väsymyksen ohella ovat kovaääninen kuorsaus ja hengityskatkokset, joita voi olla jopa satoja yhden yön aikana. Tärkein obstruktiivisen uniapnean riskitekijä on painonnousu ja erityisesti keskivartalolihavuus. Muita osoitettuja riskitekijöitä ovat miessukupuoli, ikä, usein tapahtuva alkoholin käyttö, menopaussi ja tupakointi. Diagnoositasoinen häiriö esiintyy useammalla prosentilla työikäisistä, ja on viitteitä siitä, että joillakin aloilla (esim. kuljetusammateissa) uniapnea voi olla tätäkin selvästi yleisempi. On tärkeätä ottaa huomioon, että terveydentilan ennusteen ja toimintakyvyn kannalta merkittävä unenaikainen hengityshäiriö voi esiintyä myös ilman häiritsevää kuorsausta tai hengityskatkoksia (esim. osittaisen hengitystieahtauman kautta aiheutuva yöunen pirstoutuminen).

Selvästi harvinaisempia poikkeavan väsymyksen ja nukahtelun syitä ovat tietyt aivoperäiset hypersomniat, mutta niiden tunteminen ja sitä kautta tunnistaminen on erityisen merkityksellistä turvallisuuden kannalta kriittisissä ammateissa. Narkolepsian tyyppioire on toistuva, lähes säännönmukainen nukahtelu virikkeettömissä paikallaanolotilanteissa, mutta äkillisiä ja jopa ennakoimattomia nukahteluita voi esiintyä myös aktiivitilanteissa. Nukkumisjaksot ovat yleensä lyhyitä ja virkistävät selvästi. Sen sijaan varsinaisissa hypersomnioissa potilas ei välttämättä ole kunnolla virkeä koko valveaikana, ja jos hän nukahtaa, hän saattaa nukkua tuntikausia virkistymättä lainkaan.