Perhe-elämän ja vuorotyön yhdistäminen helpommaksi

Päivätyöstä poikkeava työaika haittaa usein perheen kanssa vietettävää aikaa ja muuta sosiaalista elämää. Näitä haittoja ja ongelmia voidaan helpottaa sekä työssä että perheessä tapahtuvin toimin. Työpaikkatason toimista tärkeäksi on tutkimuksissa osoittautunut aktiivinen osallistuminen työaikojen suunnitteluun, jolloin työntekijöiden yksilölliset tarpeet ja toiveet tulevat mahdollisuuksien mukaan huomioon otetuiksi. Myös oma motivaatio sekä perheen ja ystävien tuki helpottavat aikataulujen yhteensovittamista ja auttavat jaksamaan vuorotyössä.

Kun työvuorot tiedetään pidemmälle ajanjaksolle eteenpäin, perheen ja ystävien kanssa on helpompi suunnitella yhteisiä tekemisiä ja tapahtumia. Työvuoroja suunniteltaessa onkin suositeltavaa tehdä työvuoroluettelot pidemmäksi aikaa eteenpäin. Myös työvuorojen säännöllinen toistuminen tuo perhe-elämään ja harrastuksiin lisää säännönmukaisuutta.

Lyhyellä varoitusajalla toteutetut työvuorojen muutokset tai ylityörupeamat voivat aiheuttaa suuria hankaluuksia lastenhoitojärjestelyihin. Uudet työvuoroluettelot onkin syytä laittaa esille hyvissä ajoin ennen niiden käyttöönottoa, jolloin niihin on mahdollista ottaa kantaa ennen vuorojen varsinaista toteutusta. Työaikalaki (35 §) edellyttää, että jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä lepoaikojen ajankohdat, ja että työntekijälle (tai luottamusmiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle) on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä. Työvuoroluettelo on lain mukaan annettava tiedoksi kirjallisesti hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun jakson alkamista. Tämän jälkeen työvuoroluetteloa saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella tai työn järjestelyyn liittyvästä painavasta syystä.

Vuorotyön ja perhe-elämän yhteensovittamista voidaan helpottaa parantamalla vuorojärjestelyjä. Keskeistä on vapaiden viikonloppujen ja iltavuorojen määrä. Mitä enemmän vuorojärjestelmässä on vapaita viikonloppuja, sitä vähemmän vuorotyö häiritsee perhe-elämää. Iltavuorot haittaavat yövuoroja enemmän perhe-elämää etenkin silloin, kun perheessä on pieniä tai kouluikäisiä lapsia. Myös harrastusten ja ystävien tapaamisen kannalta vapaat illat ovat tärkeitä. Täten kaksi- ja kolmivuorotyössä hidas vuorokierto, jossa on useita peräkkäisiä iltavuoroja, rajoittaa perheen yhdessäoloa enemmän kuin nopeasti kiertävät vuorot, jolloin samaa vuoroa on 2–3 peräkkäin. Myös tiivistetyn työajan järjestelmissä pitkät, ilta-aikaan jatkuvat työrupeamat usein rajoittavat perheen yhdessäolon kannalta tärkeitä iltahetkiä.

Monilla työpaikoilla on eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia työntekijöitä, joilla on erilaisia yksilöllisiä tarpeita. Siksi työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen kannalta on tärkeää, että työaikaratkaisut suunnitellaan yhdessä. Tällöin työntekijöiden erilaiset tarpeet tulevat mahdollisuuksien mukaan otetuksi huomioon ja työajoista voi muodostua joustavampia kokonaisuuksia. Osallistuva työaikojen suunnittelu edellyttää keskustelevan työilmapiirin muodostumista työpaikalle. Siihen tarvitaan sekä työnjohdon että työntekijöiden aktiivisuutta. Keskeistä on, että työyhteisön lähijohtaja kuuntelee henkilöstön tarpeita ja antaa heille mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. Mitä enemmän työpaikoilla osallistutaan omien työaikojen suunnitteluun, sitä vähemmän perhe-elämä häiriytyy työaikojen vuoksi ja sitä suurempi on työtyytyväisyys.

Myös perheen piirissä on eduksi, että vuorotyöntekijän työvuorot tiedetään edeltä käsin. Siksi onkin suositeltavaa, että kotona on kaikkien näkyvillä kalenteri, johon on merkitty vanhempien eri työvuorot ja vapaapäivät. Tällöin muut perheenjäsenet voivat yhteisiä toimintoja suunnitellessaan ottaa huomioon mahdolliset vapaat ajanjaksot. Yhteisen kalenterin avulla muut perheenjäsenet tietävät, milloin esimerkiksi yövuorosta palaavan täytyy saada nukkua rauhassa.

Työajoista aiheutuvista ongelmista on hyvä keskustella avoimesti myös kotona. Yhteiset ratkaisuyritykset auttavat vaikeissa tilanteissa. Perheeltä saatu sosiaalinen tuki, sekä henkinen tuki että konkreettinen auttaminen, vähentävät vuorotyön sosiaalista rasittavuutta ja täten lisäävät tyytyväisyyttä ja henkistä hyvinvointia. Tueksi riittää, että perhe huomioi vuorotyöntekijän väsymyksen ja levon tarpeen ja on valmis auttamaan asioiden hoidossa. Esimerkiksi kotitöiden jakamisella perheessä on myönteisiä vaikutuksia. Kun molemmat puolisot ja lapset osallistuvat kotitöiden tekemiseen, kasvavat myös keskinäisen kumppanuuden ja kannustuksen kokemukset.

Vuorotyöntekijä voi parhaiten välttyä perheestä etääntymisen vaaralta, kun

• puoliso ja lapset suhtautuvat vuorotyöhön myönteisesti, antavat sosiaalista tukea
• esimies tukee ja auttaa työssä
• hänellä on mahdollisuus osallistua työaikojen suunnitteluun
• vapaita viikonloppuja on riittävästi
• iltavuoroja ei ole useita peräkkäin
• työtahti ei kiristy liiaksi, jolloin energiaa jää perheellekin.