Stressinhallintakeinoja

Epäsäännölliset työajat ja vuorotyö aiheuttavat stressiä ja kuormittumista. Vuorotyön vaatima elämänrytmin muutos aiheuttaa yleensä nukkumisvaikeuksia, joista puolestaan seuraa usein väsymystä ja stressioireita, kuten hermostuneisuutta, ärtyisyyttä ja jännittyneisyyttä. Myös erilainen työn ja vapaa-ajan rytmittäminen, joka poikkeaa normaalissa päivärytmissä elävien perheenjäsenten ja ystävien rytmistä, saattaa heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vaikeuttaa säännöllisiä harrastuksia. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa paljon se, miten stressiin vastataan ja minkälaisia selviytymiskeinoja käytetään.

Yksilöllisistä selviytymiskeinoista selvimmin stressiä lievittävät aktiiviset keinot. Kun työ ja työajat aiheuttavat stressiä, on syytä aktiivisesti keskustella asiasta läheisten perheenjäsenten, ystävien tai työtovereiden kanssa. Ihmiset sopeutuvat vaativilta tuntuviin tilanteisiin paremmin, jos he saavat tarvittaessa sosiaalista tukea. Vetäytyminen muiden seurasta ja itseensä käpertyminen päinvastoin lisäävät stressiä ja psyykkisiä oireita.

Keskusteleminen sekä avun ja tuen hakeminen ovat keinoja, joita kannattaa käyttää jatkuvasti. Perheen tuki on keskeistä vuorotyön monista yhteenkietoutuneista rasitteista selviytymisessä. Myös työtovereilta saatu sosiaalinen tuki on tärkeä suoja stressiä vastaan. Sen lisäksi että työtovereilta saa konkreettista apua työtehtävissä selviytymiseksi, heiltä voi saada myös kannustusta, sillä he tuntevat työolot ja -tilanteen. Työtoverit ovat lisäksi viiteryhmä, johon voi verrata omaa tilannetta. Organisaatioilmapiirin myönteisimpien piirteiden on havaittu liittyvän juuri työtoverisuhteisiin. Esimiehet ovat samoin tärkeä tuen lähde. Työuupumuksen on havaittu olevan vähäisempää sellaisen henkilöstön keskuudessa, jolla on hyvät suhteet esimiehiin. Esimiehet ja työtoverit edesauttavat stressistä selviytymistä erityisesti silloin, kun he kannustavat toisiaan ja työpaikan yhteistyö sujuu tehokkaasti.

Kuva 1. Ihmisen kaksi keskeistä käyttäytymismallia stressitilanteessa. Ongelmakeskeisessä mallissa ihminen pyrkii tarttumaan itse ongelmaan, kun taas emootiokeskeisessä mallissa hän pyrkii välttämään itse ongelmaan tarttumista ja vähentämään epämiellyttävää oloa psyykkisten puolustusmekanismien, kuten ongelman kieltämisen tai vähättelyn, avulla. Ensin mainittu käyttäytymismalli johtaa usein stressireaktion häviämiseen ja jälkimmäinen sen pitkittymiseen.

Myös aktiivinen harrastaminen vähentää stressiä. Vaikka vuorotyöntekijän on joskus hankalaa osallistua säännöllisesti aikaan sidottuihin harrastuksiin, olisi oman harrastuksen löytäminen suotavaa. Esimerkiksi ulkoilu ja liikunta eivät ole aikaan sidottuja ja niitä voi harrastaa yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Vaikka passiiviset stressinkäsittelykeinot eivät ole yhtä suositeltavia kuin aktiiviset keinot, on ajan varaaminen omista tarpeista huolehtimiselle ja rentoutumiselle tärkeää. Työstä kotiin siirryttäessä olisi hyvä varata aikaa hengähdystauon pitämiseen. Lepääminen, TV:n tai radion ääressä rentoutuminen, on samalla voimien keräämistä tuleville päiville.

Yksilöllisten stressinkäsittelykeinojen ohella työyhteisötason keinot ovat tärkeitä. Sekä työjärjestelyjen että vuorojärjestelmien kehittäminen ovat keskeisessä asemassa. Vuorotyöhön sopeutumista voidaan edistää ja työtyytyväisyyttä kohentaa työpaikkatason keinoin. Tuloksellisimpia selviytymiskeinoja ovat sellaiset, joiden avulla pyritään ongelmien ratkaisuun ja ulkoisen tilanteen muuttamiseen. Uusia ratkaisuja tulisi pyrkiä etsimään aktiivisesti, pohtimaan ongelmia monesta näkökulmasta ja laatimaan toimintasuunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi keskustelun avaaminen vuorojärjestelmän kehittämisestä sekä osallistuminen vaihtoehtojen suunnitteluun ovat työyhteisötason kehittämistapoja. Osallistuminen oman työn ja työkäytäntöjen suunnitteluun muiden työyhteisön jäsenten kanssa on aktiivista stressinhallintaa parhaimmillaan.

Vuorotyöntekijöiden stressinhallintakeinoja:

1. yksilön keinot
   • aktiiviset
     • pysähtyminen miettimään
     • keskustelu, avun ja tuen hakeminen
     • harrastukset, liikunta
   • passiiviset
     • lepo ja rentoutuminen
2. työyhteisön keinot
   • työaikojen osallistuva suunnittelu
   • vuorojärjestelmien kehittäminen