Toimivat ja terveet työajat

Painonnousun ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisen ehkäisy on tärkeää

Toimivat ja terveet työajat
16.8.2007
Tarja Hakola, Christer Hublin, Mikko Härmä, Irja Kandolin, Jaana Laitinen ja Mikael Sallinen

Työterveyshuollossa on tärkeää mitata ja kirjata muistiin vuorotyöntekijän paino ja vyötärön ympärys, jotta niitä voidaan seurata ja tarttua ajoissa asiaan, mikäli lihomista tapahtuu. Painonnousun ehkäisyyn kannattaa panostaa, koska lihavuuden hoito on työlästä ja siihen liittyy monia merkittäviä, ennenaikaisen työkyvyttömyyden riskiä lisääviä terveyshaittoja.

Aikuisiällä painon ei tulisi lisääntyä syöpätautien ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn näkökulmasta viittä kiloa enemmän. Vuorotyöntekijää kannattaa herätellä huomaamaan, että aikuisiällä tapahtuva jatkuva hidas painonnousu on haitallista. Monelle suomalaiselle keskeinen terveystavoite on lopettaa painonnousu.

Paino mitataan työterveyshuollossa niin että asiakas on alusvaatteisillaan tiedon luotettavuuden varmistamiseksi. Vyötärön ympärys mitataan asiakkaan seisoessa pienessä haara-asennossa. Mittanauha laitetaan paljaalle iholle. Mittauspaikan määrittämisessä kannattaa käyttää anatomisia maamerkkejä: alimpien kylkiluiden ja suoliluun harjanteen puoliväliä. Mittanauhan tulee kulkea vaakasuoraan ja mittaus tulee tehdä kevyen uloshengityksen aikana.

Univaje lisää ruokahalua lisäävien hormonien eritystä, mikä voi hankaloittaa syömisen ja painon hallintaa. Univaje voi myös lisätä stressiä. Painonnousuun myötävaikuttavat yleensä epäsäännöllisyys elintavoissa ja väsymykseen syöminen. Myös stressisyöminen ja -juominen voivat olla syy lihomiseen. Stressisyöjä suosii usein herkkuja, joissa on runsaasti rasvaa (esimerkiksi suklaata, makkaraa, pitsaa ja hampurilaisia). Alkoholijuomia käytetään myös stressaantunutta oloa helpottamaan. Nämä ruoat sisältävät paljon energiaa, mutta vähän terveyden kannalta tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita. Mikäli vuorotyöntekijä syö useita kertoja viikossa näitä ruokia, tai kertoo yrittävänsä usein lievittää stressaantunutta oloaan syömällä tai juomalla, on neuvonnassa syytä keskittyä ravitsemusohjauksen ohella ongelmanratkaisutaitojen parantamiseen. Tällöin vuorotyöntekijän kanssa kannattaa keskustella stressin hallinnasta ja aktiivisen rentoutumisen merkityksestä.

Taulukko 1. Painoindeksin ja vyötärön ympärysmitan luokittelukriteerit.
normaalipainolievä lihavuus:tavoitteena että paino ei lisäännylihavuus: vähintään viiden kilon pysyvä laihdutus on paikallaan
painoindeksi (kg/m²)18,5–24,925,0–29,930,0–
vyötärön ympärys (cm)
miehet<9494–101102–
naiset<8080–8788–

Keskivartalolihavuus eli rasvan kertyminen vatsaonteloon sisäelinten ympärille (ns. viskeraalinen rasva), on tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien kehittymisen kannalta haitallista. Viskeraalinen rasva on metabolisesti aktiivista: vapaat rasvahapot veressä pahentavat insuliiniresistenssiä ja kilpailevat verensokerin kanssa maksaan pääsystä aiheuttaen maksan rasvoittumista. Keskivartalolihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa keskeistä ovat terveelliset elintavat, riittävä uni ja aktiivinen stressinhallinta. Viskeraalista rasvaa kerryttävät runsas alkoholin käyttö, liikkumattomuus, runsaasti rasvaisia ja vähän kuitupitoisia ruokia sisältävä ruokavalio sekä pitkittynyt stressi. Pitkittyneessä stressissä koholla olevat stressihormonit edistävät viskeraalisen rasvan kertymistä.

Vuorotyöntekijän terveelliset ruokavalinnat ovat erityisen tärkeitä yövuorossa. Elimistön vuorokausirytmiin liittyen insuliiniresistenssi on yöaikaan, elimistön ollessa lepovaiheessa, voimakkaampaa kuin päivällä. Insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että haima tuottaa insuliinia, joka ei tehoa kohdekudoksessaan eli lihas-, rasva- ja maksakudoksessa. Insuliiniresistenssi ja keskivartalolihavuus ovat keskeisiä piirteitä metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä.

Insuliiniresistenssin vähentämisessä keskeistä on painonhallinta, ruokavalion rasvojen pehmeä laatu ja runsas kuitupitoisuus. Painonnousun ehkäisy on tärkeää. Ylipainoisella (BMI >25,0 kg/m²) jo viiden kilon laihtuminen korjaa insuliiniresistenssiä merkittävästi. Ruokavalion rasvahappokoostumus vaikuttaa solukalvojen rasvahappokoostumukseen ja sitä kautta insuliiniherkkyyteen. Kuitupitoinen ruoka, erityisesti rukiin kuitu, on hyväksi haiman insuliinituotannolle. Sen sijaan vähän kuitua ja paljon nopeasti sokeriksi muuttuvia hiilihydraatteja (kuten sokeria) sisältävä ruokavalio mahdollisesti nopeuttaa haiman insuliinituotannon heikentymistä henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä tai tyypin 2 diabetes.

Elimistön tulehduksellinen tila liittyy nykytietämyksen mukaan tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. Univaje lisännee myös elimistön tulehdusalttiutta. Ruokavalion keinoja tulehduksellisen tilan hallitsemiseen ovat ylipainon ja lihavuuden välttäminen, välttämättömien rasvahappojen saannin turvaaminen ja riittävä vitamiinien, kuten folaatin, saanti. Folaatteja saa esimerkiksi tuoreista kasviksista, hedelmistä, marjoista ja täysmehuista.

Yksilöllisiä ratkaisuja

Vuorotyöntekijöiden hyvinvointiin vaikuttavat ruokailu ja ruokavalinnat. Joskus ongelmia on useita ja ne saattavat olla vaikeita ratkaista. Tällöin apuna voi käyttää samanaikaisesti unipäiväkirjan (ks. liite «Unipäiväkirja»1) kanssa pidettävää ruokapäiväkirjaa, johon merkitään mahdollisimman tarkkaan syömiset laatuineen, määrineen ja ajankohtineen. Päiväkirjoja tarkastelemalla on mahdollista päästä paremmin selville mahdollisista syy-seuraussuhteista ja löytää uudenlaisia yksilöllisiä lähestymistapoja. Kauan vuorotyötä tehneiden kannattaa jakaa kokemuksiaan sopivista keinoista hallita vuorotyöhön liittyviä haittoja vasta vuorotyön aloittaneiden kanssa.

Apuna ravitsemusterapeutti

Työterveyshuollon asiantuntijoihin kuuluu työterveyshuollon asiantuntijapätevyyden omaava laillistettu ravitsemusterapeutti, jonka asiantuntemusta kannattaa hyödyntää vuorotyöntekijöiden ravitsemusongelmien ohjauksessa. Toiminnan on oltava suunnitelmallista, joten ravitsemusterapeutin mahdollinen käyttö mainitaan yrityksen kirjallisessa työterveyshuoltosopimuksessa ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa.

Työterveyslääkärin tai -hoitajan tarvearvioinnin perusteella vuorotyöntekijät voidaan osana terveystarkastusta ohjata ravitsemusterapeutin yksilö- tai ryhmäkonsultaatioon. Ravitsemusterapeutin asiantuntemus on hyödyksi vuorotyöntekijöiden työaikaisen ruokailun kehittämisessä, ja siihen liittyen ravitsemusterapeutti voi osallistua työpaikkaselvitykseen.