Ulkoiset ja sisäiset kuormitustekijät

Työelämän yleisimmät kuormitustekijät

Työelämän yleisin kuormitustekijä on kiire. Työtä on viime vuosikymmeninä tehostettu ja työn luonne on muuttunut hektisemmäksi. Vähemmällä henkilöstöllä yritetään saada enemmän aikaan. Lisäksi ihmisiä kuormittavat työn järjestelyyn, työn jakautumiseen ja erilaisiin prioriteetteihin liittyvät ongelmat. Kiireen tunnetta lisää huonosti organisoitu työ; keskeinen kysymys on se, onko työ mahdollista tehdä annetussa ajassa. Näistä ja lisäksi henkilökemiaan liittyvistä syistä työyhteisön ihmissuhteissa saattaa ilmetä ongelmia. Toisinaan työuupunut jääkin miettimään ihmissuhteisiin liittyviä tekijöitä.

Lisäksi monet ihmiset joutuvat elämään nykypäivän työelämässä arvoristiriidan kanssa: Työ haluttaisiin tehdä paremmin ja sen laatuun haluttaisiin panostaa enemmän kuin ajallisia resursseja työn tekemiseen on annettu. Työnantaja kohdistaa vaatimuksia työntekijään, ja asiakastyössä asiakkaat kohdistavat vaatimuksia työntekijään. Lähes kaikissa työtehtävissä on tulostavoitteita ja laatuvaatimuksia.

Kuormitustyypit

Ihmiseen kohdistuva kuormitus on pelkistettynä jaettavissa kolmeen kuormitustyyppiin. Ensimmäinen on työ ja vastuu, toinen on muutokset ja kolmas on omat ajatukset. Edellä jo käytiin läpi liiallisen työmäärän tuomaa kuormitusta. Vastuuta voi olla muullakin elämän osa-alueella kuin työssä. Esimerkiksi huolenpito lapsista tai omista vanhemmista saattaa sitoa psyykkistä energiaa.

Muutokset haastavat ihmisen psykologiseen sopeutumisprosessiin, johon liittyy monenlaisia tunteita ja ajatuksia, myös mahdollisesti väsymystä ja uupumusta. Varsinkin sellaiset joko työssä tai yksityiselämässä tapahtuvat muutokset, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa, kuormittavat psyykkisesti.

Nykypäivän työelämä on jatkuvassa muutoksessa; organisaatiot, tehtävänkuvat ja tietojärjestelmät muuttuvat usein. Jatkuva uuden opettelu haastaa ihmistä. Myös ikääntyminen tuo tullessaan omat haasteensa, palautumiseen saattaa mennä enemmän aikaa ja työelämän vauhti on kuitenkin yleensä sama kaikille.

Muutokset yksityiselämässä voivat liittyä esimerkiksi omaan tai läheisen ihmisen sairastumiseen, menetykseen tai avioeroon. Muutoksesta toipumisen prosessi sekä sopeutuminen uuteen asiantilaan vievät psyykkistä energiaa. Muutoksen kokemisen prosessia voi erittäin yleisellä tasolla verrata luvussa 21 Toipuminen uupumuksesta esiteltyyn työuupumuksesta toipumisen prosessiin.

Mutta ei riitä, että työ ja elämä kuormittavat ihmistä, vaan tämän päälle ihmisellä on ikään kuin taipumusta "kiusata itseään" eli omista ajatusmalleista voi seurata lisää kuormittuneisuutta.

Omat ajattelu- ja toimintamallit

Ajattelu- ja toimintamallit viittaavat toistuvaan tapaan ajatella tai toimia arjessa. Nämä ajattelu- ja toimintamallit ovat oppimisen tulosta, ja usein meille on hyötyä sekä elämässä että työssä noista kokemusten kautta opituista asioista. Kuitenkin toisinaan nämä ajattelu- ja toimintamallit voivat kääntyä hyvinvointia vastaan. Ajattelutapa tai toimintapa toistuu eri tilanteissa ehkä silloinkin, kun tämä ei olisi tarkoituksenmukaista.

Monesti ihmisillä on sellaisia ajattelumalleja, jotka aiheuttavat lisää kuormittuneisuutta jo ennestään haastavissa tilanteessa. Jotkut murehtivat paljon; he murehtivat myös sellaisia asioita, joihin eivät millään lailla pysty vaikuttamaan. Jotkut taas vaativat itseltään paljon. Heidän vaatimustasonsa pysyy aivan samana, vaikka olosuhteet ja tilanteet muuttuvat; vähäisillä voimavaroilla mennään samaa tahtia kuin hyvillä voimavaroilla.

Joidenkin ihmisten sisäinen puhe eli itseään koskeva ajattelu on itseään syyllistävää, moittivaa ja kritisoivaa. Enemmän hyötyä voisi olla itsensä ymmärtämisestä ja kannustamisesta haastavissa tilanteissa. Toiset ovat taas ylitunnollisia; kaikki tehtävät tulee tehdä tarkkaan ja viimeisen päälle, vaikka olisi aivan poikki. Jotkut ovat kilttejä; he myöntyvät auttamaan muita silloinkin, kun pitäisi huolehtia omista voimavaroistaan ja jaksamisestaan.