Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä

Hyvinvointialueen rooli ja työikäisten terveyspalveluiden tuottamiseen osallistuvat organisaatiot

Hyvinvointialueen tehtävänä on järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto alueensa asukkaille. Kunnat ja hyvinvointialue toimivat yhteistyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja yksityiset toimijat, järjestöt ja yhdistykset täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Lain hyvinvointialueista mukaan hyvinvointialue vastaa sille lailla säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden 1) yhdenvertaisesta saatavuudesta, 2) tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, 3) tuottamistavan valinnasta, 4) tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä 5) viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä «Laki hyvinvointialueista (611/2021). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611»1. Hyvinvointialueen on järjestettävä alueellaan sijaitsevissa työpaikoissa työskenteleville työntekijöille työterveyshuoltolain (1383/2001) 12. §:ssä ja muualla laissa «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»2 säädetyt työterveyshuoltopalvelut «Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»3.

Käytännössä sote-palveluita tuottaa tällä hetkellä Suomessa kolme erillistä järjestelmää, joissa palvelujen saatavuus ja käytön ehdot eroavat toisistaan: yksityinen terveydenhuolto, työterveyshuolto ja julkinen terveydenhuolto «Manderbacka K, Aalto A-M, Kestilä L ym. Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. »4. Vuonna 2021 työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä oli Kelan korvaustietojen mukaan 1 976 000 työntekijää (90,1 % palkansaajista) «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»5, eli työikäisestä väestöstä suuri osa kuuluu työterveyshuollon piiriin. Suurituloiset käyttävät enemmän työterveyshuollon ja yksityisen sektorin lääkäripalveluja, pienituloiset puolestaan käyvät enemmän terveyskeskuslääkärin vastaanotolla «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyspalvelut. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/palvelujarjestelma/terveyspalvelut»6. Sairaaloiden poliklinikkakäynnit jakautuvat tuloluokittain varsin tasaisesti «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyspalvelut. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/palvelujarjestelma/terveyspalvelut»6.

Suomalaisen terveyspolitiikan perusperiaate on tarjota jokaiselle Suomessa asuvalle hänen terveydentilansa edellyttämät riittävät ja laadukkaat palvelut riippumatta sosioekonomisesta asemasta, taloudellisista edellytyksistä tai asuinalueesta «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyspalvelut. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/palvelujarjestelma/terveyspalvelut»6. Kuitenkin useilla mittareilla mitattuna Suomessa on kansainvälisesti tarkasteltuna suuria väestöryhmien välisiä terveyseroja «Tarkiainen L, Martikainen P, Laaksonen M, ym. Trends in life expectancy by income from 1988 to 2007: decomposition by age and cause of death. J Epidemiol Community Health 2012;66(7):573-8 »7, «Mackenbach JP, Stirbu I, Roskam AJ, ym. Socioeconomic inequalities in health in 22 European countries. N Engl J Med 2008;358(23):2468-81 »8. Erityisen selviä erot ovat sosioekonomista asemaa kuvaavien mittarien, kuten tulojen, koulutuksen ja ammattiaseman, mukaisesti tarkasteltuna «Manderbacka K, Aalto A-M, Kestilä L ym. Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. »4. Työterveyshuollon piirissä olevat käyttävät enemmän terveyspalveluita kuin julkisessa terveydenhuollossa asioivat. Työikäisillä työttömäksi jääminen jopa puolittaa terveyspalveluiden käytön «Rinne H, Blomgren J. Use of outpatient healthcare services before and after the onset of unemployment: A register-based propensity score matched study from Finland. PLoS One 2023;18(8):e0288423 »9. Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän erityispiirre on siten palvelujärjestelmään sisältyvä eriarvoistava rakenne, mihin on kiinnitetty huomiota myös kansainvälisissä arvioissa «Manderbacka K. Terveydenhuollon rakenteet, rahoitus ja oikeudenmukaisuus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2011;48(1). Saatavilla: https://journal.fi/sla/article/view/4475»10. Vaikka osa eroista liittyy eroihin työ- ja elinoloissa sekä elintavoissa, myös sosiaali- ja terveyspalveluilla on tärkeä rooli: palvelujärjestelmän rakenteet voivat luoda, ylläpitää tai kaventaa terveyseroja «Manderbacka K, Aalto A-M, Kestilä L ym. Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. »4. Suomessa on pohdittu olevan vallalla niin sanottu käänteisen hoidon laki: hyvätuloiset käyttävät tarpeisiinsa nähden runsaasti ja pienituloiset liian vähän terveyspalveluita «Karvonen S, Martelin T, Kestilä L, Junna L. Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen suuria. Suomen sosiaalinen tila 3/2017. Tutkimuksesta tiiviisti 16/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Hels»11. Työterveyshuollon palveluita käyttävät toisaalta eniten pienituloiset työssä käyvät «Harkko J, Sumanen H, Pietiläinen O, ym. Socioeconomic Differences in Occupational Health Service Utilization and Sickness Absence Due to Mental Disorders: A Register-Based Retrospective Cohort Study. »12. Suomalaisessa rekisteritutkimuksessa on myös havaittu, että eniten terveyspalveluita käyttävät työelämän ulkopuolella olevat ja pienituloiset henkilöt «Blomgren J, Jäppinen S, Perhoniemi R. Identifying user profiles of healthcare, social and employment services in a working-age population: A cluster analysis with linked individual-level register data»13. Käytännössä suuret vaihtelut eri työnantajien työterveyssopimuksien kattavuudessa luovat kentälle epäselvyyttä työssä käyvien pääasiallisesta hoitopaikasta.

Keitä ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita työterveyshuollossa toimii?

Työterveyshuollon moniammatillisessa työryhmässä työskentelevät työterveyslääkäri, työterveyshoitaja, työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi «Työterveyslaitos. Faktaa työterveyshuollosta – rooli ja mahdollisuudet sotessa. . Saatavilla: https://www.ttl.fi/faktaa-tyoterveyshuollosta-rooli-ja-mahdollisuudet-sotessa»14.

Työterveyshuollossa voidaan työpaikan tarpeiden perusteella hyödyntää myös muita asiantuntijoita, kuten sosiaalialan, työhygienian, ergonomian, teknisen, ravitsemuksen, työnäkemisen, maatalouden, puheterapian tai liikunnan alan asiantuntijoita «Työterveyslaitos. Faktaa työterveyshuollosta – rooli ja mahdollisuudet sotessa. . Saatavilla: https://www.ttl.fi/faktaa-tyoterveyshuollosta-rooli-ja-mahdollisuudet-sotessa»14. Ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutusvaatimukset työterveyshuollossa voidaan ryhmitellä kolmeen tasoon: 1. perustutkinto, 2. työterveyshuoltoon pätevöittävä koulutus ja 3. muu täydennyskoulutus, joka on suunnitelmallista ja tarveharkintaan pohjautuvaa koulutusta ja jonka tarkoituksena on ylläpitää, ajantasaistaa ja lisätä työntekijän ammattitaitoa ja osaamista «Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevyys ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:10»15. Ammattikohtaiset koulutusvaatimukset on kuvattu tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa «Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevyys ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:10»15.

Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan järjestettäväksi 4. §:ssä säädettyyn työterveyshuoltoon kuuluu hyvän työterveyshuoltokäytäntö -asetuksen «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»16mukaisesti yhteistyö muun terveydenhuollon, työhallinnon, opetushallinnon, sosiaalivakuutuksen ja sosiaalihuollon sekä työsuojeluviranomaisen edustajien kanssa ja tarvittaessa yhteisen työpaikan työnantajien työterveyshuollon palvelujentuottajien ja muiden tahojen kanssa «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»2. Lisäksi eri hallinnonalat, työmarkkinajärjestöt ja kolmas sektori tekevät valtakunnallista yhteistyötä työhyvinvointia lisäävien käytäntöjen, työssä selviytymisen ongelmiin liittyvän tuen ja masennuksen hyvän hoidon edistämiseksi «Työterveyslaitos. Mielenterveyden häiriöt ja työ. Saatavilla: https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoelama-ja-mielenterveys/mielenterveyden-hairiot-ja-tyo»17

Työterveyshuoltoa koskeva asetusmuutos vuonna 2014 toi työterveyshuoltoon uuden asiantuntijaryhmän eli työterveyshuollon sosiaalialan asiantuntijat. Uuden asiantuntijaryhmän avulla saadaan lisää sosiaalivakuutuksen ja kuntoutuksen osaamista työterveyshuoltoon ja sen myötä tukea varhaisemman työkyvyn tuen toimintamalleihin «Unkila K. Mitä tekee sosiaalialan asiantuntija työterveyshuollossa? Podcast, Työkyvyn tuen palvelupolku, Työterveyslaitos. Saatavilla: https://soundcloud.com/user-841203804/mita-tekee-sosiaalialan-asi»18. Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä sosiaalialan asiantuntijan osaaminen asiakkaan tilanteesta toteutuu kokonaiskuvan kartoittamisena «Eklund K, Wasenisu L. Sosiaalialan asiantuntijuus työterveyshuollossa. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, opinnäytetyö, 2020. Saatavilla: https://urn.fi/»19. Työterveyshuollossa toimivalla sosiaalialan asiantuntijalla tulee olla sosiaalialan tai kuntoutuksen korkeakoulu- tai muu vastaava alan aikaisempi ammatillinen tutkinto tai muun kuin sosiaali- tai kuntoutusalan tehtävään soveltuva tutkinto ja vähintään kolmen vuoden työkokemus työikäisten sosiaalivakuutuksen tai kuntoutuksen tehtävistä sekä sosiaalivakuutuksen ja kuntoutuksen täydennyskoulutusopintoja. Sosiaalialan asiantuntijalla tulee lisäksi olla suoritettuna kahden opintopisteen laajuinen työterveyshuoltoon pätevöittävä koulutus. Työterveyshuollossa asiantuntijana toimivan sosiaalialan asiantuntijan tulisi osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen 1–3 päivää vuodessa «Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevyys ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:10»15.

Asetusmuutoksessa vuonna 2022 työfysioterapeuttien ammattistatus muuttui asiantuntijasta ammattihenkilöksi «Työterveyslaitos. Työfysioterapeutit ovat jatkossa työterveyshuollon ammattihenkilöitä. Saatavilla: https://www.ttl.fi/ajankohtaista/uutinen/tyofysioterapeutit-ovat-jatkossa-tyoterveyshuollon-ammattih»20.

Mikä on potilaan/asiakkaan rooli?

Työterveyshuoltopalveluiden tuottamisen erityispiirteenä on asetelma, jossa asiakkaana on henkilöasiakkaan lisäksi aina myös asiakasyritys «Laakkonen K. Mitä työterveyshuollon tulee tietää tietosuojasta? Suom Lääkär 2017;6:370-371. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/liitossa/liitto-toimii/mita-tyoterveyshuollon-tulee-tietaa-tietosuoj»21. Asiakasyritys on potilassuhteessa sivullinen «Laakkonen K. Mitä työterveyshuollon tulee tietää tietosuojasta? Suom Lääkär 2017;6:370-371. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/liitossa/liitto-toimii/mita-tyoterveyshuollon-tulee-tietaa-tietosuoj»21. Toisaalta asiakasyrityksen palvelusopimuksen laajuus määrittää potilassuhteen mahdollisuuksia. Lisäksi työkyky havaitaan työpaikalla, ja näitä kokemuksia kannattaa hyödyntää selvittelyssä. Esihenkilötyössä myös ratkaistaan millaiset työn muokkaukset ovat mahdollisia, ja siksi työkyvyn tukemisen yhteistyötä kannattaa rakentaa. Työterveyshuollon tulee kaikissa tilanteissa toimia puolueettomasti ja tasapuolisesti tietosuojalainsäädäntö huomioiden. Asiakasta (potilasta) tulisi aidosti kuunnella ja vahvistaa hänen aktiivista rooliaan omien palveluidensa suunnittelussa ja etsittäessä ratkaisuja ongelmiin. Olisi hyvä myös ohjata asiakkaita järjestöjen vertaistuen ja omahoidon piiriin.

Kuinka työikäisten sote-palvelukokonaisuutta koordinoidaan tällä hetkellä hyvinvointialueilla?

Jotta työikäinen saa oikeat palvelut oikeasta paikasta oikeaan aikaan, hyvinvointialueilla on koordinoitava työssä käyvien terveyspalveluita «Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Työkykyä ja tuottavuutta hyvinvointialueille sote-toimijoiden yhteistyöllä. Saatavilla: https://www.ttl.fi/politiikkasuositus-tyokykya-ja-tuottavuutta-hyvinvointi»22. Työterveyshuollon tiiviimpi kytkeminen muuhun sotejärjestelmään on koko yhteiskuntaa hyödyttävä suuntaus, ja yhteistyöhön ohjataan myös asetuksella 1383/2001 «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»2. Eri toimijoiden välinen yhteistyö ei kuitenkaan aina toteudu järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti «Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Työkykyä ja tuottavuutta hyvinvointialueille sote-toimijoiden yhteistyöllä. Saatavilla: https://www.ttl.fi/politiikkasuositus-tyokykya-ja-tuottavuutta-hyvinvointi»22, vaan se toteutuu hyvin vaihtelevasti ja on edelleen valitettavan vähäistä. Perusterveydenhuollon tuntemus ja ymmärrys työterveyshuollon mahdollisuuksista on usein puutteellista. Haasteita lisäävät työterveyshuollon sopimusten sisällön laajat vaihtelut, joista ei perusterveydenhuollossa ole tietoa. Työikäiset ohjataan perusterveydenhuollon puolelta valitettavan usein työterveyshuoltoon ymmärtämättä sitä, että monien työnantajien sopimukset ovat suppeita eivätkä anna työterveyshuollolle mahdollisuuksia tutkia tai hoitaa asiakasta. Monien työssä käyvien ihmisten perussairauksien hoito on epäsystemaattista, koska työssä käyvät eivät saa tarvittavia palveluja työterveyshuollosta eivätkä perusterveydenhuollosta, mikä ennemmin tai myöhemmin tulee näkymään lisääntyvinä työkykyongelmina. Osalla työterveyshuollon asiakkaista on toisaalta laajat sopimukset, jolloin työterveyshuolto pystyy tutkimaan ja hoitamaan asiakasta laajemmin. Nämä erot tuovat omat haasteensa yhteistyöhön.

TYÖOTE-toimintamalli tehostaa työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»23. Tavoitteena on parantaa asiakkaan työkyvyn tukea ja siirtää työkyvyn arviointivastuuta erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta työterveyshuoltoon «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»23. Vastuullinen työkyvyn tuki (TYÖOTE) -hanke levittää alun perin Keski-Suomessa kehitetyn toimintamallin koko Suomeen. Tällä hetkellä (lokakuu 2023) TYÖOTE-toimintamallia on rakennettu kaikilla hyvinvointialueilla ja suuressa osassa maata malli on käytössä jo useissa potilasryhmissä. Malli otetaan käyttöön vaiheittain, ja hyvinvointialueilla on suuria eroja mallin käyttöönotossa «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»23 TYÖOTE-toimintamallia on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen kohdassa 6.1. «Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus»1

On arvioitu, että yksittäisen sairauspoissaolopäivän keskimääräinen kustannus työnantajalle ja yhteiskunnalle on 420 euroa «Heiskanen J, Vehkala S, Lavikainen P, Martikainen J. Työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuuden arviointi – esimerkkinä TYÖOTE-toimintamalli. 2023. (Viitattu 7.3.2024). Saatavilla: https://www.terveys»24. Menetetyn työpanoksen kokonaiskustannukset Suomessa ovat arviolta noin 24 miljardia euroa vuodessa, näistä sairaanhoidon kustannukset kattavat vain alle kolmanneksen. Suurin kustannus tulee siis työstä poissaolosta «Rissanen M. Menetetyn työpanoksen kustannus. 2014. Originally published in Finnish [Value of lost labour input in Finland]. Saatavilla: https://stm.fi/en/valueof-lost-labour-input-in-finland»25.

Suomessa on julkaistu myönteisiä tuloksia työterveyshuollon integroimisesta muun terveydenhuoltojärjestelmän toimintaan selkäleikkauksen jälkeen «Piitulainen K, Korhonen I, Husman K ym. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkär 2019;74,:1048-1053. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/ti»26. Toimintamallin käyttöönoton jälkeen kahden sairaanhoitopiirin alueella sairauspoissaolot lyhenivät 78 päivästä 38 päivään verrattuna kahden sairaanhoitopiirin lukuihin verrattaessa vuosia 1998 ja 2013 «Piitulainen K, Korhonen I, Husman K ym. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkär 2019;74,:1048-1053. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/ti»26. Kelan päivärahakorvauksia säästyi keskimäärin 2 280 €/henkilö «Piitulainen K, Korhonen I, Husman K ym. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkär 2019;74,:1048-1053. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/ti»26. Sairauspoissaolopäivät vähenivät 9 päivällä lonkka- ja 14 päivällä polvitekonivelleikkauksen jälkeen «Lavikainen P, Heiskanen J, Jalkanen K ym. Effectiveness of the Coordinated Return to Work model after orthopaedic surgery for lumbar discectomy and hip and knee arthroplasty: a register-based study. 2»27 TYÖOTE-mallia käytettäessä. Käytännössä toimintamallin mukaan toimittiin esimerkiksi siten, että ortopedi kirjoitti selkäleikkauksen jälkeen potilaalle sairauslomaa kaksi viikkoa ja lähetti potilaan työkyvyn arviointia ja työhön paluun suunnitelman tekoa varten työterveyshuoltoon, jonne sairaalasta oli otettu yhteyttä jo ennen leikkausta «Piitulainen K, Korhonen I, Husman K ym. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkär 2019;74,:1048-1053. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/ti»26.

Kuinka hyvinvointialueen tulee koordinoida työikäisten sote-palvelukokonaisuutta, jotta työkyvyn ja työllistymiskyvyn tuki olisi mahdollisimman tehokasta?

Työikäisten sote-palvelukokonaisuuteen liittyvät suositukset ja taustamateriaalit on esitetty tämän konsensussuosituksen kohdassa 6. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön kehittäminen TYÖOTE- tai muiden toimintamallien pohjalta «Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus»1.

Työterveyshuollon rooli alueellisissa hoitoketjuissa

Hoitoketjulla tarkoitetaan tietyn sairauden tai ongelman paikallisia hoitokäytänteitä ja työnjakoa tietyllä alueella, esimerkiksi hyvinvointialueella. Hoitoketju on kirjallisuudessa määritelty esimerkiksi seuraavasti: "Hoitoketjulla tarkoitetaan yleensä alueellista palvelukokonaisuutta, sopimusta siitä, miten potilasta tietyissä tilanteissa tutkitaan ja hoidetaan terveydenhuollon eri tasoilla sekä potilaan että palvelujärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisimmin ja riittävän laadukkaasti." «Karma P. Hoitosuositukset ja hoitoketjut – parempaan laatuun kohtuuhintaan. Käyt Lääk 1999;42:170-3. »28

Hoitoketjut voidaan julkaista erilaisilla alustoilla. Yksi valtakunnallinen julkaisualusta on Terveysportin Lääkärin tietokannat. Lääkärin tietokannoissa oli tätä konsensussuositusta kirjoitettaessa (joulukuu 2023) kuvattu 555 suomenkielistä hoitoketjua eri puolilta Suomea. Alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen kirjoitusohjeissa perusterveydenhuollon näkökulmaksi esitettiin ensisijaisesti terveyskeskusta eikä kirjoitusohjeissa mainittu termiä "työterveyshuolto" «Hyvinvointialueiden hoitoketjujen kirjoitusohjeet. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/shp00457»29. Termi "työterveyshuolto" löytyi Lääkärin tietokantojen 555 hoitoketjun 22 tekstiosuudesta (4,0 %). Työterveyshuollon rooli hoitoketjuissa mainittiin muun muassa seuraavissa yhteyksissä:

• Helsingin alueen aikuisten astman hoitoketjussa työterveyshuolto mainitaan mahdollisena perusterveydenhuollon jatkohoitopaikkana terveysaseman rinnalla «Astman hoitoketju, helsinkiläiset aikuiset (Helsinki). »30.
• Eksoten niveltulehduspotilaan hoitoketjussa kehotetaan liittämään röntgenkuvat mukaan lähetteeseen, joka laaditaan työterveyshuollossa tai yksityissektorilla «Niveltulehduspotilaan tutkimus- ja hoitoketju Eksotessa (Eksote). »31.
• HUS-Hyvinkään alaraaja-amputoidun ja reumapotilaan hoitoketjuissa työterveyshuolto mainitaan työkyvyn arviointia suorittavana tahona «Hyvinkään sairaanhoitoalueen reumasairauksien alueellinen hoitoketju (HUS-Hyvinkää). »32, «Alaraaja-amputoidun hoitoketju (Keski-Uudenmaan HVA, HUS-Hyvinkää). »33.
• Astman hoitoketjussa Soitessa työterveyshuollon rooli mainitaan mahdollisen ammattiastman selvittelyissä «Astman hoitoketju (Soite). »34.
• Pirkanmaan aikuisten ja nuorten astman hoitoketjussa työterveyshuolto mainitaan perusterveydenhuoltoon kuuluvana toimijana «Aikuisten ja 12 vuotta täyttäneiden nuorten astman hoitoketju (Pirkanmaan HVA). »35.
• Eksoten CRPS-potilaan ja HUSin yli 16-vuotiaiden värttinäluun alaosan murtumien hoitoketjuissa mainitaan työterveyshuollon roolista ennen mahdollista työhön paluuta «CRPS-kipupotilaan hoitoketju Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) »36, «Yli 16-vuotiaiden värttinäluun alaosan murtumien hoitolinjat (HUS-HYKS). »37.
• Pirkanmaan ei-melanosyyttisten ihosyöpien hoitoketjussa työterveyshuolto mainitaan yksityissektorin edustajana «Ei-melanoottisten ihosyöpien hoitoketju (Pirkanmaan HVA). »38.
• Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin epilepsian ja tyypin 2 diabeteksen hoitoketjuissa työterveyshuolto mainitaan perusterveydenhuollon toimijana «Epilepsiapotilaan hoitoketju OYS:n alueella (aikuiset) (PPSHP). »39, «Tyypin 2 diabeteksen (T2DM) hoito (PPSHP). »40.
• Pirkanmaan MS-taudin hoitoketjussa työterveyden rooli nähdään ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa «MS-potilaan hoitoketju (Pirkanmaan HVA). »41.
• Kymsoten raskausdiabeteksen hoitoketjussa työterveyshuolto mainitaan neuvolan ja terveyskeskuksen rinnalla mahdollisena paikkana, jossa raskauden jälkeen raskausdiabeetikolle voidaan tehdä glukoosirasituskoe «Raskausdiabeteksen hoitoketju (Kymsote). »42.
• Kymsoten syömishäiriöiden hoitoketjussa nostettiin esiin työterveyshuollon rooli kuntoutuksessa «Syömishäiriöiden hoitoketju (Kymsote). »43.
• Pohjois-Savon toiminnallisten häiriöiden hoitoketjussa otettiin esille työterveyden rooli moniammatillisuudessa «Toiminnalliset häiriöt -hoitoketju (PSHVA) (PSSHP). »44.
• Kanta-Hämeen hyvinvointialueen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin tuberkuloosin hoitoketjuissa nostettiin esille työterveyshuollon rooli altistuneiden jäljityksessä «Tuberkuloosi (Kanta-Hämeen HVA). »45, «Tuberkuloosi (PPSHP). »46.
• Eniten viittauksia työterveyshuoltoon (12) oli Eksoten työperäisen neulanpistotapaturman hoitoketjussa «X VI Työperäinen neulanpisto tai muu verikontaktitapaturma (Eksote). »47.
• Yleisimmin työterveyshuolto mainittiin lihavuuden hoitoketjuissa «Lihavuuden hoitoketju (Keski-Suomen HVA). »48, «Aikuisten lihavuuden alueellinen hoitoketju (HUS-Porvoo). »49, «Aikuisten lihavuuden hoitoalueellinen hoitoketju Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä (Siun sote). »50, «Aikuisten lihavuuden alueellinen hoitoketju Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. »51.

Lääkärin tietokantojen alustalla julkaistuista hoitoketjuista voidaan todeta, että vaikka hyvinvointialueen tehtäväksi laissa mainitaan sote-yhteistyön koordinointi myös työterveyshuollon osalta, tulee työterveyshuolto hoitoketjuissa esiin harvoin mahdollisena osatoimijana. Tavallisimmin työterveyshuolto mainitaan hoitoketjussa 1–4 kertaa ja yleisimmin lihavuuden ja astman hoitoketjuissa. Eniten viittauksia työterveyshuoltoon oli Eksoten työperäisen neulanpistotapaturman hoitoketjussa. Keski-Suomen hyvinvointialueen hoitoketjuissa, joiden teksti on julkaistu Lääkärin tietokantojen ulkopuolisilla verkkosivuilla mutta jotka ovat löydettävissä Lääkärin tietokantojen kautta, työterveyshuollon rooli on otettu systemaattisimmin huomioon «Kervinen, Ahola. Työterveyshuolto mukaan sairaanhoitopiirien hoitoketjuihin. Työterveyslääkäri 2020;38(1):48-50. »52.

Se, että hoitoketjujen kirjoittajatiimissä oli työterveyshuollon edustaja, ei automaattisesti johtanut siihen, että termi "työterveyshuolto" mainittaisiin kyseisessä hoitoketjussa. Työterveyshuollon maininta ja vastuualue oli sattumanvaraista. Käytännössä hoitoketjujen saavutettavuuden ongelmana saattaa olla myös julkaisualusta, johon työterveyshuollon toimijoilla ei ole pääsyä.

Verkostot ja niiden kehittäminen ja koordinointi

Valtioneuvoston kanslia määrittelee verkoston seuraavasti: "Verkosto on useamman toimijan välinen vastavuoroinen ja keskinäiseen tiedon sekä resurssien jakamiseen perustuva yhteistyösuhde ja arvontuottamismalli, jonka avulla pyritään yhdistämään toimijoiden osaamista ja voimavaroja synergiaetujen saamiseksi." «Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161513/VNK_12_19_Verkostojohtamisen_opas.pdf »53. Sotarauta määrittelee verkoston seuraavasti: "Verkosto on eriasteisesti ja eri tavoin vakiintuneita sosiaalisia suhteita toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, jotka ovat organisoituneet yhteisen intressin ympärille. Verkostosuhteiden syntyminen edellyttää keskinäisen riippuvuuden oivaltamista ja hyväksymistä." «Sotarauta M (toim.) Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen tietoyhteiskunnassa. Suomen Kuntaliitto, Helsinki, 1999. »54

Työterveyslaitos koordinoi Työterveyshuollon Laatuverkostoa, joka on työterveyspalveluita tuottavien organisaatioiden ilmainen yhteenliittymä. Sen tarkoituksena on vahvistaa työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuuden edellytyksiä kehittämällä tietoon perustuvaa arviointia, osaamista ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Työterveyshuollon Laatuverkostossa on mahdollista verkostoitumisen lisäksi kehittää yhteisiä laatumittareita, järjestää laatukyselyitä ja osallistua koulutuksiin «Työterveyslaitos. Työterveyshuollon Laatuverkosto. Saatavilla: https://www.ttl.fi/palvelut/tyoterveyshuollon-laatu/tyoterveyshuollon-laatuverkosto»55.

Työterveyshuollon integraatioita muiden sote-toimijoiden kanssa voidaan edistää myös paikallisissa verkostoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattikuntien keskinäiset alueelliset verkostot tai työterveyshuollon moniammatilliset verkostot. Jälkimmäisestä yksi esimerkki on Porin seudulla toiminut työterveyshuollon verkosto, jonka toiminnasta on tehty pro gradu -tutkielma «Heinonen T. Työterveyshuollon hoitohenkilöstön verkosto-osaaminen. Pro Gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2007. Saatavilla: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/78055/gradu01853.pdf»56. Tutkielman tuloksissa todettiin, että verkostossa työskentely lisäsi oman työn kehittämistä ja vähensi ammatillista eriytymistä. Tietoteknisen osaamisen ja tietosuojaan liittyvien kysymysten osalta osaamisen tukeminen nähtiin tärkeänä osana verkostotoiminnassa. Yhteiset koulutustilaisuudet koettiin hyviksi. Myös TYÖKE-hankkeessa luodut ja sittemmin TYÖOTE-toiminnassa hyödynnetyt alueelliset työterveyshuoltojen moniammatilliset verkostot «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»23, «Työke - Verkostoilla tehoa SOTEen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen. Laurea-ammattikorkeakoulu. »57, sekä TYÖOTE-hankkeessa luodut yhteistyöfoorumit ovat tärkeitä alueellisia verkostoja «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»23.

Alueelliset toimintamallit ja sopimukset työikäisten sote-palveluiden hoidossa

Alueellisista toimintahankkeista TYÖKE-, MYÖTE- ja TYKYTUO-hankkeet on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen kohdassa 6. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön kehittäminen TYÖOTE-toimintamallin tai muiden toimintamallien pohjalta «Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus»1

Vuosina 2016–2018 toteutetun sosiaali- ja terveysministeriön Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) -kärkihankkeen tavoitteena oli vahvistaa osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla siten, että he pystyisivät jatkamaan työssä tai työllistyisivät aiempaa paremmin, sekä muuttaa työelämässä vallitsevia asenteita myönteisemmiksi ja avoimiksi koskien monimuotoista työelämää «Kaikki mukaan työelämään. Osakykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeen tuloksia ja suosituksia. Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4056-7»58. Tähän liittyvää toimintaa oli eri puolella Suomea.

Osana OTE-hanketta Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla toteutettiin edelleen vuosina 2017–2018 Toimintakykykeskuskokeilu (TOIKE). TOIKE-hankkeessa rakennettiin työkyvyn tuen asiantuntijaverkostoon perustuva varhaisen tuen TOIKE-palvelumalli. Verkostoon kuuluvat sote- ja työllisyystoimijoiden lisäksi muun muassa Kela, kolmas sektori, yksityiset palvelutuottajat ja vakuutusyhtiöt «Hallituksen kärkihanke osatykyisille tie työelämään (OTE). Polut hoitoon ja kuntoutukseen. Toimintakykykeskus – maakunnalliseen soteen osatyökykyisen polut työkykyyn, työhön ja työllisyyteen (TOIKE). »59. Ainakin Tampereella malli on edelleen käytössä «Työnhakijan työ- ja toimintakyky. Tampereen kaupunki 2024. Saatavilla: https://www.tampere.fi/tyonhakijalle/tyonhakijan-tyo-ja-toimintakyky»60.

Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta – toimintamallit monialaiseen yhteistyöhön (TYKYTUO) -hankkeessa (2020–2022) tavoitteena oli kehittää työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden ja työpaikan välistä yhteistyötä työurien pidentämiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi «Työterveyslaitos. Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta – toimintamallit monialaiseen yhteistyöhön (TYKYTUO) – Osahanke: Työterveysyhteistyön vaikuttavat toimintamallit ja indikaattorit. Sa»61. Hankkeessa perusterveydenhuollon yksiköihin palkattujen työkykykoordinaattoreiden (sairaanhoitaja, kuntoutuksen ohjaaja tai fysioterapeutti) avulla asiakkaiden koettu työkyky ja henkilökohtaiset arviot työssä jaksamisesta paranivat seurannan aikana «Nurmi H, Vähätalo L, Siukola A ym. Työkyvylle tukea perusterveydenhuollosta. Suom Lääkäril 2023;78:e37537. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tyokyvylle-tukea-peru»62.

Työkykyklinikat työterveyshuollon piiriin kuulumattomille

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman Parempaa työ- ja toimintakykyä -projektin (PARTY) tavoitteena oli työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen. Projekti oli käynnissä 1.4.2015–31.3.2018, ja vastuuviranomaisena Suomessa toimi sosiaali- ja terveysministeriö. PARTY-hanke oli valtakunnallinen, ja sen päätoimija ja hallinnoija oli Rauman kaupunki ja osatoimijoita Turku, Salo, Somero, Eura, Eurajoki, valtakunnallinen Vates-säätiö ja Työterveyslaitos sekä sosiaalinen yritys Rauman Taito-Kunto Oy (1.5.2016 alk. rekisteröity aputoiminimi TaitoKunto). Kumppaneina hankkeessa olivat Työeläkeyhtiö Varma, Työttömien yhdistykset Turun Seudun TST ry ja Rauman Seudun Työnhakijat ry sekä Porin ja Kaarinan kaupungit «RR-tietopalvelu -hankekuvaus S20519, PARTY Parempaa työ- ja toimintakykyä -projekti. Saatavilla: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20519»63.

PARTY:n valtakunnallisen kokonaishankkeen avulla pilotoitiin TE-hallinnon vaikeimmin työllistyvien kohderyhmien työllisyyden hoidon päävastuun siirtämistä valtiolta kuntien vastuulle. Hankkeen kohderyhmänä olivat osatyökykyiset työnhakijat, pitkäaikaistyöttömät, ikääntyvät työttömät ja muut syrjäytymisvaarassa olevat työttömät työnhakijat, kuten kuntoutustuelta työelämään palaavat henkilöt «RR-tietopalvelu -hankekuvaus S20519, PARTY Parempaa työ- ja toimintakykyä -projekti. Saatavilla: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20519»63.

PARTY-hankkeen julkaistuissa tuloksissa on todettu, että:

• Pisimpään työttömänä olleet käyttävät vähiten terveyspalveluita «Lappalainen K, Mattila-Holappa P, Yli-Kaitala K ym. Pisimpään työttömänä olleet käyttävät vähiten terveyskeskuksen palveluja. Suom Lääkäril 2018;73:2421-8. »64. Heillä mielenterveysperusteiset käynnit korostuivat muuhun väestöön verrattuna ja kuntoutuspalvelujen käyttö puolestaan oli vähäistä «Lappalainen K, Mattila-Holappa P, Yli-Kaitala K ym. Pisimpään työttömänä olleet käyttävät vähiten terveyskeskuksen palveluja. Suom Lääkäril 2018;73:2421-8. »64.
• Kuntouttavaan Green Care -työtoimintaan osallistuminen lisäsi arjen mielekkyyttä, itseluottamusta sekä oma-aloitteellisuutta. Osallistuminen auttoi saamaan päivärytmin paremmaksi. Ryhmään osallistumisella oli vaikutusta sosiaalisten taitojen lisääntymiseen. Osallistuminen mahdollisti uusia sosiaalisia kontakteja, edisti työllistymismahdollisuuksia ja elämänhallintaa ja vaikutti ammatinvalintaan. Toiminnalla koettiin olevan merkitystä työ- ja toimintakyvyn tukemisessa. Osallistuminen auttoi arjen ja ajankäytön hallinnassa ja lisäsi jonkin verran osaamista, työtaitoja sekä työvalmiuksia. Vaikutusta oli myös yleiskunnon parantumiseen, terveyteen ja hyvinvointiin «Nyrhinen S. Green Care -toiminta pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa. Opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu 2016. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112317053»65.
• Rauman PARTY-hankkeen kuntoutukseen ja arjen hallintaan liittyvissä ryhmissä onnistuttiin hyvin vahvistamaan osallistujien osallisuuden tunnetta «Nordberg L. Osallisuus PARTY-hankkeen asiakkaiden kokemana. Opinnäytetyö, Satakunnan ammattikorkeakoulu 2018. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805148019»66.

Kuinka työikäisen henkilön terveys- ja työkykytieto siirtyy tehokkaasti sote-toimijalta toiselle (mm. sähköinen lähete sairaalan tai sote-keskuksen tietojärjestelmästä työterveyshuoltoon)?

Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan tiedonkulku työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on usein puutteellista «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»67. Huono tiedonkulku toimijoiden välillä on yksi yhteistyötä ja työkyvyn arvion tekemistä hankaloittava tekijä «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»67. Toimivan tietojärjestelmän lisäksi sujuvaan yhteistyöhön tarvitaan ymmärrystä omasta ja toisten toimijoiden roolista ja tehtävistä sekä yhteistyötä tukevia rakenteita «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»67.

Valtakunnallinen Kanta-palvelu on keino jakaa digitaalisesti terveystietoa sen käyttäjien välillä. Kanta-palvelun käyttäjiä ovat kansalaiset, apteekit, sosiaalihuolto ja terveydenhuolto «Mitä Kanta-palvelut ovat? (Viitattu 17.1.2024). Saatavilla: https://www.kanta.fi/mita-kanta-palvelut-ovat»68. Kannan avulla voi olla teknisesti mahdollista päästä tarkastelemaan eri osapuolten tuottamia terveystietoja, mikäli kansalainen on antanut oikeuden tietojen tarkastelemiseen organisaatiorajojen yli. Käytännössä Kanta-palveluiden sisältämä tieto voi kuitenkin olla pirstaloitunutta ja arkisessa työssä hankalasti löydettävää.

Terveydenhuoltolaissa lähetteen määritellään kulkevan perustasolta erityistasolle, mutta ei toiseen suuntaan eikä perustason sisällä, esimerkiksi työterveyshuollosta perusterveydenhuoltoon «Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»3. TYÖOTE-toimintamallissa lähete kulkee myös erikoissairaanhoidosta työterveyshuollon suuntaan «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»23.

Kuinka hyvinvointialue saa kerättyä luotettavasti työikäisen väestönsä työ- ja toimintakykytietoa?

Hyvinvointialueella on mahdollista kerätä luotettavasti tietoa työikäisen väestön työ- ja toimintakyvystä esimerkiksi TOIMIA-tietokannan mittareiden avulla «TOIMIA-tietokanta. Terveysportti, Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00200»69. TOIMIA perustettiin vuonna 2007 Kelan, Kuntien eläkevakuutuksen, sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen hankkeena. Nykyisen THL:n koordinoima verkosto on pysyvä, ja siinä on mukana noin 60 organisaatiota ja noin 100 asiantuntijaa «TOIMIA-tietokanta. Terveysportti, Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00200»69. Vuonna 2011 avattu TOIMIA-tietokanta on tarkoitettu työkaluksi kliinistä työtä tekeville, tutkijoille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliseen koulutukseen «TOIMIA-tietokanta. Terveysportti, Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00200»69, mutta on myös terveydenhuollon toimintoja ja prosesseja suunnittelevien hyödynnettävissä. TOIMIA-tietokanta on saanut alkunsa tarpeesta luoda yhtenäisiä käytäntöjä toimintakyvyn mittaamiseen ja arviointiin «TOIMIA-tietokanta. Terveysportti, Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00200»69. Tarve verkostolle on syntynyt vaihtelevista arviointikäytännöistä. TOIMIA-tietokannan mittareista moni on kirjattavissa rakenteisesti tietojärjestelmiin (esimerkiksi AUDIT), mikä on edellytyksenä laatumittarin käytettävyydelle. Rakenteinen kirjaaminen tarkoittaa esimerkiksi, että asiakas- ja potilastiedot tallennetaan tietojärjestelmään yhdessä sovittujen rakenteisten otsikoiden avulla. Rakenteinen kirjaaminen on työterveyshuollossa laajasti käytössä oleva toimintatapa «Nissinen S, Leino T, Närvänen J. Kirjaamisopas: Työterveyshuolto 02/2021. Saatavilla: https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULRKTT?preview=/61606677/64449152/Ty%C3%B6terveyshuolto_kirjaamisopas_v1»70. Työterveyshuoltoon sopivia yhteisiä laatumittareita on pohdittu Työterveyslaitoksen Laatuverkostossa «Työterveyslaitos. Työterveyshuollon Laatuverkosto. Saatavilla: https://www.ttl.fi/palvelut/tyoterveyshuollon-laatu/tyoterveyshuollon-laatuverkosto»55.

THL:n kansalliset laaturekisterit voivat olla osittain käyttökelpoisia työikäisen väestön työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa alueella «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/arviointi-ja-seuranta/sote-tietopohja/terveydenhuollon-kans»71. THL:n laaturekistereissä on tätä kirjoitettaessa saatavilla diabetes-, HIV-, munuaistauti-, psykoosien hoidon laatu-, selkä-, suun ja hampaiden sairauksien hoidon laatu-, sydän-, tehohoidon laatu- sekä tulehduksellisten reumasairauksien laaturekisterit. Näissä ei kuitenkaan ole eriteltynä työikäisiä erikseen, mutta rekisterit antavat suuntaa antavaa väestötason tietoa alueella vallitsevista kansanterveyshaasteita myös työterveyshuollon toimijoille. Lisäksi kansallinen terveysindeksi, joka sisältää myös sairastavuus- ja työkyvyttömyysindeksit, on käyttökelpoinen mittari «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kansallinen terveysindeksi. Saatavilla: https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-terveysindeksi»72.

Kelan sairausvakuutustilastosta voi saada tietoa väestön sairausvakuutuskorvauksista, sairauspäivärahojen saajamääristä, osasairauspäivän saajamääristä, lääkekorvausten saajista ja korvauksista yksityislääkärin määräämistä tutkimuksista ja hoidoista sekä matkakorvauksista maakunnittain «Kelan sairausvakuutustilasto 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230905117416»73. Myös nämä tiedot ovat hyvinvointialueelle käyttökelpoisia työkyisen väestön työ- ja toimintakykyä arvioitaessa. Lisäksi THL:n Terveyshilmo- ja Avohilmo-rekistereistä on mahdollista saada monenlaista tietoa terveyspalveluiden käytöstä.

Miten työikäisen väestön työ- ja toimintakykytietoa voidaan hyödyntää hyvinvointialueen toiminnan suunnittelussa (tiedolla johtaminen, indikaattorit)?

Edellä mainittuja laatumittareita on yhteensä kymmeniä, mistä syystä kaikkien seuraaminen ei ole käytännössä mahdollista. Mittareiden valinnassa tulee huomioida alueen työikäisen väestön erityistarpeet ja keskittyä todennäköisesti eniten työ- ja toimintakykyä tuottaviin keskeisimpiin laatumittareihin. Käytettävien laatumittareiden arviointia on tehtävä dynaamisesti ja mittareita tulee tarvittaessa vaihtaa. On myös muistettava, että mittaaminen itsessään ei paranna laatua, vaan laadun parantaminen vaati aktiivista työskentelyä. Yksi klassisimmista laadunkehittämismenetelmistä on Demingin laatuympyrä eli PDCA-ympyrä. Mallin nimi tulee englannin kielen sanoista plan, do, check, act, jotka voidaan suomentaa suunnittele, toteuta suunnitelma, arvioi ja toteuta korjaavat toimenpiteet «Kanbanize. Lean Management, Learn about Lean Management. 2021. (Viitattu 18.1.2024). Saatavilla: https://kanbanize.com/leanmanagement/improvement/what-is-continuous-improvement »74, (kuva «»1). Vertaiskehittämisessä ja -verkostoitumisessa tukea voi saada esimerkiksi Työterveyshuollon Laatuverkostossa «Työterveyslaitos. Työterveyshuollon Laatuverkosto. Saatavilla: https://www.ttl.fi/palvelut/tyoterveyshuollon-laatu/tyoterveyshuollon-laatuverkosto»55.

Kuva 1. PDCA-sykli.

Hyvinvointialueella työikäisen väestön työ- ja toimintakykytietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi kansansairauksien hoidon laadun ongelmakohtia tarkastelemalla. Alueen työikäisten työ- ja toimintakykyhaasteet voivat aiheuttaa tarvetta tarkastella kriittisesti koko hyvinvointialueen toimintaprosesseja esimerkiksi elintapoja, kansansairauksien hoitotasapainoa, tuki- ja liikuntaelinongelmia tai mielenterveysongelmia koskien. Työterveyshuollon kokemus rakenteisen kirjaamisen mahdollistamasta hoidon laadun seurannasta kannattaa hyödyntää koko hyvinvointialueen osalta.