Hoitosuositukset ja hoito-ohjeet

Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus

Hoitosuositukset ja hoito-ohjeet
12.11.2024
Hanna-Reetta Brummert, Jorma Komulainen, Minna Majuri ja Ilona Mikkola, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin nimittämän konsensussuosituspaneelin puolesta

Suosituksen käännös ruotsiksi «https://www.kaypahoito.fi/wp-content/uploads/sites/15/2025/02/Arbetsformaga_genom_samarbete_konsensusrekommendation_2024.pdf»1 (PDF)

Taustaa

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin perinteisiin kuuluu terveyden edistäminen ja sairauksien hoidon kehittäminen tieto-ohjauksen avulla. Konsensuskokousten ja Käypä hoito -suositusten rinnalle on kehitetty menetelmä, jolla voidaan laatia tarpeelliseksi katsottuja suosituksia sellaisista terveydenhuoltoon liittyvistä tärkeistä aiheista, joita ei ole mielekästä lähestyä nykyisillä menetelmillä. Tällaisista suosituksista käytetään nimeä Hyvä käytäntö -konsensussuositus.

Väestörakenne ja sen myötä huoltosuhde on muuttumassa huolestuttavaan suuntaan Suomessa. Hyvinvointiyhteiskuntamme säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää pitää työikäisen väestömme työkyvystä huolta. OECD-maiden vertailun perusteella Suomessa on varsin suuri sairauspoissaoloaste, ja sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläköitymisen aiheuttamat vuosittaiset kustannukset ovat huomattavat.

Työikäisten terveydenhuoltoa tuottaa moni toimija, eikä yhteistyö välttämättä aina toimi optimaalisesti työikäisen työkyvyn parhaaksi. Työterveyshuollon piirissä on lähes 2 miljoonaa henkilöä, ja työterveyshuollolla on merkittävä rooli työkyvyn tukijana. Työterveyshuolto on ainoa terveydenhuollon toimija, jolla on suora yhteys asiakkaan työpaikkaan.

Henkilön työhön paluuta sairauspoissaolon jälkeen voidaan usein tukea työtehtäviä muokkaamalla, ja työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö auttaa tämän toteuttamisessa. Työkyvyn arviointi, työkyvyn tukeminen ja kuntoutustarpeen selvittäminen ovat työterveyshuollon ydinosaamista, ja tätä työterveyshuollon osaamista voitaisiin hyödyntää muun muassa ohjaamalla työkykyyn liittyvät asiat muusta terveydenhuollosta työterveyshuoltoon.

Parantamalla erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyötä on mahdollista tehostaa työntekijän hoito-, kuntoutus- ja työhön paluun prosessia. Työterveyshuollon, muiden sote-toimijoiden ja kuntoutuksen väliseen yhteistyöhön velvoitetaan muun muassa valtioneuvoston asetuksessa hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista (708/2013) «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»1, ja tätä yhteistyötä korostetaan myös valtioneuvoston Työterveyshuolto 2025 -periaatepäätöksessä «Valtioneuvoston periaatepäätös. Työterveys 2025 - yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:1. ISBN: 978-952-00-3799-4. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: http»2. Viime vuosiin asti yhteistyötä ei kuitenkaan ole kovin järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti toteutettu. Toimintatapojen muuttamisen haasteellisuus monialaisessa ja -ammatillisessa yhteistyössä näyttäytyy myös työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyössä.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin, Työterveyslaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston toteuttamassa Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE -hankkeessa (2020–2023) on lisätty työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyötä levittämällä TYÖOTE-toimintamallia koko Suomeen «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki - TYÖOTE. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»3. Toimintamallin ydinajatuksena on, että erikoissairaanhoidosta ja joissain tapauksissa myös perusterveydenhuollosta kirjoitetaan tietyissä sairauksissa vain lyhyt sairauspoissaolo ja henkilöstä tehdään lähete työterveyshuoltoon. Työterveyshuolto arvioi yksilöllisesti henkilön työkyvyn ja varmistaa, että tarpeenmukaiset työkyvyn tuki- ja kuntoutustoimet toteutuvat. TYÖOTE-toimintamallilla on pystytty vähentämään esimerkiksi selkäleikkausten jälkeistä työkyvyttömyysaikaa «Piitulainen K, Korhonen I, Husman K ym. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkär 2019;74,:1048-1053. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/ti»4, ja mallin kansallinen kustannusvaikutuspotentiaali varsin huomattava. Tarvitaan kuitenkin vielä pitkäjänteistä työtä, jotta malli vakiintuu arkikäyttöön jokaisella hyvinvointialueella.

TYÖOTE-hankkeessa on laadittu neljä politiikkasuositusta, jotka on suunnattu hyvinvointialueiden päättäjille, sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäjille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki - TYÖOTE. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»3:

  1. Työikäisten sote-palvelukokonaisuutta on koordinoitava hyvinvointialueilla.
  2. Työ- ja työllistymiskyvyn tulee olla keskiössä työikäisten sote-palveluissa.
  3. Työterveyshuollon roolia työkyvyn tukijana on kirkastettava.
  4. Työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä tulee syventää TYÖOTE-toimintamallilla.

Tämän konsensussuosituksen on laatinut Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin nimittämä työryhmä. Suosituksen laatimiseen on saatu rahoitusta Keski-Suomen hyvinvointialueen hallinnoimasta TYÖOTE-toimeenpanohankkeesta. Suosituksen laatimista, myös konsensusmenettelyä, kuvataan tarkemmin taustamateriaalissa «Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen laatiminen»1.

Konsensussuositus sisältää 8 ydinkysymystä ja 26 suosituslausetta. Kaikista suosituslauseista suosituspaneeli on keskustelujen ja äänestysten jälkeen saavuttanut vähintään 75 %:n hyväksynnän. Jokaisen ydinkysymyksen suosituslauseita seuraa niitä perusteleva yhteenveto, ja useimpien ydinkysymysten yhteenvedossa on viitattu laajemmin asiaa avaaviin taustamateriaaleihin. Yhteenvedot ja taustamateriaalit ovat kirjoittajaryhmän laatimia. Niiden kohdalla ei ole haettu muodollista konsensusta, mutta kirjoittajaryhmä on parhaansa mukaan ottanut huomioon suosituspaneelin kommentit.

Tavoite, määritelmät ja aiheen rajaus

Tavoite

Tämän konsensussuosituksen tavoitteena on tukea kansallisesti työterveyshuollon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä hyvinvointialueilla työkyvyn ylläpitämisessä, arvioinnissa ja tukemisessa ja näin edistää työssä pysymistä, hoidettujen asiakkaiden palaamista työelämään ja sitä kautta heidän toipumistaan.

Määritelmät

Hoitoketjulla tarkoitetaan tietyn sairauden tai ongelman paikallisia hoitokäytänteitä ja työnjakoa tietyllä alueella, esimerkiksi hyvinvointialueella. Hoitoketju on kirjallisuudessa määritelty esimerkiksi seuraavasti: "Hoitoketjulla tarkoitetaan yleensä alueellista palvelukokonaisuutta, sopimusta siitä, miten potilasta tietyissä tilanteissa tutkitaan ja hoidetaan terveydenhuollon eri tasoilla sekä potilaan että palvelujärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisimmin ja riittävän laadukkaasti." «Karma P. Hoitosuositukset ja hoitoketjut – parempaan laatuun kohtuuhintaan. Käyt Lääk 1999;42:170-3. »5

Kansantaudit ovat sairauksia, joilla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle eli kansanterveydelle. Sairauden merkittävyydelle ei ole tarkkaa määritelmää. Kansantaudit vaikuttavat työkykyyn, ja niiden hoito vaatii terveydenhuollon palveluja. Siksi kansantaudit vaikuttavat suuresti myös kansantalouteen «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yleistietoa kansantaudeista. (Viitattu 22.11.2023). Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista»6. Suomessa kroonisiksi kansantaudeiksi katsotaan yleisesti

  • sydän- ja verisuonitaudit
  • diabetes
  • astma ja allergia
  • krooniset keuhkosairaudet
  • syöpäsairaudet
  • muistisairaudet
  • tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet
  • mielenterveyden häiriöt.

Kolmannella sektorilla tarkoitetaan työelämäsanaston mukaan "markkinoiden, julkisen sektorin ja kotitalouksien väliin jäävää aluetta, jolloin toimintaan liittyy vapaaehtoistyötä, kansalaisaktiivisuutta ja järjestötoimintaa. Kolmannen sektorin toimijat ovat esimerkiksi järjestöjä, liittoja ja muita voittoa tavoittelemattomia tahoja. Yksityinen sektori taas toimii markkinaehtoisesti ja tavoittelee voittoa. Yksityisellä sektorilla toimivat yritykset. Julkinen sektori puolestaan on muodollinen ja julkinen, mutta voittoa tavoittelematon. Julkisen sektorin toimijoita ovat valtio ja kunnat." «Työelämäsanasto. Kolmas sektori. Saatavilla: https://www.tyoelamasanasto.fi/k/kolmas-sektori/»7. Tässä konsensussuosituksessa kolmannella sektorilla tarkoitetaan esimerkiksi kansanterveys- tai potilasjärjestöjä.

Koordinaattorilla tarkoitetaan TYÖOTE-toimintamallissa hyvinvointialueella nimettyä henkilöä, joka vastaa toimintamallin toteuttamisesta e-lähetteen lähettävässä organisaatiossa. Työterveyshuollossa tulee sopia vastuuhenkilöistä sekä lähetteen vastaanottamiseen että työkyvyn tukiprosessiin liittyen.

Palveluketju tarkoittaa järjestämisen näkökulmasta tietylle asiakasryhmälle etukäteen joko pääpiirteissään tai täsmällisesti määriteltyä perättäin ja osin yhtäaikaisesti toteutuvien palvelujen saumatonta prosessia, jonka tavoitteena on saavuttaa asiakkaiden elämäntilanteessa tai terveydentilassa toivottu muutos. Palveluketjun määrittelyssä kuvataan toimijoiden työnjako ja vastuut. Palvelujen tuottajat toimivat yhteistyössä ja sovittavat palvelut yhteen etukäteen määriteltyjen periaatteiden mukaisesti. Palveluja voivat tuottaa eri toimialojen ja sektorien palveluntuottajat. Asiakas osallistuu oman yksilöllisen palveluketjunsa suunnitteluun ja palvelujen valintaan ja saa siihen tarvitsemansa tuen. «Koivisto J, Liukko E, Tiirinki H, Lyytikäinen M. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 11/2020. ISBN: 978-952-343-581-0. »8

Palvelukokonaisuus tarkoittaa palvelujen järjestämisen näkökulmasta jonkin asukas- tai asiakasryhmän palvelutarpeiden perusteella määriteltyä palvelujen kokonaisuutta. Palvelukokonaisuudessa on määritelty eri palvelujen suhteet toisiinsa sekä niiden tuottamisen ja toteuttamisen periaatteet ja säännöt. Palvelukokonaisuuksien määrittelyn kriteerit ja reunaehdot voivat olla moninaisia, ja osa niistä voi perustua lakiin ja asetuksiin. Palvelukokonaisuuden palveluja voivat tuottaa eri toimialojen ja sektorien palveluntuottajat. Palveluntuottajien tehtävä on tuottaa yksittäisen asiakkaan palvelut tämän tarpeiden perusteella palvelukokonaisuutta koskevia määrityksiä noudattaen. Asiakas osallistuu oman yksilöllisen palvelukokonaisuutensa suunnitteluun ja palvelujen valintaan ja saa siihen tarvitsemansa tuen. «Koivisto J, Liukko E, Tiirinki H, Lyytikäinen M. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 11/2020. ISBN: 978-952-343-581-0. »8

Työkyvyssä on kysymys ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Fyysinen toimintakyky, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja terveys muodostavat yhdessä työkyvyn perustan «Työterveyslaitos (2021). Työkykytalo. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyokykytalo/»9. Toimintakyvyn ulottuvuuksiin sisällytetään fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn lisäksi kognitiivinen toimintakyky «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Mitä toimintakyky on? (Viitattu 21.5.2024). Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/toimintakyky/mita-toimintakyky-on»10. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työkyky määritellään henkilön toimintakyvyn, osaamisen ja ammattitaidon muodostamaksi kokonaisuudeksi suhteessa työn vaatimuksiin «Työ- ja elinkeinoministeriö. Sosiaali-, terveys- sekä työ- ja elinkeinoalojen yhteisten palvelujen sanasto. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-479-2»11.

Työkyvyn tuella tarkoitetaan niitä käytännön toimenpiteitä, jotka liittyvät työkyvyn ylläpitämiseen. Nämä toimenpiteet voivat olla työterveyshuollossa tai sote-keskuksessa tuotettuja palveluja (esim. ohjaus ja neuvonta, työterveysneuvottelu, lääkinnällinen tutkimus ja hoito, työkyvyn arviointi), kuntoutukseen ohjaamista, kuntoutusta (omatoiminen, lääkinnällinen/ammatillinen/sosiaalinen kuntoutus) ja työpaikalla tapahtuvaa toimintaa (työpaikan (esihenkilön)ja työterveyshuollon yhteistyö, työpaikkaselvitykset ja niihin liittyvät suositukset, työn muokkaaminen/mukauttaminen, osasairauspäiväraha). Hyvää työkykyä edistää se, että henkilön fyysiset ja psyykkiset edellytykset, esimerkiksi terveydentila, ja työtä koskevat odotukset, asenne työhön, työmotivaatio ja osaaminen sekä toisaalta työn asettamat vaatimukset ja sen antamat mahdollisuudet ovat tasapainossa keskenään «Työ- ja elinkeinoministeriö. Sosiaali-, terveys- sekä työ- ja elinkeinoalojen yhteisten palvelujen sanasto. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-479-2»11. Henkilön työkyky voi olla hyvä, vaikka hänen toimintakykynsä olisi heikentynyt. Työtä voidaan sovittaa henkilön työkykyä vastaavaksi.

Työkyvyn tuen koordinaatio on työssä olevien palkkasuhteisten henkilöiden kohdalla työterveyshuollon vastuulla (työterveyshuoltolaki 2001/1383 «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12). Muiden työikäisten työkyvyn tuen koordinaatio on hyvinvointialueiden vastuulla (laki hyvinvointialueista «Laki hyvinvointialueista (611/2021). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611»13).

Työterveyshuollon palveluntuottajilla tarkoitetaan yrityksiä, yhdistyksiä tai muita organisaatioita, jotka tarjoavat työterveyshuoltolakiin perustuvia palveluja. Yritys tai organisaatio voi järjestää työterveyshuoltopalvelunsa tuottamalla ne itse tai yhdessä muiden organisaatioiden tai yritysten kanssa.

Työterveyshuollon palveluvalikoima koostuu lakisääteisistä ja vapaaehtoisista palveluista. Vapaaehtoisten palvelujen laajuus vaihtelee sen mukaan, millaisen sopimuksen työnantaja on sopinut työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa. Asiaa käsitellään tarkemmin suosituksen taustamateriaalissa «Työterveyshuollon palveluvalikoima»2.

Työterveysyhteistyöllä tarkoitetaan työantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon suunnitelmallista yhteistyötä. Työterveysyhteistyön tavoitteena on vaikuttava toiminta työn, työolojen, terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi «Työterveyslaitos. Työterveysyhteistyö. (Viitattu 28.11.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/tyoterveyshuolto/tyoterveysyhteistyo»14. Työterveyshuoltolain «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 mukaan työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa sekä työterveyshuollon on tehtävä suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä lain toteuttamiseksi.

TYÖOTE-toimintamallilla tarkoitetaan muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon väliseen yhteistyöhön rakennettua toimintamallia. Prosessi rakennetaan yhteistyössä kunkin alueen erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon toimijoiden sekä perusterveydenhuollon toimijoiden kesken.

Aiheen rajaus

Tässä konsensussuosituksessa käsitellään työterveyshuollon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä työkyvyn tukemiseksi.

  • Suosituksessa tarkastellaan toimijoiden sisäisiä prosesseja ja toimintamalleja vain siinä määrin, kun ne vaikuttavat toimijoiden väliseen yhteistyöhön sitä edistäen tai estäen.
  • Vastaavasti lainsäädäntöä tarkastellaan suhteessa toimijoiden väliseen yhteistyöhön.
  • Suosituksessa ei oteta kantaa työterveyshuollon asemaan suomalaisessa palvelujärjestelmässä.
  • Suosituksen kohderyhminä ovat julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat.

Konsensussuosituksen lähtökohtana on TYÖOTE-toimintamallin tarkastelu ja arviointi. Suosituksessa oli tarkoitus tarkastella ja arvioida muitakin Suomessa ja kansainvälisesti tunnistettuja yhteistyön toimintamalleja, joilla pyritään työkyvyn tukemiseen. TYÖOTE-toimintamallin lisäksi muita vastaavia valtakunnallisia, kaikkia hyvinvointialueita koskevia eri toimijoiden välisen yhteistyön toimintamalleja ei suositustyön edetessä kuitenkaan tunnistettu.

1. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden välistä yhteistyötä säätelevä lainsäädäntö

Suositus

Suositus 1.1. Lainsäädäntö antaa potilaalle tai muulle palvelujen käyttäjälle oikeuden päättää tietojensa käsittelystä. Vaikka tämä voidaan kokea haasteeksi eri sote-toimijoiden yhteistyölle, tulee potilaan luvalla huolehtia riittävästä toimijoiden välisestä tiedonsaannista ja varmistaa, että potilas ymmärtää, mitä tarkoitusta varten tietoa käsitellään tai jaetaan.

Yhteenveto

Perustuslaki «Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731»15 turvaa kansalaiselle oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja terveydenhuoltolaki palveluiden sisällön ja laajuuden tarpeenmukaisuuden. Perustuslain «Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731»15 mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Työvoiman suojeluun liittyvän työturvallisuuslain «Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»16 mukaan työterveyshuollon asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä sekä työpaikkaselvityksestä säädetään työterveyshuoltolaissa «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä «Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 29.6.2021/612. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612»17 säätää hyvinvointialueen velvollisuudesta tehdä yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Hyvinvointialueilla on vastuu palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi, myös työikäisen väestön osalta. Työterveyshuoltolakia «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia «Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»16. Työterveyshuoltolaki «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 ja Valtioneuvoston asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»1 säätävät työelämässä olevien työterveyshuoltopalveluista sekä yhteistyöstä työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon välillä, mutta velvoittaa työterveyshuoltoa tekemään yhteistyötä myös perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa. Yhteistyötä tekevien tahojen työntekijöiden ammatillista pätevyyttä ja täydennyskouluttautumista säädellään lainsäädännöllä. Yhteistyön käytännön toteuttamisessa on huomioitava tarkasti potilaan oikeuksiin sekä tietosuojaan liittyvä lainsäädäntö. Lainsäädännössä potilaalla tai muulla palvelujen käyttäjällä on suuri valta päättää tietojensa käsittelystä. Tämä voidaan kokea haasteeksi eri toimijoiden yhteistyölle. On tärkeää huolehtia riittävästä tiedonsaannista ja varmistaa, että potilas ymmärtää, mitä tarkoitusta varten tietoa käsitellään tai jaetaan.

Sote-palvelujen yhteistyön lainsäädännöllinen tausta

Perustuslain «Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731»15 mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus myös hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta, edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

Terveydenhuoltolain «Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»18 mukaan palvelut on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin hyvinvointialueen asukkaiden hyvinvointi, potilasturvallisuus, sosiaalinen turvallisuus ja terveydentila sekä perusteltu tarve edellyttävät. Lain tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa sekä työyhteisön toimintaa. Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä «Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 29.6.2021/612. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612»17 säädetään, että hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden, myös työikäisen väestön, tarve edellyttää. Hyvinvointialueilla on vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava yhteensovitettuja palveluja tarvitsevien asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta, palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta hyvinvointialueen muiden palvelujen kanssa sekä asiakasta koskevan tiedon hyödyntämisestä eri tuottajien välillä. STM:n laatima tarkistuslista auttaa hyvinvointialueita työikäisten palveluiden yhteensovittamisessa ja yhteistyön parantamisessa «Sosiaali- ja terveysministeriö. Työikäiset hyvinvointialueilla 1.0 -tarkastuslista. Saatavilla: https://stm.fi/documents/1271139/148062577/Ty%C3%B6ik%C3%A4iset+Hyvinvointialueella+1.0+(002).pdf»19.

Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta «Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. 741/2023. (Viitattu 8.4.2024). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230741#Pidm46651395445440»20 säädetään valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. Yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajat tarjoavat myös työterveyshuollon palveluja, ja ne tuottavatkin tällä hetkellä suurimman osan työterveyshuollon palveluista Suomessa.

Työturvallisuuslaki «Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»16 velvoittaa työnantajaa muun muassa työn vaarojen selvittämiseen ja arviointiin. Jos työnantajalla ei ole tähän tarvittavaa riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Lisäksi laissa velvoitetaan muun muassa työsuojeluviranomaisen, työterveyshuollon, hyvinvointialueen tai HUS-yhtymän tartuntataudeista vastaavan lääkärin sekä työsuojeluhenkilöstön oikeudesta saada nähtäväkseen luettelo biologisille tekijöille altistuneista työntekijöistä.

Työterveyshuoltolaki «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 velvoittaa työnantajaa järjestämään työterveyshuoltopalvelut niiden työntekijöiden työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia «Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»16, ja säätää työterveyshuollon sisällöstä ja toteuttamisesta. Työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon on yhteistyössä ehkäistävä työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia, edistettävä työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä, työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa. Yrittäjä tai maatalousyrittäjä voi halutessaan järjestää itselleen työterveyshuollon ja saada siihen Kelasta korvauksia, jos yrittäjällä tai maatalousyrittäjällä on yrittäjäeläkevakuutus (YEL) tai maatalousyrittäjäeläkevakuutus (MYEL). Työterveyshuoltolain ulkopuolelle jäävät muun muassa työttömät ja opiskelijat.

Työterveyshuoltolaissa «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 työkykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoitetaan yhteistyössä toteutettua työhön, työoloihin ja työntekijöihin kohdistuvaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jolla työterveyshuolto omalta osaltaan edistää ja tukee työelämässä mukana olevien työ- ja toimintakykyä.

Valtioneuvoston asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»1 säätelee työnantajien, työntekijöiden ja työterveyshuollon välistä yhteistyötä ja velvoittaa työterveyshuoltoa tekemään työpaikan tarpeista lähtevää, suunnitelmallista ja moniammatillista yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa. Asetus säätää työnantajan ja työterveyshuollon velvollisuuksista työntekijöiden työkyvyn edistämisessä, ylläpitämisessä ja palauttamisessa. Työterveyshuollon tulee sovittaa yhteen työkykyyn ja työhön paluuseen liittyvät hoito- ja kuntoutustoimet. Nämä toimet vaativat eri palvelujärjestelmien (sote-keskus, erikoissairaanhoito, kuntoutus, kolmas sektori ja työterveyshuolto) tiivistä yhteistyötä.

Yhteistyöhön osallistuvien ammattitaidon ja sen ylläpitämisen lainsäädännöllinen tausta

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä «Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. (Viitattu 14.9.2023). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559»21 velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöä ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee seurata terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillista kehittymistä ja luoda edellytykset sille, että terveydenhuollon ammattihenkilö voi osallistumalla tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja muilla ammatillisen kehittymisen menetelmillä pitää yllä ja kehittää tietojaan ja taitojaan voidakseen harjoittaa ammattiaan turvallisesti ja asianmukaisesti.

Työterveyshuoltolain «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 mukaan työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tulee olla ammatillisesti riippumattomia työnantajista, työntekijöistä ja heidän edustajistaan ja heillä tulee olla työterveyshuoltolain 3. §:ssä tarkoitettu pätevyys sekä riittävällä täydennyskoulutuksella ylläpidetyt tiedot ja taidot. Työterveyshuollon työnantajan tulee huolehtia siitä, että ammattihenkilö ja asiantuntija osallistuvat riittävästi, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein, ammattitaitoaan ylläpitävään täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutusvelvollisuus koskee myös itsenäisenä ammatinharjoittajana työterveyshuoltotehtävissä toimivaa terveydenhuollon ammattihenkilöä.

Valtioneuvoston asetuksessa hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»1 säädetään ammatilliseen koulutukseen ja pätevyyteen liittyvät vaatimukset työterveyshuollossa toimiville koko- tai osa-aikaisesti toimiville lääkäreille, terveydenhoitajille, fysioterapeuteille ja asiantuntijoille.

Potilaan oikeudet yhteistyössä

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista «Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785. (Viitattu 14.9.2023). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785»22 säätää, että terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa tai lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma ja että hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Potilastietojen käytön sääntely

Tietosuojalaki «Tietosuojalaki. 1050/2018. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20181050»23 ja EU:n yleinen tietosuoja-asetus «EU:n yleinen tietosuoja-asetus. EU 679/2016. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32016R0679»24 säätelevät tarkasti henkilötietojen keräämistä, käsittelyä, säilytystä, jakamista sekä tietosuojavastaavan suorittamaa valvontaa. Laki ja asetus antavat myös henkilötietojen kohteena olevalle laajat oikeudet päästä tietoihin, korjata, siirtää tai jopa poistaa niitä.

Laki yksityisyydensuojasta työelämässä (759/2004) «Laki yksityisyydensuojasta työelämässä (759/2004). (Viitattu 20.8.2024). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759»25 suojaa yksityisyyttä työelämässä. Laissa säädetään työntekijää koskevien henkilötietojen käsittelystä, työntekijälle tehtävistä testeistä ja tarkastuksista sekä niitä koskevista vaatimuksista, teknisestä valvonnasta työpaikalla sekä työntekijän sähköpostiviestin hakemisesta ja avaamisesta. Tietojen käsittelyn on täytettävä tarpeellisuusvaatimus, ja työntekijän henkilö- ja terveystiedot tulee kerätä ensi sijassa häneltä itseltään tai hänen suostumuksellaan. Terveydentilaa koskevia tietoja saavat käsitellä vain ne henkilöt, jotka näiden tietojen perusteella valmistelevat tai tekevät työsuhdetta koskevia päätöksiä taikka panevat niitä toimeen.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä «Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. 784/2021. (Viitattu 22.5.2024). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210784»26 takaa palvelujen käyttäjälle varsin suuren oikeuden määrätä siitä, ketkä saavat nähdä hänen tietojaan, varsinkin silloin, kun on kysymys tietojen luovuttamisesta toiselle rekisterinpitäjälle. Laissa säädetään tietojärjestelmien ja hyvinvointisovellusten rekisteröinnistä, tuotantokäytöstä ja seurannasta. Hoidon tarpeen ja palvelutarpeen arvioinnissa ja segmentoinnissa käytettävien tietojärjestelmien on täytettävä säädetyt velvoitteet. Lain tarkoituksena on yhdenmukaistaa asiakastietojen käsittelyä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä ja toteutettaessa. Asiakastietolaki velvoittaa julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajat tallentamaan asiakas- ja potilastiedot valtakunnallisiin arkistointipalveluihin. Yksityiselle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajalle Kanta-palvelujen käyttöönotto on pakollista, jos sillä on käytössään potilastietojärjestelmä. Potilastietovaranto on osa valtakunnallisia Kanta-palveluja.

Lainsäädäntöä siteerataan laajemmin suosituksen taustamateriaalissa «Lainsäädäntö»3.

2. Työikäinen väestö Suomessa

Suositukset

Suositus 2.1. Työikäisten määrän vähentyessä Suomessa tulevien vuosikymmenten aikana on työkyvyn tukeen kiinnitettävä erityistä huomioita koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. On tärkeää tehdä yhteistyötä myös kolmannen sektorin kanssa.

Suositus 2.2. Alueelliset erot esimerkiksi väestö- (ikä, koulutustaso, sosioekonomiset tekijät, hyvinvointi- ja terveyserot) ja elinkeinorakenteessa aiheuttavat erilaisia palvelutarpeita eri hyvinvointialueilla. Tämä on huomioitava työkyvyn tukitoimia kehitettäessä koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä.

Yhteenveto

Työikäisen väestön ikärakenne

Työeläkejärjestelmä kattaa ansiotyön tekijät, ja sen piiriin kuului vuonna 2022 yhteensä 2 500 490 työsuhteessa tai yrittäjänä työskennellyttä 17–68-vuotiasta suomalaista «Eläketurvakeskus. Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat 17–68-vuotiaat. Saatavilla: https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/avainluvut/tyoelakejarjestelman-piiriin-kuuluvat-17-68-vu»27. Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvan työikäisen väestön ikäjakauma on esitetty taulukossa «Työsuhteessa tai yrittäjinä työskennelleen työeläkevakuutetun väestön ikäjakauma 31.12.2022 .»1. Vuonna 2022 työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvista ikäluokista suurin oli 40–44-vuotiaiden ikäluokka (taulukko «Työsuhteessa tai yrittäjinä työskennelleen työeläkevakuutetun väestön ikäjakauma 31.12.2022 .»1).

Taulukko 1. Työsuhteessa tai yrittäjinä työskennelleen työeläkevakuutetun väestön ikäjakauma 31.12.2022 «Eläketurvakeskus. Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat 17–68-vuotiaat. Saatavilla: https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/avainluvut/tyoelakejarjestelman-piiriin-kuuluvat-17-68-vu»27.
Ikäluokka (vuotta)LukumääräOsuus kaikista työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvista
alle 2062 9062,5 %
20–24175 3157,0 %
25–29257 525 10,3 %
30–34295 212 11,8 %
35–39299 703 12,0 %
40–44302 806 12,1 %
45–49287 553 11,5 %
50–54273 990 11,0 %
55–59292 275 11,7 %
60–64217 844 8,8 %
65–6835 361 1,4 %
Yhteensä2 500 490100 %

Sitran mukaan 25–64-vuotiaiden ikäryhmien kehitykseen vaikuttavat koko maan tasolla ikäluokkien koon vaihtelu sekä nettosiirtolaisuus. Nettosiirtolaisuus on maahan- ja maastamuuton erotus. Nettosiirtolaisuus kasvattaa etenkin 25–34-vuotiaiden ikäryhmän, mutta myös muiden työikäisten ikäryhmien kokoa. Maan sisäiseen muuttoliikkeeseen verrattuna kansainvälinen muuttoliike kasvattaa huomattavasti tasaisemmin kaikkia ikäryhmiä. Maahanmuuton väestöä lisäävä vaikutus on suurimmillaan nuorten 15–24-vuotiaiden ja nuorten aikuisten 25–34-vuotiaiden ikäryhmissä. Vaikka koko maan tasolla nuorten aikuisten ikäryhmä kasvoi 2,9 % vuosina 2010–2018, kasvua tapahtui vain joka neljännessä kunnassa. Nuorten aikuisten ikäryhmä kasvoi voimakkaasti suurimmassa osassa kaupunkeja: määrällisesti kasvu oli erityisen voimakasta suurissa kaupungeissa, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella nuorten aikuisten ikäryhmä kasvoi etenkin Pohjanmaalla, jossa vahva työllisyys- ja yritysdynamiikka on oletettavasti toiminut nuoria aikuisia alueelle vetävänä ja alueella pitävänä tekijänä. Nuorten aikuisten määrä kasvoi lisäksi Pohjois- ja Tunturi-Lapissa alueen vahvan matkailu- ja kaivannaisteollisuuden kasvun ansiosta. Myös 35–49-vuotiaiden ikäryhmässä suhteellinen kehitys oli hyvin polarisoitunutta eri alueiden välillä: ikäryhmän kasvu kohdistui suuriin kaupunkeihin ja osaan kehyskuntia «Sitra. Väestöselvitys 2040. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/vaestoselvitys-2040/»28. Kuntatasolla 50–64-vuotiaiden ikäryhmä supistui erittäin voimakkaasti suurimmassa osassa maata. Ikäryhmä kasvoi lähinnä suurten kaupunkiseutujen kehyskunnissa, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla «Sitra. Väestöselvitys 2040. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/vaestoselvitys-2040/»28.

Työikäisen väestön työllisyys- ja työttömyystilanne

Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta elokuussa 2023 oli 9,4 % ja työttömistä työnhakijoista oli samaan aikaan kokoaikaisesti lomautettuja 14700. Kokoaikaisesti lomautettujen määrä lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna eniten rakennus-, korjaus­ ja valmistustyöntekijöiden (2 200), prosessi- ja kuljetustyöntekijöiden (1 200), ammatteihin luokittelemattomien (900) sekä erityisasiantuntijoiden (700) ammattiryhmissä. Kokoaikaisesti lomautettujen määrä väheni ainoastaan palvelu­ ja myyntityöntekijöiden (400) ammattiryhmässä. Lomautettujen määrä pysyi samana sotilaiden sekä maanviljelijöiden ja metsätyöntekijöiden ammattiryhmissä «Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyyskatsaus, elokuu 2023 Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165157»29.

Elokuussa 2023 ikäluokittainen työttömyysaste oli suurin nuorimmassa ikäluokassa. Työttömyysaste pieneni 54-vuotiaisiin asti, minkä jälkeen vanhimpien työikäisten ikäluokassa se jälleen hieman suureni. Työttömyysaste elokuussa 2023 ikäluokittain oli: 11 % (15–24-vuotiaat), 8,3 % (25–34-vuotiaat), 6,3 % (35–44-vuotiaat), 4,2 % (45–54-vuotiaat) ja 6,5 % (55–64-vuotiaat) «Tilastokeskus. Työvoimatutkimus. Saatavilla: https://www.stat.fi/tilasto/tyti »30. ELY-keskusalueittain työttömyysaste vaihteli välillä 3,8–11,7 % ja oli pienin Ahvenanmaalla ja suurin Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa «Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyyskatsaus, elokuu 2023 Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165157»29.

Työterveyshuollon palveluiden kattavuus työikäisessä väestössä

Vuonna 2022 työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä oli Kelan korvaustietojen mukaan 2 035 000 työntekijää eli 89,9 % palkansaajista «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31. Työterveyshuollon kattavuus on ollut reilusti yli 85 % yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 lähtien «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31. Vuonna 2021 työnantajan järjestämän työterveyshuollon Kelan hyväksymät kustannukset olivat 899 miljoonaa euroa, joista 464 miljoonaa euroa aiheutui ehkäisevän työterveyshuollon palveluista ja 435 miljoonaa euroa sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31. Vuonna 2021 terveystarkastuksia työterveyshuollossa tilastoitiin yhteensä 1,4 miljoonaa «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31, joka vastaa 73:a työterveystarkastusta sataa työterveyshuollon piiriin kuuluvaa työntekijää kohti. Sairaanhoitokäyntejä tilastoitiin 3,1 miljoonaa «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31. Työterveyshuollon alueelliseen kattavuuteen vaikuttaa paitsi alueen työllisyysaste myös palvelun pääasiallinen tuottaja, toimipaikan suuruus ja toimiala «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31. Kelan tilastoja muun muassa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työikäisten määrästä sekä kuntoutuksen toteutumisesta alueittain ja väestöryhmittäin löytyy Kelan tietotarjottimesta «Kela. Kelan kuntoutuspalvelujen saajat ja kustannukset. Saatavilla: https://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT099AL»32.

Työikäisen väestön väestöennuste

Tilastokeskuksen mukaan työikäisten osuus väestöstä on tällä hetkellä 62 % «Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070 Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html»33. Tilastokeskuksen vuonna 2021 julkaiseman väestöennusteen mukaan työikäisten osuus pienenee 60 %:iin vuoteen 2040 ja 57 %:iin vuoteen 2060 mennessä. Työikäisen väestön osuus koko väestöstä on vuoden 2021 ennusteessa aina vuoteen 2060 asti suurempi kuin vuosina 2012 ja 2015 laadituissa ennusteissa, koska pienemmästä syntyvyyden vuoksi väkilukukin pienenee «Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070 Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html»33.

Työikäisen (15–64-vuotiaiden) väestön määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 2009, jolloin työikäisiä oli maassamme 3,55 miljoonaa. Vuosien 2010–2020 aikana työikäisten määrä on vähentynyt 136 000 henkilöllä. Kahden seuraavan vuosikymmenen vuoden aikana työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hitaammin eli 76 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä «Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070 Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html»33.

Työikäisen väestön määrän vähenemisen arvioidaan kiihtyvän pienen syntyvyyden takia 2040-luvulla. Vuosien 2041–2050 aikana työikäinen väestö vähenisi 103 000 henkilöllä ja 2051–2060 edelleen 133 000 henkilöllä. Vuoden 2060 lopussa työikäisen väestön määrä olisi 3,1 miljoonaa henkilöä, mikä on runsaat 310000 henkilöä nykyistä vähemmän «Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070 Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html»33.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ei 15 vuoden kuluttua ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, jos syntyvyys pysyy nykyisellään. Alueellisesti vuonna 2035 väkiluku kasvaisi enää Uudenmaan ja Pirkanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla. Edelleen vuonna 2040 väkiluku kasvaisi Manner-Suomessa enää Uudenmaan maakunnassa ja sielläkin muuttovoiton ansiosta «Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070 Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html»33.

Yksi ratkaisu työmarkkinoiden ongelmiin on työvoiman maahanmuutto «Sisäministeriö. Suomi panostaa työvoiman maahanmuuttoon. Saatavilla: https://intermin.fi/maahanmuutto/tyovoiman-maahanmuutto»34. On tärkeää myös kiinnittää huomiota työurien pidentämiseen ja huolehtia, että ikääntyneet työntekijät jaksavat jatkaa työelämässä nykyistä pidempään «Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»16, «Sosiaali- ja terveysministeriö. Ikääntyneet työntekijät. Saatavilla: https://stm.fi/ikaantyneet-tyontekijat»35.

Työikäisen väestön koulutusjakauma

Taulukossa «15 vuotta täyttäneiden suomalaisten koulutusasteen jakauma vuonna 2023 .»2 on esitetty 15 vuotta täyttäneiden suomalaisten koulutusjakauma vuonna 2023. Noin 75 %:lla suomalaisista on perusasteen jälkeinen tutkinto (taulukko «15 vuotta täyttäneiden suomalaisten koulutusasteen jakauma vuonna 2023 .»2). Vuonna 2023 korkeimmin koulutettu oli 45–49-vuotiaiden ikäluokka, joka on ollut korkeimmin koulutettu ikäluokka vuodesta 2007 saakka «Tilastokeskus. Väestön koulutusrakenne. Saatavilla: https://www.stat.fi/tilasto/vkour»36. Tästä ikäluokasta korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 48 %. Korkeimmin koulutettu väestö asui Uudellamaalla «Tilastokeskus. Väestön koulutusrakenne. Saatavilla: https://www.stat.fi/tilasto/vkour»36.

Taulukko 2. 15 vuotta täyttäneiden suomalaisten koulutusasteen jakauma vuonna 2023 «Tilastokeskus. Väestön koulutusrakenne. Saatavilla: https://www.stat.fi/tilasto/vkour»36.
KoulutusasteLukumäärä%
Perusaste1 189 850 24,9 %
Toisen asteen koulutus tai erikoisammattikoulutus1 968 41841,3%
Korkea-asteen koulutus (= alin korkea-aste, alempi korkeakouluaste, ylempi korkeakouluaste, tutkijakoulutusaste)1 613 35133,8 %

Työikäisen väestön terveys

Terve Suomi 2022 -tutkimuksen mukaan työikäisistä (20–64-vuotiasta) suomalaisista 47,6 % ilmoitti sairastavansa vähintään yhtä pitkäaikaissairautta «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 31/2023. Terve Suomi -kyselyosuuden indikaattoritaulukot ja Terve Suomi -tutkimus. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146624/Ti»37. Samassa ikäryhmässä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi oman terveydentilansa ilmoitti 32,7 % vastaajista. Tavallisimmista kansanterveysongelmista Terve Suomi 2022 -tutkimuksessa havaittiin seuraavaa: 20–64-vuotiasta lihavia (painoindeksi vähintään 30 kg/m2) oli 24,4 %, 56 % ei liikkunut terveysliikuntasuositusten mukaisesti, 24,2 % nukkui huonosti ja 11,3 % tupakoi päivittäin «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 31/2023. Terve Suomi -kyselyosuuden indikaattoritaulukot ja Terve Suomi -tutkimus. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146624/Ti»37.

Vuonna 2022 työikäisistä miehistä 19 % ja naisista 20 % koki merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta, kun vuonna 2018 vastaava osuus oli 13 % työikäisistä, eli psyykkinen kuormittavuus on selkeästi viime vuosina lisääntynyt «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 31/2023. Terve Suomi -kyselyosuuden indikaattoritaulukot ja Terve Suomi -tutkimus. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146624/Ti»37.

Työikäisessä väestössä terveyserot ovat selkeitä. Alemmissa sosiaaliryhmissä terveys ja elämänlaatu ovat keskimäärin huonompia, elintavat epäterveellisempiä, ennenaikainen kuolleisuus suurempi, elinvoimaiset vuodet vähäisempiä ja toiminta- ja työkyky heikompia. Korkeasti koulutetut hyväpalkkaiset työikäiset elävät pidempään kuin henkilöt, joilla on vähemmän koulutusta, kokemusta työttömyydestä ja pienemmät ansiotulot. Alueellisesti idässä ja pohjoisessa sairastetaan muuta Suomea enemmän «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työikäiset. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/tyoikaiset»38.

3. Työkyvyttömyyden tilanne Suomessa

Suositukset

Suositus 3.1. Arvioitaessa sairausperusteisen poissaolon tarvetta nykyisestä työstä tai vapailta työmarkkinoilta on otettava huomioon henkilön toimintakyky ja siihen liittyvät rajoitteet, nykyinen tai aiempien työtehtävien vaatima työkyky sekä työpaikan mahdollisuudet työtehtävien ja työkyvyn yhteensovittamiseen. Myös henkilön muu elämäntilanne tulee ottaa huomioon.

  • Varsinkin pitkittyneissä tilanteissa tämä vaatii hyvinvointialueilla yhteistyötä työterveyshuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välillä.

Suositus 3.2. Työkyvyttömyyden arvioinnin kohteena oleva henkilö on aktiivinen toimija, jonka tavoitteet ja motivaatio tulee huomioida ratkaisuja suunniteltaessa.

  • Jäljellä olevaa työkykyä tulee arvioida yhteistyössä työntekijän kanssa.
  • Lähtökohtaisesti lähes jokainen voidaan nähdä työkykyisenä johonkin työhön, jos työ pystytään suunnittelemaan ja toteuttamaan työkyvyn mukaan ja siihen tarjotaan riittävä tuki.

Suositus 3.3. Moniammatillista työskentelyä suositellaan useimmiten silloin, kun työntekijän työkykyä arvioidaan laaja-alaisesti pitkittyvissä työkyvyn ongelmissa.

Suositus 3.4. Hyvinvointialueilla tulee ottaa käyttöön ja kehittää edelleen sellaisia julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyömalleja, joiden avulla voidaan arvioida ja tukea työkykyä ja työhön paluuta. Näin voidaan vähentää sairauspoissaoloja ja pitkittyvää työkyvyttömyyttä sekä niistä koituvia kustannuksia.

  • Tällaisena voidaan käyttää esimerkiksi TYÖOTE-toimintamallia, jota muokataan kullakin hyvinvointialueella alueen erityispiirteet ja tarpeet huomioiden.

Yhteenveto

Merkittävimmät syyt sairausperusteiseen poissaoloon työstä ovat mielenterveyden häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Osa-aikaisten etuuksien määrä on tasaisesti kasvanut viimeisten vuosien aikana. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä taas on vähentynyt suurten ikäluokkien siirtyessä työeläkkeelle.

Työkykyä arvioidaan sairauden, vian tai vamman aiheuttaman työkyvyttömyyden pohjalta suhteessa sairauspäivärahan, kuntoutuspalvelun ja -etuuden, työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutustukietuuksien kriteereihin. Jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan pitkän työstä poissaolon jälkeen työhön paluun ja työllistymisen mahdollisuuksien selvittämiseksi. Työvoimapalvelulain mukaan työttömän työnhakijan tulee kyetä ottamaan vastaan kokoaikatyötä ja hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa.

Työkyvylle ei ole sellaista yhteistä määritelmää, johon sosiaali- ja terveydenhuolto, työterveyshuolto, kuntoutuksen toteuttajat, työvoimapalvelut, vakuutuslaitokset, työntekijät ja työnantajat nojautuisivat. Tästä syystä terveydenhuollon eri toimijat arvioivat työkykyä hieman eri viitekehyksistä käsin. Hyvinvointialueilla perusterveydenhuollossa arvioidaan lähtökohtaisesti niiden työkykyä, joilla ei ole työterveyshuollon palveluja käytettävissä. Heitä ovat esimerkiksi työttömät, työvoiman ulkopuolella olevat ja yrittäjät, jotka eivät ole ostaneet työterveyshuollon palveluita. Erikoissairaanhoidossa arvioidaan toimintakykyä ja siihen liittyviä rajoitteita eli potilaan kykyä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista. Asiakkaalle tulee terveydenhuollossa antaa tietoa vaihtoehdoista, jotta hän voi muodostaa oman toiveen työuran jatkosta. Asiakkaan tavoitteista voidaan muodostaa konkreettisia toimenpiteitä, mikäli hän ymmärtää vaihtoehdot ja mahdollisuudet. Potilaan osallisuus, tavoitteet, motivaatio ja kuntoutuksen oikea-aikaisuus vaikuttavat toiminta- ja työkykyyn sekä siten myös työssä käyntiin. Työterveyshuollossa on mahdollista ottaa huomioon työpaikan toimintamallit esimerkiksi osatyökykyisen työhön paluussa.

Tilapäinen ja lyhytaikainen työkyvyttömyys voi ilman työkyvyn tukitoimia johtaa pitkittyvään työkyvyttömyyteen. Sairausvakuutuslainsäädännön muutokset velvoittavat työterveyshuollon toimiin tarkistusajankohdissa (30, 60, 90, 150 ja 230 päivää). Aktiivisia toimia tarvitaan viimeistään, kun sairauspäivärahaa on maksettu 60 päivää. Lisäksi tulee huomioida työkykyyn vaikuttavan kuntoutuksen mahdollisuudet.

Kun arvioidaan oikea-aikaista työhön paluuta, on huomioitava mahdollinen sairaana työskentely (presenteismi). Oikein mitoitettu työ tukee kuntoutumista ja terveyttä, mutta sairaana työskentelyyn liittyy myöhemmin lisääntyvien sairauspoissaolojen riski. Presenteismiin liittyy lisääntynyt työkyvyttömyyden riski, ja se voi pahimmillaan johtaa työuupumukseen sekä vähäisempään työtyytyväisyyteen.

TYÖOTE-toimintamallin mukaisella julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisella yhteistyöllä nopeutetaan työikäisten työhön paluuta ja vähennetään poissaolojen kustannuksia.

Työkyvyttömyyden tilannetta Suomessa kuvataan tarkemmin suosituksen taustamateriaalissa «Työkyvyttömyyden tilanne Suomessa»4.

4. Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä

Suositukset

Suositus 4.1. Hyvinvointialueet ottavat työikäisten sote-palvelukokonaisuutta koordinoidessaan huomioon työterveyshuollon tarjoamat palvelut. Toimintamallien ja kirjauskäytäntöjen tulee tukea yhteistyötä työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden välillä.

Suositus 4.2. Hyvinvointialueilla tunnistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, joiden työnkuvaan kuuluu työikäisten työ- ja toimintakyvyn arviointia. Heidät perehdytetään työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyötä tukevien toimintamallien käyttöön. Toimintamallien käyttöön kannustetaan, käyttöä ja vaikuttavuutta seurataan ja toimintamalleja ylläpidetään.

Suositus 4.3. Kun työterveyshuollon asiakkaalla todetaan erikoissairaanhoitoon kuulumaton sairaus, jonka hoitamista työterveyshuollossa työterveyshuollon sopimus ei kata, asiakas ohjataan perusterveydenhuoltoon. Jos kyseessä on pitkäaikaissairaus, käytetään mieluiten lähetettä tai hoitopalautetta.

Suositus 4.4. Hyvinvointialueiden tulee tehdä yhteistyötä työterveyshuollon toimijoiden kanssa työikäisten työkykyä koskevien hoitoketjujen laadinnassa ja päivityksessä. Hoitoketjuissa huomioidaan myös kolmannen sektorin toimijat.

Suositus 4.5. Työterveyshuollolle merkityksellisten hoitoketjujen julkaisemisessa käytetään julkaisualustoja, jotka ovat myös työterveyshuollon toimijoiden saavutettavissa.

Suositus 4.6. Hyvinvointialueilla ja työterveyshuollon organisaatioissa tietojärjestelmäintegraatiota ja lähete-palautejärjestelmää suunniteltaessa, sitä käyttöön otettaessa ja käytettäessä tehdään keskinäistä yhteistyötä sujuvan tiedonsiirron varmistamiseksi.

Suositus 4.7. Kaikilta työterveyshuollon organisaatioilta edellytetään jatkuvaa laadun seurantaa ja kehittämistä.

Yhteenveto

Mitkä eri toimijat tuottavat työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla?

Hyvinvointialueen rooli ja työikäisten terveyspalveluiden tuottamiseen osallistuvat organisaatiot

Hyvinvointialueen tehtävänä on järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto alueensa asukkaille. Kunnat ja hyvinvointialue toimivat yhteistyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, ja yksityiset toimijat, järjestöt ja yhdistykset täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Hyvinvointialueita koskevan lainsäädännön mukaan hyvinvointialue vastaa sille säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden 1) yhdenvertaisesta saatavuudesta, 2) tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, 3) tuottamistavan valinnasta, 4) tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä 5) viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä «Laki hyvinvointialueista (611/2021). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611»13.

Käytännössä sote-palveluita tuottaa tällä hetkellä Suomessa kolme erillistä järjestelmää, joissa palvelujen saatavuus ja käytön ehdot eroavat toisistaan: yksityinen terveydenhuolto, työterveyshuolto ja julkinen terveydenhuolto «Manderbacka K, Aalto A-M, Kestilä L ym. Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki»39. Vuonna 2021 työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä oli Kelan korvaustietojen mukaan 1 976 000 työntekijää (90,1 % palkansaajista) «Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898»31.

Keitä ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita työterveyshuollossa toimii?

Työterveyshuollon ammattihenkilöiksi luetaan lääkärit, jotka ovat työterveyshuollon erikoislääkäreitä, sekä laillistetut terveydenhoitajat ja fysioterapeutit, joilla on työterveyshuollon pätevöittävä koulutus «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»1. Työterveyshuollon moniammatillisessa työryhmässä työskentelee tavallisimmin neljä eri ammattiryhmää: työterveyslääkärit, työterveyshoitajat, työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit «Työterveyslaitos. Faktaa työterveyshuollosta – rooli ja mahdollisuudet sotessa. Saatavilla: https://www.ttl.fi/faktaa-tyoterveyshuollosta-rooli-ja-mahdollisuudet-sotessa»40. Työterveyshuollon psykologien on oltava laillistettuja ja pätevöittävän koulutuksen suorittaneita. Työterveyshuollossa toimivat psykologit ovat tällä hetkellä työterveyshuollon asiantuntijoita «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamis»1.

Työterveyshuollossa voidaan työpaikan tarpeiden perusteella hyödyntää myös muita asiantuntijoita, kuten sosiaalialan, työhygienian, ergonomian, teknisen, ravitsemuksen, työnäkemisen, maatalouden, puheterapian tai liikunnan alan asiantuntijoita «Työterveyslaitos. Faktaa työterveyshuollosta – rooli ja mahdollisuudet sotessa. Saatavilla: https://www.ttl.fi/faktaa-tyoterveyshuollosta-rooli-ja-mahdollisuudet-sotessa»40. Ammattihenkilöiden koulutusvaatimukset ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on kuvattu tämän suosituksen taustamateriaalissa «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5.

Mikä on asiakkaan rooli?

Työterveyshuoltopalveluiden tuottamisen erityispiirteenä on asetelma, jossa asiakkaana on potilaan lisäksi aina myös asiakasyritys «Laakkonen K. Mitä työterveyshuollon tulee tietää tietosuojasta? Suom Lääkär 2017;6:370-371. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/liitossa/liitto-toimii/mita-tyoterveyshuollon-tulee-tietaa-tietosuoj»41. Asiakasyritys on potilassuhteessa sivullinen «Laakkonen K. Mitä työterveyshuollon tulee tietää tietosuojasta? Suom Lääkär 2017;6:370-371. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/liitossa/liitto-toimii/mita-tyoterveyshuollon-tulee-tietaa-tietosuoj»41. Toisaalta asiakasyrityksen palvelusopimuksen laajuus määrittää potilassuhteen mahdollisuuksia. Lisäksi työkyky havaitaan työpaikalla, ja näitä kokemuksia kannattaa hyödyntää selvittelyssä. Esihenkilötyössä myös ratkaistaan, millaiset työn muokkaukset ovat mahdollisia, ja näistä syistä työkyvyn tukemisen yhteistyötä kannattaa rakentaa. Työterveyshuollon tulee kaikissa tilanteissa toimia puolueettomasti ja tasapuolisesti tietosuojalainsäädäntö huomioiden. Asiakasta (potilasta) tulisi aidosti kuunnella ja vahvistaa hänen aktiivista rooliaan omien palveluidensa suunnittelussa ja etsittäessä ratkaisuja ongelmiin. Olisi hyvä myös ohjata asiakkaita vertaistuen ja omahoidon piiriin esimerkiksi erilaisten potilasjärjestöjen tai sovellusten kautta.

Kuinka työikäisten sote-palvelukokonaisuutta tulee koordinoida hyvinvointialueilla?

Jotta työikäinen saa oikeat palvelut oikeasta paikasta oikeaan aikaan, hyvinvointialueilla on koordinoitava työssä käyvien terveyspalveluita «Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Työkykyä ja tuottavuutta hyvinvointialueille sote-toimijoiden yhteistyöllä. Saatavilla: https://www.ttl.fi/politiikkasuositus-tyokykya-ja-tuottavuutta-hyvinvointi»42. Työterveyshuollon tiiviimpi kytkeminen muuhun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmään on koko yhteiskuntaa hyödyttävä suuntaus. Tähän yhteistyöhön ohjataan myös lailla 1383/2001 «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12. Eri toimijoiden välinen yhteistyö ei kuitenkaan aina toteudu järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti «Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Työkykyä ja tuottavuutta hyvinvointialueille sote-toimijoiden yhteistyöllä. Saatavilla: https://www.ttl.fi/politiikkasuositus-tyokykya-ja-tuottavuutta-hyvinvointi»42. Perusterveydenhuollon tuntemus ja ymmärrys työterveyshuollon mahdollisuuksista on usein puutteellista. Haasteita lisäävät työterveyshuollon sopimusten sisällön laajat vaihtelut, joista ei perusterveydenhuollossa ole tietoa.

TYÖOTE-toimintamalli tehostaa työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki - TYÖOTE. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»3. Tavoitteena on parantaa työkyvyn tukea ja siirtää työkyvyn arviointivastuuta erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta työterveyshuoltoon «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki - TYÖOTE. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»3. Vastuullinen työkyvyn tuki (TYÖOTE) -hanke levittää alun perin Keski-Suomessa kehitetyn toimintamallin koko Suomeen. TYÖOTE-mallia on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen taustamateriaalissa «Työterveyshuollon yhteistyön kehittäminen muiden sote-toimijoiden kanssa»6.

Kuinka hyvinvointialueen tulee koordinoida työikäisten sote-palvelukokonaisuutta, jotta työkyvyn ja työllistymiskyvyn tuki olisi mahdollisimman tehokasta?

Työikäisten sote-palvelukokonaisuuteen liittyvät suositukset ja taustamateriaalit on esitetty kohdassa 6. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön kehittäminen TYÖOTE- tai muiden toimintamallien pohjalta «»1.

Kuinka eri sote-toimijoiden tulee tehdä yhteistyötä hyvinvointialueen sisällä, millaista yhteistyön tulee olla?

Työterveyshuollon rooli alueellisissa hoitoketjuissa

Hoitoketjulla tarkoitetaan tietyn sairauden tai ongelman paikallisia hoitokäytänteitä ja työnjakoa tietyllä alueella, esimerkiksi hyvinvointialueella. Hoitoketju on kirjallisuudessa määritelty esimerkiksi seuraavasti: "Hoitoketjulla tarkoitetaan yleensä alueellista palvelukokonaisuutta, sopimusta siitä, miten potilasta tietyissä tilanteissa tutkitaan ja hoidetaan terveydenhuollon eri tasoilla sekä potilaan että palvelujärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisimmin ja riittävän laadukkaasti." «Karma P. Hoitosuositukset ja hoitoketjut – parempaan laatuun kohtuuhintaan. Käyt Lääk 1999;42:170-3. »5

Hoitoketjut voidaan julkaista erilaisilla alustoilla. Yksi valtakunnallinen julkaisualusta on Lääkärin tietokannat. Lääkärin tietokannoissa on tätä konsensussuositusta kirjoitettaessa kuvattu 555 suomenkielistä hoitoketjua eri puolilta Suomea. Alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen kirjoitusohjeissa perusterveydenhuollon näkökulmaksi esitetään ensisijaisesti terveyskeskusta, eikä kirjoitusohjeissa mainita termiä "työterveyshuolto" «Hyvinvointialueiden hoitoketjujen kirjoitusohjeet. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/shp00457»43. Termi "työterveyshuolto" löytyi Lääkärin tietokantojen 555 hoitoketjun 22 tekstiosuudesta (4,0 %). Ks. taustamateriaali «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5.

Lääkärin tietokannoissa julkaistuista hoitoketjuista voidaan todeta, että vaikka hyvinvointialueen tehtäväksi laissa mainitaan sote-yhteistyön koordinointi myös työterveyshuollon osalta, tulee työterveyshuolto hoitoketjuissa esiin harvoin mahdollisena osatoimijana. Työterveyshuollon rooli on otettu systemaattisimmin huomioon Keski-Suomen hyvinvointialueen hoitoketjuissa, jotka on julkaistu Lääkärin tietokantojen ulkopuolisilla verkkosivuilla mutta jotka ovat löydettävissä Lääkärin tietokantojen kautta «Kervinen, Ahola. Työterveyshuolto mukaan sairaanhoitopiirien hoitoketjuihin. Työterveyslääkäri 2020;38(1):48-50. »44. Se, että hoitoketjujen kirjoittajatiimissä oli mukana työterveyshuollon edustaja, ei automaattisesti johtanut siihen, että termi "työterveyshuolto" olisi mainittu kyseisessä hoitoketjussa. Käytännössä hoitoketjujen saavutettavuuden ongelmana saattaa olla myös julkaisualusta, johon työterveyshuollon toimijoilla ei ole pääsyä. Myös kolmannen sektorin (esimerkiksi potilas- ja kansanterveysjärjestöjen) osaamista kannattaa hyödyntää hoitoketjutyössä. Kolmannella sektorilla on esimerkiksi paljon tietoa esteettömyyteen liittyvistä ratkaisuista «Työterveyslaitos. Työfysioterapian ja työterveyspsykologian hyvät käytännöt. 7. Neuvonta ja ohjaus. Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyofysioterapian-ja-tyoterveyspsykologian-hyvat-kayta»45.

Verkostot ja niiden kehittäminen ja koordinointi

Valtioneuvoston kanslia määrittelee verkoston seuraavasti: "Verkosto on useamman toimijan välinen vastavuoroinen ja keskinäiseen tiedon sekä resurssien jakamiseen perustuva yhteistyösuhde ja arvontuottamismalli, jonka avulla pyritään yhdistämään toimijoiden osaamista ja voimavaroja synergiaetujen saamiseksi." «Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161513/VNK_12_19_Verkostojohtamisen_opas.pdf»46. Sotarauta määrittelee verkoston seuraavasti: "Verkosto on eriasteisesti ja eri tavoin vakiintuneita sosiaalisia suhteita toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, jotka ovat organisoituneet yhteisen intressin ympärille. Verkostosuhteiden syntyminen edellyttää keskinäisen riippuvuuden oivaltamista ja hyväksymistä." «Sotarauta M (toim.) Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen tietoyhteiskunnassa. Suomen Kuntaliitto, Helsinki, 1999»47

Työterveyslaitos koordinoi Työterveyshuollon Laatuverkostoa, joka on työterveyspalveluita tuottavien organisaatioiden maksuton yhteenliittymä. Sen tarkoituksena on vahvistaa työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuuden edellytyksiä kehittämällä tietoon perustuvaa arviointia, osaamista ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Työterveyshuollon Laatuverkostossa on verkostoitumisen lisäksi mahdollista kehittää yhteisiä laatumittareita, järjestää laatukyselyitä ja osallistua koulutuksiin «Työterveyslaitos. Työterveyshuollon Laatuverkosto. Saatavilla: https://www.ttl.fi/palvelut/tyoterveyshuollon-laatu/tyoterveyshuollon-laatuverkosto»48. Työterveyshuollon integraatioita muiden sote-toimijoiden kanssa voidaan edistää myös paikallisissa verkostoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattikuntien keskinäiset alueelliset verkostot tai työterveyshuollon moniammatilliset verkostot.

Työikäisten sote-palveluiden hoidon alueelliset toimintamallit ja sopimukset

Osatyökykyisille suunnatut OTE- ja TOIKE-hankkeet sekä työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden sekä työpaikan välisen yhteistyön kautta työurien pidentämiseen ja tuottavuuden parantamiseen tähtäävä TYÖKE-hanke on kuvattu tämän konsensussuosituksen taustamateriaalissa «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5. Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta – toimintamallit monialaiseen yhteistyöhön (TYKYTUO) -hankkeessa (2020–2022) tavoitteena oli puolestaan kehittää työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden ja työpaikan välistä yhteistyötä työurien pidentämiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi «Työterveyslaitos. Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta – toimintamallit monialaiseen yhteistyöhön (TYKYTUO) – Osahanke: Työterveysyhteistyön vaikuttavat toimintamallit ja indikaattorit. Sa»49. Hankkeesta on saatu myönteisiä kokemuksia: asiakkaiden koettu työkyky ja työssä jaksaminen ovat parantuneet «Nurmi H, Vähätalo L, Siukola A ym. Työkyvylle tukea perusterveydenhuollosta. Suom Lääkäril 2023;78:e37537. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tyokyvylle-tukea-peru»50, taustamateriaali «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5. Valtakunnallista TYÖOTE-toimintamallia on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen kohdassa 6.1. «»1 ja taustamateriaalissa «Työterveyshuollon yhteistyön kehittäminen muiden sote-toimijoiden kanssa»6.

Työkykyklinikat työterveyshuollon piiriin kuulumattomille

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittaman Parempaa työ- ja toimintakykyä -projektin (PARTY) tavoitteena oli työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen. Projekti oli käynnissä 1.4.2015–31.3.2018, ja vastuuviranomaisena Suomessa toimi sosiaali- ja terveysministeriö. PARTY-hanke oli valtakunnallinen, ja sen päätoimija ja hallinnoija oli Rauman kaupunki ja osatoimijoita olivat Turku, Salo, Somero, Eura, Eurajoki, valtakunnallinen Vates-säätiö ja Työterveyslaitos sekä sosiaalinen yritys Rauman Taito-Kunto Oy (1.5.2016 alk. rekisteröity aputoiminimi TaitoKunto). Kumppaneina hankkeessa olivat Työeläkeyhtiö Varma, työttömien yhdistykset Turun Seudun TST ry ja Rauman Seudun Työnhakijat ry sekä Porin ja Kaarinan kaupungit «RR-tietopalvelu -hankekuvaus S20519, PARTY Parempaa työ- ja toimintakykyä -projekti. Saatavilla: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20519»51. PARTY-hanketta ja sen tuloksia on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen taustamateriaalissa «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5.

Tiedonkulku eri sote-toimijoiden välillä ja hyvinvointialueen toiminnan suunnittelussa

Kuinka työikäisen henkilön terveys- ja työkykytieto siirtyy tehokkaasti sote-toimijalta toiselle (muun muassa sähköinen lähete sairaalan tai sote-keskuksen tietojärjestelmästä työterveyshuoltoon)?

Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan tiedonkulku työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on valitettavan usein puutteellista «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»52. Huono tiedonkulku toimijoiden välillä on yksi yhteistyötä ja työkyvyn arvion tekemistä hankaloittava tekijä «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»52, «Vähätalo L, Siukola A, Atkins S, ym. Cooperation between Public Primary Health Care and Occupational Health Care Professionals in Work Ability-Related Health Issues. Int J Environ Res Public Health 20»53, «Sarmala S, Vähätalo L, Siukola A, Reho T, Sauni R. Erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteinen potilas – tiedonsiirto olennaisena osana saumatonta yhteistyötä. Duodecim 2024;140(13):1133-8. »54. Toimivan tietojärjestelmän lisäksi sujuvaan yhteistyöhön tarvitaan ymmärrystä omasta ja toisten toimijoiden roolista ja tehtävistä sekä yhteistyötä tukevia rakenteita «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»52. Valtakunnallinen Kanta-palvelu on keino jakaa digitaalisesti terveystietoa sen käyttäjien välillä. Terveydenhuoltolaissa «Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»18 lähetteen määritellään kulkevan perustasolta erityistasolle, mutta ei toiseen suuntaan eikä perustason sisällä, esimerkiksi työterveyshuollosta perusterveydenhuoltoon. TYÖOTE-toimintamallissa lähete kulkee myös erikoissairaanhoidosta työterveyshuollon suuntaan «Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki - TYÖOTE. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote»3.

Kuinka hyvinvointialue saa kerättyä luotettavasti tietoa työikäisen väestönsä työ- ja toimintakyvystä?

Hyvinvointialueella on mahdollista kerätä luotettavasti tietoa työikäisen väestön työ- ja toimintakyvystä esimerkiksi TOIMIA-tietokannan mittareiden «TOIMIA-tietokanta. Terveysportti, Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00200»55, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansallisten laaturekisterien «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/arviointi-ja-seuranta/sote-tietopohja/terveydenhuollon-kans»56, kansallisen terveysindeksin «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kansallinen terveysindeksi. Saatavilla: https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-terveysindeksi»57, Kelan sairausvakuutustilaston «Kelan sairausvakuutustilasto 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230905117416»58 sekä THL:n Terveyshilmo- ja Avohilmo-rekisterien avulla. Näitä on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen taustamateriaalissa «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5.

Miten tietoa työikäisen väestön työ- ja toimintakyvystä voidaan hyödyntää hyvinvointialueen toiminnan suunnittelussa (tiedolla johtaminen, indikaattorit)?

Työterveyshuollossa käytettävien laatumittareiden arviointia on tehtävä dynaamisesti, ja mittareita tulee tarvittaessa vaihtaa. On myös muistettava, että mittaaminen itsessään ei paranna laatua, vaan laadun parantaminen vaati aktiivista työskentelyä. Yksi klassisimmista laadunkehittämismenetelmistä on Demingin laatuympyrä eli PDCA-ympyrä (tarkemmin tämän konsensussuosituksen taustamateriaalissa «Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä»5). Vertaiskehittämiseen ja -verkostoitumiseen tukea voi saada esimerkiksi Työterveyshuollon Laatuverkostosta «Työterveyslaitos. Työterveyshuollon Laatuverkosto. Saatavilla: https://www.ttl.fi/palvelut/tyoterveyshuollon-laatu/tyoterveyshuollon-laatuverkosto»48.

5. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden rooli työkyvyn arvioijana sekä työkyvyn ja työhön paluun tukijana

Suositukset

Suositus 5.1. Työkyvyn ja työhön paluun tukemista edistäviä tekijöitä ovat tiedonkulku ja yhteistyö työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden välillä. Tämä edellyttää, että eri toimijat jakavat toisilleen ajantasaista ja tarkoituksenmukaista tietoa.

Suositus 5.2. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden työnjako työkyvyn arvioijana sekä työkyvyn ja työhön paluun tukijana tulee luoda yhteisessä hoitoketjutyössä, jossa työkykynäkökulma otetaan huomioon. Yhteistyön periaatteena tulee olla asiakkaan palvelutarpeen arvioiminen.

  • Työterveyshuolto on mukana laatimassa hoitoketjuja silloin, kun sairaus vaikuttaa työkykyyn.
  • Kolmannen sektorin tarjoama osaaminen, itsehoidon tukeminen ja vertaistuki on suositeltavaa lisätä osaksi hoitoketjua silloin, kun se on tarkoituksenmukaista henkilön työkyvyn kannalta.

Suositus 5.3. Työkyvyn arvioinnissa sekä työkyvyn ja työhön paluun tukemisessa sote-toimijoiden tehtävänä on toteuttaa niille kuuluva lääketieteellisesti perusteltu sairauksien ennaltaehkäisy, sairauden toteamiseksi tehtävät tutkimukset, taudinmääritys, hoito ja kuntoutus sekä konsultaatiot eri sote-toimijoiden kesken. Työterveyshuolto otetaan mukaan, jotta työn ja työpaikan mahdollisuudet tulevat huomioiduksi. Lakisääteisten tehtäviensä lisäksi työterveyshuolto tukee edellä lueteltuja toimia kulloinkin voimassa olevan työnantajakohtaisen työterveyshuoltosopimuksen puitteissa.

  • Työkyvyn arviointi, työkyvyn ja työhön paluun tuki ja seuranta sekä tarvittava työterveysyhteistyö sisältyvät työterveyshuollon keskeisiin lakisääteisiin tehtäviin.

Yhteenveto

Työkykyä tuetaan työpaikalla, terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa. Työkyvyn tuen vaikuttavuuden tutkimuksessa työkykyä on arvioitu työkyvyttömyyden, sairauden tai oirehtimisen näkökulmasta. Eniten tutkimusta on yksilöön liittyvistä toimenpiteistä. Vahvinta näyttöä löytyy elintapainterventioiden, yksilölähtöisen stressinhallinnan, korvaavan työn mallin ja työn muokkauksen, osasairauspäivärahan ja yksilöpsykoterapian myönteisistä vaikutuksista.

Työterveyshuollon kuntoutukseen liittyviksi tehtäviksi on määritelty kuntoutustarpeen tunnistaminen ja kuntoutukseen ohjaaminen. Työterveyshuollon tehtävänä on myös työntekijäkohtaisen terveydenhuollon ja kuntoutuksen palveluiden yhteensovittaminen sekä seuraaminen työssä jatkamisen tai työhön paluun vahvistamiseksi. Työterveyshuollon on tehtävä työpaikan tarpeista lähtevää suunnitelmallista ja moniammatillista yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa. Edellä mainittujen lisäksi työterveyshuolto auttaa työolosuhteiden suunnittelussa ja ammattitautiepäilyjen selvittelyssä.

Hyvinvointialueen on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus. Sosiaalihuollon ammattihenkilön osaamista tarvitaan arjen hallinnan ja sosiaalisten haasteiden tunnistamisessa sekä asiakkaan osaamisen ja työllistymisen kokonaisuuden arvioinnissa ja taloudellisen tilanteen kartoittamisessa. Lääkinnällisen kuntoutuksen kuntoutusratkaisu on kuntoutujan sairaanhoitoon liittyvä hoidollinen päätös. Lääkinnällisellä kuntoutuksella pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan elämäntilanteen hallintaa ja itsenäistä suoriutumista päivittäisistä toiminnoista. Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tukevat kuntoutujan mahdollisuuksia saada tai säilyttää hänelle soveltuva työ.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmän (HYTE-työryhmän) tavoitteena on seurata kunnan asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. HYTE-työryhmän tulee varmistaa hoitoketjujen sisällön saatavuus ja näkyvyys. Hoitoketjuissa on huomioitava myös työikäisten työkyvyn arvioinnin, työkyvyn tuen ja kuntoutuksen toimenpiteet.

Työkyvyn tuessa toimintakyvyn arvioinnin viitekehys ohjaa toimenpiteitä, joten sairauslähtöisessä arvioinnissa keskitytään terveydentilaan, toimintakykyyn ja havaittuihin löydöksiin. Monialaisessa toimintakyvyn selvittelyssä yksilö nähdään itsenäisenä toimijana, ja siinä selvitetään rajoitteiden ja voimavarojen suhdetta elämäntilanteeseen, työ- ja koulutushistoriaan sekä motivaatioon työhön paluuta edistävänä tekijänä. Asiakas tulee nähdä aktiivisena toimijana. Hänen tulee tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miksi, ketkä ammattilaiset hoitavat hänen asiaansa ja millä toimijalla on vastuu eri vaiheissa. Tiedonkulussa asiakkaan rooli on tärkeä.

Terveydenhuollon eri toimijoiden tulee muodostaa yhteneväinen käsitys työterveysyhteistyöstä, työhön paluun tuesta ja seurannasta ja työterveyshuollon roolista. Yhteistyö ja työnjako edellyttävät yhteisymmärrystä työkyvyn käsitteestä, sujuvaa tiedonkulkua terveydenhuollon toimijoiden välillä ja toimivia työkyvyn tuen malleja työterveysyhteistyössä. Näitä rakennetaan TYÖOTE-toimintamallissa alueellisesti. Työkyvyn ja työhön paluun tukemisessa jaettava tarkoituksenmukainen tieto liittyy toiminta- ja työkykyyn vaikuttavan sairauden diagnostiikkaan ja hoitoon, toiminta- ja työkyvyn arviointiin sekä kuntoutuksen toteutukseen ja sen vaikutuksiin.

Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden roolia työkyvyn arvioijana sekä työkyvyn ja työhön paluun tukijana käsitellään laajemmin suosituksen taustamateriaalissa «Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden rooli työkyvyn arvioijana sekä työkyvyn ja työhön paluun tukijana»7.

6. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön kehittäminen TYÖOTE-toimintamallin tai muiden toimintamallien pohjalta

Suositukset

Suositus 6.1. Työterveyshuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä tulee lisätä ja kehittää tavoitteellisesti niin, että työikäisen hoito-, kuntoutus- ja työhön paluun prosesseja voidaan tehostaa.

Suositus 6.2. Erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta konsultoidaan työterveyshuoltoa tai lähetetään tai ohjataan asiakas työterveyshuoltoon, kun asiakkaalla epäillään ammattitautia, hänellä on työhön liittyviä oireita tai työkykyongelmia ja hänellä on käytettävissään vähintään lakisääteiset työterveyshuollon palvelut.

Suositus 6.3. Työterveyshuollon erityisosaaminen työkykyasioissa tulee nähdä toiminnallisena osana hyvinvointialueiden palvelujärjestelmää.

  • Työterveyshuollon osaamista tulee työterveyssopimusten puitteissa käyttää niin, että koko sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja pystytään optimaalisesti hyödyntämään terveyshyödyn tuottamisessa hyvinvointialueen väestölle.

Suositus 6.4. Työterveyshuollon toimijoiden tulee ottaa huomioon nuorten työntekijöiden erityishaasteet ja tehdä tarvittaessa yhteistyötä myös opiskelijaterveydenhuollon kanssa. Tarpeellisen tiedon siirtymisestä opiskelijaterveydenhuollosta työterveyshuoltoon voidaan huolehtia henkilön luvan mukaisesti esimerkiksi TYÖOTE-toimintamallin käytännöillä.

Yhteenveto

Hyvinvointialueen velvollisuudet työikäisen väestön osalta perustuvat lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä «Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 29.6.2021/612. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612»17. Laki velvoittaa hyvinvointialueita sovittamaan palvelut yhteen tarpeiden mukaisiksi kokonaisuuksiksi.

Työikäisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottaa lukuisa määrä eri toimijoita. Työikäisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuudessa on sovitettava yhteen muun muassa perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon ja sosiaalihuollon palveluja. Työikäisten sote-palveluiden koordinointi hyvinvointialueilla on tärkeää palvelujen sujuvuuden ja tehokkaan eri sote-toimijoiden välisen tiedonkulun toteutumiseksi.

Työikäisten palvelukokonaisuuden rakentaminen edellyttää hyvinvointialueen keskeisten toimijoiden tunnistamista, roolien ja vastuiden selkeyttämistä, yhteistyön rakenteita ja koordinointia sekä yhteisten toimintatapojen ja tiedonsiirtomenetelmien kehittämistä työikäisten työkyvyn tukemiseksi. Työterveyshuoltolaki «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»12 edellyttää hyvinvointialueita tarjoamaan myös työterveyshuoltopalveluja alueella toimivien työpaikkojen työntekijöille. Palvelut voidaan tuottaa omana toimintana niin sanotun in-house-yksikön kautta tai hyödyntämällä ulkoista palveluntarjoajaa. Jos mitään näistä ei ole käytössä, tulee hyvinvointialueen omassa organisaatiossa olla työterveyshuollon lakisääteistä osaamista «Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»18.

Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden välisellä yhteistyöllä tavoitellaan työikäisten tarkoituksenmukaisia palveluita oikeassa paikassa, oikeassa laajuudessa ja oikeaan aikaan. Parantamalla erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyötä ja siten hyödyntämällä työterveyshuollon erityisosaamista, on mahdollista tehostaa työikäisten hoito-, kuntoutus- ja työhön paluun prosessia, nopeuttaa ammattitautien tunnistamista sekä kohdentaa paremmin terveydenhuollon resursseja.

Yhteistyön kehittämistä ja tiivistämistä työterveyshuollon, Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön ja julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden välillä korostetaan Orpon hallituksen hallitusohjelmassa «Sosiaali- ja terveysministeriö. Ikääntyneet työntekijät. Saatavilla: https://stm.fi/ikaantyneet-tyontekijat»35. Nuorten erityishaasteena voidaan pitää ammatinvalintaa, jossa tulisi huomioida muun muassa erilaiset allergiat, ihottumat ja astma «Työterveyslaitos. Työssä terveenä, ammatinvalinta, allergia, ihottuma ja astma. (Viitattu 20.8.2024). Saatavilla: https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/toissa-terveena-ammatinvalinta-allergia-ihottuma-»59 sekä lisääntyneet mielenterveyden häiriöt «Työterveyslaitos. Tiedote. Nuorten mielenterveysongelmat on otettava vakavasti. (Viitattu 20.8.2024). Saatavilla: https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/nuorten-mielenterveysongelmat-on-otettava-vak»60. Työterveyshuollon yhteistyön kehittämistä muiden sote-toimijoiden kanssa TYÖOTE-toimintamallin tai muiden toimintamallien pohjalta käsitellään laajemmin suosituksen taustamateriaalissa «Työterveyshuollon yhteistyön kehittäminen muiden sote-toimijoiden kanssa»6.

7. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön seuranta ja toimintamallien kehittäminen edelleen

Suositukset

Suositus 7.1. TYÖOTE-toimintamallin juurruttamiseksi tarvitaan organisaatioiden rajoja ylittäviä yhteisiä prosesseja ja niiden toimivuuden arviointia sekä yhteistä tavoitteiden asettamista.

Suositus 7.2. Yhteisten prosessien toimivuuden arvioinnissa havaitut ongelmat tulee ratkaista yhdessä hyvinvointialueen julkisten sote-toimijoiden ja työterveyshuollon kesken.

Suositus 7.3. Yhteistyön toimivuutta tulee seurata kansallisesti yhteisesti asetettujen tavoitteiden pohjalta esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä työterveyshuollon neuvottelukunnassa ja valtiovarainministeriössä.

Yhteenveto

Toimintamallin käyttöönotto ja edelleen kehittäminen vaativat systemaattista johtamista sekä toimintamallin toteutumisen seurantaa. Yhteistyötä on seurattava kansallisesti ja alueellisesti.

Kansallisesti työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyötä seurataan sosiaali- ja terveysministeriössä, valtiovarainministeriössä tai molemmissa. Hyvinvointialueiden ohjausrakenteita selkiytetään ja kehitetään ajankohtaisesti.

Alueellisesti yhteistyötä seurataan TYÖOTE-toimintamallin mukaisilla kliinisillä auditoinneilla. Kliinisessä auditoinnissa tarkastellaan asiakkaan tiedon välittämistä eri toimijoiden välillä ja siten oikea-aikaisen työkyvyn arvioinnin sekä tuen prosessin aloittamista. Prosessin auditointi edellyttää, että asiakkaan prosesseja seurataan hänen luvallaan koko hoitoketjussa (erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, työterveyshuolto).

TYÖOTE-toimintamallin ylläpitäminen perustuu jatkuvan kehittämisen periaatteeseen. Kliininen auditointi tuo esille yhteistyön toimivuuden hyvät käytänteet, ongelmat ja tiedonkulun katkokset toimintayksiköiden rajat ylittävässä asiakkaan hoito- ja kuntoutusprosessissa.

Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön seurantaa ja kehittämistä käsitellään laajemmin suosituksen taustamateriaalissa «Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyön seuranta ja toimintamallien kehittäminen»8.

8. Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyöhön liittyvän tieteellisen tutkimuksen tarve

Suositukset

Suositus 8.1. TYÖOTE-toimintamallin ja mahdollisten muiden mallien käyttöönotosta ja käytön kustannuksista, vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta tulee tehdä pitkäjänteistä ja riippumatonta tieteellistä tutkimusta.

Suositus 8.2. Kun kansallisesti tai hyvinvointialueilla kehitetään työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyötä, suositellaan etukäteen arvioimaan kehittämisen vaatimia resursseja, kuvaamaan kehittämisen tavoitteet ja julkaisemaan ne kansalliseen käyttöön. Kehittämisen seuranta tulee toteuttaa ja raportoida niin, että sekä kustannusten että vaikutusten tulokset ovat arvioitavissa ja hyödynnettävissä muilla alueilla.

Yhteenveto

Tämän osion suositukset perustuvat aiempien kysymysten yhteydessä esiin nousseisiin huomioihin.

TYÖOTE-toimintamallia ollaan vähitellen ottamassa kansalliseen käyttöön. Tämä sekä mahdollistaa että edellyttää käyttöönoton ja jatkossa käytön kustannusten, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkimista. Tähän tarvitaan eri tieteenalojen, kuten lääke-, hoito-, sosiaali- ja terveystaloustieteen poikkitieteellistä tutkimusta, joka on mahdollista toteuttaa vain akateemisesti. Koska sairauspoissaolojen ja sairauksista aiheutuvan työkyvyttömyyden seurausten kustannukset ovat suuret, yhteiskunnalle olisi kannattavaa rahoittaa aiheeseen liittyvää tutkimusta riittävästi, mutta hyvin kohdennetusti.

Työkykyyn vaikuttavilla toimilla pyritään pitkäaikaisiin, jopa yksilön koko työuran kestäviin vaikutuksiin. Välittömien, esimerkiksi sairauspoissalojen pituutta kuvaavien, mittareiden lisäksi tarvitaan mittareita, jotka kuvaavat ainakin vuosia kestäviä työkykyyn, työllistymiseen ja toimintakykyyn liittyvä tuloksia.

Yksi suositusta laadittaessa tunnistettu tutkimusaihe on TYÖOTE-toimintamallin kliinisessä auditoinnissa esitettävien kysymysten kansallinen validointi. Myöskään siitä, minkä toimijan tekemä koordinointi suomalaisessa kontekstissa olisi vaikuttavinta, ei ole tutkimustietoa.

Julkisesti rahoitettavilta kehittämishankkeilta vaaditaan yleensä suunnitelma hankkeen toteutumisen seurannaksi ja sen vaikutusten arvioinniksi. Raportointi ei kuitenkaan aina ole niin laadukasta, että se mahdollistaisi hankkeiden tulosten hyödyntämisen hankkeen ulkopuolisessa kehittämisessä.

Kansalliset rekisterit voivat toimia mahdollisina tutkimuksen tietoaineistoina. Tällaisia rekisterejä ovat esimerkiksi THL:n kansalliset laaturekisterit «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/arviointi-ja-seuranta/sote-tietopohja/terveydenhuollon-kans»56, kansallinen terveysindeksi «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kansallinen terveysindeksi. Saatavilla: https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-terveysindeksi»57, Kelan sairausvakuutustilasto «Kelan sairausvakuutustilasto 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230905117416»58 ja THL:n Terveyshilmo- ja Avohilmo-rekisterit. Hyvinvointialueen sisällä voidaan hyödyntää myös kyseisen rekisterinpitäjän potilastietojärjestelmistä saatuja tietoja.

Suosituspaneeli ja kirjoittajaryhmä

Suosituspaneelin jäsenet

Eva Helaskoski (1. puheenjohtaja), LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, työlääketieteen lisäkoulutus, johtaja, ylilääkäri; Työterveyslaitos

Raija Sipilä (2. puheenjohtaja), LT, terveydenhuollon erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Juha Auvinen, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, professori, yleislääketiede; Oulun yliopisto

Marja-Leena Haavisto, PsL, työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi, työterveyspsykologi; Työterveyslaitos

Hanna Hakulinen, TtM, tutkimuspäällikkö; Työterveyslaitos

Tarja Heino-Tolonen, TT, hoitotyön johtaja (professiojohtaja); Järjestämisen palvelut, Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Anne Juntunen, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, ylilääkäri; Järviseudun Työterveys Oy ja Kallaveden Työterveys Oy

Pauliina Kangas, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, ylilääkäri; Työterveyslaitos

Jaro Karppinen, LT, fysiatrian el, professori (emeritus), kuntoutusjohtaja; Etelä-Karjalan hyvinvointialue

Hanna-Maija Kause, FM, johtaja, terveyspalvelut; Hyvinvointiala HALI ry

Jaana Kemppainen, sosionomi (ylempi AMK), työkykykoordinaattori, työkykykoordinaattoreiden kouluttaja, kehittämiskoordinaattori ja valtakunnallisen työkykykoordinaattoriverkoston koordinoija; Kuntoutussäätiö, sosionomi; Kuntoutussäätiön kuntoutuspalvelut

Mirva Kiiveri, FM, vastaava järjestöasiantuntija; Invalidiliitto ry

Inka Koskiaho, terveydenhoitaja, työterveyshoitaja, työkykykoordinaattori, terveydenhoitaja (ylempi AMK) (Master of Health Care), työterveyshoitaja, työkykykoordinaattori; Puolustusvoimat, Sotilaslääketieteen keskus

Kati Kyrölä, LKT, dosentti, kirurgi, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, vs. palvelujohtaja, operatiivinen palvelualue; Sairaala Nova, Keski-Suomen hyvinvointialue

Jarmo Lappalainen, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, hallinnon pätevyys, lääkärikouluttajan erityispätevyys, terveydenhuollon toimialajohtaja; Kanta-Hämeen hyvinvointialue

Marika Löija, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, vastaava työterveyslääkäri; Lääkärikeskus Aava, Turku

Anu Neuvonen, KTM, toimitusjohtaja; Kotkan Työterveys

Jarmo Pajula, LL, psykiatrian erikoislääkäri, aikuispsykiatrian avohoidon vastaava ylilääkäri; Pohjois-Savon hyvinvointialue

Maija Paukkunen, fysioterapeutti (ylempi AMK), työfysioterapian erikoisasiantuntija, Käypä hoito -toimittaja, väitöskirjatutkija; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Pia Riikkala, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, johtava työterveyslääkäri; Nordea Bank OYJ, eläkkeellä 1.9.2024 alkaen

Päivi Rissanen, VTT, erityisasiantuntija; Mielenterveyden keskusliitto

Kirjoittajaryhmä

Hanna-Reetta Brummert, YTM, sosiaali- ja terveyshallintotiede, erityisasiantuntija, tutkija; Työterveyslaitos

Jorma Komulainen (kirjoittajaryhmän puheenjohtaja 30.6.2024 saakka), LT, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Minna Majuri, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, TTL; HUS Työterveys

Ilona Mikkola (kirjoittajaryhmän puheenjohtaja 1.7.2024 alkaen), LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, toimituspäällikkö; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Asiantuntijat

Kaj Husman

Juha Paloneva

Kimmo Tarvainen

Sidonnaisuudet

Suosituspaneelin ja kirjoittajaryhmän jäsenten sidonnaisuudet ilmoitetaan viimeisten kolmen vuoden ajalta. Ilmoitukset on kerätty 12.11.2024 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Eva Helaskoski: Luottamustoimet: Työterveyshuollon neuvottelukunta, STM, varajäsen 2023–2026; Työterveyshuoltofoorumi, Kela 2024–2027; sosiaalilääketieteellinen neuvottelukunta, Kela 2022–2025. Muut sidonnaisuudet: Orion Oyj:n osakkeita.

Raija Sipilä: Sivutoimet: yleislääkäri; Terveystalo (3/2024 asti). Tutkimus- ja kehitystyö: Potilaat mukaan Käypä hoito -suositusten laatimiseen -hanke, työnantajalle rahoitus, rahoittajana STEA (2019–2022); PROSHADE, työnantajalle rahoitus, rahoittajana STN 10/2020–. Koulutustoiminta: Medimerc (Turun yo). Luottamustoimet: GIN Nordic ohjausryhmän jäsen 2019–4/2023; GIN Nordic ohjausryhmän puheenjohtaja 5/2023–; Kela, sosiaalilääketieteen neuvottelukunta 2/2019– ; Lääkärin tietokannat, neuvottelukunnan jäsen 2010–2021; HUS Hyte-asiantuntijaryhmä 4/21– ; Scandinavian GRADE, ohjausryhmän jäsen 5/2024– ; Palko, asiantuntija 7/2024–.

Juha Auvinen: Sivutoimet: terveyskeskuslääkäri; Oulunkaaren kuntayhtymä, terveyskeskuslääkäri; Oulun seudun yhteispäivystys, Pohde, kuntoutuslääkäri; Rokua kuntoutus. Koulutustoiminta: Boehringer Ingelheim, luentopalkkio. Luottamustoimet: STM palveluvalikoimaneuvosto, jäsen; Nordic Federation of General Practice, member of executive board; Suomen yleislääketieteen yhdistys, hallituksen puheenjohtaja; Suomen yleislääketieteen säätiö, hallituksen jäsen. Ohjaushankkeet: STM Omalääkäri 2.0 -selvitys. Muut sidonnaisuudet: Pihlajalinna, Oulu.

Marja-Leena Haavisto: vastaava työterveyspsykologi; Terveystalo, 4/2023 saakka. Sivutoimet: työterveyspsykologi; Terveystalo, Kamppi, 6/2023 alkaen, tuntiopettaja; Psykonet-yliopistoverkosto,Tampereen yliopisto ja Helsingin yliopisto. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoiminta: Hogrefe Psykologien Kustannus Oy (kouluttaminen), Terveystalo Oy (asiakastyö). Luottamustoimet: Psykologiliitto, testilautakunnan jäsen. Ohjaushankkeet: Moniammatillinen työkyvyn arviointi työterveyshuollossa -TSR-rahoitteinen hanke. Muut sidonnaisuudet: Suomen Mensa ry (yhdistys), toimin Suomessa testaustoimintaa valvovana psykologina, palkkiot testaustoiminnasta ja matka- ja majoituskuluja.

Hanna Hakulinen: Ohjaushankkeet: TYÖOTE, Työterveyshuolto osana sote-järjestelmää: integraatio- ja kustannusnäkökulmia.

Tarja Heino-Tolonen: Luottamustoimet: Tampereen Lastenklinikan Tuki ry, hallituksen puheenjohtaja 3/2022 asti.

Anne Juntunen, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, ylilääkäri; Järviseudun Työterveys Oy ja Kallaveden Työterveys Oy.

Anne Juntunen: Sivutoimet: toimitusjohtaja; Järviseudun Työterveys Oy ja Kallaveden Työterveys Oy 25.10.2018–31.5.2024. Luottamustoimet: Työ ja Terveys ry:n hallituksen jäsen.

Pauliina Kangas: Koulutustoiminta: kirjoittajapalkkioita Kustannus Oy Duodecim, Suomen Lääkäriliitto. Luottamustoimet: Sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon neuvottelukunnan työikäisten terveydenhuolto / toiminnallinen integraatio -jaoston jäsen 2020–2023, työterveysyhteistyöjaoston jäsen 2024–. Ohjaushankkeet: mukana kirjoittajana: Ilmastonmuutos sosiaali- ja terveyssektorilla – Sosiaali- ja terveysministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (2021–2031), vastuuroolissa STM-rahoitteisessa Vastuullinen työkyvyn tuki – TYÖOTE-hankkeessa (2020–2023).

Jaro Karppinen: Sivutoimet: emeritus professori; Oulun yliopisto, erikoislääkäri; Työterveyslaitos, erikoislääkäri; Pohde. Koulutustoiminta: Orion, Fysioline. Luottamustoimet: jäsen, Palkon tules-jaosto; sihteeri, Suomalainen Selkätutkimusseura ry; Member of the European Academy of Rehabilitation Medicine. Ohjaushankkeet: STM:n lääkinnällisen kuntoutuksen ohjautumisen kriteerit -hankkeen työikäisten ryhmän puheenjohtaja; Tule ry, kansallisen tule-ohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja.

Hanna-Maija Kause: Luottamustoimet: Keskustan hyvinvointityöryhmän varapuheenjohtaja 5.10.2023–; työterveyshuollon neuvottelukunnan varajäsen syyskuu 2022– ; STEAn arviointi- ja avustusjaosto toimikaudella 16.4.2021–15.4.2025. Päättyneet: Keskustan sosiaali- ja terveyspoliittisen seuran hallituksen jäsen syksy 2022 – syksy 2024; työterveyshuollon neuvottelukunnan jäsen, lokakuu 2018 – syyskuu 2020; tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsen, elokuu 2018 – syyskuu 2020; sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan varajäsen, elokuu 2018 – syyskuu 2020.

Jaana Kemppainen: Hanketyöntekijä seuraavissa hankkeissa: Mielihyvin duunissa -hanke (STM) 9/2023–12/2024; Työkykykoordinaattoritoiminnan (koulutus työnantajien edustajille), täydennyskoulutukset ja verkoston kehittäjä; Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä, (ESR) 8/2023–8/2025; Poliisin, Rikosseuraamuslaitoksen ja Ulosottolaitoksen asiakkaiden ohjaaminen palveluihin, (VN TEAS) 6/2023–9/2024; Sovittelu lähisuhdeväkivaltatapauksissa – osapuolten kokemukset prosessista ja sen vaikutuksista (VN TEAS), 3/2021–2/2023; Sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kuntoutuksen ja tuen tarve Suomessa (Maanpuolustuksen kannatussäätiö), 9/2022–12/2023; Sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kuntoutuksen ja tuen tarve Suomessa (Maanpuolustuksen kannatussäätiö), 9/2021–6/2022; AVH-potilaiden Lokomat-kävelyrobottikuntoutuksen hyötyjen ja vaikutusten arviointi (Oulunkylän kuntoutuskeskus sr) 4/2020–3/2021.

Mirva Kiiveri: Luottamustoimet: Tuki- ja liikuntaliitto Tule ry:n hallituksen jäsen (5/2024 asti). Ohjaushankkeet: potilasjäsen Duodecimin Alaselkäkipu Käypä hoito -työryhmässä.

Inka Koskiaho: Sivutoimet: puheenjohtaja; Suomen Työterveyshoitajaliitto ry. Koulutustoiminta: Suomen Työterveyshoitajaliitto ry, Työterveys 2024 Professio. Luottamustoimet: Suomen Työterveyshoitajaliitto ry, puheenjohtaja; sosiaali- ja terveysministeriö, työterveyshuollon neuvottelukunta, jäsen 1.1.2023 alkaen, nimitetty kaudelle 17.12.2023– 16.12.2026, varajäsen 2020–2022; työterveyshuoltojaosto, jäsen 2021–2023, varajäsen 2020; ammattitautijaosto, varajäsen 2020–2023; työterveysyhteistyöjaosto, jäsen kaudella 2024–2026; työperäiset sairaudet -jaosto, varajäsen kaudella 2024–2026. Ohjaushankkeet: sosiaali- ja terveysministeriö, Työelämän ja hyvän mielenterveyden toimenpideohjelman ohjausryhmä, ohjausryhmän jäsen 2022, varajäsen 2021; sosiaali- ja terveysministeriö, TYÖOTE-hanke, ohjausryhmän jäsen 2023; Työterveyslaitos, Myöte-hankkeen ohjausryhmä (Mielenterveyttä ja työkykyä mielenterveysosaamista kehittämällä ja alueellista yhteistyötä tekemällä), ohjausryhmän jäsen 2022–2023; Työterveyslaitos, Etätyöterveysneuvotteluhanke, ohjausryhmän jäsen 2023; Työterveyslaitos, Moniammatillinen työkyvyn arviointi työterveyshuollossa (TYÖARVIO), ohjausryhmän jäsen 2024; Kymenlaakson hyvinvointialueen Työote-toimintamallin moniammatillinen yhteistyöryhmä, työryhmän jäsen 2023–2024; Kymenlaakson hyvinvointialueen Työote-toimintamallin Työterveyshuollon foorumi, työryhmän jäsen 2023–2024. Muut sidonnaisuudet: Suomen Terveystalo (aik. Medivire, Lääkäriasema MediErgo) asiakasvastaava työterveyshoitaja 2.1.2001–17.4.2009.

Kati Kyrölä: 2023 vuoden ajan: kirurgian palvelupäällikkö, ortopedian ylilääkäri; Sairaala Nova, Keski-Suomen hyvinvointialue. Sivutoimet: vastaanottotoimintaa virka-ajan ulkopuolella; Terveystalo, Jyväskylä 2023–.

Jarmo Lappalainen: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.

Marika Löija: työterveyslääkäri; Mehiläinen Työelämäpalvelut 9/2016–12/2023. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoiminta: Työterveyslaitos. Luottamustoimet: Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry, hallituksen jäsen 2020, varapuheenjohtaja 2021–2022, puheenjohtaja 2023–; Työterveyslääkäri-lehti, toimittaja 2020–; Lounais-Suomen Työpaikkalääkärit ry, hallituksen jäsen 2017–2019, puheenjohtaja 2020–2021; Suomen työterveyslääkäriyhdistyksen edustaja STM:n työterveyshuollon neuvottelukunnan työterveyshuoltojaoksessa 2021–2022, neuvottelukunnassa 2023–.

Anu Neuvonen: Sivutoimet: puheenjohtaja; Suomen Työterveys ry.

Jarmo Pajula: Sivutoimet: yksityisvastaanotto; Terveystalo Oy. Kongressit ja seminaarit: Otsuka

Maija Paukkunen: Sivutoimet: työfysioterapeutti; Pihlajalinna Oy; projektitutkija; Oulun Yliopisto. Koulutustoiminta: Tuki- ja liikuntaelinliitto TULE ry; Suomen Fysioterapeutit; Kuntoutusyrittäjät; Suomen Kipu ry. Luottamustoimet: STM:n työterveyshuollon neuvottelukunnan työterveysyhteistyöjaoston jäsen; World Confederation for Physical Therapy (työfysioterapiajaoston Suomen edustaja); Tuki- ja liikuntaelinliitto TULE ry, hallituksen jäsen; Työfysioterapeutit ry, hallituksen jäsen. Ohjaushankkeet: Työhön kytkeytyvä kuntoutus työurien pidentäjänä 2020–2023 (työryhmän jäsen); Moniammatillinen työkyvyn arviointi työterveyshuollossa (ohjausryhmän jäsen). Muut sidonnaisuudet: tutkimusapurahat: Suomen Kulttuurirahasto, Valtion tutkimusrahasto; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; Suomen Kivuntutkimusyhdistys; Suomen Fysioterapeutit; Työfysioterapeutit ry.

Pia Riikkala: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.

Päivi Rissanen: Sivutoimet: väitöskirjatutkija; Tampereen yliopisto, lukuisia luentoja eri tahoille: oppilaitokset, hyvinvointialueet, yksityiset koulutusorganisaatiot, järjestöt. Ohjaushankkeet: Mielenterveysstrategia-työryhmä ja ohjausryhmä, jäsen.

Hanna-Reetta Brummert: Ohjaushankkeet: Olen ollut mukana vain työnkuvaani kuuluvissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Tällaisia ovat TYÖOTE-toimintamalli, Mielenterveyttä ja työkykyä mielenterveysosaamista kehittämällä ja alueellista yhteistyötä tekemällä (MYÖTE), Mielenterveyden tuki työpaikalla – toimintamalli työterveysyhteistyöhön ja Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta – toimintamallit monialaiseen yhteistyöhön (TYKYTUO).

Jorma Komulainen: Tutkimusrahoitus: Suomen Akatemia, Strategisen tutkimuksen neuvosto. Koulutustoiminta: Professio, Itä-Suomen yliopisto. Luottamustoimet: Väestöliitto: hallituksen jäsen (2017–2022); ITLA: Kasvun tuki -aikakausjulkaisun tieteellisen neuvottelukunnan jäsen. Ohjaushankkeet: STM: Palveluvalikoimaneuvosto (pysyvä asiantuntija kesäkuuhun 2024 saakka); STM: Kuntoutukseen ohjautumisen perusteet -ohjausryhmän jäsen (2020–2022); Fimea: Lääkeinformaatioverkoston ohjausryhmän jäsen (2024 saakka). Muut sidonnaisuudet: Potilaat mukaan Käypä hoito -suositusten laatimiseen -hanke, työnantajalle rahoitus, rahoittajana STEA (2019–2022).

Minna Majuri: HUS Työterveys 1.10.2023 alkaen, Työterveyslaitos työterveyshuollon tutkimus ja kehittäminen 1/2021–9/2023. Sivutoimet: kliininen opettaja; HY, 3/2021 alkaen. Tutkimusrahoitus: Suomen lääketieteen säätiö, opetuksen tutkimusapuraha 2022. Koulutustoiminta: Helsingin yliopisto, Suomen työterveyslääkäriyhdistys. Kongressit ja seminaarit: Helsingin yliopisto, STLY. Luottamustoimet: Lääkäriliiton valtuuskunta 2022–2024. Ohjaushankkeet: STM Työelämän mielenterveysohjelman 1. osahanke: Mielenterveyden tuki työpaikalle – toimintamalli työterveysyhteistyöhön TYÖOTE, MYÖTE Osatyökykyiset työelämässä.

Ilona Mikkola: Sivutoimet: terveyskeskuslääkäri; Lapin hyvinvointialue, laatukouluttaja; Conmedic Oy, yleislääkäri; Mehiläinen Oy. Koulutustoiminta: Suomen Lääkäriliitto, Suomen yleislääkärit, Turunmaan Duodecim -seura. Luottamustoimet: Yleislääkärilehden tieteellinen toimituskunta, jäsen; Suomen yleislääketieteen yhdistys, varapuheenjohtaja.

Rahoitus

Tämän hoitosuosituksen on rahoittanut Keski-Suomen hyvinvointialue, vastuullinen työkyvyn tuki -hanke (TYÖOTE).

Vastuun rajaus

Hyvä käytäntö -konsensussuositukset ovat asiantuntijapaneelin laatimia, tutkimustietoon ja konsensukseen perustuvia suosituksia. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Kirjallisuutta

  1. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1038/2021 (Viitattu 2.11.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20211038
  2. Valtioneuvoston periaatepäätös. Työterveys 2025 - yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:1. ISBN: 978-952-00-3799-4. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3799-4
  3. Työterveyslaitos. Vastuullinen työkyvyn tuki - TYÖOTE. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/vastuullinen-tyokyvyn-tuki-tyoote
  4. Piitulainen K, Korhonen I, Husman K ym. Tukimalli työhönpaluuseen selkäleikkauksen jälkeen asiakasohjaajana työterveyshuolto. Suom Lääkär 2019;74,:1048-1053. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tukimalli-tyohonpaluuseen-selkaleikkauksen-jalkeenasiakasohjaajana-tyoterveyshuolto/
  5. Karma P. Hoitosuositukset ja hoitoketjut – parempaan laatuun kohtuuhintaan. Käyt Lääk 1999;42:170-3.
  6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yleistietoa kansantaudeista. (Viitattu 22.11.2023). Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-kansantaudeista
  7. Työelämäsanasto. Kolmas sektori. Saatavilla: https://www.tyoelamasanasto.fi/k/kolmas-sektori/
  8. Koivisto J, Liukko E, Tiirinki H, Lyytikäinen M. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 11/2020. ISBN: 978-952-343-581-0. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-581-0
  9. Työterveyslaitos (2021). Työkykytalo. (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyokykytalo/
  10. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Mitä toimintakyky on? (Viitattu 21.5.2024). Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/toimintakyky/mita-toimintakyky-on
  11. Työ- ja elinkeinoministeriö. Sosiaali-, terveys- sekä työ- ja elinkeinoalojen yhteisten palvelujen sanasto. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-479-2
  12. Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383
  13. Laki hyvinvointialueista (611/2021). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611
  14. Työterveyslaitos. Työterveysyhteistyö. (Viitattu 28.11.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/tyoterveyshuolto/tyoterveysyhteistyo
  15. Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
  16. Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738
  17. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 29.6.2021/612. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612
  18. Terveydenhuoltolaki. 30.12.2010/1326. (Viitattu 7.9.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
  19. Sosiaali- ja terveysministeriö. Työikäiset hyvinvointialueilla 1.0 -tarkastuslista. Saatavilla: https://stm.fi/documents/1271139/148062577/Ty%C3%B6ik%C3%A4iset+Hyvinvointialueella+1.0+(002).pdf
  20. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. 741/2023. (Viitattu 8.4.2024). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230741#Pidm46651395445440
  21. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. (Viitattu 14.9.2023). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559
  22. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. 17.8.1992/785. (Viitattu 14.9.2023). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
  23. Tietosuojalaki. 1050/2018. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20181050
  24. EU:n yleinen tietosuoja-asetus. EU 679/2016. (Viitattu 21.9.2023). Saatavilla: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32016R0679
  25. Laki yksityisyydensuojasta työelämässä (759/2004). (Viitattu 20.8.2024). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759
  26. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. 784/2021. (Viitattu 22.5.2024). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210784
  27. Eläketurvakeskus. Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat 17–68-vuotiaat. Saatavilla: https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/avainluvut/tyoelakejarjestelman-piiriin-kuuluvat-17-68-vuotiaat/
  28. Sitra. Väestöselvitys 2040. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/vaestoselvitys-2040/
  29. Työ- ja elinkeinoministeriö. Työllisyyskatsaus, elokuu 2023 Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165157
  30. Tilastokeskus. Työvoimatutkimus. Saatavilla: https://www.stat.fi/tilasto/tyti
  31. Kelan työterveyshuoltotilasto 2022 – FPA-statistik Företagshälsovård 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062758898
  32. Kela. Kelan kuntoutuspalvelujen saajat ja kustannukset. Saatavilla: https://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT099AL
  33. Tilastokeskus – Väestöennuste 2021–2070 Saatavilla: https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html
  34. Sisäministeriö. Suomi panostaa työvoiman maahanmuuttoon. Saatavilla: https://intermin.fi/maahanmuutto/tyovoiman-maahanmuutto
  35. Sosiaali- ja terveysministeriö. Ikääntyneet työntekijät. Saatavilla: https://stm.fi/ikaantyneet-tyontekijat
  36. Tilastokeskus. Väestön koulutusrakenne. Saatavilla: https://www.stat.fi/tilasto/vkour
  37. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 31/2023. Terve Suomi -kyselyosuuden indikaattoritaulukot ja Terve Suomi -tutkimus. Saatavilla: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146624/Tilastoraportti_Terve_Suomi_2022.pdf?sequence=1&isAllowed= JA https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/terve-suomi-tutkimus
  38. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työikäiset. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/tyoikaiset
  39. Manderbacka K, Aalto A-M, Kestilä L ym. Eriarvoisuus somaattisissa terveyspalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
  40. Työterveyslaitos. Faktaa työterveyshuollosta – rooli ja mahdollisuudet sotessa. Saatavilla: https://www.ttl.fi/faktaa-tyoterveyshuollosta-rooli-ja-mahdollisuudet-sotessa
  41. Laakkonen K. Mitä työterveyshuollon tulee tietää tietosuojasta? Suom Lääkär 2017;6:370-371. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/liitossa/liitto-toimii/mita-tyoterveyshuollon-tulee-tietaa-tietosuojasta/?public=95f39c03573745243d23b6b4728c58bf
  42. Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Työkykyä ja tuottavuutta hyvinvointialueille sote-toimijoiden yhteistyöllä. Saatavilla: https://www.ttl.fi/politiikkasuositus-tyokykya-ja-tuottavuutta-hyvinvointialueille-sote-toimijoiden-yhteistyolla
  43. Hyvinvointialueiden hoitoketjujen kirjoitusohjeet. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/shp00457
  44. Kervinen, Ahola. Työterveyshuolto mukaan sairaanhoitopiirien hoitoketjuihin. Työterveyslääkäri 2020;38(1):48-50.
  45. Työterveyslaitos. Työfysioterapian ja työterveyspsykologian hyvät käytännöt. 7. Neuvonta ja ohjaus. Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyofysioterapian-ja-tyoterveyspsykologian-hyvat-kaytannot/7-neuvonta-ja-ohjaus
  46. Verkostojohtamisen opas. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161513/VNK_12_19_Verkostojohtamisen_opas.pdf
  47. Sotarauta M (toim.) Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen tietoyhteiskunnassa. Suomen Kuntaliitto, Helsinki, 1999
  48. Työterveyslaitos. Työterveyshuollon Laatuverkosto. Saatavilla: https://www.ttl.fi/palvelut/tyoterveyshuollon-laatu/tyoterveyshuollon-laatuverkosto
  49. Työterveyslaitos. Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta – toimintamallit monialaiseen yhteistyöhön (TYKYTUO) – Osahanke: Työterveysyhteistyön vaikuttavat toimintamallit ja indikaattorit. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/tyokyvyn-tuella-pidempia-tyouria-ja-tuottavuutta-toimintamallit-monialaiseen-yhteistyohon-tykytuo
  50. Nurmi H, Vähätalo L, Siukola A ym. Työkyvylle tukea perusterveydenhuollosta. Suom Lääkäril 2023;78:e37537. Saatavilla: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tyokyvylle-tukea-perusterveydenhuollosta/
  51. RR-tietopalvelu -hankekuvaus S20519, PARTY Parempaa työ- ja toimintakykyä -projekti. Saatavilla: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20519
  52. Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tietoa työstä 2015. ISBN 978-952-589-3. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-589-3
  53. Vähätalo L, Siukola A, Atkins S, ym. Cooperation between Public Primary Health Care and Occupational Health Care Professionals in Work Ability-Related Health Issues. Int J Environ Res Public Health 2022;19(19): «PMID: 36231222»PubMed
  54. Sarmala S, Vähätalo L, Siukola A, Reho T, Sauni R. Erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteinen potilas – tiedonsiirto olennaisena osana saumatonta yhteistyötä. Duodecim 2024;140(13):1133-8.
  55. TOIMIA-tietokanta. Terveysportti, Kustannus Oy Duodecim. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmm00200
  56. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/arviointi-ja-seuranta/sote-tietopohja/terveydenhuollon-kansalliset-laaturekisterit
  57. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kansallinen terveysindeksi. Saatavilla: https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-terveysindeksi
  58. Kelan sairausvakuutustilasto 2022. Saatavilla: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230905117416
  59. Työterveyslaitos. Työssä terveenä, ammatinvalinta, allergia, ihottuma ja astma. (Viitattu 20.8.2024). Saatavilla: https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/toissa-terveena-ammatinvalinta-allergia-ihottuma-ja-astma
  60. Työterveyslaitos. Tiedote. Nuorten mielenterveysongelmat on otettava vakavasti. (Viitattu 20.8.2024). Saatavilla: https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/nuorten-mielenterveysongelmat-on-otettava-vakavasti