Työterveyshuollon yhteistyön kehittäminen muiden sote-toimijoiden kanssa

Mikä on TYÖOTE-toimintamalli ja mitä muita toimintamalleja on kuvattu?

TYÖOTE-toimintamallilla «Työterveyslaitos. TYÖOTE-tietopaketti terveydenhuollon ammattilaisille. 2023. (Viitattu 12.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyoote-tietopaketti-terveydenhuollon-ammattilaisille»1 voidaan tehostaa työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteistyötä, parantaa asiakkaan työkyvyn tukea ja siirtää työkyvyn arviointivastuuta erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuollosta ja kuntoutuksesta työterveyshuoltoon. Toimintamalli on julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon välinen yhteistyömalli, jossa julkisesta terveydenhuollosta kirjoitetaan tietyissä diagnooseissa vain lyhyt sairauspoissaolo ja potilaasta tehdään lähete työterveyshuoltoon yksilöllistä työkyvyn arviota sekä työkyvyn ja työhön paluun tukitoimia varten. Toimintamallissa työterveyshuolto ottaa koordinointivastuun erikoissairaanhoidossa tai sote-keskuksessa hoidetun asiakkaan työkyvyn ja työhön paluun tuesta ja huolehtii jatkotoimista siten, että työntekijä voi palata oikea-aikaisesti työkykyisenä töihin. Työterveyshuollon osaaminen työkykyasioissa saadaan nykykäytäntöä nopeammin ja systemaattisemmin julkisen terveydenhuollon hyödynnettäväksi. TYÖOTE-toimintamalli koskee kuitenkin vain työterveyshuollon asiakkaita. Palvelu- ja kuntoutusjärjestelmän kehittäminen voi vapauttaa julkisen terveydenhuollon resursseja niille, joilta työterveyshuolto puuttuu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välinen yhteistyö vaihtelee alueittain, organisaatioittain ja yksiköittäin. Yhteistyön avulla pyritään yleensä saavuttamaan kokonaisvaltainen näkemys asiakkaan tai asiakkaan tilanteesta ja tarjoamaan parasta mahdollista hoitoa saumattomasti ja sujuvasti. Erilaisilla yhteistyömalleilla pyritään vähentämään päällekkäisyyksiä, parantamaan resurssien käyttöä ja lisäämään asiakastyytyväisyyttä. Tiedon jakaminen toimijoiden kesken asiakkaan tai asiakkaan luvalla on keskeinen osa yhteistyötä. Potilastietojärjestelmät ja sovellukset voivat parhaimmillaan helpottaa tiedon jakamista ja kommunikointia eri toimijoiden välillä.

Erilaisten yhteistyömallien kehittäminen lähtee usein tarpeesta tehostaa tuottavuutta ja optimoida resurssien käyttöä. Toinen tarve yhteistyön taustalla on asiakkaan hyöty, jonka tuleekin olla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden keskiössä. Yhteistyötä kehitettäessä on muistettava aina myös lainsäädännön asettamat reunaehdot ja rajoitteet «Hellman N. Yhteistyö- ja työnjakomallit sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:7. (Viitattu 22.11.2023). Saatavilla: https://julkaisut.valtioneu»2.

Perusterveydenhuollon avovastaanottojen toimintamalleista on oma Hyvä käytäntö -konsensussuosituksensa «Mikkola I, Riekki M, Sipilä R, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin nimittämän Perusterveydenhuollon avovastaanottotoiminnan mallit sote-järjestelmässä Hyvä käytäntö -konsensussuosituspaneelin puolest»3, joten niitä ei käsitellä tässä yhteydessä.

Hoitoketjutyötä on tehty Suomessa jo 30 vuotta. Hoitoketjulla tarkoitetaan yhteistyöhön osallistuvien toimijoiden välistä työnjakoa tietyn sairauden tai terveysongelman kohdalla. Ketju alkaa palveluntarpeella ja päättyy, kun tarvetta ei enää ole. On tärkeää rakentaa hoitoketjut moniammatillisesti ja laatia samalla suunnitelma siitä, miten toiminnasta tiedotetaan, miten se juurrutetaan ja miten sitä arvioidaan. Hoitoketjuja tulee päivittää säännöllisesti. Hoitoketjutyön alkuperäisenä tavoitteena oli kehittää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä saumatonta yhteistyötä, mutta alueellisten hoitoketjujen myötä alettiin niiden avulla tehdä tutuksi ja toimeenpanna kansallisia Käypä hoito -suosituksia «Nuutinen M. Sote-uudistus haastaa hoitoketjut. Duodecim 2017;133:1283-90. (Viitattu 28.11.2023). Saatavilla: https://www.duodecimlehti.fi/duo14949»4. Hyvinvointialueiden hoitoketjuja on julkaistu Terveysportissa «Terveysportti. Hoitoketjut. (Viitattu 29.12.2023). Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/shp01223?toc=433701»5. Hoitoketjujen rakentamisessa on hyvä hyödyntää myös työterveyshuollon osaamista ja huomioida työkyvyn tuen näkökulma «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»6. Työterveyshuollon roolia alueellisissa hoitoketjuissa on kuvattu tarkemmin tämän konsensussuosituksen kohdassa 4. Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä «Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus»1.

Erilaiset potilasryhmäkohtaiset hoitopolut voidaan nähdä yhteistyön toimintamalleina «Keski-Suomen hyvinvointialue. Hoitopolut. (Viitattu 16.11.2023). Saatavilla: https://www.hyvaks.fi/asiakkaana/hoitopolut»7, sillä niissä potilaan sujuva kulku hoidon aikana on suunniteltu toimijoiden keskeisessä yhteistyössä ja kuvattu hoitoketjuun. Hoitopolut ovat potilaalle tarkoitettuja kuvauksia, jotka voivat sisältää esimerkiksi ohjeita potilaan hoidosta, seurannasta ja kommunikoinnista eri toimijoiden välillä. Työterveyshuolto työolosuhteet tuntevana työkyvyn arvioijana ja työhön paluun tukijana on tärkeä, usein vielä hyödyntämätön yhteistyötaho työikäisten hoitopolkuihin liittyvässä yhteistyössä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio edellyttää monialaista toimialarajat ylittävää yhteistyötä aina kun asiakas sitä tarvitsee. Monialaisella yhteistyöllä tavoitellaan oikea-aikaista tuen tarvetta vastaavien palvelujen toteutumista. Monialaiseen yhteistyöhön liittyy myös yhteistyöhön osallistuvien vastuiden selkeyttäminen. Monialaista yhteistyötä voidaan tehdä sosiaali- ja terveyspalveluja antavan yksikön sisällä (esim. sote-keskuksen sisäinen yhteistyö), eri palveluyksiköiden välillä (sote-organisaation yksiköiden välinen yhteistyö), sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä tai asiakasohjauksella (ohjataan tarpeen mukaisiin palveluihin) «Lehmuskoski A, Ålander A, Immonen M ym. Yhteistyön muodot ja yhteinen toimintamalli. 2021. (Viitattu 27.11.2023). Saatavilla: https://yhteistyotilat.fi/wiki08/pages/viewpage.action?pageId=64433623»8. Työikäisen työssä olevan kohdalla monialaiseen yhteistyöhön on tärkeää ottaa mukaan myös työterveyshuolto, joka on työkyvyn tukemisen, ylläpidon ja arvioinnin erityisosaaja ja tuntee työolosuhteet ja työn muokkauksen mahdollisuudet.

Yhteistyössä onnistuminen vaatii osaamista, taitoja toisen kohtaamiseen, pysyviä yhteistyökäytänteitä, osaavaa johtamista sekä säännöllistä koulutusta «Timperi T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. (Viitattu 2.11.2023). Saatavilla: https://julkaisut.val»9. Yhteistyö eri sote-toimijoiden välillä nähdään yleisesti tarpeellisena, mutta sen toteuttamiseen liittyy haasteita. Toisen toimijan työtä ei välttämättä tunneta tai ymmärretä tarpeeksi, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin. Myös tietojen vaihto koetaan usein haasteelliseksi, toiseen yhteistyön osapuoleen ei luoteta, eikä yhteistyölle koeta löytyvän aikaa tai muita resursseja «Vähätalo L, Siukola A, Atkins S, ym. Cooperation between Public Primary Health Care and Occupational Health Care Professionals in Work Ability-Related Health Issues. Int J Environ Res Public Health 20»10, «Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta (TYKYTUO). Tampereen yliopisto 2023. (Viitattu 9.11.2023). Saatavilla: https://projects.tuni.fi/tykytuo/esittely/»11, «Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta (TYKYTUO) raportti. Tampereen yliopisto 2023. (Viitattu 22.1.2024). Saatavilla: https://projects.tuni.fi/uploads/2023/11/cd160a59-tykytuo-tyokyvyn-tuel»12. Yhteistyö vaatii siten myös uudelleen asennoitumista ja luottamuksen rakentamista eri toimijoiden kesken. Toimivan yhteistyön edellytys on keskinäinen vuorovaikutus, tapahtuipa se sähköisesti, puhelimitse tai kasvokkain erilaissa tapaamisissa ja koulutuksissa «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»6.

Perusterveydenhuollon mahdollisuudet ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon ovat usein puutteelliset, ja resurssien vähäisyys sekä henkilöstön vaihtuvuus hankaloittavat yhteistyötä entisestään. Kuitenkin perusterveydenhuollossa kohdataan työkyvyn tukea tarvitsevia potilaita jopa päivittäin, joten yhteistyölle ja lähetekäytännölle olisi tarvetta. Erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välisessä yhteistyössä tehdään lähinnä tiedonsiirtoa lähetteiden ja palautteiden muodossa. Erikoissairaanhoidossa kaivataan tietoa työterveyshuollon toimintamahdollisuuksista. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tarvitsevat lisää tietoa työkyvyn tarpeiden tunnistamisesta ja työterveyshuollosta. Kehitettävää on myös potilaiden tai asiakkaiden ohjauksessa ja hoitoon pääsemisessä eri toimijoiden välillä. Yhteistyö ja sen kehittäminen on tarpeellista «Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta (TYKYTUO) raportti. Tampereen yliopisto 2023. (Viitattu 22.1.2024). Saatavilla: https://projects.tuni.fi/uploads/2023/11/cd160a59-tykytuo-tyokyvyn-tuel»12.

Työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välinen yhteistyö on haasteellista muuallakin kuin suomalaisessa järjestelmässä. Saksalaisen tutkimuksen mukaan kuntoutustyötä tekevillä perusterveydenhuollon lääkäreillä havaittiin olevan omasta ammattikunnasta usein positiivinen näkemys, mutta etenkin työterveyslääkäreistä negatiivinen. Työterveyslääkäreitä pidettiin puolueellisina, työnantajan puolella olevina ja jopa epäluotettavina. Työterveyslääkärit taas näkivät itsensä työn ja työolosuhteet tuntevina, tärkeänä osana kuntoutusta «Stratil JM, Rieger MA, Völter-Mahlknecht S. Cooperation between general practitioners, occupational health physicians, and rehabilitation physicians in Germany: what are problems and barriers to coope»13. Myös Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin lääkäreiden ja työterveyslääkäreiden rooleja ja yhteistyötä. Tässäkin tutkimuksessa työterveyslääkäreiden riippumattomuutta kyseenalaistettiin, vaikkakin muuten yhteistyöhön suhtauduttiinkin myönteisesti «Verger P, Ménard C, Richard JB, ym. Collaboration between general practitioners and occupational physicians: a comparison of the results of two national surveys in France. J Occup Environ Med 2014;56(»14.

Hollannissa tehtiin interventiotutkimus työntekijöille, joilla oli ongelmia useilla elämänalueilla. Tutkimuksen mukaan toimialarajat ylittävä monialainen yhteistyö ammattilaisten kesken nähtiin tärkeänä. Sen arvioitiin hyödyttävän potilaita tai asiakkaita ja lisäävän toisten ammattilaisten työn tuntemista. Sen toteuttaminen käytännössä oli kuitenkin vielä sattumanvaraista ja vaihtelevaa «Vossen E, van der Gulden JWJ, van Genabeek JAGM, ym. Process evaluation of the 'Grip on Health' intervention in general and occupational health practice. BMC Health Serv Res 2022;22(1):1459 »15.

Sosiaali- ja terveysalalla on merkittäviä haasteita, joista yksi keskeisimmistä on henkilöstöpula. Yhteistyö- ja työnjakomallien kehittäminen nähdään osaratkaisuna tilanteeseen. Ammattiryhmien välisiä työnjaon kokeiluja ja muutoksia on tehty jo pitkään (mm. hoitajien ja lääkäreiden välinen työnjako, fysioterapeuttien suoravastaanotto), ja työnjakoon liittyviä hankkeita on tälläkin hetkellä käynnissä. On tehty myös työaikojen asiakaslähtöisyyteen sekä johtamiseen liittyviä kokeiluja ja hankkeita. Monialaista yhteistyötä pyritään monissa paikoissa laajentamaan ja toimintoja sujuvoittamaan. Kehittäminen tapahtuu Suomessa yleisimmin alueellisten pilottihankkeiden kautta. Työnjako, henkilöstörakenne ja yhteistyömallit ovat työpaikka- ja aluekohtaisia. Työnjakoa ja sen kehittämistä tulee tarkastella rinnakkain hoito- ja palveluprosessien kanssa sekä laajassa yhteistyössä «Hellman N. Yhteistyö- ja työnjakomallit sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:7. (Viitattu 22.11.2023). Saatavilla: https://julkaisut.valtioneu»2.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamallit ovat yleensä paikallisia sovittuja toimintatapoja ja käytänteitä, jotka liittyvät potilaan tai asiakkaan hoitoon, ohjaukseen tai siirtymiseen, ammattihenkilöiden väliseen työnjakoon tai erilaisiin kokeiluihin ja pilotteihin. TYÖOTE-toimintamallia vastaavaa valtakunnallista, kaikkien hyvinvointialueiden ja eri toimijoiden välistä yhteistyön toimintamallia ei tunnistettu. Yhteistyön toimintamalleja on pyritty kehittämään vuosien varrella, ja ne ovat osaltaan olleet vaikuttamassa TYÖOTE-toimintamallin kehitykseen. TYÖKE-hankkeessa (2017–2020) «Työterveyslaitos. Yhteistyöllä toimivampi työikäisten terveydenhuolto: TYÖKE - Verkostoilla tehoa SOTEen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen -hankkeen loppuraportti. 2020. (Viitattu 21.8.2024).»16 rakennettiin toimivia yhteistyöverkostoja työterveyshuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon välille sekä valtakunnallisesti että maakunnittain. Hankkeessa pyrittiin integroimaan työterveyshuolto osaksi muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja kehitettiin siihen ratkaisuja, muun muassa sähköinen lähete-palautekanava, jota hyödynnetään nyt TYÖOTE-toimintamallissa.

MYÖTE-hankkeen (2021–2023) «Työterveyslaitos. Mielenterveyttä ja työkykyä mielenterveysosaamista kehittämällä ja alueellista yhteistyötä tekemällä (MYÖTE). 2023. (Viitattu 21.8.2024). Saatavilla: https://www.ttl.fi/tutkimus/hank»17 tavoitteena oli vahvistaa ja tukea työssä olevien psyykkistä ja sosiaalista työ- ja toimintakykyä, vähentää mielenterveysperusteista työkyvyttömyyttä (sairauspoissaolot ja uudet työkyvyttömyyseläkkeet) ja sen myötä parantaa työllisyysastetta ja tuottavuutta sekä vähentää työkyvyttömyydestä johtuvia kustannuksia sekä tuottaa tietoa päätöksenteon ja sote-palveluiden kehittämisen tueksi alueellisesti ja valtakunnallisesti. Hankkeessa kehitettiin alueelliset toimintamallit mielenterveyden tukemiseen kolmella hyvinvointialueella ja autettiin työyhteisöjä löytämään keinoja vahvistaa henkilöstön mielenterveyttä. Alueellisissa toimintamalleissa lisättiin työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyötä mielenterveyshäiriöiden (etenkin masennus) hoidossa. MYÖTE-toimintamallin myötä muusta terveydenhuollosta ohjattiin mielenterveyspotilas työterveyshuoltoon aktiivisia työkyvyn ja työhön paluun tukitoimia varten.

TYKYTUO-hankkeessa (työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta 2020–2023) «Työkyvyn tuella pidempiä työuria ja tuottavuutta (TYKYTUO). Tampereen yliopisto 2023. (Viitattu 9.11.2023). Saatavilla: https://projects.tuni.fi/tykytuo/esittely/»11 kehitettiin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyötä työkykyyn liittyen sekä parannettiin vaikuttavaa ja tuottavaa työterveysyhteistyötä. TOIKE-, OTE- ja TYKYTUO-hankkeet on kuvattu tämän konsensussuosituksen kohdassa 4. Työikäisille sote-palveluita hyvinvointialueilla tuottavat toimijat ja heidän yhteistyönsä «Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus»1.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisissa tavoitteissa (vuosille 2024–2027) «Valtakunnalliset tavoitteet vuosille sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:2. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5424-3»18 TYÖOTE-toimintamalli toimii mittarina toiminnan ohjauksen ja johtamisen vaikuttavuusperustaisuudessa. Tavoitteena on, että TYÖOTE-toimintamalli on käytössä erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välisessä yhteistyössä vähintään kymmenessä eri sairausryhmässä.

Kuinka TYÖOTE-toimintamallia tulee soveltaa työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä?

TYÖOTE-toimintamallin rakentaminen alueen erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon toimijoiden yhteistyössä – yksityiskohtaisen prosessikuvauksen luominen ja eri toimijoiden vastuista sopiminen

TYÖOTE-toimintamalli «Työterveyslaitos. TYÖOTE-tietopaketti terveydenhuollon ammattilaisille. 2023. (Viitattu 12.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyoote-tietopaketti-terveydenhuollon-ammattilaisille»1 rakennetaan yhteistyössä alueellisten sote-toimijoiden kanssa ja muokataan kunkin hyvinvointialueen erityispiirteet ja tarpeet huomioiden. Toimintamallista luodaan tarkka prosessikuvaus, josta käyvät ilmi mallin toteuttamisen yksityiskohdat sekä eri toimijoiden roolit ja vastuut. Toimintamalli rakennetaan yleensä potilasryhmittäin. Rakentamiseen osallistuvat kyseistä potilasryhmää edustavat erikoissairaanhoidon ja tarvittaessa perusterveydenhuollon työntekijät, työterveyshuollon edustaja ja hyvinvointialueen TYÖOTE-koordinaattori. Tarvittaessa suunnitteluryhmää täydennetään esimerkiksi potilasjärjestön edustajalla. Suunnitteluryhmä hioo toimintamallin yksityiskohdat kuntoon ja määrittelee kunkin toimijan vastuut prosessissa. Työterveyslaitoksen kehittäjäkumppanit ovat olleet mukana toimintamallin käyttöönottovaiheessa, kun prosessia on rakennettu hyvinvointialueella ensimmäiselle potilasryhmälle.

Kuva 1. Esimerkki prosessikaaviosta. Kuvan lähde: Työterveyslaitos «https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyoote-tietopaketti-terveydenhuollon-ammattilaisille»1.

Hyvinvointialueelle on perustettu monialaisia yhteistyöfoorumeita, joissa seurataan TYÖOTE-toiminnan etenemistä eri potilasryhmiin, työikäisten sote-palvelukokonaisuutta alueella ja sote-toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhteistyöfoorumien toimintaa tulee ylläpitää ja kehittää. Lisäksi työterveyshuollon palveluntuottajat muodostavat useimmilla hyvinvointialueilla oman alueellisen yhteistyöryhmänsä, jossa on moniammatillinen edustus kaikista alueen työterveyshuolloista. Ryhmän tarkoituksena on tiivistää työterveyshuoltojen välistä yhteistyötä ja osaltaan huolehtia alueen työterveyshuoltojen valmiudesta toimintamallin käyttöön.

Kuinka TYÖOTE- toimintamallia tulee soveltaa työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon yhteistyössä?

Kuinka TYÖOTE-toimintamallia tulee soveltaa työterveyshuollon ja kuntoutustoimijoiden yhteistyössä ja millainen rooli muilla sote-toimijoilla tulee tässä yhteistyössä olla?

Kuntoutusjärjestelmää uudistetaan selkeämmin osaksi hyvinvointipalvelukokonaisuutta «Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. 2017. (Viitattu 22.11.2023). Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3891-5»22. Kuntoutuksen uudistamiskomitea ehdotti työterveyshuollon roolin selkeyttämistä, sillä työterveyshuolto toimii osaltaan kuntoutukseen ohjaajana ja koordinoijana. Työterveyshuollon kuntoutukseen liittyviä tehtäviä ovat työntekijöiden kuntoutustarpeen selvittäminen, riittävän aikainen ohjaus kuntoutukseen ja kuntoutuksen jälkeinen työssä selviytymisen seuranta.

Työterveyshuollon ja sosiaali- ja terveydenhuollon välisen yhteistyön lisääminen nähdään tärkeänä. Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -asetus (RVNA 708/2013) «Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 708/2013. (Viitattu 14.9.2023). Saatavilla:»23 velvoittaa työterveyshuoltoa sovittamaan yhteen työkykyyn ja työhön paluuseen liittyviä hoito- ja kuntoutustoimenpiteitä. Asetus myös säätää yhteistyöstä. Sen 2. §:ssä säädetään työterveyshuollon tehtäväksi työpaikan tarpeista lähtevä suunnitelmallinen ja moniammatillinen yhteistyö perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa. Työssä olevien kuntoutuksen kannalta on tärkeää, että työterveyshuollon ammattihenkilöt tuntevat hyvin sairaanhoito- ja kuntoutusjärjestelmän sekä työntekijän työpaikan olosuhteet ja vaatimukset.

Kuntoutustoimijoiden ja työterveyshuollon välisessä yhteistyössä haasteena on usein tiedonkulku. Tietoa voi olla liikaa tai liian vähän, tai se voi olla epärelevanttia. Toisen toimijan toiminnan sisältöä ei myöskään aina tunneta. Yhteistyön sujuminen vaatii vuorovaikutusta, yhteisiä tapaamisia, tiedon jakamista ja yhteisistä käytännöistä sopimista «Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn - hahmotus: Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuol»6.

Millainen tulee olla työterveyshuollon rooli kansantautien hoidossa?

Kansantautien hoito kuuluu järjestelmässämme pääosin julkiselle terveydenhuollolle, sote-keskuksille. Työterveyshuoltosopimukset rajaavat hyvin usein kaikki perussairauksiin liittyvät toimet ja tutkimukset työterveyshuoltopalvelujen ulkopuolelle. Työterveyshuollolla on roolinsa sellaisissa tilanteissa, jossa työ vaikuttaa perussairauteen tai perussairaus aiheuttaa rajoitteita työhön. Tällaisia voivat olla muun muassa diabeteksen vaikutus yötyön tekemiseen tai ammattiautoiluun. Tällöin työterveyshuolto ottaa kantaa työn muokkaukseen, työtehtävien rajaukseen, mahdolliseen kuntoutuksen tarpeeseen ja niin edelleen.

Työterveyshuolto tukee työntekijöiden terveellisiä elintapoja työkyvyn ylläpitämiseen ja työkykyä heikentävien sairauksien ennaltaehkäisemiseen liittyen ja vaikuttaa näin myös kansantautien ennaltaehkäisyyn. Työikäisen väestön toimintakykyä ja terveyttä heikentävät muun muassa liikunnan puute, epäterveellinen ruokavalio, riittämätön tai huonolaatuinen uni, tupakointi ja liiallinen alkoholinkäyttö. Elintapojen kohentamiseen ja terveyden edistämiseen panostamalla turvataan riittävä työkykyinen työvoima myös tuleville vuosille «Työterveyslaitos. Elintavat ja työhyvinvointi. (Viitattu 27.11.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/elintavat/elintavat-ja-tyohyvinvointi»24.

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2024 alkaneessa hankkeessa «Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen terveys- ja hyvinvointiohjelma Terveydeksi-hanke. 2024. (Viitattu 18.1.2024). Saatavilla: https://stm.fi/-/kansallinen-terveys-ja-hyvinvointiohjelma-terveyd»25 pyritään vähentämään keskeisten kansantautien ja niiden riskitekijöiden aiheuttamaa hyvinvointivajetta ja tautitaakkaa, lisäämään työ- ja toimintakykyä sekä vähentämään väestöryhmien välisiä eroja terveys- ja hyvinvointiongelmissa. Hanke toteutetaan tieteellisen asiantuntijaryhmän toimenpide-ehdotusten pohjalta, ja siihen kutsutaan mukaan laajasti järjestöjä ja muita tahoja perinteisten sote-toimijoiden ulkopuoleltakin. Tavoitteena on pitkällä aikavälillä vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.

Kuinka työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden tulee toimia elämän nivelkohdissa?

Kuinka huolehditaan työkykytiedon välittymisestä työterveyshuollon ja hyvinvointialueen välillä henkilön jäädessä työttömäksi tai siirtyessä työttömästä työnhakijasta työlliseksi?

Työterveyshuoltolaki «Työterveyshuoltolaki (1383/2001). (Viitattu 2.10.2023). Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»34 säätää työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudesta irtisanomistilanteissa jopa kuuden kuukauden ajaksi tietyin edellytyksin. Osa työntekijöistä jää kuitenkin lainsäädännön velvoittaman järjestämisvelvollisuuden ulkopuolelle. Siksi on tärkeää, että hyvinvointialueilla työikäisten palvelupolut ovat sujuvia ja tieto työkyvyn tuesta ja keinoista siirtyy tietosuojalainsäädännön mukaisesti. Työttömyyden myötä työterveyshuollon palvelut päättyvät ennemmin tai myöhemmin ja työkyvyn tuen tietojen siirtyminen on varmistettava. Työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa on hyvä sopia työsuhteen päättymiseen liittyvistä terveystarkastuksista, joissa on mahdollista selvittää työ- ja työllistymiskykyä jatkossa.

Kuva 2. Työterveyshuollon tuki työttömyyden uhatessa. Kuvan lähde: Työterveyslaitos «https://www.ttl.fi/sites/default/files/2024-04/Perjantai_meeting_050424_Tyoterveyshuollon%20tuki%20tyottomyyden%20uhatessa_0.pdf»2

Tähän taitekohtaan on kehitetty toimintamalli «Työkyvyn tukitiedon siirto työterveyshuollosta peruspalveluihin -oppimateriaali. Työterveyslaitos. 2023. (Viitattu 22.11.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyokyvyn-tuki/hyvat-kayta»35, jonka avulla voidaan turvata tiedon siirtyminen työkyvyn tuesta. Toimintamalliin sisältyvät työterveyshuollossa täytettävät lomakkeet, jotka voidaan asiakkaan luvalla siirtää sosiaali- ja terveyskeskuksen työkyvyn tuen tiimille ja työllisyydenhoitoon. Tiedonsiirrossa voi hyödyntää Kelan lomaketta Y100.

Työttömän työllistyessä on hyvä päästä mahdollisimman sujuvasti takaisin työterveyshuoltopalveluiden piiriin ja huolehtia myös tässä tilanteessa tietojen siirrosta peruspalveluista työterveyshuoltoon tarpeen mukaan.

Kaikilla työikäisillä, ei vain työssäkäyvillä, tulee olla pääsy tarpeenmukaisiin, oikea-aikaisiin ja laadukkaisiin työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluihin. Hyvinvointialueilla on käytössä monialainen työkyvyn tuen tiimi -toimintamalli, joka tarjoaa tukea niille työikäisille, jotka eivät ole työterveyshuollon tai opiskeluterveydenhuollon piirissä. Työkyvyn tuen tiimi koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista, joilla on työ- ja toimintakyvyn arvioinnin ja työkyvyn ja työllistymisen tuen osaamista. Tiimillä on tiivis kytkös Kelaan ja työllisyyspalveluihin. Sekä asiakkaat että ammattilaiset ovat kokeneet työkyvyn tuen tiimit hyödyllisiksi. Työkyvyn tuen palvelun jälkeen asiakkaat siirtyivät työhön ja aktiivitoimien piiriin sekä kokivat työ- ja toimintakykynsä aiempaa paremmaksi «Työllistymistä ja työkykyä tukevat sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvointialueilla 2024. (Viitattu 5.9.2024). Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-341-6»36. Työterveyshuollon ja työkyvyn tuen tiimin yhteistyötä tulee edelleen kehittää ja jatkaa.

Kuinka toteutetaan TYÖOTE-toimintamallin kliininen auditointi?

TYÖOTE-toimintamallin «Työterveyslaitos. TYÖOTE-tietopaketti terveydenhuollon ammattilaisille. 2023. (Viitattu 12.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyoote-tietopaketti-terveydenhuollon-ammattilaisille»1 seuranta ja arviointi toteutetaan kliinisen auditoinnin avulla. Auditoinnin tavoitteena on löytää poikkeamat sovitusta toimintamallista ja yhteistyössä etsiä ratkaisut näihin poikkeamiin. TYÖOTE-toimintamallin auditoinnissa selvitetään, onko tietyn potilasryhmän hoitoprosessi toteutunut mallin mukaisesti. Auditointia varten tarkastellaan pientä otosta toimintamallin läpikäyneistä potilaista ja pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Onko erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhuollosta kirjoitettu sovitun mittainen, lyhyt sairauspoissaolo?

Onko erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhuollosta tehty lähete työterveyshuoltoon?

Onko työterveyshuolto vastaanottanut lähetteen?

Kuinka tieto on kulkenut työterveyshuollon sisällä?

Milloin potilas on saanut työkyvyn arvion työterveyshuollosta?

Auditoijana toimii tyypillisesti hyvinvointialueella työskentelevä TYÖOTE-koordinaattori, mutta auditoija voi olla myös jokin toinen henkilö. Auditoinnissa voidaan tarvittaessa käyttää apuna ulkopuolista auditoijaa.

Auditoinnin tulokset käsitellään erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteisessä palaverissa. Mikäli poikkeamia prosessissa todetaan, pyritään niihin löytämään yhdessä ratkaisut ja parantamaan toimintamallia siten, että se mahdollisimman hyvin toimisi arkityössä niin erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa kuin työterveyshuolloissakin.

TYÖOTE-kustannusvaikutusten laskuri

Sairauspoissaolojen arvioidaan aiheuttavan Suomessa vuosittain noin 3,4 miljardin euron tuottavuuskustannukset «Tekemättömän työn vuosikatsaus 2019. Terveystalo, Elinkeinoelämän keskusliitto ym. (Viitattu 16.11.2023). Saatavilla: https://news.cision.com/fi/terveystalo-oyj/i/tekemattoman-tyon-vuosikatsaus-2019,c»37. Tuottavuuskustannukset ovat yhteiskunnassa syntyviä tuottavuustappiota, jotka syntyvät, kun työ jää sairauden takia tekemättä ja sen tuottama arvonlisä saamatta. Kansallisten arvioiden perusteella yksittäisen sairauspoissaolopäivän kustannus on työnantajalle ja yhteiskunnalle 420 euroa työpäivältä.

TYÖOTE-toimintamallin aikaansaamien tuottavuuskustannusvaikutusten arvioimiseksi on koostettu kansallinen sairauspoissaolopäivän yksikkökustannus eli konsensusestimaatti käymällä läpi kansallisia arvioita sairauspoissaolopäivän kustannuksesta seitsemän kansallisen tahon arvioiden pohjalta (350 ja 593 euron vaihteluväli). Konsensusestimaatiksi eli seitsemän eri arvion keskiarvoksi tuli 420 euroa jokaista sairauspoissaolon arkipäivää kohti. Tätä konsensusestimaattia voidaan käyttää kansallisissa arvioissa kiinteänä yhden sairauspoissaolopäivän kustannuksen arviona, mikä parantaa eri interventioiden vaikutusten vertailtavuutta «Heiskanen J, Vehkala S, Lavikainen P, Martikainen J. Työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuuden arviointi - esimerkkinä TYÖOTE-toimintamalli. 2023. (Viitattu 7.3.2024). Saatavilla: https://www.terveys»38. Sairauspoissaolopäivän yksikkökustannuksia Suomessa on avattu laajemmin raportissa ja politiikkasuosituksessa «Sairauspoissaolon yksikkökustannus Suomessa. Politiikkasuositus. (Viitattu 7.3.2024). Saatavilla: https://studentuef.sharepoint.com/sites/www-documents/Jaetut%20asiakirjat/Forms/AllItems.aspx?id=%2Fsi»39.

TYÖOTE-toimintamallin tehokkuutta on selvitetty lannerangan välilevyleikattujen sekä lonkan ja polven tekonivelleikattujen työhön paluun keston lyhenemisen osalta. Ensimmäisen vuoden aikana keskimääräinen työhön paluun kesto lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen lyheni 9,1 päivällä (95 % luottamusväli 4,1–14,1) ja polven tekonivelleikkauksen jälkeen 14,4 päivällä (95 % luottamusväli 7,5–21,3). Havaitut erot säilyivät pidemmän seuranta-ajan yli. Lannerangan välileikkauksen jälkeen keskimääräinen työhön paluun kesto lyheni 36,2 päivällä (95 % luottamusväli 33,8–38,5) 4,5 vuoden jälkeen «Lavikainen P, Heiskanen J, Jalkanen K ym. Effectiveness of the Coordinated Return to Work model after orthopaedic surgery for lumbar discectomy and hip and knee arthroplasty: a register-based study. 2»40.

Vaikka TYÖOTE-toimintamallin käytön kustannuksia ei tiedetäkään, toimintamallin kustannusvaikutusten potentiaali on merkittävä koko yhteiskunnan kannalta «Työterveyslaitos. TYÖOTE-tietopaketti terveydenhuollon ammattilaisille. 2023. (Viitattu 12.10.2023). Saatavilla: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyoote-tietopaketti-terveydenhuollon-ammattilaisille»1.