Kriisistä selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä

Aikaisemmat traumaattiset kokemukset

Aikaisemmat traumaattiset kokemukset ja niiden käsitteleminen vaikuttaa kriisistä selviytymiseen. Yleensä uusi järkyttävä kokemus nostaa mieleen kaikki aikaisemmin elämässä tapahtuneet järkyttävät kokemukset, ja nämä kaikki yhdessä ja erikseen vaativat käsittelyä. Jos aiemmat traumaattiset kokemukset on käsitelty perusteellisesti niin, että ne on pystytty liittämään ja sisällyttämään eheäksi osaksi omaa persoonaa, ne saattavat auttaa uudesta järkyttävästä kokemuksesta selviytymistä ja sen käsittelyä. Aikaisemmat traumaattiset kokemukset kuitenkin useimmiten vaikeuttavat ja pidentävät uuden kokemuksen käsittelyä, koska aikaisempien kokemusten herättämiä tunteita liittyy myös viimeaikaiseen kokemukseen. Samankaltaiset uudet kokemukset vahvistavat aikaisempien traumaattisten elämysten aiheuttamia tunteita.

Kokemusten ajallinen läheisyys vaikeuttaa niiden käsittelyä. Mitä tiiviimpään tahtiin järkyttäviä kokemuksia tapahtuu, sitä vaikeampaa niiden käsittely on – aika ja voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä. Tällöin tarvitaan usein ulkopuolista asiantuntija-apua käsittelyn tueksi.

Persoonallisuuden voimavarat

Jokaisella yksilöllä on oma kehityshistoriansa, joka on muokannut hänestä sellaisen persoonallisuuden, joka hän kullakin hetkellä on. Kun sitten tapahtuu persoonallisuuden eheyttä koetteleva järkyttävä tapahtuma, ihmisen psyykkiset voimavarat omalta osaltaan vaikuttavat siihen, miten hän reagoi ja käsittelee kokemustaan.

Voimavarat kasvavat kokemusten avulla. Helppo ja suojattu elämä ei valmenna riittävästi vaikeuksien käsittelyyn ja kehitä näissä tilanteissa tarvittavia voimavaroja. Tärkeää olisi, että elämässä olisi sopiva määrä haasteita, jotta kyky selviytyä vaikeuksista ja luottamus omaan selviytymiskykyyn kehittyisi.

Yksittäisistä persoonallisuuden piirteistä itsearvostuksen taso on merkittävä tekijä. Jos ihminen arvostaa itseään ja luottaa itseensä, stressitekijät kääntyvät myönteisiksi haasteiksi. Jos taas itsearvostus on vähäistä, stressitekijät muuttuvat painostaviksi ja lamaannuttaviksi haitoiksi. Itsearvostus ja -luottamus luovat uskoa siihen, että rankastakin kokemuksesta on mahdollista selviytyä sinnikkäästi taistelemalla ja yrittämällä, vaikka elämä välillä tuntuukin toivottomalta.

Sosiaalinen tukiverkosto

Ihminen selviää kriisistä sitä varmemmin, mitä laajempi ja monipuolisempi sosiaalinen verkosto hänellä on. Sokkivaiheessa tarvitaan muita ihmisiä kuuntelijoiksi. Mitä useampi ihminen ottaa yhteyttä, sitä enemmän henkilöllä on tilaisuuksia puhua tapahtuneesta.

Järkyttävä, äkillinen tapahtuma aiheuttaa myös turvattomuuden tunnetta. Ei tiedetä, mitä kauheaa seuraavaksi tapahtuu. Omat tunteet ja reaktiot pelottavat. Siksi ympärille tarvitaan ihmisiä antamaan turvaa. Heidän tehtävänsä on vain olla läsnä ja käytettävissä. Voimakkaat, käsittämättömät pelot ovat tyypillisiä järkyttävää tapahtumaa seuraavalle ajalle. Näiden pelkojen kurissa pitämiseen tarvitaan ulkopuolisia ihmisiä edustamaan tervettä järkeä.

Ulkopuolisia ihmisiä tarvitaan myös käytännön asioista huolehtimiseen. Kaupassa käynti, ruuan laittaminen, syömisestä ja liikunnasta huolehtiminen on asianomaisille itselleen ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Myös myöhemmin sopeutumisprosessin kuluessa tarvitaan perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä ja tuttavia tukena ja keskustelukumppaneina. Kun asioista puhuu muille ihmiselle, ajatukset selkiytyvät ja kirkastuvat.

Ihmisiä tarvitaan myös ilmaisemaan välittämistä ja huolenpitoa. Tieto siitä, että muut välittävät, on ensiarvoisen tärkeää.

Sukupuolen merkitys kriisin käsittelyssä

Tutkimusten mukaan sukupuolten kyvyssä käsitellä järkyttäviä kokemuksia on selviä eroja. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina järkyttävän tapahtuman jälkeen naisilla on selvästi enemmän kaikenlaisia oireita ja reaktioita kuin miehillä. Tilanne muuttuu seuraavien kuukausien ja vuosien aikana. Miehillä on traumaattisista kokemuksista enemmän pitkäaikaisia seuraamuksia kuin naisilla. Naiset siis reagoivat välittömästi voimakkaasti, mutta ilmeisesti myös pystyvät käsittelemään kokemuksen aiheuttamia ajatuksia ja tunteita tehokkaammin kuin miehet.

Ulkoiset edellytykset

Myös ulkoisilla edellytyksillä käsitellä järkyttävää kokemusta ja sen aiheuttamia ajatuksia ja tunteita on suuri merkitys. Joskus elämään liittyvät muut asiat vievät niin paljon aikaa ja tilaa, että kriisiprosessin läpikäymiseen ei liikene voimia. Jos perheessä on esimerkiksi pieni vauva ja toinen vanhemmista kuolee, ei jäljellä olevalla vanhemmalla ole mahdollista käsitellä omaa kriisiprosessiaan ja suruaan riittävästi, koska vauvan hoito vaatii niin paljon.

Mieli on joustava. Suuri osa ihmisistä selviytyy välttämättömistä tehtävistä, vaikka olisikin tapahtunut jotakin hyvin järkyttävää. Kokemus tulee kuitenkin myöhemmin käsiteltäväksi.

Kriisiprosessi ja työ

Järkyttävät kokemukset vaikuttavat olennaiselle tavalla ihmisen työkykyyn. Sokkivaiheessa ihminen itse kokee usein olevansa työkykyinen, vaikka hän todellisuudessa saattaa olla työkyvytön. Tästä syystä on tärkeää, että sokissa oleva ihminen vapautetaan työtehtävistään. Joskus on paikallaan, että sokissa oleva ihminen jää työpaikalleen, jossa on ihmisiä, jotka ymmärtävät tapahtuneen ja pystyvät antamaan tukea. Tämä on tarpeen varsinkin silloin, kun sokissa oleva ihminen joutuisi olemaan kotonaan yksin.

Reaktiovaiheessa on olennaista, että järkytyksen kokeneella ihmisellä on tilaa reagoida. Tästä syystä on tärkeää, että reaktiovaiheessa olevat ovat sairauslomalla.

Kysymys työhön paluusta aktivoituu työstämis- ja käsittelyvaiheessa. Pitkät sairauslomat eivät ole yleensä suositeltavia. Työssä on monesti paljon kuntouttavia tekijöitä, jotka edesauttavat saamaan etäisyyttä järkyttävästä tapahtumasta. Työ tuo uutta ajateltavaa ja usein myös sosiaalista tukea työtovereiden taholta. Tämä edellyttää, että ihminen ei joudu työssään kohtaamaan juuri sellaisia tehtäviä, jotka toisivat järkyttävän kokemuksen jatkuvasti mieleen. Jos näin on asianlaita, on harkittava työtehtävien muuttamista määräajaksi.

Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihmisen työkyky ei kuitenkaan ole ennallaan ja hän saattaa olla normaalin työpäivän jälkeen kaksin verroin väsyneempi. Muisti- ja keskittymisongelmat ovat omiaan vaikeuttamaan työntekoa ja tekemään siitä hitaampaa ja psyykkisesti rasittavampaa. Ärtymyskynnyksen mataluus lisää tarvetta pitää suuttumusta kurissa, mikä sitoo energiaa. Olisikin hyvä, että tässä vaiheessa olisi mahdollista tehdä lyhyempää työpäivää, lyhyempää työviikkoa tai kevennettyä työtä.

Toisinaan pitkä sairausloma on paikallaan. Tällöin kuitenkin tulisi huolehtia työntekijän mahdollisuuksista työstää järkyttävää kokemustaan sairausloman aikana. Pelkkä kotona olo omien ajatusten ja tunteiden kanssa ei useinkaan riitä kuntoutumiseen. Ks. myös luku «Järkyttävä tapahtuma työyhteisössä»1: Järkyttävä tapahtuma työ­yhteisössä.