Järkyttävän kokemuksen vaiheet ja kokemuksen aiheuttamat reaktiot lapsilla ja nuorilla

Järkyttävä tapahtuma ja menetys koskettavat lasta psyykkisesti lähes samalla tavoin kuin aikuista. Lapsen suojamekanismien vahvuudesta riippuu, onko syntyvä reaktio normaalin rajoissa vai onko seurauksena posttraumaattinen stressihäiriö, ks. juuttuminen reaktiovaiheeseen «Entä kun ei selviydy?»1. Viimeksi mainituissa tapauksissa lapsi kokee tapahtuman mielikuvissaan yhä uudestaan, mutta yrittää samalla välttää järkyttävästä tapahtumasta muistuttavia tilanteita ja aistielämyksiä. Lapsen valppaustila on korostunut ja hänellä saattaa olla unihäiriöitä, ylivilkkautta ja säpsähtelyä. Järkyttävä tapahtuma saattaa aiheuttaa myös keskittymisen vaikeuksia ja muistin heikkenemistä, jotka ovat tavallisia ilmiöitä myös aivovamman jälkeen. Aivovamman mahdollisuus onkin otettava huomioon, mikäli lapsi on ollut sellaisessa onnettomuudessa, jossa olisi voinut syntyä aivovamma, esimerkiksi auto-onnettomuudessa.

Lapsen järkyttävä kokemus etenee samoin kuin aikuisillakin. Lasten sokkivaiheen reaktiot voivat vaihdella täydellisestä lamaantumisesta elämän jatkumiseen entiseen tapaan, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Reaktiovaiheessa tapahtuma alkaa tulla tietoisuuteen ja erilaiset tunteet, kuten kaipaus, pelot ja raivo, nousevat pintaan. Lapsi saattaa pyrkiä välttelemään asioita, jotka muistuttavat ikävästä tapahtumasta tai alkaa käyttäytyä poikkeuksellisen levottomasti. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa lapsi käy läpi tapahtumaa leikeissä tai puheissa joko yksin tai ympäristöstään tukea hakien. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa lapsi alkaa sopeutua uusiin olosuhteisiin, vammaansa tai menetykseensä.

Lasten uudistumis- ja sopeutumiskyky on yleensä huomattavan hyvä. Vain pienelle osalle lapsia kehittyy pidempiaikaista oireilua. Kuitenkin psyykkisesti melko tasapainoisetkin lapset saattavat reagoida järkyttävistä tapahtumista muistuttaviin aistihavaintoihin vielä vuosien kuluttuakin. Esimerkiksi jarrujen kirskunta, pellin kolina, myrskyn äänet, tietyt hajut tai kosketuselämykset saattavat tuoda mieleen järkyttävän tapahtuman, joka on syöpynyt ruumismuistiin. Lähellä olevan aikuisen on hyvä ymmärtää näitä yhteyksiä ja pystyä tarvittaessa selittämään koettujen ilmiöiden laatua ja täten rauhoittamaan lasta. Toisinaan lapset saattavat kokea kohtuutonta syyllisyyttä onnettomuuksista, joita he eivät olisi mitenkään voineet estää. Tällaisissa tapauksissa on syytä ohjata lapsi ammattiauttajan puheille.

Oireet voivat aaltoilla ja kestää epämääräisen ajan viikoista kuukausiin. Tapahtumien vuosipäivät samoin kuin lisääntynyt ulkonainen stressi saattavat aktivoida oireita.