Miten stressiä voi arvioida fysiologisilla mittauksilla?

Verenpaine ja sykevaihtelu

Verenpaineen pitkäaikaisrekisteröintiä käytetään ensisijaisesti verenpainetaudin ja sen hoidon tarpeen tunnistamiseen. Rekisteröinnistä voi saada informaatiota myös mahdollisesta stressistä esimerkiksi verenpaineherkillä henkilöillä. Kuvasta «»1 nähdään, että työpäivän loppuminen rauhoittaa henkilön verenkiertoa ja sen alkaminen nostaa taas verenpaineen tason poikkeavan korkeaksi.

Kuva 1. Verenpaine ja sydämen syke verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnissä.

Sydämen sykevälivaihtelua käytetään sekä työn fyysisen kuormituksen arvioinnissa että henkisen stressin arvioinnissa. Sydämen sykevälivaihtelu heijastaa tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston tasapainotilan vaihtelua kuvaavia hengityksen ja verenkierron muutoksia. Tarkoista mittauksista voidaan laskea yksittäisten sydämenlyöntien välinen aika, joka vaihtelee muutamista sadoista millisekunneista yli tuhanteen millisekuntiin. Kun henkilö on rentoutunut, hengitys vaikuttaa voimakkaasti sykeväleihin ja sykevälivaihtelun nopeat muutokset ovat suuria.

Vireystilan noustessa fyysisen tai psyykkisen kuormituksen seurauksena autonomisen hermoston kiihdyttävä (sympaattinen) osa aktivoituu. Tällöin nopea sykevälivaihtelu pienenee. Samalla verenpaineen vaikutuksiin liittyvä hitaampi, muutamissa minuuteissa tapahtuva aaltoilu voimistuu. Tietokoneanalyyseillä voidaan laskea eri osien välinen tasapainotila numeroindeksiksi (ks. seuraava esimerkki) ja kuvata tasapainotilan muutoksia erilaisilla kuvaajilla. Herkkä haitallisen stressin osoitin on myös työpäivän jälkeinen ja unen aikainen huono palautuminen (ks. «Miten stressistä voi palautua?»1).

Kuva 2. Tahdosta riippumattoman hermoston rentouttavan osan vuorokausiprofiili kolmella eri henkilöllä (a, b ja c). Tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston rentouttavan (para-sympaattisen) osan tilasta voidaan muodostaa niin kutsuttu RMSSD-indeksi. Se lasketaan neliöjuurena perättäisten sydämen lyöntien intervallien erojen neliösumman keskiarvosta. Taso laskee vireystilan noustessa henkisen tai fyysisen kuormituksen yhteydessä. Musta viiva kuvaa henkilön arvoja ja harmaa samanikäisten keskitasoa.

Stressihormonit

Sylkinäyteanalytiikan kehittyminen on avannut uusia mahdollisuuksia biokemialliselle stressimonitoroinnille eli stressihormonien tutkimukselle. Sylkinäytteitä voidaan ottaa pitkin päivää ja näin pystytään tutkimaan esimerkiksi kortisolihormonin eritystä, sympaattisen hermoston aktiivisuutta heijastavan a-amylaasin ja anabolisen eli rakentavan aineenvaihdunnan aktiivisuuden (Ghiciuc ym. 2011) tasojen vaihtelua samanaikaisesti. Näytteitä voidaan ottaa useita pitkin päivää ja useina työpäivinä tai tarvittaessa palautumisen arvioimiseksi myös vapaapäivien aikana.

Kortisolihormoni on tärkeä kroonisen stressin kuvaaja, jolla on löydetty yhteys etenkin aineenvaihdunnan, vastustuskyvyn ja keskushermoston toiminnan häiriöihin (Marti ym. 2001, Tsigos & Chrousos 2002). Aamuisin heti heräämisen jälkeen kortisolihormonin eritys kiihtyy normaalistikin, mutta tavanomaisesta poikkeavan suuri eritys voi olla viite elimistön korostuneesta hälytysvalmiudesta eli fyysiselle terveydelle haitallisesta stressitilasta (Bengtsson ym. 2010, O'Connor ym. 2009) (kuva «»3).

Kuva 3. Henkilön 1 syljen eritys on normaali suhteessa viitealueeseen (Hansen & Garde 2003). Henkilön 2 vaste on ylikorostunut ja voi olla merkki kehittymässä olevasta haitallisesta stressitilasta.

Fysiologiset mittaukset käytännön työssä

Kun käytetään fysiologisia stressimittauksia, on tärkeää, että mittaajalla on riittävä perehtyneisyys menetelmän virhelähteisiin, rajoituksiin ja fysiologisiin perusteisiin. Toistaiseksi fysiologisen tason reaktioista ei vielä tiedetä tarpeeksi, jotta niitä voitaisiin sellaisenaan käyttää stressitilan arvioimiseen. Ne voivat kuitenkin toimia keskustelujen pohjana esimerkiksi silloin, kun ihminen ei itse ole havainnut omaa korkeaa virittyneisyyttään.

On myös vaikea tunnistaa, milloin subjektiivisesti koettuja tuntemuksia aiheuttava elimistön tila on normaaliin sopeutumiseen liittyvä ja milloin puolestaan selvästi poikkeavan prosessin käynnistymiseen liittyvä ja tästä varoittava oire. Esimerkiksi valtimon seinämien toimintahäiriöt ja valtimojäykkyys voivat edetä pitkälle oireettomana, ja pitkittyvä fyysinen tai psyykkinen ylikuormitus voi nopeuttaa muutosten esille tuloa (Krause ym. 2007, Hamer ym. 2010). Toisaalta sama absoluuttinen sykevälivaihtelun arvo voi merkitä toisella henkilöllä fysiologista stressitilaa ja toisella taas olla luontainen olotila, koska perimä selittää sykevälivaihtelun tasosta noin 30–40 % (Osztovits ym. 2011).

Stressiin liittyvien kokemusten tai suoritusten heikentymisen toteaminen on aina diagnostinen toimenpide, jonka jälkeen on syytä ryhtyä tilanteen tarkempaan analyysiin sekä niin työhön kuin yksilöön kohdistuviin toimenpiteisiin. Stressistä kärsivän henkilön auttaminen on terveydenhuollon ammattilaisten työtä, mutta työhön liittyvän stressin vähentäminen edellyttää myös muutoksia työssä ja organisaation jäsenten aktiivisuutta.