Masennuksen toteaminen on lääkärin tehtävä

Masennuksen oireet häiritsevät tehokasta toimintaa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, minkä vuoksi ne ovat haitallisia työssä suoriutumisen kannalta. Masennuksesta johtuvan työkyvyttömyyden lisääntymistä on selitetty muun muassa sillä, että nykypäivän työtehtävät ja työympäristöt ovat vaativia niin tiedonkäsittelyn, kokonaisuuksien hallinnan ja toiminnan ohjaamisen kuin vuorovaikutuksen kannalta.

Masennuksen toteaa aina lääkäri lääketieteelliseen tautiluokitukseen kirjattujen yksiselitteisten kriteerien perusteella. Suomessa on käytössä ICD-10-tautiluokitus, jossa masennukseen liittyviä koodeja ovat F32 (masennustila), F33 (toistuva masennus) ja F34 (pitkäaikaiset mielialahäiriöt). Esimies ei saa eikä hänen tarvitse yrittää päätellä, onko työntekijällä mahdollisesti masennus tai jokin muu sairaus tai arvioida, onko työntekijän alakuloisuus ohimenevä tila vai merkki hoitoa vaativasta sairaudesta.

Esimiehen tehtävänä on huolehtia työnteon edellytyksistä ja seurata töiden sujumista. Käytännössä tämä onnistuu muun muassa kiinnittämällä huomiota asioihin, jotka kertovat siitä, miten työt sujuvat tai siitä, että työntekijä saattaa pinnistellä ylikuormittuneena voimiensa äärirajoilla. Havaitut hälyttävät merkit on otettava puheeksi työntekijän kanssa ja selvitettävä, onko huoli aiheellinen ja minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan. Työhön liittyvät järjestelyt hoidetaan yhteistyössä työpaikalla. Mikäli keskusteluissa käy ilmi, että työntekijällä on jokin terveysongelma, esimiehen on ohjattava työntekijä työterveyshuoltoon (ks. «Asiantuntija-apua tarvittaessa»1).