Näköongelmainen työntekijä työterveyshuollossa

Yleisimmät työikäisten näköä heikentävät silmäsairaudet

Työikäisten yleisin näkövammaisuutta aiheuttava diagnoosiryhmä on verkkokalvon perinnölliset rappeumat, johon kuuluvat mm. retinitis pigmentosa ja verkkokalvon keskeisen alueen (makula) rappeumat. Niiden osuus kaikista näkövammoja aiheuttavista silmäsairauksista on 22 %. Oireena ovat näkökentän asteittainen kaventuminen ja/tai näöntarkkuuden heikentyminen. Ne ilmenevät yleensä nuorella aikuisiällä. Seuraavaksi yleisimmät diagnoosiryhmät ovat näköratojen viat (20 %) ja synnynnäiset kehityshäiriöt (12 %).

Diabeettisen retinopatian osuus näkövammoja aiheuttavien diagnoosien joukossa on noin 10 %.Työikäisillä kyse on useimmiten insuliinihoitoiseen nuoruustyypin diabetekseen liittyvästä proliferatiivisesta retinopatiasta. Siinä esiintyy uudissuonimuodostusta, joka voi johtaa silmänsisäisiin verenvuotoihin, verkkokalvon irtaumaan ja jopa sokeuteen. Ei-proliferatiivinen tautimuoto on tavallisimmin aikuisiällä alkaneen diabeteksen komplikaatio, ja sille tyypillistä on verkkokalvon keskeisen alueen muutokset, jotka voivat johtaa tarkan näön menetykseen.

Muutama prosentti työikäisistä sairastaa poikkeavan suurta, patologista likitaitteisuutta, glaukoomaa tai silmänpohjan ikärappeumaa.

Miten näköongelmat ilmenevät?

Kun näöntarkkuus on 1.0, näkee henkilö näöntutkimustaulusta kaikki kymmenen riviä (8,5 mm merkki erottuu 6 m etäisyydeltä). Näöntarkkuudella 0.8 tutkittava näkee 8 riviä kymmenestä jne. 0.5 on jo selvästi alentunut kaukonäöntarkkuus, joka ei enää riitä esim. ammattimaiseen autoiluun. Suomessa henkilöautolla ajaminen tällä näöntarkkuudella on kuitenkin vielä sallittu, mikäli muut näkötoiminnot ovat normaalit.

Kun kaukonäöntarkkuus on alentunut, voi olla mm. vaikeaa tunnistaa ihmisiä ja lukea kylttejä. Tarkkaan työskentelyyn tarvitaan vähintään 0.3 näöntarkkuus. Jos näkö on tätä heikompi, tarvitaan optisia apuvälineitä tavanomaisten silmälasien lisäksi.

Heikkonäköisillä ihmisillä näkemisen ongelmat ilmenevät eri tavoin: henkilö ei näe lukea, mutta näkee liikkua tai jäljellä olevan tarkan näön avulla hän kykenee lukemaan, mutta ei näe ympäristöään. Heikkonäköisyyteen liittyy usein myös hämäräsokeutta ja häikäistymisherkkyyttä. Voimakas häikäistyminen voi olla erittäin iso näkemisen haitta, joka vaikeuttaa kaikkea näkemistä, näöntarkkuudesta aina näkökentän hallitsemiseen. Myös heikko hämäränäkö voi olla merkittävä haitta ja tehdä siitä kärsivän jopa toimintakyvyttömäksi heikoissa valaistusolosuhteissa. Täydellinen hämäräsokeus on jo näkövamman asteinen haitta, vaikka muut näkötoiminnot olisivat normaalit.

Normaalia kapeampi näkökenttä vaikeuttaa liikkumista, koska ympäristön havaitseminen ja tilaan orientoituminen vaikeutuu. Jos näkökentässä on keskeisiä puutoksia, heikentyy usein myös näöntarkkuus. Näkökentän "harmaata aluetta" joutuu kompensoimaan pään kääntämisillä, mutta näöntarkkuutta ei tälläkään keinolla saa parannettua, mikäli kenttäpuutos on aivan keskellä.

Näköongelmista seuraa rajoituksia työkyvyssä ja toimintakyvyssä usealla elämän osa-alueella. Heikentyneen näön on osoitettu laskevan elämänlaatua. Jopa puolella henkilöistä, joilla näkö on heikentynyt, on todettu myös depressio.

Myös normaalisti näkevillä keski-iässä alkava ikä-/aikuisnäkö vaikuttaa näkemiseen lähietäisyydelle ja asettaa uusia vaatimuksia työpisteen ergonomialle. Näyttöpäätetyöhön soveltuvilla silmälaseilla voidaan yleensä merkittävästi vähentää näkörasitusta ja niska-hartiaseudun kuormitusta.

Milloin työntekijä on syytä lähettää näkötutkimuksiin

Työtä helpottavat toimenpiteet ovat työnantajan ja työterveyshuollon osaamisaluetta. Näköongelmat voivat kuitenkin olla monimuotoisia ja vaatia perehtyneisyyttä niiden ratkaisumahdollisuuksiin. Mikäli tutkittavalla on näkemiseen liittyviä ongelmia tai hänellä epäillään silmäsairautta, kannattaa hänet lähettää silmälääkärin vastaanotolle, jossa voidaan selvittää silmien terveydentila ja silmälasien tarve. Lähete silmäpoliklinikalle tulee kyseeseen silmäsairauden hoidon sitä vaatiessa. Taittovirheiden ja silmälasiasioiden selvittelyä ei tehdä sairaaloissa. Erityisesti lähinäkemiseen liittyvät ongelmat tulevat esille ikä/aikuisnäön alkaessa, 40–50-vuotiaana. Niihin ratkaisu löytyy sopivista silmälaseista.

Mikäli tutkittavalla on todettu silmäsairaus, joka heikentää työkykyä, on toiminnallisen näön selvittely paikallaan. Näkökentän ja hämäränäön tutkimuksia tehdään keskussairaaloissa ja laajempia toiminnallisen näön ja työkyvyn selvityksiä Näkövammaisten Keskusliitossa (Näkökeskus Visiossa). Palvelun maksajana voi olla Kela, keskussairaala, työterveyshuolto tai esim. vakuutusyhtiö. Tutkimus sisältää eri näöntutkimuksen osa-alueet: näöntarkkuus, kontrastinäkö, näkökentät, hämäränäkö, häikäistyminen, luku- ja värinäkö. Selvityksiin sisältyy tarvittaessa myös apuvälineiden, näön ergonomian ja työpisteen valaistuksen arviot sekä atk- ja työllisyysneuvojan palvelut. Selvitys voi sisältää myös työpaikkakäynnin ja kannanoton työkykyyn. Näkökeskus Visioon voi lähettää asiakkaan myös pelkästään apuvälinearviota varten, johon kuuluu apuvälineen sovitus ja käytön opetus ja tarvittavat kirjalliset suositukset. Jos tarvitaan laajempaa selvitystä kuntoutustarpeesta, ohjataan henkilö kuntoutustutkimusjaksolle lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutustarpeen ja mahdollisuuksien arvioon.

Näköongelmaisen työntekijän kuntoutus

Hyvä hoitokäytäntö edellyttää, että työtä helpottavat toimenpiteet, apuvälineiden käyttö ja kuntoutus aloitetaan silloin, kun tavanomaiset silmälasit eivät enää riitä tarkkaan lähityöhön.

Apuvälineet

Optiset ja tietotekniset apuvälineet voivat helpottaa näönvaraista työskentelyä merkittävästi ja niiden myötä toimintakyky sekä työ- ja opiskelukyky voidaan useissa tapauksissa säilyttää. Apuvälineet mahdollistavat näkökykyään menettäneelle mm. puhelimen ja tietokoneen käytön sekä lukemisen. Apuvälinekartoituksia tekevät keskussairaalan näönkuntoutusyksiköt ja Näkövammaisten Keskusliitto.

Atk-apuvälinekartoituksessa selvitetään asiakkaan tietokoneen käyttötaito ja -tarve. Kartoituksessa määritellään sopivan atk-laitteiston kokoonpano ja tarvittavat apuvälineet sekä laaditaan maksajataholle suositus hankintaa ja käytönopetusta varten.

Näönvaraista työskentelyä voivat parantaa suurentavat laitteet ja puhelimeen sekä tietokoneeseen tehtävät säädöt ja erilliset ohjelmat. Häikäistymistä ja heikentynyttä kontrastien erottelua voivat helpottaa erityislasit, valaistus ja tietotekniset säädöt. Tiedon siirto tietokoneelle, jossa on puhetuki, vähentää näönvaraisen työskentelyn rasitusta.

Apuvälineiden tehokas käyttö edellyttää mahdollisuutta työskennellä kiinteässä toimipisteessä, jossa on huomioitu näön kannalta sopiva valaistus. Välineiden ja vaihtoehtoisten kommunikaatiotekniikoiden tehokas käyttö (esim. puhetuki) vaatii harjoittelua. Työkokeilun kautta työtehtäviin palaaminen voi olla hyvä ratkaisu.

Kuka korvaa apuvälineistä koituvat kustannukset?

Apuvälineiden saamisen edellytyksenä on lääkärin toteaman sairauden tai vamman aiheuttama apuvälineen tarve. Apuvälinetarpeen arvion tulee olla yksilöllinen. Tarpeen voi todeta ja luovuttamisesta päättää terveydenhuollon ammattihenkilö sovitun työnjaon mukaisesti. Näön apuvälinepalveluihin oikeutettuna pidetään yleensä henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on parhaalla toteutettavissa olevalla lasikorjauksella heikompi kuin 0.3 tai jonka näkö on muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt niin, että haitta-aste on vähintään 50 prosenttia.

Apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia. Apuvälinepalveluun sisältyy myös välineen käytön opetus ja huolto. Apuvälineen myöntämisen perusteista on annettu suosituksia Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet -julkaisussa (STM, 2010).

Keskussairaaloiden näönkuntoutusyksiköt huolehtivat vaativien ja kalliiden apuvälineiden järjestämisestä näkövammaisille. Näitä ovat mm. suurennuslasit, lukutelevisiot, televisioon liitettävät elektroniset lukulaitteet sekä normaaliin tietokonevarustukseen kuulumattomat tietokoneen lisälaitteet ja ohjelmat (esimerkiksi pistenäyttö, skanneri, puhesyntetisaattori, suurennus- ja ruudunlukuohjelmat). Korvattavia ovat osin myös silmä- ja piilolasit sekä muut optiset apuvälineet kuin myös tietyin edellytyksin opaskoira.

Terveyskeskukset vastaavat perustason apuvälinepalveluista. Näitä ovat esimerkiksi valkoiset kepit, matkapuhelimen puheohjelmat ja digitaaliset sanelimet.

Kansaneläkelaitos (Kela) järjestää ammatillisena kuntoutuksena vaikeavammaisen henkilön työssä tai ammatillisessa koulutuksessa tarvitsemat vaativat ja kalliit apuvälineet, kuten lukutelevisiot ja tietotekniset apuvälineet. Näkövammaisten apuvälinetarve selvitetään yleensä Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Apuvälineiden myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö ei selviydy kohtuudella työstä tai opiskelusta haitan vuoksi ilman kyseisiä apuvälineitä.

Työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto) voi myöntää vajaakuntoisen henkilön työolosuhteiden järjestelytukea työnantajalle, esimerkiksi työkoneiden hankkimiseen tai työpaikan muutostöihin.

Muita apuvälineitä kustantavia tahoja tietyissä tilanteissa ovat perusopetukseen liittyen koulutoimi, tapaturmiin tai ammattitautiin liittyen Vakuutuskuntoutus VKK ry yhteistyössä vakuutusyhtiöiden kanssa. Muut kuin lääkinnällisen kuntoutuksen päivittäistoimintoihin kuuluvat apuvälineet kuuluvat kunnan sosiaalitoimen vastuulle.

Ammatillinen kuntoutus

Jos työntekijän mahdollisuus selvitä työssään on vaarassa näön heikkenemiseen liittyen, antaa kuntoutustutkimus lisävalaistusta siihen, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta henkilön mahdollisuudet jatkaa työelämässä säilyvät. Kuntoutustutkimuksia tekee Näkövammaisten Keskusliiton Kuntoutus-Iiris. Pääasiallisena palvelujen ostajana ovat Kela ja eläkelaitokset. Tutkimuksessa kartoitetaan työ- ja toimintakykyä mm. toiminnallisten näkötutkimusten avulla sekä arvioidaan apuvälinetarve sekä ammatillisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet. Jaksoon sisältyy tarvittaessa työpaikkakäynti.

Jos työntekijän työkyky on alentunut tai hänen mahdollisuutensa jatkaa aikaisemmassa työssään ovat heikentyneet ajantasaisista apuvälineistä huolimatta, ovat ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus ajankohtaisia. Ammatillinen kuntoutus voi sisältää kuntoutustutkimuksen lisäksi työ- ja koulutuskokeiluja, ammatillista koulutusta, työkykyä ylläpitävää ja parantavaa valmennusta (Tyk) sekä elinkeinotukea yritystoimintaan.

Tyk-kuntoutus (Kela) on ajankohtainen, kun työssä olevan näköongelmaisen työntekijän työkyky on olennaisesti heikentynyt, eivätkä työpaikan tai työterveyshuollon omat keinot ole riittäviä tilanteen korjaamiseksi.

Työelämässä olevien ja pidempään työskennelleiden (n. 5 vuotta) vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen ensisijaisena järjestäjätahoina ovat työeläkelaitokset. Kela järjestää ja korvaa ammatillista kuntoutusta vajaakuntoisille henkilöille, joilla on lyhyt tai rikkonainen työhistoria. Työhallinto järjestää ammatillista kuntoutusta pääasiassa työttömille ja työttömyysuhan alaisille vajaakuntoisille henkilöille.

Tapaturma- ja liikennevakuutusyhtiöt huolehtivat kuntoutuksesta, jos sen tarpeen on aiheuttanut ammattitauti taikka työ- tai liikennetapaturma. Lisäksi edellytetään ansaitsemiskyvyn alentumista korvattavan vahingon vuoksi. Ammatillisena kuntoutuksena voidaan myöntää työ- ja koulutuskokeilu, työhön valmennus, uudelleenkoulutus ja elinkeinotuki. Lisäksi voidaan myöntää apuvälineitä, kuntoutusjaksoja, sopeutumisvalmennusta, asunnonmuutostöitä sekä palveluasumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Kuntoutusasioiden selvittelystä ammatillisen kuntoutuksen osalta vastaa vakuutusyhtiöiden toimeksiannosta usein keskitetysti Vakuutuskuntoutus VKK ry (www.vkk.fi).

Näkövammaisten Keskusliiton Työllisyyspalveluissa on näköongelmiin perehtyneitä työllisyysneuvojia, joiden palvelut ovat maksutta käytettävissä. Heidän asiantuntemustaan voi hyödyntää työntekijän tilanteen ja työpaikalle tarvittavien toimenpiteiden kartoitukseen, jotta näköongelmainen henkilö voisi jatkaa työtään. Heillä on myös asiantuntemusta niistä koulutuksista, jotka soveltuvat näköongelmaiselle tai näkövammaiselle työntekijälle sekä tietoa niistä tukimuodoista, jotka parantavat näköongelmaisen mahdollisuuksia selvitä koulutuksesta ja sijoittua työelämään.

Lääkinnällinen kuntoutus

Lääkinnällisen kuntoutuksen avulla etsitään ratkaisuja näön tuomiin ongelmiin arkielämässä ja työssä sekä autetaan selviämään päivittäisistä toimista itsenäisesti ja sopeutumaan näkövamman tuomaan elämänmuutokseen.

Kuntoutujaa ohjataan käyttämään monipuolisesti apuvälineitä tiedonhankinnassa ja kommunikoinnissa sekä hyödyntämään jäljellä olevaa näköä ja muita aisteja toiminnassaan, kuten liikkumisessa, oppimisessa, lukemisessa ja arkiaskareiden tekemisessä. Sopeutumisvalmennus on suunnattu niille, joilla näkemisen ongelmat vaikuttavat toimintakykyyn sekä elämänhallintaan.

Puutteellinen havainnointi heikentää usein henkilön omanarvontuntoa ja kilpailukykyä työyhteisössä. Tiedonsaanti omasta sairaudesta ja näköongelmien ratkaisumahdollisuuksista helpottaa kuntoutujaa. Tärkeä osa sopeutumista on myös se, että henkilö ei sinnittele normaalinäköisten kanssa samalla viivalla vaan hyväksyy tilanteensa, kertoo siitä avoimesti työyhteisössä ja ottaa tehokkaaseen käyttöön apuvälineet. Kynnys tähän voi olla suuri. Kuntoutuksella on todettu olevan positiivinen vaikutus elämänlaatuun ja mielialaan.

Julkisen terveydenhuollon näön kuntoutuksen palvelut ovat keskitetty keskussairaalan silmäyksiköihin. Kela järjestää harkinnanvaraista työ- ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ja vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta alle 65-vuotiaille. Näön kuntoutuksen osalta palvelut tuottaa Näkövammaisten Keskusliitto.

Lausunnot ja lähetteet

Kelan ja työeläkelaitosten kuntoutukseen haettaessa on hakemukseen liitettävä lääkärinlausunto (B), josta selviävät sekä kuntoutustarve että kuntoutuksen perusteena oleva sairaus tai vamma ja niiden aiheuttamat haitat. Vaikeavammaisen lääkinnälliseen kuntoutukseen haettaessa tarvitaan lääkärin laatima kuntoutussuunnitelma. Näkövammaista henkilöä pidetään vaikeavammaisena, kun hän on sokea tai jos häneltä puuttuu suuntausnäkö, jolloin hän ei voi liikkua kuin tutussa ympäristössä. Suuntausnäkö puuttuu yleensä, jos näkökyky on 0.04 tai vähemmän tai näkökenttä on supistunut joka puolelta alle 10 asteeseen. Virallisen määrityksen näkövammaisuudesta tekee aina silmälääkäri. Lisäedellytyksenä vaikeavammaisen kuntoutuksen saamiseksi Kelan kustantamana on, että hakija saa joko korotettua tai ylintä vammais- tai hoitotukea. Keskussairaalan näönkuntoutuksen yksiköihin tarvitaan lääkärin lähete. Näkövammaisten Keskusliiton kuntoutusjaksoihin tarvitaan lähete ja maksusitoumus.

Muita näkövammaisen työntekijän työssä selviämistä helpottavia tukimuotoja

Työssä jatkamista voi tukea kotikunnan myöntämä kuljetuspalvelu työmatkoihin. TE-toimistot voivat tukea työnantajaa työolosuhteiden järjestelytuella vajaakuntoisen työntekijän työhön sijoituksen tai työssä pysymisen tukena. Tukea voi saada työkoneisiin, työvälineisiin tai työmenetelmiin sekä työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtäviin muutoksiin, jotka ovat välttämättömiä työntekijän vammasta tai sairaudesta aiheutuvan haitan poistamiseksi tai vähentämiseksi. Myös toisen työntekijän antama apu voidaan korvata vajaakuntoisen henkilön työssä selviytymisen parantamiseksi työolosuhteiden järjestelytukena.

Celia – Näkövammaisten kirjasto tuottaa maksutta asiakkaiden tarpeet huomioon ottavaa erityisaineistoa kuten äänikirjoja, pistekirjoja, elektronisia kirjoja, kohokuvia ja myös opiskelijoiden tarvitsemat oppikirjat (www.celia.fi). Celian asiakkaaksi vaaditaan näkövammaisuuden kriteerien täyttyminen tai muu lukemiseste (huom. ks. oikaisu «Näyttöpäätenäkeminen ja niska-hartiaseudun vaivat (2/2012)»1).

Lisätietoja näkövammaisten kuntoutuksesta saa keskussairaaloiden silmäosastojen kuntoutusohjaajilta, Näkövammaisten Keskusliiton kurssi- ja aluesihteereiltä ja Kelasta ja internet-sivuilta www.kela.fi ja www.nkl.fi.

Näiden tukitoimien avulla suuri osa näköongelmaisista ja näkövammaisista työikäisistä voi jatkaa työelämässä ja sosiaalinen osallistuminen on mahdollista.