Osatyökykyisen pitkäaikaistyöttömän työllistymiskyvyn parantaminen

Työkykyarviosta pohja jatkosuunnitelmille

Jokaisen pitkäaikaistyöttömiä työssään kohtaavan pitäisi tunnistaa myös muut kuin työllisyystilanteen aiheuttamat haasteet. Henkilö ei osaa sanoittaa tätä välttämättä itse. Jos pelkkä kotoa poissaolo on poikkeuksellista, ollaan kaukana työelämän vaatimuksista ja kyvystä suhteuttaa omat voimavaransa niihin. Tärkeintä onkin hahmottaa pitkäaikaistyöttömän arjen toimintakyky, jonka arviointi on hänelle itselleenkin realistista. Laajaa näkökulmaa painotetaan myös ICF-luokituksessa (International Classification of Functioning). Lähtötietojen kerääminen on aikaa vievää mutta välttämätöntä. Luonnollisesti aiemmin diagnosoidut sairaudet ja niiden hoitotasapaino kuuluvat niihin. Koska ajankohtainen vertailupohja tiettyyn työhön puuttuu, korostuu sairauskertomusmerkintöjen lisäksi käytännönläheisten tietojen, kuten kuntouttavan työtoiminnan, työkokeiluiden ja kuntoutuksen palautteiden merkitys. Näiden ohella myös henkilön "ammatillinen haave" on tärkeä lähtötieto. Kartoituksessa kannattaa käyttää apuna TOIMIA-tietokantaa.

Kuntoutussuunnitelmalla kohti muutosta

Työ- ja toimintakyvyn arviointi luo edellytykset mutta ei riitä pitkäaikaistyöttömän työllistymiskyvyn parantamiseen. Arvioinnin perusteella on synnyttävä kuvaus henkilön työkyvyssä huomioitavista seikoista sekä näiden perusteella tehty kuntoutussuunnitelma. Ensimmäinen askel kuntoutujana vaatii rohkeutta. Kuntoutussuunnitelma on tärkeää aloittaa oikealta tasolta ja pohtia eteneminen tarkasti. Se saattaa tarkoittaa moniportaista polkua. Ensin voi olla tarpeen sosiaalinen kuntoutus, sitten tavoitteellinen kuntouttava työtoiminta sekä mahdollisesti samanaikaisesti Kelan lääkinnällinen kuntoutus. Sitten voidaan edetä varsinaiseen ammatilliseen kuntoutukseen esimerkiksi Kelan ammatillisella kuntoutuskurssilla eli Taito-kurssilla, jonka aikana saa jo tuntumaa käytäntöön. Edelleen avoimille työmarkkinoille siirtymiseen saattaa olla matkaa, mutta lähtökohdat ovat jo paremmat ja loppusilaus voi olla Kelan työkokeilu aiemmalla alalla tai jopa kouluttautuminen uuteen ammattiin. Optimaalisessa tilanteessa lopulta kuntoutujalla on edellytykset työllistyä avoimille työmarkkinoille.

Hyvä kuntoutussuunnitelma on palveluiden ketju, jonka tavoite voi olla saavutettavissa vasta vuotta pidemmän ajan kuluttua. Silti on tärkeää pohtia polku kerralla mahdollisimman valmiiksi. Hyvin laadittua suunnitelmaa on helppoa tarvittaessa päivittää, ja todennäköisyys prosessin keskeytymiseen pienenee, kun se on pohdittu loppuun asti.

Seurannasta tärkeää tukea

Kuntoutussuunnitelman toteuttaminen vaatii kuntoutujalta sinnikkyyttä ja tavoitteellista toimintaa pitkällä aikajänteellä. Ilman seurantaa on olemassa merkittävä riski, että polku ammatillisen haaveen toteuttamiseksi osoittautuu umpikujaksi kohdatun vastoinkäymisen vuoksi. Jos näin käy, saattavat kaikki aiemmat panostukset valua hukkaan ja ajan kuluessa ollaan jälleen alkupisteessä.

Tarvittaessa on muistettava myös pitkäaikaistyöttömän oikeus pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen. Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on paras tilanne, että henkilö pääsee oikean etuuden piiriin eikä joudu olemaan turhaan työllistämistoimenpiteiden pyörityksessä.

Pohdintaa

Onnistuneisiin kuntoutumistarinoihin johtaa tiivis moniammatillinen ja monialainen yhteistyö aina työ- ja toimintakyvyn arviosta kuntoutussuunnitelman toteutumisen seurantaan asti. Ammattilaisilta vaaditaan valmiutta kohdata erilaisia, joskus rankkojakin elämäntarinoita, halua kuunnella, uteliaisuutta kysyä sekä kohdella vastaanotolla olevaa ihmistä kunnioittavasti ja empaattisesti. Samalla on kuitenkin oltava jämäkkä ammattilainen, joka auttaa hahmottamaan suuntaviivat ja näkemään ne seikat, jotka on huomioitava juuri hänen kohdallaan matkalla kohti työelämää. Työ pitkäaikaistyöttömien kuntoutuksen parissa on ajoittain raskasta, koska lähtökohdat ovat usein vaikeat. Työ on kuitenkin myös palkitsevaa, kun henkilön elämässä kääntyy uusi lehti ja työelämän tavoittelu muuttuu toiveista konkretiaksi.

Esimerkiksi Tampereella käytössä on varsin laaja valikoima työkyvyn tuen palveluita mukaan lukien TOIKE-palvelu ja tällä hetkellä käynnissä oleva Pirkanmaan työkykyhanke. Myös Työllisyys- ja kasvupalveluilla on oma Työkykypalvelu-yksikkönsä. Tällä hetkellä kuntien palvelut kuitenkin eroavat toisistaan. Miten kokonaistilannetta voitaisiin optimoida? Ratkaisu voisi löytyä integroimalla työkykyosaamista nykyistä vahvemmin terveysasemille. Hoitosuhde omaan terveysasemaan on pitkäaikainen ja antaisi paremmat edellytykset sitä kautta seurannalle. Kyseeseen voisi tulla myös keskitetty suurempi, mahdollisesti yli kuntarajojen toimiva yksikkö, jolloin työttömien työkykyyn liittyvien lähetteiden osoite olisi aina sama. Tämä selkiyttäisi toimintaa heti alkuvaiheesta alkaen, koska työkyvyn arvioinnin tarpeen toteavan tahon ei tarvitsisi osata valita oikeaa palvelua. Ehkäpä jatkossa tulee harkittavaksi myös työterveyshuoltopalveluita tarjoavien yritysten hyödyntäminen palveluntuottajina esimerkiksi kuntien työllisyyspalveluille.

Jokaisella työikäisellä on oikeus ammattitaitoiseen ja perusteelliseen työkyvyn arvioon riippumatta siitä, onko hän työsuhteessa vai ei. Työllä on yksilölle toimeentuloa laajempi merkitys, ja toisaalta työttömyys on merkittävä yhteiskunnallinen tekijä. Näin ollen jokainen ihminen, joka kuntoutuksen avulla saa mahdollisuuden oman toimeentulonsa ansaitsemiseen ja työn tuomaan laajempaan lisäarvoon tai tilanteen niin vaatiessa oikeuden pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen, on voitto sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta!