Työehtosopimukset ja paikallinen sopiminen
Työaikalaki on säädetty työntekijän suojaksi. Laki määrittelee vähimmäistason, josta poikkeaminen ei ole mahdollista. Säännöllistä työaikaa koskevissa järjestelyissä on mahdollisuus ottaa huomioon alakohtaisia tarpeita koko maan kattavalla työehtosopimuksella, mutta tuolloinkin säännöllinen työaika saa olla enintään 40 tuntia viikossa 52 viikon ajanjakson aikana. Muita työaikalain täysin pakottavia säännöksiä ovat lisä- ja ylityön edellytyksenä oleva työntekijän suostumus ja ylityön enimmäismäärät (TAL 17–19 §), hätätyö (TAL 21 §) ja työnantajan kirjanpitovelvollisuus (TAL 37 §). Muista säännöksistä voidaan tietyin edellytyksin poiketa joko työ- tai virkaehtosopimuksella taikka työsopimuksella.
Lain suoma sopimismahdollisuus voidaan sisällyttää valtakunnallisesti toimialakohtaisiin työehtosopimuksiin, ja työehtosopimusten määrittelemissä kohdissa työajoista sopiminen voidaan toteuttaa paikallisella tasolla. Alakohtaiset työehtosopimusten työaikamääräykset vaihtelevat sekä laajuutensa että sisältönsä puolesta suuresti. Kulloinkin voimassa olevat seikkaperäiset tiedot sopimuksista ovat saatavissa ammattiliitoista.
Paikallisella tasolla työajoista sopiminen voi tapahtua laajemmin työantajan ja työntekijäryhmän edustajien välillä tai suppeammin työnantajan ja yksilön keskinäisellä työsopimuksella. Uusi tutkimus on kartoittanut paikallisen sopimisen käytäntöjä vuonna 2006 yksityisellä ja kuntasektorilla. Paikallisesti sovittavista seikoista yleisin on työaikajärjestelyt, joskin myös palkkaukseen liittyvistä asioista sopiminen on viime vuosien aikana yleistynyt. Yleisimmin sovitaan liukuvan työajan käytöstä, säännöllisen työajan alkamis- tai päättymisajankohdista ja henkilökohtaisista vapaista, kuten opinto- perhe- tai vuorotteluvapaan käytöstä (henkilökohtaisista vapaista enemmän luvussa «Työaikojen kehittäminen työyhteisössä»1).
Työajoista tehtyjä paikallisia sopimuksia pidetään pääsääntöisesti myönteisinä. Lähes pelkästään myönteisenä sopimisen kokee työnantajapuolella 25 % ja henkilöstöstä 21 %. Enemmän myönteisiä kuin kielteisiä kokemuksia on noin 50 %:lla molempien osapuolten edustajista. Kielteisiä kokemuksia on melko harvoin (7 %:lla henkilöstön edustajista ja 1 %:lla työnantajan edustajista). Myönteisiä vaikutuksia on havaittu monissa asioissa, kuten toiminnan joustavuudessa, henkilöstön työehdoissa, tuottavuudessa ja henkilöstön sitoutumisessa.
Parhaimmillaan paikallinen sopiminen palvelee molempia osapuolia, työnantajaa ja työntekijöitä. Työsuojelullinen näkemys eli eri-ikäisten työntekijöiden turvallisuus ja terveys tulee muistaa sopimuksia laadittaessa. Toimivien ja turvallisten työaikojen kehittäminen työyhteisössä edellyttää aktiivista muutosten hallintaa, jossa tarvitaan eri osapuolten osallistuvaa suunnittelua (ks. luku «Työaikojen kehittäminen työyhteisössä»1).
