Miten vuorotyö vaikuttaa terveyteen

Tietomme vuoro- ja yötyön aiheuttamista terveyshaitoista on lisääntynyt nopeasti viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Vuoro- ja yötyön tiedetään siten nykytiedon valossa aiheuttavan esimerkiksi työtapaturmia ja onnettomuuksia, sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, rintasyöpää, lisääntymisterveyden häiriöitä sekä ruoansulatuselimistön ongelmia (taulukko «Vuorotyön vaikutukset terveyteen.»1). Vuorotyö saattaa aiheuttaa myös aikuisiän diabetesta ja paksunsuolen syöpää. Miten vuorotyö voi aiheuttaa näin erityyppisiä ja erilaisista syistä johtuvia terveydentilan ongelmia? Vaikutusmekanismeiksi on esitetty useita tekijöitä: vuorotyön aiheuttamia vuorokausirytmien muutoksia (jotka vaikuttavat epäedullisesti esimerkiksi vireystilaan, stressihormoneihin, pimeähormoniin ja veren hyytymistekijöihin), muutoksia elintavoissa (esim. tupakointi, huono ruokavalio, liiallinen alkoholin käyttö) sekä poikkeaviin työaikoihin liittyviä sosiaalisia stressitekijöitä. Useat näistä tekijöistä voivat aiheuttaa stressireaktioita elimistössä ja siten pitkällä aikavälillä altistaa erilaisille sairauksille. Työtapaturmien ja onnettomuuksien syntymekanismina on luonnollisesti vuorotyön aiheuttama uneliaisuus ja toimintakyvyn heikkeneminen.

Vuorotyön aiheuttamat terveyshaitat ilmenevät hyvin yksilöllisesti. On arvioitu, että noin viidesosa ihmisistä ei sopeudu lainkaan vuorotyöhön. Siirtyminen vuorotyöstä päivätyöhön onkin hyvin yleistä ensimmäisten yötyökokemusten jälkeen. Sopeutumattomuus vuorotyöhön johtunee pääosin perinnöllisistä vaihteluista kyvyssä nukkua poikkeavina vuorokauden aikoina sekä yksilöllisistä eroista kestää univajeen ja yötyön aiheuttamaa uneliaisuutta. Kykyyn sopeutua vuorotyöhön vaikuttavat myös esimerkiksi aamu-iltatyppisyys ja eräät persoonallisuuden piirteet. Vuorotyön ja työaikojen kuormittavuus on keskeinen tekijä, joka selittää terveyshaittojen ilmenemistä. Esimerkiksi työvuorojen kiertosuunnalla ja säännöllisyydellä on todettu olevan yhteyksiä rytmihäiriöalttiuteen ja veren lipiditasoihin. Viime aikoina on myös todettu, että hyvät yksilölliset vaikutusmahdollisuudet työaikoihin, myös vuorotyössä, ovat yhteydessä parempaan koettuun terveydentilaan ja vähäisempiin lääkärin toteamiin sairauspoissaoloihin.

Fyysisen toimintakyvyn vaihtelu eri vuoroissa

Fyysisen toimintakyvyn vaihtelua eri vuoroissa on tutkittu lähinnä siksi, että vuorotyöntekijät ovat usein kokeneet myös fyysisen suorituskykynsä yöllä huonommaksi kuin päivällä. Totta onkin, että maksimaalinen suorituskyky on yöllä jonkin verran heikompi kuin päivällä. Esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön maksimaalinen hapenottokyky laskee yöllä 5–6 %. Lihasvoimissa on noin 8 %:n ja tasapainossa jopa kymmenien prosenttien vuorokausivaihtelu yön ja päivän välillä. Fyysisessä työssä ei tosin yleensä tarvitse toimia maksimitasolla. Merkittävää kuitenkin on, että maksimisuorituksesta palautuminen on sykkeen perusteella hitaampaa yöllä ja samantasoinen fyysinen työ koetaan tutkimusten mukaan yöllä raskaammaksi kuin päivällä. On myös näyttöä siitä, että säännölliset, keskiraskaat fyysiset työjaksot kuormittavat sydän- ja verenkiertoelimistöä yöllä enemmän kuin päivällä. Yhteenvetona voi sanoa, että fyysisesti kuormittava työ ei sovi yövuoroon yhtä hyvin kuin päivävuoroon. Erityisesti pitkät yövuorot fyysisesti raskaassa työssä eivät ole suositeltavia.

Vuorotyö ja elintavat

Tutkimustulokset elintapojen ja eri työaikamuotojen välisistä yhteyksistä ovat varsin ristiriitaisia. Tämä johtunee siitä, että työaikamuoto on vain yksi vuoro- ja päivätyöntekijöitä kuvaava ominaisuus esimerkiksi ammatin ja psykososiaalisen aseman ohella. Vuorotyöhön usein myös valikoidutaan, mikä vaikeuttaa työaikamuotojen vaikutusten selvittämistä. Vuorotyöjärjestelmät eri yrityksissä ovat usein erilaisia, ja mahdollisuudet esimerkiksi terveelliseen ravintoon ja muiden terveellisten elintapojen vaalimiseen riippuvat työjärjestelyistä ja paikallisista olosuhteista. Epäterveellisistä elintavoista vuorotyö näyttäisi lisäävän selkeimmin tupakointia. Samoin ylipaino ja painon lisääntyminen ovat useiden tutkimusten mukaan yleisempiä vuoro- kuin päivätyöntekijöillä. Vuoro- ja päivätyöntekijöiden ravitsemuksessa ja heidän nauttimissaan energiamäärissä ei kuitenkaan ole todettu olennaisia eroja, vaikka poikkeavat työajat lisäävätkin ruokailun epäsäännöllisyyttä. Kokeellisten tutkimusten mukaan kasautuva univaje lisää rasvan ja sokerin nälkää. Unen pituus korreloi myös suoraan veren leptiini- ja greliinipitoisuuksiin viitaten siihen, että unella ja ruokahalulla on useita fysiologisia yhteyksiä. Liikunnan vähäisyys ja alkoholin käyttö eivät näyttäisi olevan vuorotyössä sen yleisempiä kuin päivätyössä, joskin monissa yötyöammateissa (esim. rekka-autonkuljettajilla) mahdollisuudet säännölliseen liikuntaan voivat heikentyä.

Metabolinen syndrooma ja diabetes

Metabolisen syndrooman osatekijöistä vuorotyöntekijöillä näyttäisi esiintyvän ainakin jossain määrin päivätyöntekijöitä enemmän keskivartalolihavuutta sekä korkeita veren triglyseridipitoisuuksia ja matalia HDL-pitoisuuksia. Kokonaiskolesteroliin vuorotyöllä ei näytä olevan selvää yhteyttä. Vuorotyö lisää eräiden tutkimusten mukaan myös aikuisiän diabeteksen riskiä. Mielenkiintoisia ovat myös viimeaikaiset havainnot, joiden mukaan sekä vuorotyö että kokeellinen kasautuva univaje lisäävät insuliiniresistenssiä. Siirryttäessä yötyöstä päivätyöhön veren virtsahappo-, glukoosi-, kolesteroli- ja triglyserolipitoisuuksien on osoitettu alenevan.

Sydän- ja verisuonisairaudet

Sydän- ja verisuonitaudeilla on useita työperäisiä riskitekijöitä. Vuosien varrella on todettu, että sydän- ja verisuonitauteihin liittyviä työperäisiä altisteita ovat mm. eräät kemikaalit, melu, tärinä ja työhön liittyvät psykososiaaliset tekijät, kuten työn organisointi ja vuorotyö.

Yöllä työskentely vaikuttaa suoraan verenpainetta nostattavasti, vaikka epidemiologisten tutkimusten perusteella vuorotyön yhteys varsinaisen verenpainetaudin esiintymiseen on kiistanalainen. Kasautuva, kokeellisesti aiheutettu univaje lisää sekä autonomisen hermoston sympaattista aktiviteettia että mahdollisesti myös systolista verenpainetta. Yötyö lisää myös rytmihäiriöherkkyyttä ja erityisesti kammioperäisiä lisälyöntejä. Esimerkiksi eräässä tanskalaisessa tutkimuksessa seurattiin 227 vuorotyöntekijän ja 150 päivätyöntekijän rytmihäiriöitä ja sydämen toimintaa yhden vuoden ajan työ­suhteen alkamisesta. Kammiolisälyönnit yleistyivät 49 %:lla vuorotyöntekijöistä mutta vain 27 %:lla päivätyöntekijöistä. Sepelvaltimotaudin riskiä vuorotyö lisää noin puolella. Esim. Helsinki Heart Studyssa seurattiin 1 804 keski-ikäistä suomalaista teollisuustyöntekijää kuuden vuoden ajan. Kun huomioitiin erot elintavoissa, verenpaineessa ja veren rasvoissa, sepelvaltimotaudin vaarasuhde oli yötyössä 40 % korkeampi kuin päivätyössä. Sepelvaltimotaudin riski on kohonnut sekä miehillä että naisilla. Riski on mahdollisesti kohonnut myös kaksivuorotyössä. Koska sekä vuorotyö että sepelvaltimotauti ovat suomalaisessa työikäisessä väestössä yleisiä, on vuorotyö sepelvaltimotaudin merkittävä itsenäinen riskitekijä. On arvioitu, että vuorotyö selittää 7 % sepelvaltimotaudin sairastapauksista.

Vuorotyöhön liittyvä sepelvaltimotauti ei selity esimerkiksi vuoro- ja päivä­työn välisistä eroista työstressissä tai perinteisissä riskitekijöissä, kuten kolesterolissa, tupakoinnissa ja ylipainossa. Vuorotyöllä on silti yhteisvaikutuksia perinteisten sepelvaltimotaudin riskitekijöiden kanssa. Täten esimerkiksi tupakointi, mahdollinen ylipaino ja korkea kolesteroli lisäävät sepelvaltimotaudin riskiä vuorotyö-altistumisen kanssa enemmän kuin näiden riskitekijöiden tai vuorotyön yksittäisten riskisuhteiden perusteella voitaisiin arvioida.

Ruoansulatuselimistön häiriöt

20–75 %:lla yötyötä tekevistä vuorotyöntekijöistä on usein tai jatkuvasti erilaisia ruoansulatuselimistön oireita, kuten vatsakipuja, ilmavaivoja ja närästystä. Ruoansulatuselimistön oireita voi ilmetä kuormittavien elämän- tai työtilanteiden yhteydessä. Ruoansulatuselimistön toiminta noudattaa säännöllistä vuorokausirytmiä siten, että yöllä suolenseinämän sileän lihaksiston toiminta hidastuu, ruoansulatusentsyymien erittyminen suoleen vähentyy ja yleisesti ottaen ruoan imeytyminen vaikeutuu. Erityisesti yötyöntekijä joutuu siten syömään aikoina, jolloin suoliston toiminta on normaalia vaimeampaa. Ilmeisesti vuorokausirytmin häiriöstä sekä yötyöhön liittyvästä stressistä johtuen pohjukaissuolen haavaumaa esiintyy vuorotyötä tekevillä miehillä noin kaksi kertaa useammin kuin päivätyötä tekevillä.

Lisääntymisterveys

Vuorotyön on todettu aiheuttavan naisille lisääntymisterveyden häiriöitä, vaikka muuten naisten kyky sopeutua vuorotyöhön on yhtä hyvä kuin miesten. Kuukautiskierron häiriöitä on eräissä tutkimuksissa kuvattu vuorotyötä tekevillä naisilla enemmän kuin päivätyötä tekevillä ja myös hedelmällisyyden on kuvattu vähenevän tilapäisesti. Vuorotyö sekoittaa mm. pimeähormonin eli melatoniinin ja prolaktiinin vuorokausirytmin ja tätä kautta vaikutus naisen hedelmällisyyteen on periaatteessa mahdollista. Viimeaikaisessa, laajassa yleiseurooppalaisessa tutkimuksessa ei silti todettu vuorotyön ja hedelmällisyyden välillä mitään yhteyttä.

Huolestuttavaa sen sijaan on, että yötyötä tekevillä raskaana olevilla naisilla on todettu enemmän keskenmenoja kuin päivätyötä tekevillä. Raskausaikana yötyötä tehneiden naisten vastasyntyneet lapset ovat myös useammin alipainoisia ja syntyvät ennen laskettua aikaa. Suurentunut keskenmenoriski ja sikiön kasvun hidastuminen näyttäisivät liittyvän erityisesti kolmivuorotyöhön, joskin tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Erään tutkimuksen mukaan säännöllinen ilta- ja yötyö lisäsi ennenaikaisen synnytyksen riskiä vain, jos äiti jatkoi työskentelyä 23. raskausviikon jälkeen. Äidin vuorotyö ei lisää sikiöiden epämuodostumisriskiä.

Syöpä

Jo pitkään on tiedetty, että rintasyövän riski on lisääntynyt monissa naisten yötyöammateissa, kuten esimerkiksi sairaanhoitajilla, lentoemännillä ja teleoperaattoreilla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on ilmestynyt useita laajoja tutkimuksia, joissa on todettu vuorotyön aiheuttavan rintasyöpää. Vuonna 2005 ilmestyneen 13 eri tutkimuksen meta-analyysin perusteella rintasyövän riski on yötyötä sisältävässä vuorotyössä keskimäärin 51 % korkeampi kuin päivätyössä. Esim. tanskalaisen tapaus-verrokkitutkimuksen mukaan riski oli 50 % suurempi 30–54-vuotiailla yötyötä tehneillä naisilla vähintään puolen vuoden yötyöaltistumisesta johtuen. Rintasyövän riski arvioitiin viiden vuoden aikana altistumisesta ja sekoittavina tekijöinä huomioitiin ikä, sosiaaliluokka, ikä ensimmäisen ja viimeisen lapsen syntyessä sekä lasten lukumäärä.

Amerikkalaisen tapaus-verrokkitutkimuksen mukaan yötyötä tekevillä vuorotyöntekijöillä rintasyövän riski lisääntyi noin 60 % päivätyöntekijöihin verrattuna. Syöpäriski koko aineistossa riippui vuorotyölle altistumisesta, yöllisestä valoaltistuksesta ja yöunen määrästä. Laajassa noin 80 000 hoitajan kohorttitutkimuksessa rintasyövän riski oli yövuoroja tekevillä lisääntynyt 36 % ja paksunsuolen tai rektumin syöpä 35 % verrattuna niihin hoitajiin, jotka eivät tehneet yövuoroja.

Yöllä työskentely estää tehokkaasti melatoniinin erittymistä sekä toisaalta lisää naisilla estrogeenin eritystä. Melatoniinilla on jossain määrin syövän kasvua estäviä vaikutuksia. Estrogeenin eritys on puolestaan suoraan yhteydessä rintasyöpään. Onkin mahdollista, että yöllinen valoaltistuminen voi selittää naisten rintasyöpäriskin lisääntymisen – esimerkiksi sokeilla naisilla ei esiinny rintasyöpää juuri lainkaan.

Psyykkiset ongelmat

Vuorotyötä tekevillä on eräiden havaintojen mukaan päivätyöntekijöitä enemmän psykosomaattisia oireita, kuten kroonista väsymystä, hermostuneisuutta ja masentuneisuutta. On myös vähäistä näyttöä siitä, että vuorotyöntekijöillä olisi normaalia suurempi riski sairastua vaikeisiin psykiatrisiin sairauksiin, kuten depressioon. Vuorotyöhön liittyvät psyykkiset ongelmat saattavat olla selitettävissä poikkeavien työaikojen aiheuttaman sosiaalisen eristyneisyyden tai vuorotyön aiheuttaman unettomuuden kautta.

Työtapaturmat

Kuten aiemmin on todettu, yöllä nukahtamisriski on normaalia suurempi ja samoin toimintakyky erityisesti yksitoikkoisissa tehtävissä heikkenee. Tämän vuoksi erityisesti liikenneonnettomuuksien riski on yöllä suurempi. Myös ammattiliikenteen onnettomuuksia on yöllä enemmän kuin päivällä, jos onnettomuusmäärät suhteutetaan liikennetiheyteen. Kaiken kaikkiaan noin 15 % kuolemaan johtavista liikenneonnettomuuksista johtuu rattiin nukahtamisesta. Teollisuudessa työtapaturmariski on jatkuvassa yövuorossa sekä kolmivuorotyössä hieman suurempi kuin aamuvuorossa. Tapaturmariski kasvaa myös peräkkäisten työvuorojen aikana, joten hitaasti kiertävissä vuorojärjestelmissä erityisesti pitkien yövuorojaksojen aikana tapaturmariski kasvaa (kuva «»1). Pitkien työaikojen vaikutuksista työssä suoriutumiseen ja turvallisuuteen kerrotaan tarkemmin arikkelissa «Miten pitkät työajat vaikuttavat terveyteen»1.

Kuva 1. Työtapaturmien yhteys peräkkäisiin aamu- ja yövuoroihin eri tutkimusten mukaan (Folkard ym. 2005). RR (relative risk) = riski suhteessa ensimmäiseen päivävuoroon.

Kuolleisuus

Pitkien seurantatutkimusten perusteella on vielä sangen vähän näyttöä siitä, että vuorotyö lisää suoraan kokonaiskuolleisuutta, joskin sydän- ja verisuonisairauskuolleisuuden osalta yhteys näyttää todennäköiseltä. Vuorotyöhön huonosti sopeutuvat tai terveyshaitoista kärsivät voivat kuitenkin siirtyä pois vuorotyöstä sairauden puhjettua. Vuonna 2001 valmistui kattava tutkimus kaikkien työperäisten tekijöiden osuudesta kokonaiskuolleisuuteen Suomessa (Nurminen ja Karjalainen 2001). Tutkimuksessa arvioitiin, mikä osuus vuosittaisesta kuolleisuudesta liittyy työperäisiin tekijöihin, kun tunnetaan koko maan työperäinen altistuminen, työperäisiin altisteisiin liittyvät sairastavuus- ja kuolleisuusriskit ja Tilastokeskuksen tuottamat kuolemansyytilastot. Arvion mukaan Suomessa sattuu vuosittain noin 1 800 sellaista kuolemantapausta, jotka johtuvat osittain tai kokonaan työperäisistä tekijöistä. Merkittävä osuus kokonaiskuolleisuudesta liittyi vuorotyöhön, noin 300 tapausta vuodessa. Luvusta puuttuivat kuitenkin mahdollinen paksunsuolen- ja rintasyöpään liittyvä kuolleisuus, samoin liikenneonnettomuudet ja tapaturmat. Siten voidaan arvioida, että lähes neljäsosa työperäisestä kokonaiskuolleisuudesta liittyy nykyään poikkeaviin työaikoihin. Vuorotyön kansanterveydellistä merkittävyyttä lisää sen yleisyys työperäisenä altisteena ja sen yhteys useampaan tärkeään kansantautiimme.