Tiivistetty työaika
Tiivistetty työaika voidaan toteuttaa joko säännöllisen, niin sanotun tiivistetyn työviikon järjestelmässä tai epäsäännöllisemmin rytmittyen esimerkiksi työaikapankin järjestelmässä. Tiivistettyä työaikaa käytetään etupäässä tuotannollisista syistä, usein ennustettavan tuotannon tai palvelujen kausivaihtelun tarpeeseen, mutta myös jatkuvan kysynnän tilanteessa laitteiden käyttöaikojen tai palveluaikojen pidentämiseen. Tiivistetyt työrupeamat voidaan tarpeen mukaan suunnitella eri pituisiksi. Työaikalaki määrittää työajan tasoittumisjakson pisimmillään 52 viikkoon, jonka kuluessa työaika tasoittuu keskimääräisesti korkeintaan 40 tunniksi viikossa.
Tuotannollinen jousto oli syynä tiivistettyyn työaikaan eräässä pääkaupunkiseudun korkean teknologian yrityksessä, jossa tuotantomäärien ja samanaikaisen tuotekehittelyn voimakkaan kasvun vuoksi ei normaalilla 8 tunnin työajalla voitu vastata kysyntään. Aluksi turvauduttiin ylitöihin, jotka pidempään jatkuttuaan kuormittivat henkilöstöä. Kuormittuminen heijastui työtehon ja tuotteiden laadun laskuna, jolloin uudet työaikaratkaisut tulivat ajankohtaisiksi. Työntekijät eivät halunneet siirtyä perinteiseen kaksivuorotyöhön, vaan suunnittelivat yhdessä johdon kanssa 12 tunnin työaikamallin. Työvuorot olivat päivävuoroja yleensä kello 07–19. Järjestelmä otettiin aluksi käyttöön vuoden mittaisena kokeiluna.
Työaikakokeiluun kuului kaksi työryhmää, jotka vuorottelivat viikoittain. Toinen ryhmä työskenteli torstaista lauantaihin 12 tuntia, piti sunnuntain vapaana ja jatkoi jälleen maanantaista keskiviikkoon 12 tuntia päivässä. Seuraavat seitsemän päivää olivat vapaat, kunnes torstaina tultiin taas töihin. 12 tunnin työpäiviin kuului puolen tunnin ruokailutauko. Kolmen kuukauden aikana työaika tasautui keskimääräiseksi 40 tunniksi viikossa. Koneiden käyttöaika kasvoi uusien työaikajärjestelyjen myötä 72 tuntiin viikossa. Ylitöitä ei enää tehty.
Yrityksen johdon mukaan työaikaratkaisun lähtökohtana oli myös yksilöllinen joustavuus eli liukuman mahdollisuus, tunti kello 7:n molemmin puolin. Työaikojen yksilöllinen joustavuus ilmeni myös siten, että 12 tunnin mallin rinnalle otettiin 10 tunnin järjestelmä niitä varten, joille 12 tunnin vuorot osoittautuivat hankaliksi.
Vaikka työntekijät aluksi kokivat pitkät työrupeamat raskaina, suurin osa työntekijöistä tottui uuteen työaikaan vuoden koeajan kuluessa. Yhtenä syynä tähän oli ylitöiden jääminen pois, toisin sanoen todellisen kokonaistyöajan lyheneminen keskimäärin 40 tuntiin viikossa. Kaiken kaikkiaan 12 tunnin työpäivää tekevät olivat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä työaikajärjestelyynsä. Näin siitä huolimatta, että pitkä työrupeama koettiin vähintään silloin tällöin rasittavana. Tiivistetyn työviikon ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa esiintyi paljon yksilöllistä vaihtelua riippuen elämäntilanteesta ja harrastusten luonteesta. Perhe-elämän häiriytyminen oli usein perusteena niillä, jotka halusivat siirtyä tekemään 10 tunnin työpäivää 12 tunnin sijasta. Mahdollisuus valita itse oma työaika vaikuttaakin toimivalta ratkaisulta. Yksilölliset työajat soveltuivat hyvin myös tiimityöskentelyyn.
Säästövapaa ja työaikapankki
Säästövapaa on yhteinen nimitys erilaisille mahdollisuuksille säästää pidempiä vapaita vuosilomapäivistä ja ylitöistä. Työaikapankki on samantyyppinen käytäntö, jonka puitteissa työaika sijoittuu aiempaa väljemmin ja vaihtelee pituudeltaan päivittäin. Työaikapankkia on käytetty sekä tuotannollisen että yksilöllisen jouston tarpeisiin. Näillä järjestelyillä esimerkiksi ylityökertymiä korvataan rahan sijasta vapaa-aikana. Keskeistä järjestelyissä on myös työaikojen itsesäätelyn lisääntyminen. Työaikapankki on etenkin enemmän koulutettujen, toimihenkilöasemassa olevien kiinnostuksen kohteena. Myös nuoremmat työntekijät ovat useammin työaikapankin kannalla kuin ikääntyvät. Määräaikaisiin työsuhteisiin työajan säästäminen myöhempään käyttöön ei juurikaan sovellu.
Kaupan alalla kokeiltiin uusia työaikaratkaisuja kahdessa suuressa vähittäiskaupan yrityksessä pääkaupunkiseudulla. Työvuorojen suunnittelu työntekijän hyvinvoinnin kannalta on tärkeä haaste, sillä säännöllisestä päivätyöstä poikkeava työaika on lisääntynyt viime vuosina. Kauppojen aukioloajat ovat laajentuneet, mikä lisää ilta- ja viikonlopputyötä. Tavoitteena kokeilussa olivat sekä työntekijöiden että yritysten tarpeet huomioivat työaikaratkaisut. Kokeiltavan työaikapankin periaatteet suunniteltiin yhdessä työntekijä- ja työnantajaliittojen (PAM ja KTL) kanssa ja niistä tehtiin tarkka sopimus. Molemmissa yrityksissä päädyttiin kokeilemaan henkilöstön toivomaa työaikapankkia ja toisessa yrityksessä myös palavereja, joissa työntekijät osallistuivat työvuorolistojen suunnitteluun. Uusien työaikaratkaisujen toimivuutta seurattiin puolen vuoden ajan.
Pankkiin kertyi työaikaa, kun työntekijä tarjoutui joustamaan työtilanteen niin vaatiessa. Työaikapankkia ei sovellettu aikaisemmin ylityöksi kirjattuihin työtehtäviin, joista saa puolitoistakertaisen korvauksen. Työaikapankkitunteja kerättäessä sovittiin etukäteen, oliko kyse yksinkertaisena vapaana korvattavasta työaikapankkityöstä vai ylityöstä. Työajalle määriteltiin tarkat enimmäisrajat: säännöllinen työaika ei saanut ylittää 10 tuntia vuorokaudessa eikä 48 tuntia viikossa. Kertymää sai olla enintään 40 tuntia. Työaikapankin kokeilu perustui vapaaehtoisuuteen.
Työaikapankin käytöstä kertyi myönteisiä kokemuksia. Hyvänä pidettiin mahdollisuutta joustaa työajoissa työtilanteen mukaan. Työaikapankin käyttö mahdollisti aikaisempaa itsenäisemmän vastuunoton työtehtävistä. Jos työtehtävä oli kesken listaan merkityn työajan päättyessä, oli mahdollista hoitaa se loppuun sovitulla tavalla ja siirtää näin kertyvä lisäaika työaikapankkiin. Korvauksetta tehdyn työn määrä väheni erityisesti vastaavissa asemissa työskentelevillä, mutta myös muilla. Työaikapankkijärjestelyt eivät kuitenkaan kokonaan poistaneet korvauksetta tehtyä työtä. Työaikapankkiin kertyvää aikaa koottiin yleensä melko pitkällä aikavälillä. Kokeilijoiden mielestä pankin kerryttäminen ei aiheuttanut jaksamisongelmia. Yhtäjaksoisten, pidempien vapaiden kertyminen motivoi osaa työaikapankkia kokeilleista. Vapaat koettiin virkistävinä ja niiden sijoittelusta oli pystytty sopimaan työntekijöiden ja johdon välillä.
Työaikapankin ohella kokeiltiin työntekijöiden ja palvelupäällikön yhteisiä työvuorosuunnittelupalavereja. Aiemmin palvelupäällikkö laati listat ottaen työntekijöiden toiveet huomioon mahdollisuuksien mukaan. Sekä työntekijät että johto olivat uuteen käytäntöön tyytyväisiä. Palaverien koettiin lisäävän ymmärrystä työvuorojärjestelyihin vaikuttavista tekijöistä. Ne paransivat tiedon kulkua työntekijöiltä työvuorolistojen laatijalle ja päinvastoin. Keskinäinen ymmärrys ryhmän jäsenten työtehtävistä ja työtilanteista lisääntyi. Palaverien koettiin edistävän yksilöllisiä työaikaratkaisuja ja luovan keskustelua yhteisistä periaatteista.
Kokemus kannusti jatkamaan. Eniten myönteisiä vaikutuksia arvioitiin olleen mahdollisuudella pitää pitkiä yhtäjaksoisia vapaita. Työaikajärjestelyihin liittyvät ongelmat vähenivät selvästi. Myös koettu stressi väheni merkittävästi. Uudet työaikaratkaisut saivatkin kannatusta. Työaikapankkia itse jo omakohtaisesti soveltaneista 89 % halusi soveltaa sitä myös jatkossa. Palaverikäytännön jatkon kannalla olivat lähes kaikki (96 %) sitä kokeilleet. Työajan yksilölliseen joustoon oli mahdollista yhdistää työntekijän entistä itsenäisempi vastuu töiden suunnittelusta työryhmänsä jäsenenä. Työaikapankki ja työvuorosuunnittelupalaverit täydensivät toisiaan; oli hyvä, että pankkijärjestelyn kehittämiselle ja ongelmatilanteiden käsittelylle oli keskustelupaikka. Keskustelevan työkulttuurin edistäminen onkin tärkeää työaikapankkijärjestelyjä sovellettaessa.
Työaikapankin sovelluksissa on tärkeää ottaa huomioon seuraavat seikat:
- Alkuvaiheessa työaikapankin toteuttamisperiaatteista tulee tiedottaa hyvin. Tiedon pitää olla jatkuvasti saatavilla.
- Keskusteleva työkulttuuri tukee työaikapankkijärjestelyn onnistumista.
- Kerättäville työtunneille ja viikkotyöajalle tulee asettaa selvät rajat.
- Työaikapankin käytön tulee olla vapaaehtoista.
- Työtunteja kerättäessä on sovittava, ovatko ne ylityötä vai kertyvätkö tunnit työaikapankkiin.
- Työntekijän ja johdon tulee sopia työaikapankkivapaiden pitämisestä.
- Työntekijällä on oltava mahdollisuus tarkistaa työaikapankin kertymä esimerkiksi tilinauhasta.
- Työvuorolistojen laatijalla on oltava toimiva työaikapankin seurantajärjestelmä.
Työaikapankki- ja säästövapaatyyppiset työaikaratkaisut on nähty hyvänä keinona hallita työajan ja vapaa-ajan välistä suhdetta. Työaikojen itsesäätelyn lisääntyminen ylipäätään lisää työtyytyväisyyttä. Kuitenkin työajan ja ylitöiden tuntuva, pitkäaikainen kerääntyminen myöhempään käyttöön voi olla vahingollista, jos se tapahtuu työntekijän voimavarojen äärirajoilla. Kerättäville työtunneille sekä päivä- ja viikkotyöajalle on asetettava vähintään työaikalain mukaiset rajoitukset. Yleinen arvio tiivistetyn työajan malleista on, että
- tuotannollinen jousto lisää laitteiden käyttöaikoja ja palveluaikoja
- ikääntyville pitkät työrupeamat ovat usein rasittavia
- pitkät tiivistetyt jaksot häiritsevät usein työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Tiivistetyn työajan soveltamisesta vuorotyöhön kerrotaan luvussa «Toimivat työaikamallit»1.