Onnistunut ratkaisu perustuu yhteiseen päätökseen
Vuorotyö voidaan järjestää usealla eri tavalla. Lisää joustoa esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi saadaan esimerkiksi luomalla tuotantoyksikön sisälle työaikojen suhteen itsenäisiä ryhmiä. Tällaisissa pienryhmissä työntekijät voivat yhdessä päättää työajoistaan käyntiaikojen ja suoritevaatimusten asettamissa rajoissa. Elämäntilanteesta riippuen työntekijöillä saattaa olla erilaisia toiveita muun muassa vapaapäivien sijoituksen, työvuorojen vaihtumisaikojen tai aamu- ja iltavuorojen valinnan suhteen. Tällainen yksilöllinen vaihtelu ei välttämättä vaikuta kokonaistyöaikaan, palkkaan tai koneiden käyntiaikaan. Se lisää kuitenkin merkittävästi työtyytyväisyyttä, vähentää työn kuormittavuutta ja helpottaa vuorotyöhön sopeutumista.
Onnistuneen ja toimivan vuorojärjestelmän valinta perustuukin aina yhteiseen päätökseen. Valinnassa tulee ottaa huomioon sekä työnantajan että työntekijän näkökulma, vuorosuunnittelun ergonomisia kriteerejä unohtamatta. Työaikajärjestelyjen muutoshanke on siten monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, joka kuitenkin onnistuessaan vaikuttaa suotuisasti työn laatuun ja tuottavuuteen sekä työntekijöiden hyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen (ks. luku «Työaikojen kehittäminen työyhteisössä»1).
Miten omien työvuorojen suunnittelu vaikuttaa työn ja muun elämän yhteensovittamiseen?
Fysioterapeutit osallistuivat kokeiluun, jossa he suunnittelivat omat työaikansa muodollisessa jaksotyössä. Tulosten mukaan omiin työaikoihin vaikuttaminen helpotti työssä jaksamista sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Lisäksi työaika-autonomian koettiin edistävän töiden mielekästä järjestämistä.
Hoitajien kolmivuorotyössä toteutettiin samantyyppinen työaika-autonomian interventiotutkimus. Työntekijän vaikutusmahdollisuudet oman työaikansa suhteen lisääntyivät, kun työvuorosuunnittelu siirrettiin esimieheltä työntekijälle. Kokonaistyöaikaa tai palkkausta ei muutettu eli viikonlopputöiden, arkivapaiden ja yötyön määrät pysyivät ennallaan. Osaston toiminnan huomioiden hoitajat suunnittelivat työvuorolistat omien toiveidensa ja tarpeidensa mukaisiksi. Omien vuorojen suunnittelu vaikutti myönteisesti työssä ja vapaalla: jaksaminen työssä, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, työn ja harrastusten yhteensovittaminen ja koettu palautuminen työstä paranivat. Omien vuorojen suunnittelun eri-ikäiset työntekijät kokivat vaikuttavan eri tavoin, nuorimmalla ikäryhmällä (21–35-vuotiaat) työhyvinvointi parani keskimääräistä enemmän, kun taas vanhimmalla ikäryhmällä (51–64-vuotiaat) tilanne oli päinvastainen.
Lähde: Kasanen 2002, Koivumäki ym. 2005, Hakola ym.