Toimivat ja terveet työajat

Suosituksia keskeytymättömään kolmivuorotyöhön

Toimivat ja terveet työajat
16.8.2007
Tarja Hakola, Christer Hublin, Mikko Härmä, Irja Kandolin, Jaana Laitinen ja Mikael Sallinen

Työvuorojärjestelmien suunnittelussa täytyy ottaa huomioon monia seikkoja. Lainsäädännön sekä tuotannollisten ja taloudellisten tekijöiden lisäksi huomionarvoisia ovat työntekijöiden omat tarpeet ja työaikamieltymykset. Olennaisen tärkeää on työntekijän terveyden, turvallisuuden ja työtehon huomioon ottaminen. Taulukoihin «Työvuorojaksot. Tärkeitä seikkoja ovat vuorojen kiertonopeus ja kiertosuunta sekä tietyt erikoistapaukset (A aamuvuoro, I iltavuoro, Y yövuoro, – vapaa).»1, «Työajan kesto ja jakautuminen. Tärkeitä seikkoja ovat peräkkäisten vuorojen lukumäärä, työvuoron pituus ja vapaa-aika vuorojen välillä.»2, «Työajan ajoittuminen. Tärkeitä seikkoja ovat aamuvuoron alkamisaika, iltavuoron ja yövuoron loppumisaika sekä viikonloput.»3 ja «Sovitusta työvuorojärjestelmästä poikkeaminen. Säännöllisen työvuorojärjestelmän suosiminen helpottaa työn ja vapaan yhdistämistä. Tilapäiset tai lyhytaikaiset poikkeamat voivat olla joko työnantajan »4 on koottu kaksikymmentä keskeytymättömän kolmivuorotyön ergonomista suositusta ja odotettavissa olevaa vaikutusta silloin, kun suositus toteutuu. Artikkelissa «Työaikoihin liittyvien kuormitustekijöiden arviointi»1 esitellään TIKKA-menetelmä, jonka avulla työaikojen kuormitustekijöitä voidaan arvioida yleisellä tasolla työaikamuodosta riippumatta.

Taulukko 1. Työvuorojaksot. Tärkeitä seikkoja ovat vuorojen kiertonopeus ja kiertosuunta sekä tietyt erikoistapaukset (A aamuvuoro, I iltavuoro, Y yövuoro, – vapaa).
SuositusVaikutus
1. Peräkkäisiä yövuoroja kaksi tai kolme.
  1. • Joskus on helpointa tehdä vain yksi yövuoro kerrallaan.
  2. • Jos yövuoroja on vähemmän kuin muita vuoroja, ne kannattaa keskittää yhteen jaksoon.
  1. Vuorokausirytmien mukautumisongelmat vähenevät.
  2. Univelkaa kertyy vähemmän.
  3. Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
2. Pyritään välttämään jatkuvaa yötyötä. Jatkuvan yötyön tulisi perustua vapaaehtoisuuteen.
  1. Mahdolliset pitkäaikaiset terveyshaitat vähenevät.
  2. Univelan kertyminen vähenee.
  3. Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
3. Hyvin aikaisin alkavia aamuvuoroja mahdollisimman vähän peräkkäin (enintään kolme).Univelkaa kertyy vähemmän.
4. Peräkkäisiä iltavuoroja mahdollisimman vähän (enintään kolme).Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
5. Työvuorojen välin tulisi olla yli 11 tuntia, mikä toteutuu helpommin, jos työvuorojen kiertosuunta on eteenpäin (AIY–). Taaksepäin kiertävää järjestelmää (YIA–) tulisi välttää.
  1. Univelkaa kertyy vähemmän.
  2. Vuorokausirytmien mukautumisongelmat vähenevät.
6. Jakson viimeisen yövuoron jälkeen tulisi olla vähintään kaksi vapaapäivää. Jaksoa Y–A tulisi välttää.Uni lyhenee vähemmän aamuvuoron yhteydessä.
7. Vältetään yksittäisiä vapaapäiviä (esimerkiksi Y–Y).Vuorokausirytmien mukautumisongelmat vähenevät.
8. Vältetään yksittäisiä työpäiviä (–A–, –I–, –Y–).Vapaajakso pysyy yhtenäisenä.
Taulukko 2. Työajan kesto ja jakautuminen. Tärkeitä seikkoja ovat peräkkäisten vuorojen lukumäärä, työvuoron pituus ja vapaa-aika vuorojen välillä.
SuositusVaikutus
9. Peräkkäisiä työpäiviä on enintään 5–7.Väsymystä kertyy vähemmän.
10. Pitkiä työvuoroja (yli 8 tuntia) tulisi harkita vain, jos
  1. • pitkä vuoro sopii työn luonteeseen ja kuormittavuuteen
  2. • tauotus on riittävää
  3. • vuorojärjestelmä on suunniteltu siten, että uupumisen kertyminen vältetään eli vuorojen väliin jää tarpeeksi aikaa
  4. • poissaolot hoidetaan riittävällä varamiehistöllä
  5. • ylitöitä ei teetetä
  6. • altistuminen terveydelle vaarallisille aineille on rajoitettu
  7. • täydellinen elpyminen työstä on mahdollista ja
  8. • kaikki suostuvat pitkiin vuoroihin.
  1. Väsymystä kertyy vähemmän.
  2. Virheitä vähemmän.
  3. Tapaturmia vähemmän.
  4. Mahdolliset pitkäaikaiset terveyshaitat vähenevät.
11. Työvuorojen välissä tulisi olla riittävästi lepoaikaa (yli 11 tuntia) palautumiseen ja virkistymiseen (työmatkat, nukkuminen, yksityisasiat). Nopeita vuoronvaihtoja tulisi välttää.Unen lyhentyminen vältetään.
Taulukko 3. Työajan ajoittuminen. Tärkeitä seikkoja ovat aamuvuoron alkamisaika, iltavuoron ja yövuoron loppumisaika sekä viikonloput.
SuositusVaikutus
12. Aamuvuoro ei saisi alkaa liian aikaisin, kello 6.30 on parempi kuin kello 6.00, joka on parempi kuin kello 5.00 jne.Uni lyhenee vähemmän.
13. Iltavuoro ei saisi loppua liian myöhään, kello 22 on parempi kuin kello 23, joka on parempi kuin kello 24 jne.
  1. Erikoistapauksessa iltavuoro voisi loppua hyvin aikaisin, kuten kello 18 lauantaisin.
  1. Uni lyhenee vähemmän.
  2. Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
14. Yövuoron tulisi loppua mahdollisimman aikaisin. Lyhyempiä yövuoroja kannattaisi harkita.Nukkumisaika öiseen aikaan pitenee.
15. Vältetään viikonlopputyötä.Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
16. Järjestelmässä tulisi olla joitakin vapaita viikonloppuja, joissa vähintään kaksi peräkkäistä vapaapäivää (jos suositus 15 ei toteudu).Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
Taulukko 4. Sovitusta työvuorojärjestelmästä poikkeaminen. Säännöllisen työvuorojärjestelmän suosiminen helpottaa työn ja vapaan yhdistämistä. Tilapäiset tai lyhytaikaiset poikkeamat voivat olla joko työnantajan määräämiä tai työntekijöiden toivomia.
SuositusVaikutus
17. Pyritään välttämään sovitusta listasta poikkeamista.Mahdollisuus suunnitella vapaa-ajan käyttöä paranee.
18. Sovitaan ennakkoilmoitusten ja korvausten pelisäännöistä muutoksissa.Mahdollisuus suunnitella vapaa-ajan käyttöä paranee.
19. Työryhmät sopivat keskenään työajoistaan ja ovat vastuussa töiden suorittamisesta ajallaan.Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.
20. Yksilöllinen joustavuus työajoissa on suotavaa (esimerkiksi liukuvat työajat, vuorojen vaihto, tms. aikaikkunat, aikaitsenäiset ryhmät).Työn ja yksityiselämän parempi yhteensovittaminen.