Toimivat ja terveet työajat

Keinoja vireyden tukemiseksi työvuoron aikana

Toimivat ja terveet työajat
16.8.2007
Tarja Hakola, Christer Hublin, Mikko Härmä, Irja Kandolin, Jaana Laitinen ja Mikael Sallinen

Nukahtaminen tapahtuu voimakkaassa väsymyksen tilassa huomaamatta. Lisäksi vireyden lasku heikentää psyykkistä toimintakykyä huomattavasti jo ennen kuin työntekijä nukahtaa. Vireyden ylläpitoa tukevat keinot ovatkin tärkeitä sekä työturvallisuuden että työn tuottavuuden kannalta. Yksi tavallisimmista keinosta vähentää uneliaisuutta on tauon pitäminen. Tauon aikana voi jaloitella, jutella työkaverin kanssa, tuulettaa työtilaa jne. Useimmiten tällainen tauko ei kuitenkaan vähennä uneliaisuutta kuin hetkeksi, koska se ei vaikuta uneliaisuuden syihin.

Koska yövuorossa väsymyksen taustalla on unen puute ja laskeva vireyden vuorokausirytmi, luonnollinen "lääke" tilanteen korjaamiseksi on uni. Työvuoron aikana ei voida kuitenkaan järjestää kovin pitkiä nokostaukoja töiden kärsimättä. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että jo 30 minuutin nokostauko parantaa valppautta ja vireyttä yövuorossa. Yövuoron jälkeiseen päiväuneen näin lyhyillä nokosilla ei ole merkittävää vaikutusta. Kuvassa «»1 kuvataan 30 minuutin nokosten (alkamisaika joko klo 01 tai 04) vaikutusta valppauteen ensimmäisessä yövuorossa. Näköärsykkeiden havaitseminen paranee selvästi verrattuna vastaavaan tilanteeseen ilman nokosia. Nokosten jälkeen on kuitenkin tärkeää varata noin 10–15 minuuttia heräämiseen, jotta unen jälkeinen tokkuraisuus ehtii hävitä. Tokkuraisuuden häviämistä voi myös nopeuttaa esimerkiksi pesemällä kasvot viileällä vedellä. Myös päivätyössä noin 10–20 minuutin nokosten ottaminen alkuiltapäivästä on suositeltavaa, koska vireys laskee tuolloin hetkeksi eikä työnteko ole sujuvimmillaan. On toivottavaa, että asenteet nokostaukoa kohtaan muuttuisivat ja se voitaisiin nähdä luonnollisena keinona parantaa vireyttä työssä.

Nokostauon lisäksi työn virikkeisyydellä voidaan tukea vireyttä (kuva «»2). Pääsääntö on, että mitä väsyneempi ihminen on, sitä voimakkaammin ympäristön virikkeisyys vaikuttaa hänen vireyteensä. Olennaista on se, että työntekijällä on työssä aktiivinen rooli. Jos yksitoikkoista työtehtävää ei sinänsä voi muuttaa virikkeisemmäksi, on yksi vaihtoehto työtehtävien kierto ja vaihtelu työvuoron aikana. Mahdollisuuksien mukaan myös jotain oheistoimintaa voidaan käyttää vähentämään yksitoikkoisen työtehtävän väsyttävyyttä. Oheistehtävää käytettäessä on kuitenkin huolehdittava, ettei se häiritse itse työntekoa.

Vireyteen voidaan vaikuttaa myös ravinnon ja piristeiden avulla. Luvussa «Vuorotyöntekijän työterveyshuolto»1 (Vuorotyöntekijän työterveyshuolto) ja tämän luvun seuraavassa kappaleessa käsitellään näitä keinoja ja niiden käyttökelpoisuutta.

Kuva 1. Työterveyslaitos tutki 30 ja 50 minuutin nokostauon vaikutusta valppauteen ensimmäisessä yövuorossa. Tutkimus suoritettiin laboratorio-olosuhteissa. Nokoset paransivat oleellisesti vuorotyöntekijöiden kykyä reagoida näköärsykkeisiin yövuoron lopussa riippumatta siitä, oliko nokostauko klo 01 vai 04. Kun yövuoron lopussa ei ollut nokostaukoa, tutkittavilta jäi havaitsematta lähes joka viides ärsyke. Kun yövuoroon sisältyi nokostauko, samoilta tutkittavilta jäi havaitsematta vain noin joka kahdestoista ärsyke. Yövuorojen alussa tutkittavat kykenivät havaitsemaan käytännössä kaikki ärsykkeet. Nokosten jälkeinen tokkuraisuus kesti pisimmillään 10–15 minuuttia, eivätkä nokostauot haitanneet merkittävästi yöunta.
Kuva 2. Aivosähkökäyrästä havaitun voimakkaan uneliaisuuden osuus työajasta 12 tunnin päivävuorossa. Tutkittavien tehtävänä oli ohjata simuloitua tislausprosessia laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksessa vaihdeltiin tislausprosessin dynaamisuutta ja työpäivää edeltäneen yöunen pituutta.