Ajatuksiin sulautumisen purku

Ajatusten tunnistaminen ajatuksiksi

Ihmisellä on taipumusta sulautua omiin ajatuksiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen uskoo usein ajatuksensa olevan totta. Esimerkiksi murehtimisessa murehtija saattaa uppoutua huoliajatuksiinsa eikä pysty irrottautumaan niistä. Koska ihmisen mieli väittää hänelle erilaisia asioita ajatusten muodossa, on ihmisellä taipumusta uskoa tuo ajatus kyseenalaistamatta sitä. Ihminen saattaa unohtaa siinä kohtaa, että ajatukset ovat mielen tuotteita ja mieli tuottaa kaiken aikaa ajatuksia, halusi sitä tai ei. (Hayes 2008.)

Jos taas muistuttaa itselleen, että ajatuksia tulee ja ajatuksia menee, osa niistä on enemmän totta ja osa vähemmän totta, voi olla mahdollista purkaa sulautuminen ajatuksiin. Aina kun tiedostaa ajattelevansa jotain ajatusta, mahdollistuu irrottautuminen ajatusten määräysvallasta. Ajatuksia voi verrata saippuakupliin; kun tunnistaa ajatuksen ajatukseksi, on se kuin puhkaisisi saippuakuplan, ja silloin ajatuksesta irtipäästäminen on helpompaa.

Suuri oivallus, josta on hyötyä hyvinvoinnille, voi kuormittavan tilanteen herättämien ajatusten keskellä olla: "Tämä olikin vain ajatus." Mutta koska mielen luonne on sellainen, että se saa helposti ihmisen sulautumaan ajatuksiin, ei riitä, että tämä oivalletaan kerran. Todennäköisesti oivallus pitää tehdä uudelleen hetken päästä.

Edellä luvussa «Murehtiminen ja huoliajatusten käsittely»1 verrattiin ajatuksia kaloihin akvaariossa. Toisinaan kaloja ei voida vaihtaa tai poistaa akvaariosta, mutta niihin voidaan suhtautua uudella tavalla. Aivan kuin akvaarion katsoja havainnoi kaloja ja niiden liikkeitä akvaariossa, voimme mekin tarkastella ajatuksiamme vastaavasti. Myös akvaarion tilavuutta voidaan kasvattaa, jotta kaikenlaiset kalat mahtuvat akvaarioon.

Veronika harjoitteli ajatuksiin sulautumisen purkamista. Hän ajatteli, että yrittäjänä on mahdotonta pitää lomaa kesällä. Hän muutti suhdettaan tähän ajatukseen niin, että hän totesi: "Minulla on sellainen ajatus, että yrittäjänä on mahdotonta pitää lomaa kesällä" ja "Minun mieleni väittää, että yrittäjänä on mahdotonta pitää lomaa kesällä". Hän kokeili myös seuraavaa: "Mieleni on tuottanut sellaisen ajatuksen, että yrittäjänä on mahdotonta pitää lomaa kesällä." Vielä hän muutti lisää näkökulmaa, niin että hän totesi: "Minun mieleni uhkailee minua ikävillä seurauksilla, jos pidän lomaa kesällä."

Kun mieli tuottaa ehdotuksia ajatusten muodossa, hyväksyvä havainnointi tarkoittaa tässä jälleen kiinnostunutta ja myötämielistä suhtautumista näihin mielen ehdotuksiin. Esimerkiksi voi todeta: "Kas tässä ajatus väittää, että…" tai "Nyt huomaan juuttuneeni ajatukseen, että…"

Uudelleen ja uudelleen oivaltaminen

Toistuva harjoittelu ja itsensä muistuttaminen ajattelun luonteesta helpottaa ajatusten tunnistamista ajatuksiksi. Elämme rikkaassa todellisuudessa, jossa ympärillämme ja sisällämme tapahtuu kaiken aikaa asioita. Tämä rikas todellisuus saattaa mennä ohi, kun mieli menee automaattivaihteella silloin, kun autopilotti ohjaa meitä. Hyväksyvä havainnointi ja tietoinen läsnäolo helpottavat ajatuksiin sulautumisen purkua ja etäisyyden saamista ajatuksiin.

Tietoinen läsnäolo saattaa olla vastalääkettä murehtimiseen. Mieli irrottautuu huoliajatuksista, kun tarkkaavaisuutta kohdennetaan nykyhetkeen. Murehtimisessa huoliajatukset usein kiertävät kehää, murehtimisen prosessissa ikään kuin huomio kiinnittyy äänitteeseen, joka toistaa itseään uudelleen ja uudelleen. Tietoinen läsnäolo mahdollistaa tuon äänitteen tunnistamisen äänitteeksi ja huomion tuomisen nykyhetken todellisuuteen.

Toistuva uudelleen oivaltamisen tarve voi olla hämmentävää: "Juurihan minä oivalsin, että tämä oli vain ajatus, mutta nyt alan uudelleen uppoutua huoliajatuksiini ja uskoa, että ajatukseni ovat totta." Ei riitä, että oivaltaa kerran: "Tämä olikin vain ajatus", vaan voi olla, että asian joutuu uudelleen oivaltamaan muutaman minuutin päästä. Alamme helposti sulautua ajatuksiimme ja lisäksi uskomme helposti, että ajatuksemme ovat totta. Kärsivällinen asenne auttaa harjoittelussa. Mielemme vie meitä erilaisiin prosesseihin, ja tässä yhteydessä noita prosesseja vain tarkastellaan hyväksyvästi.

"Emme voi vapautua mielen tartunnoista vain sanoilla ja teoilla, vaan katsomalla ja hyväksymällä ne aina uudelleen ja uudelleen", Anguttara Nikaya, 557–477 eKr. (Laakso 2009, 81).