Toipuminen uupumuksesta
Tässä luvussa tarkastellaan, millaisia vaiheita työuupumuksesta toipumiseen yleensä liittyy. Työuupumuksesta toipumisen yhteydessä tapahtuu yleensä hyvinvointia tukevia ajattelu- ja toimintamallimuutoksia. Tässä luvussa esitellään, minkälaisia nämä muutokset ovat työn, vapaa-ajan, ajattelutapojen ja vuorovaikutuksen alueilla. Tämän luvun tehtävänä on auttaa ymmärtämään työuupumuksen prosessia ja tukea hyvinvointiin liittyviä muutoksia.
Toipumisprosessiin liittyviä vaiheita
Toipumisprosessin myötä työuupuneen ihmisen työ- ja toimintakyky palautuu asteittain. Toisinaan toipumisen tiellä saattaa olla konkreettisia tai psykologisia esteitä, jotka hidastavat toipumista ja saattavat aiheuttaa takapakkeja. Näitä esteitä olisikin hyvä käsitellä. Mikäli tilanne pitkittyy, ammattiavusta voi olla hyötyä esteiden käsittelyssä.
Toipumiselle on hyvä antaa oma aikansa, kiirehtimällä voi lisätä liikaa paineita itselleen ja sitä kautta aiheuttaa kuormittuneisuutta. Toki hyvinvointia vahvistavia tekoja tulisi toteuttaa arjessa, vaikka kokisi, että ei jaksaisi itsestään huolehtia. Toimintakyky pysyy yllä toimimalla, mutta tässä on hyvä muistaa tekemisen ja levon sopiva suhde sekä vaatia itseltään kohtuullisesti toimintaa. Silloin kun voimat ovat hyvin vähissä ja levon tarve on ilmeinen, tulisi antaa itselleen lupa lepoon ja rauhassa toipumiseen.
Prosessin myötä tapahtuu usein muutoksia ajattelu- ja toimintamalleissa. Voi jopa olla, että suuri osa näistä muutoksista on myönteisiä, kun huomion kohteeksi otetaan oma terveys ja hyvinvointi. Näitä muutoksia käydään läpi seuraavassa kappaleessa. Yleisimmät muutokset ovat itsetuntemuksen vahvistuminen, etäisyyden otto työhön sekä uusien selviytymiskeinojen omaksuminen ja käyttöönotto.
Kuntoutustyökokemuksessani keräämieni havaintojen mukaan työuupumus saattaa tulla kahdella eri tavalla. Ensinnäkin uupumusta voi seurata pitkäaikaisesta kuormittumisesta, jossa voimat ikään kuin hiljalleen heikkenevät. Toiseksi uupumus voi tulla melko äkillisesti jonkin työssä tai yksityiselämässä tapahtuneen kuormittavan tilanteen takia. Toisinaan työuupumus on kehittynyt näiden kahden taustatekijän yhdistelmänä eli kuormittuneisuus on kehittynyt pikkuhiljaa ja sitten töissä tai henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu jotakin, joka vie loputkin voimat. Mikäli kuormitus on ollut liiallista liian pitkään, joskus jokin, ulkopuolisen näkökulmasta käsin suhteellisen pieni asia voi saada ihmisen reagoimaan uupumuksella tilanteeseen.
Mikäli taustalla on sinnittelyä ja jaksamisen äärirajoilla menemistä, saattaa oman tilanteen tunnustamisessa ja myöntämisessä olla alkuun hankaluuksia. Murehtimisen yhteydessä luvussa «Murehtiminen ja huoliajatusten käsittely»1 todettiin, että joskus tilanteissa saattaa olla ensimmäinen ongelma ja toinen ongelma. Oman uupumuksensa hyväksymisen suhteen saattaa olla vastaavaa hankaluutta.
Ensimmäinen ongelma on uupumus ja toinen ongelma on uupumuksen sekä uupuneen ihmisen itsensä hyväksymisen vaikeus. Uupuneen pitää mennä tietynlaisen kynnyksen yli, jotta hän tunnustaa tilanteensa ja on valmis hakemaan ja vastaanottamaan tukea. Yleensä prosessin myötä tuen vastaanottaminen kuitenkin helpottuu.
Seuraavaksi esitellään ns. muutoksen käyrä (mukailtuna Sulin 1996) ja erilaisia vaiheita, jotka ovat yleensä osa uupumuksesta toipumista. Kyseistä tapaa jäsentää muutoksen kokemisen vaiheita voidaan soveltaa erilaisiin vaikeisiin muutoksiin. Tämä esittely on kuitenkin tietynlainen yliyleistys, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöllisyyttä ei ole otettu huomioon.
Koska yksilöiden tilanteet ovat erilaisia, työuupumukseen johtavat taustatekijät ovat erilaisia, olosuhteet ovat erilaisia, yksilöiden persoonallisuudet ovat erilaisia, voimavarat ovat erilaisia, työuupumuksen ilmenemisessä on yksilöllisiä eroja, työuupumuksen itsehoito ja hoito ovat erilaisia, niin myös toipumisprosessi ja siihen liittyvät vaiheet ovat yksilöllisiä. Toipumiseen kuluva aika myös vaihtelee. Monella työuupuneella toipumista on tapahtunut suunnilleen vuoden kuluessa uupumuksen toteamisesta.
Muutoksen kokeminen voidaan jakaa ei-vaiheeseen ja kyllä-vaiheeseen. Nämä kuvastavat ihmisen sopeutumista muutokseen. Ei-vaihe on usein psykologisesti haastava vaihe. Uupumuksen syntyyn liittyy usein ponnistelua jaksamisen äärirajoilla. Ensimmäinen vaihe saattaa olla järkytyksen vaihe. Tässä kohdassa ollaan usein epäuskoisia sen suhteen, että uupumus tuli omalle kohdalle. Tietyllä tavalla tiedetään, mikä on tilanne ja mitä on tapahtunut, mutta ei täysin ymmärretä tai hyväksytä sitä. Olo saattaa olla hyvin hämmentynyt, epätietoinen ja epävarma.
Pitkittyneeseen stressitilaan liittyy usein ylikierroksilla menemistä. Mikäli väsymystä ilmenee, on se ehkä tavallista syvempää väsymystä, joka ei välttämättä väisty nukkumalla. Monella uupuneella on nukahtamisvaikeuksia tai aamuyön heräilyä. Myös itkuherkkyyttä voi esiintyä, tai sitten vaihtoehtoisesti yhteys omiin tunteisiin katoaa eli "mikään ei tunnu miltään". Stressiin liittyvästä kirjallisuudesta löytyy hyvin kuvausta stressioireista, joihin tässä yhteydessä ei syvemmin paneuduta. Uupumuksen tunnusmerkit eli uupumusasteinen väsyminen, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen alkavat täyttyä.
Pikkuhiljaa tilanne aletaan ymmärtää. Tästä saattaa seurata negatiivisten tunteiden aika. Tähän liittyy usein väsymystä, pelkoa ja puolustusta. Edelleen saatetaan mennä ylikierroksilla, olo voi olla levoton ja ahdistunut, on vaikea levätä ja rentoutua. Itseluottamus saattaa horjua uupumuksen johdosta. Toisinaan tilanteesta seuraa syytöksiä tai itsesyytöksiä, esimerkiksi: "Miksi en osannut ennakoida uupumusta?" Erityisesti silloin, kun taustalla on vaativuutta itseään kohtaan, saatetaan olla pettyneitä itseensä. Tässä vaiheessa usein lähdetään hakemaan tukea omaan tilanteeseen.
Sitten saattaa seurata lamaannuksen vaihe, jolloin psyykkinen energia voi olla vähissä. Uupuneella saattaa olla epäonnistumisen tunteita, mahdollisesti myös vetäytymistä ja eristäytymistä muista ihmisistä. Voimakasta väsymystä saattaa edelleen ilmetä, mahdollisesti aloitekyvyttömyyttäkin, jolloin kaikenlaisen toiminnan aloittaminen vaatii ponnistelua.
Tämän jälkeen saattaa seurata ajelehtimisen vaihe, jolloin mieliala vaihtelee melko paljon. Välillä voi tulla toiveikkaita päiviä: "Kyllä tästä selvitään", välillä taas voi tulla epätoivoisia hetkiä, jolloin tuntuu, että mistään ei tule mitään. Tilanteeseen sopeudutaan asteittain. Tässä vaiheessa aletaan usein etsiä ja kokeilla uusia tapoja ajatella ja toimia.
Viimeisessä vaiheessa uupunut alkaa hyväksyä tilanteensa ja itsensä. Tässä vaiheessa usein itseluottamus vahvistuu pikkuhiljaa, mieliala paranee ja palautuu normaaliksi. Tällöin myös työskennellään arvojen parissa, elämän arvot mahdollisesti muuttuvat. Uusia selviytymiskeinoja otetaan käyttöön.
Monesti viimeistään tässä vaiheessa uupumuksesta toipuva ihminen tiedostaa, että ei halua uupumuksen uusiutuvan ja pyrkiikin ennaltaehkäisemään sitä. Todennäköisesti näkyvissä on halua mukautua, ja toisinaan samalla voidaan tehdä muutoksia työhön ja elämään. Energia palautuu ja tietynlainen elämänkokemus on kasvanut.
Esimerkki
Mari koki, että hän oli ollut stressaantunut ja nukkunut huonosti jo muutaman vuoden ajan. Pahemmaksi tilanne meni, kun yt-neuvottelut alkoivat ja epävarmuus työn jatkumisesta lisääntyi. Yt-neuvotteluiden tuloksena oli kuitenkin se, että Mari sai jatkaa työssään. Hänelle tuli lisää vastuualueita työntekijöiden vähentyessä.
Mari ajatteli, että hänen on pakko jaksaa, koska hän oli onnekas saadessaan jäädä yritykseen. Eräänä päivänä hänelle tuli riitaa työkaverinsa kanssa. Koska Mari oli niin väsynyt, että ärtymys nousi pintaan helposti, hän tuli sanoneeksi pahasti työkaverilleen. Mari kutsuttiin esimiehensä puheille asian vuoksi. Mari koki romahtavansa täysin tämän puheeksi ottamisen jälkeen, ja hän hakeutui työterveyshuoltoon.
Mari jäi sairauslomalle. Hän oli hyvin ahdistunut, ja tilanne paheni entisestään. Mari hakeutui keskustelemaan tilanteestaan työterveyshuollon psykologin kanssa ja alkoi purkaa vuosikausilta kertynyttä kuormitusta sekä miettimään ratkaisua tilanteeseen. Hänellä oli pelkoja siitä, voiko hän enää palata takaisin työhönsä ja mikä hänen asemansa silloin on.
Marilla oli myös katkeruuden tunteita siitä, että hän oli uhrautunut pitkään työllensä oman hyvinvointinsa kustannuksella ja nyt hän oli saanut negatiivista palautetta käyttäytymisestään. Häntä myös pelotti oma reagointinsa ja hän koki, että ei täysin hallinnut käyttäytymistään.
Mari oli pitkän aikaa väsynyt. Palautumisen myötä hän sai nukuttua paremmin, mutta nyt hänestä tuntui siltä, että hän nukkuisi aina vain. Pitkien yöunien jälkeen hän oli edelleen väsynyt ja kotitöiden tekeminenkin oli ponnistelua. Sairausloman päätyttyä Mari palasi töihin. Ristiriita selvitettiin, mutta Marista tuntui, että hän ei vielä ollut oma itsensä.
Mari alkoi pikkuhiljaa hoitaa itseään, hän huolehti säännöllisestä unirytmistä, hän aloitti joogaharrastuksen, otti jälleen yhteyttä ystäviinsä ja työsti tilannettaan yksityisellä psykoterapeutilla. Marista tuntui silti, että väsymys ei hellitä koskaan.
Sitten Mari huomasi, että hänen elämässään alkoi jälleen olla ilon hetkiä. Nämä olivat alkuun pieniä häivähdyksiä, sitten vähän pidempiä ja lopulta hän tunsi pystyvänsä jälleen ajoittain nauttimaan elämästään. Mari hyväksyi paremmin oman inhimillisyytensä ja sen, että hänen kohdallaan tapahtui uupuminen. Väsymys väistyi hiljalleen.
Mari koki, että hän toipuu ja selviytyy uupumuksesta. Mari muutti suhtautumistaan työhön. Hän teki edelleen työnkuvaansa liittyvät tehtävät, mutta ei omistautunut täysin työlleen. Myös muita muutoksia tapahtui Marin tavassa ajatella ja toimia. Lopulta Mari oli jopa sitä mieltä, että oikeastaan oli hyvä, että hän uupui. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että tilanne olisi jatkunut ennallaan seuraavat vuodet.
Toipumisen myötä saatetaan tiedostaa uupumuksesta ja siitä toipumisesta seuraava hyöty. Toisinaan elämässä on kaksi ikävää tietä valittavana, toinen ikävä tie ja toinen vielä ikävämpi tie. Tällöin uupumus saattaa olla tuo vähemmän ikävä tie ja tilanteen jatkuminen ennallaan voi olla tuo enemmän ikävä tie.
Pohdintaa
Mitä olisi seurannut siitä, jos elimistösi ei olisi reagoinut tilanteeseen väsymyksellä? Menisitkö silloin elämässäsi aina vain jaksamisen äärirajoilla? Onko niin, että uupumuksesta ja siitä toipumisesta on ollut sinulle jotain hyötyä? Millainen olisi elämänlaatusi, jos et olisi alkanut tehdä muutoksia ajatteluusi ja toimintaasi?
Muutokset ajattelu- ja toimintamalleissa
Työuupumuksesta toipumisen myötä tapahtuu yleensä hyvinvointia tukevia muutoksia omissa ajattelu- ja toimintamalleissa. Toipumisen myötä elämään tulee yleensä enemmän itsestään huolehtimista. Omien rajojensa ja voimavarojensa tiedostamisen taito sekä itsetuntemus vahvistuvat.
Toipumisen myötä tapahtuvat muutokset ovat usein sekä toipumisen syitä että toipumisen seurauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kun on alkanut tehdä hyvinvointiaan tukevia muutoksia, muutokset ovat edistäneet toipumista. Toisaalta taas silloin, kun toipumista on tapahtunut, on toipumisesta saattanut seurata jaksamista tukevia muutoksia työssä, vapaa-ajalla, ajattelutavoissa ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Kuntoutustyökokemuksen myötä on ajattelu- ja toimintamalleissa ollut todettavissa seuraavanlaisia muutoksia työuupumuksesta toipumisen myötä. Muutokset ovat esimerkkejä yleensä tapahtuvista muutoksista. Jotkin muutokset voivat koskea lähes kaikkia työuupumuksesta toipuneita, jotkin muutokset taas koskevat vain osaa toipuneista.
Työ
Yleisesti ottaen työn merkitys elämässä suhteutetaan sopivaksi ja elämän muut osa-alueet otetaan paremmin huomioon. Lähteminen ajoissa pois töistä, ylitöiden rajaaminen ja yleensäkin työn kuormituksen säätely sekä sopivasta työmäärästä huolehtiminen ovat yleisiä toipumiseen liittyviä muutoksia. Tähän saattaa liittyä työtehtävien selkeämpi vastuujako ja kyky delegoida tarvittaessa tehtäviä.
Säännöllisistä tauoista ja vapaapäivien pitämisestä aletaan huolehtia paremmin. Mahdollisesti ylityöt aletaan pitää vapaina. Ajankäytön hallinta vahvistuu, työ- ja vapaa-aika erotetaan toisistaan selkeämmin sekä palautumispäivä saatetaan merkitä kalenteriin. Työtä mahdollisesti organisoidaan uudella tavalla. Työn aikataulujen suunnittelussa huomioidaan oma jaksaminen, aikaa saatetaan varata enemmän lisätehtäville. Ylipäätään aikatauluista pidetään paremmin kiinni.
Työhön liittyvä psykologinen muutos saattaa olla rauhallisempi suhtautuminen suureenkin työmäärään. Tekemättömistä töistä ei ehkä oteta entiseen tapaan paineita, vaan niihin voidaan suhtautua levollisemmin.
Vastuullisen roolin ottamiseen on tullut enemmän harkintaa ja vaihtoehtojen punnitsemista. Tätä tukee harkinta-ajan käyttöön otto ennen suostumista asioihin. Toipunut työntekijä osaa tarvittaessa jättää työtehtävän kesken. Oman toimenkuvan puheeksi ottaminen sekä keskustelu siitä esimiehen kanssa ovat melko yleisiä tapahtumia toipumisprosessin aikana.
Joidenkin kohdalla käynnistyy säännöllinen työnohjaus, joka tukee jaksamista. Jämäkkyys suhteessa kohtuuttomiin vaatimuksiin saattaa vahvistua. Toipumiseen saattaa liittyä myös ammatillisen tulevaisuuden pohtimista; tällöin harkitaan sitä, että vaihtaisiko työpaikkaa tai ehkä alaakin. Uuden opetteluun tulee mahdollisesti rauhallisempi suhde, jolloin uudet asiat eivät enää jännitä entiseen tapaan.
Toipumisen yhteydessä työn hallinnan tunne saattaa palautua ja vahvistua, työtä organisoidaan selkeämmin ja työn suunnittelussa voidaan järkeistää ja järjestellä uudelleen työtehtäviä. Tulostavoitteita mahdollisesti kohtuullistetaan. Näihin muutoksiin liittyy yleensä ammatillisen itsetunnon ja työmotivaation vahvistuminen sekä kokemus siitä, että työ on jälleen mielekästä. Työn kuormitustekijöihin pystytään ottamaan tarvittaessa etäisyyttä.
Mikäli osaamisessa on puutteita, ovat kouluttautuminen ja ohjauksen pyytäminen olleet hyviä ratkaisuja. Työhön keskittymiseen liittyy sellainen muutos, että pyritään paneutumaan yhteen asiaan kerrallaan. Kokonaisuudessaan kyky sietää epäkohtia työssä ja työyhteisössä kohentuu. Harjoittelun tulosta voi olla kyky valita omaa reagointiaan, esimerkiksi kun tekisi mieli puuttua asioihin, voi antaakin tilanteiden liukua ohi.
Vapaa-aika
Elämäntapoihin saattaa tulla muutoksia toipumisen myötä. Esimerkkejä näistä ovat työmatkojen kulkeminen pyörällä tai kävellen, liikunnan säännöllistäminen ja tunnesyömisen tai alkoholinkäytön vähentäminen. Yleisiä muutoksia ovat levon salliminen itselle ja ajan ottaminen itselle. Ylipäätään omista tarpeista huolehtiminen lisääntyy.
Rentoutumisen opettelu ja tietoisen läsnäolon harjoittelu tukevat toipumista. Kyky nauttia vapaa-ajasta paranee. Mahdollisesti kotitöitä aletaan jakaa ja niiden tekemistä jaksottaa uudella tavalla. Joillakin toipuminen on myös vahvistanut kykyä olla rauhassa yksin itsensä kanssa. Mikäli kyseessä on elämänmuutos, siihen sopeudutaan hiljalleen.
Asioita priorisoidaan uudella tavalla ja selkeämmin ajankäytössä; psyykkisen energian latautumisesta mielekkään tekemisen kautta huolehditaan paremmin. Kaiken kaikkiaan monen toipuneen kohdalla on suorittaminen vähentynyt ja elämänhallinnan tunne vahvistunut.
Ajattelumallit
Toipumisprosessin myötä yleensä opitaan jäsentämään omaa tilannetta. Kyky tunnistaa omaan jaksamiseensa ja mielialaansa vaikuttavia tekijöitä vahvistuu, samoin kuin kyky reagoida uupumuksen tai mielialan laskun merkkeihin. Omat voimavarat tunnistetaan ja niitä kuunnellaan paremmin; oma tilanne tiedostetaan paremmin ja kyky käsitellä jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä paranee.
Usein itsearvostus, itseluottamus ja luottamus omaan selviytymiseen vahvistuvat. Oma itsensä ja oma tilanteensa hyväksytään paremmin sekä omia taipumuksia tunnistetaan. Sallivuutta itseään kohtaan saatetaan vahvistaa, ja toipumisprosessi hyväksytään. Mahdollisesti myös oma ikävaihe ja siihen liittyvät asiat hyväksytään paremmin. Yleinen ajattelumallimuutos on oman vaatimustason lasku ja armollisuus itseä kohtaan.
Tähän liittyy syyllisyyden tunteiden käsittely ja rennompi suhtautuminen asioihin. Aina ei tarvitse kokea velvollisuutta tarttua kaikkiin asioihin ja ratkoa ympärillä olevia ongelmia. Samalla ikään kuin hyväksytään se, että maailmaa ei tarvitse tehdä valmiiksi.
Tietoisuus siitä, että alakulo menee ajallaan ohi, vakiintuu. Monet erottavat paremmin asiat, joihin voivat itse vaikuttaa, asioista, joihin eivät voi itse vaikuttaa. Tämä auttaa murehtimisen rajaamisessa ja luvan antamisessa siihen, että asioita ei tarvitse kaiken aikaa murehtia. Taito elää nykyhetkessä saattaa vahvistua.
Toipumisprosessiin liittyy usein myös myönteisempi suhtautuminen asioihin ja kyky nauttia jälleen myönteisistä asioista elämässä. Tällöin muutos saatetaan nähdä mahdollisuutena. Tavoitteet ovat mahdollisesti selkeytyneet mielessä ja tavoitteita osataan toteuttaa pienemmin askelin. Onnistumisista kyetään jo nauttimaan. Mikäli vastoinkäymisiä tulee, niihin saatetaan suhtautua rauhallisemmin, ja epävarmuudensietokyky on vahvistunut.
Takapakeista palaudutaan paremmin, toiveikkuus ja päätöksentekokyky palautuvat. Paremmin tiedostetaan ehkä myös säännöllisen elämänrytmin merkitys. Omia arvoja pohditaan ja usein terveyden sekä hyvinvoinnin merkitys elämässä kasvaa. Toisinaan tiedostetaan myös selkeämmin, mistä osasta omaa hyvinvointiaan on täysin itse vastuussa. Kokemus siitä, että elää omaa elämäänsä ilman, että eläisi pelkästään muita varten, saattaa vahvistua.
Vuorovaikutus
Usein muutoksia tapahtuu itsensä ilmaisemisessa. Niistä esimerkkejä ovat työjärjestelyihin liittyvien toiveidensa tuominen esiin, mielipiteidensä tuominen esiin, itsensä ilmaiseminen selkeämmin, rohkeampi ja aktiivisempi osallistuminen sosiaalisissa tilanteissa. Myös sosiaalinen kanssakäyminen saattaa lisääntyä tai sitten sitä voidaan rajata niiden ihmissuhteiden osalta, jotka ovat voimia vieviä.
Muista ihmisistä saatetaan alkaa etsiä hyviä puolia. Myös muiden työntekijöiden erilaisia tapoja toimia hyväksytään paremmin. Mahdollisesti avoimuus omasta tilanteesta lisääntyy, mikä puolestaan mahdollistaa tuen hakemisen ja tuen vastaanottamisen. Toisinaan osallistutaan vertaistukiryhmään, jossa vuorovaikutus tukee jaksamista. Muutoinkin ystäväpiirissä voidaan hakea vertaiskokemuksia ja jakaa niitä avoimemmin.
Kokonaisuudessaan rohkeus olla oma itsensä vahvistuu ja pelko siitä, mitä muut ajattelevat, vähenee. Tarvittaessa voi sanoa esimerkiksi: "Teen sen heti kun ehdin." Kyky pitää puolensa ja vetää rajoja tarvittaessa vahvistuu ja saattaa saada kokemusta siitä, että ei hyväksy mitätöivää vuorovaikutusta. Samalla toisinaan vahvistuu kuitenkin kyky pysyä tyynenä provosoivissa tilanteissa.
Konfliktitilanteista osataan ehkä pysyä tarvittaessa etäämmällä. Myös parisuhdetta saatetaan alkaa hoitaa, jolloin työstetään vuorovaikutusta parisuhteessa. Aikaa otetaan mahdollisesti enemmän perheen kanssa yhdessäoloon.
Yhteenvetoa
Tämän luvun tehtävänä on auttaa ymmärtämään työuupumuksen prosessia ja tukea hyvinvointiin liittyviä muutoksia. Uupuneen ihmisen on usein vaikea hyväksyä sitä, että uupumus tuli hänen kohdalleen. Työuupumukseen liittyy vaikeita vaiheita, joiden läpikäymisestä seuraa kuitenkin usein hyvinvointia tukevia ajattelu- ja toimintamallimuutoksia. Nämä muutokset ovat usein toipumisen seurausta, ja samalla nämä muutokset itsessään tukevat toipumista. Yleisimmät muutokset ovat itsetuntemuksen vahvistuminen, etäisyyden otto työhön ja uusien selviytymiskeinojen omaksuminen sekä käyttöönotto. Ihminen alkaa usein huolehtia paremmin itsestään ja omat rajat sekä voimavarat tiedostetaan entistä paremmin.
Tehtävä
Mitä ajatuksia tämän luvun lukeminen herätti sinussa? Jäsentyikö asia mielessäsi jotenkin uudella tavalla? Opitko jotain itseesi soveltuvaa ja itseesi sovellettavaa tästä luvusta?