Parodontiitti

Esiintyvyys ja altistavat tekijät

• Parodontiitin eli hampaan kiinnityskudossairauden esiintyvyys on lisääntynyt, ja parodontiittia todetaan yhä nuoremmilla. Terve Suomi -tutkimuksessa jo 20–34-vuotiailta löytyi vaikea-asteiseen parodontiittiin liittyviä muutoksia.
• Parodontiittiin voi liittyä absessi, joka vaatii kiireellistä hoitoa.
• Parodontiitille altistavat huono suuhygienia, tupakointi «Tupakointi huonontaa merkittävästi parodontiumin terveydentilaa, lisää alveoliluukatoa, heikentää parodontiumin paranemista ja suurentaa hampaiden menettäminen riskiä.»A, «Tupakointi ilmeisesti lisää tupakoivien nuorten (15–25-vuotiaiden) alveoliluukadon riskiä, heiltä löytyy enemmän parodontiittiin liittyviä patogeenejä, ja heillä todetaan enemmän parodontiittia kuin samanikäisillä nuorilla, jotka eivät tupakoi.»B, epäsäännöllinen hoidossa käynti «Parodontiitin etenemistä ja hampaiden menetystä ylläpitohoidon aikana ennustavat potilaan tupakointi, epäsäännöllinen ylläpitohoidossa käynti, parodontiitin vaikeusaste alkutilanteessa ja jäännöstaskujen määrä ylläpitohoidon aikana.»A ja pitkäaikaissairauksista esimerkiksi diabetes «Diabetesta sairastavilla on ilmeisesti suurempi riski sairastua parodontaalisairauksiin kuin niillä, jotka eivät sairasta diabetesta, ja huono hoitotasapaino ilmeisesti lisää riskiä.»B. Samat tekijät altistavat myös peri-implanttisairauksille «Smoking, irregular supportive periodontal treatment (maintenance) and presence of periodontitis or periodontitis with poor response to treatment are significant risk factors for peri-implantitis and implant loss.»A, «Poorly controlled diabetes mellitus may increase the risk for peri-implantitis.»C.

Diagnostiikka

• Kliinisessä parodontologisessa tutkimuksessa ien- ja implanttitaskumittauksen tulokset kirjataan kuudelta pinnalta. Ienverenvuoto on merkki tulehduksesta, ja se ennustaa parodontiitin syntyä ja etenemistä «Ienverenvuoto ennustaa kiinnityskatoa ja sen etenemistä.»A.
• Kun kliinisessä tutkimuksessa todetaan merkkejä parodontiitista tai peri-implantiitista, tehdään röntgentutkimus.
• Gingiviitti tulee diagnoosiksi, kun hampaistossa todetaan ienverenvuotoa vähintään 10 %:lla pinnoista, mutta ei kiinnityskatoa.
• Parodontiitti tulee diagnoosiksi, kun vähintään kahdessa ei-vierekkäisessä hampaassa todetaan kiinnityskatoa, syventynyt ientasku (≥ 4 mm) ja verenvuotoa. Parodontiittidiagnoosin jälkeen määritetään taudin vaihe, laajuus ja potilaan riskiluokka.
• Peri-implanttimukosiitti tulee diagnoosiksi, kun taskumittauksessa todetaan verenvuotoa useammasta kuin yhdestä kohtaa implantin ympäriltä tai märkävuotoa, mutta ei patologista luukatoa.
• Peri-implantiitti tulee diagnoosiksi, kun taskusyvyys on aiempiin mittauksiin verrattuna suurentunut, siihen liittyy verenvuotoa (ja mahdollisesti märkävuotoa) ja röntgenkuvissa havaitaan luukadon etenemistä.

Ehkäisy

• Hampaiden harjaus ja hammasvälien puhdistus kahdesti päivässä ehkäisee parodontaali- ja peri-implanttisairauksia.
• Sähköhammasharja vähentää plakkia ja gingiviittiä tehokkaammin kuin tavallinen hammasharja «Sähköhammasharjat poistavat tehokkaammin plakkia ja vähentävät tehokkaammin ientulehdusta kuin tavalliset hammasharjat.»A.
• Tinafluoridia tai vähintään 50 % natriumbikarbonaattia sisältävä hammastahna saattaa vähentää aikuisten plakin määrää ja ientulehdusta tehokkaammin kuin tavanomainen fluorihammastahna «Päivittäinen hampaiden harjaus tinafluoridia tai 67 % natriumbikarbonaattia sisältävällä hammastahnalla saattaa vähentää plakin määrää hampaiden pinnoilla ja ientulehduksen oireita tehokkaammin kuin tavanomainen fluorihammastahna.»C.
• Savuttomuuteen kannustaminen ja tupakkatuotteista vieroittaminen kuuluvat parodontiitin ehkäisyyn «Tupakoinnin lopettaneilla ientaskut paranevat paremmin ja luukadon eteneminen hidastuu verrattuna tupakoitsijoihin.»A.
• Motivoivaa keskustelua voidaan käyttää omahoidon ohjauksessa motivaation lisäämiseksi «Motivoiva keskustelu saattaa olla tavanomaista omahoidon ohjausmenetelmää tehokkaampi ja saattaa parantaa sitä tehokkaammin suuhygieniatottumuksia, vähentää plakin määrää ja ienverenvuotoa.»C.

Hoito

• Gingiviitin ja peri-implanttimukosiitin hoidon tavoitteena on edistää parodontaaliterveyttä ja estää parodontiitin ja peri-implantiitin synty. Hoitoon kuuluvat ammattimainen hampaiston puhdistus ja omahoidon ohjaus.
• Gingviiitin ja peri-implanttimukosiitin hoitovaste arvioidaan. Jos ienverenvuotoprosentti on yli 30 tai implanttia ympäröivässä kudoksessa esiintyy verenvuotoa toistuvasti, potilas tarvitsee yksilöllistä omahoidon ohjausta ja ammattimaista hoitoa.
• Parodontiitin hoito koostuu ei-kirurgisesta hoidosta, tarvittaessa kirurgisesta hoidosta ja ylläpitohoidosta. Potilaan omahoito on tärkeää hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi.
• Hoidon alusta lähtien kiinnitetään huomiota parodontiitille altistaviin tekijöihin. Motivoidaan potilasta tupakoinnin lopettamiseen ja korostetaan lopettamisen hyödyllisiä vaikutuksia «Tupakoinnin lopettaneilla ientaskut paranevat paremmin ja luukadon eteneminen hidastuu verrattuna tupakoitsijoihin.»A. Tarvittaessa aloitetaan nikotiinikorvaushoito tai vieroituslääkitys.
• Parodontologiseen ei-kirurgiseen hoitoon sisältyy ammattimainen supra- ja subgingivaalisen plakin, hammaskiven ja muiden plakkiretentioiden poisto «Matalien (1–4 mm) ientaskujen hoidossa subgingivaalisella instrumentoinnilla saavutetaan paras hoitotulos. Keskisyvien (4–6 mm) ientaskujen hoidossa subgingivaalisella instrumentoinnilla saavutetaan yhtä hyvä hoitotulos kuin kirurgisella hoidolla.»A ultraäänilaitteilla tai käsi-instrumenteilla «Ultraäänilaitteilla ja käsi-instrumenteilla saadaan yhtä hyvä hoitotulos subgingivaalisessa instrumentoinnissa.»A.
• Hoito voidaan tehdä koko hampaistoon 1–2 päivän aikana tai useammalla käyntikerralla sektoreittain «Parodontologinen instrumentointi voidaan tehdä lyhyen ajan sisällä koko suuhun tai pidemmällä aikavälillä osa-alueittain ja päästä samanlaiseen hoitotulokseen.»A.
• Hoitovaste arvioidaan 2–3 kuukauden kuluttua. Hoitovasteen perusteella arvioidaan, tarvitseeko potilas jatkohoitoa vai siirtyykö hän ylläpitohoitoon. Jatkohoito voi sisältää omahoidon tehostamisen, toistetun instrumentoinnin «Toistetulla instrumentoinnilla saadaan ilmeisesti huomattava osa jäännöstaskuista paranemaan. Samalla kirurgian tarve ilmeisesti vähenee.»B tai parodontaalikirurgiaa.
• Vaiheen I–II parodontiitin hoidon toteuttavat useimmiten hammaslääkäri ja suuhygienisti. Vaiheen III–IV parodontiitin hoitoon osallistuu usein lisäksi parodontologiaan perehtynyt hammaslääkäri tai erikoishammaslääkäri.
• Parodontaalisen absessin hoito kohdistetaan viipymättä syyhyn siten, että märkä pääsee purkautumaan joko ientaskun kautta tai absessin korkeimpaan kohtaan tehdyn insision kautta. Yleisterveen potilaan yksinkertaisen absessin hoidossa ei mikrobilääkitystä yleensä tarvita, ellei potilaalla ole yleisoireita.
• Peri-implantiitin hoito noudattaa samoja hoitolinjoja kuin parodontiitin hoito, mutta instrumentoinnissa käytetään implanttipinnalle soveltuvia välineitä ja tarvittaessa proteettiset rakenteet irrotetaan, puhdistetaan tai muokataan.
• Säännöllinen ylläpitohoito vähentää kiinnityskatoa ja hampaiden sekä implanttien menetystä «Parodontiitin etenemistä ja hampaiden menetystä ylläpitohoidon aikana ennustavat potilaan tupakointi, epäsäännöllinen ylläpitohoidossa käynti, parodontiitin vaikeusaste alkutilanteessa ja jäännöstaskujen määrä ylläpitohoidon aikana.»A. Ylläpitohoitoväli määritetään saavutetun hoitotuloksen ja riskitekijöiden perusteella «Parodontiitin etenemisen riskiä ylläpitohoidossa olevilla potilailla voidaan ennakoida PRA-riskinarviointimallin avulla.»A.
• Parodontologinen hoito on kustannustehokasta «Parodontiitin ammattimainen hoito aiheuttaa potilaalle kustannuksia, mutta se on kuitenkin ilmeisesti edullisempaa kuin useiden menetettyjen hampaiden korvaaminen joko kiinteillä silloilla tai hammasimplantein.»B.

Parodontiitin yhteys pitkäaikaissairauksiin

• Parodontiittia sairastavilla on ilmeisesti suurentunut sydän- ja verisuonitautien, kuten sepelvaltimotaudin ja aivoinfarktin, riski «Parodontiittipotilailla ilmeisesti esiintyy enemmän sydän- ja verisuonitauteja, kuten sepelvaltimotautia ja aivoinfarkteja, kuin parodontaalisesti terveillä.»B. Raskauskomplikaatioiden «Raskaana olevilla parodontiittipotilailla saattaa esiintyä enemmän raskauskomplikaatioita, kuten ennenaikaista synnytystä, lapsen pientä syntymäpainoa ja pre-eklampsiaa, kuin raskaana olevilla, jotka eivät sairasta parodontiittia.»C, hengityselinsairauksien, kuten keuhkoahtaumataudin, uniapnean ja vakavan COVID-19:n «Parodontiittia sairastavilla saattaa esiintyä enemmän hengityselinsairauksia, kuten keuhkoahtaumatautia, obstruktiivista uniapneaa ja vakavaa COVID-19:ää, kuin parodontaalisesti terveillä.»C, sekä nivelreuman riski saattaa olla suurentunut.
• Huono suun terveys saattaa suurentaa laitos- ja sairaalapotilaiden riskiä sairastua pneumoniaan, ja suuhygieniaa parantamalla saatetaan voida ehkäistä laitos- ja sairaalapotilaiden pneumonioita «Huono suuhygienia saattaa lisätä keuhkokuumeen esiintymistä laitos- ja sairaalapotilailla. Suuhygienian parantamisella saatetaan voida ehkäistä keuhkokuumeen kehittymistä näillä potilailla.»C.
• Parodontiitin hoito ilmeisesti parantaa tyypin 2 diabetesta sairastavien glukoositasapainoa «Parodontiittia ja tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden parodontiitin hoito ilmeisesti parantaa diabeteksen hoitotasapainoa (interventioryhmässä HbA1c-arvo pieneni keskimäärin 0,4 % enemmän kuin verrokkiryhmässä).»B.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä

Pekka Ylöstalo (pj.)

Mervi Gürsoy

Mirkka Järvinen

Elisa Kopra

Anu Marttala

Marja Pöllänen (Käypä hoito -toimittaja)

Tuomas Saxlin

Asiantuntijat:

Anna Maria Heikkinen

Heidi Kuula

Hilkka Pernu