Yöhoitajan COVID-19-tauti

Ammatti: yöhoitaja

Kyseessä on vanhusten hoivayksikössä vakituisessa työsuhteessa yöhoitajana toimiva vuonna 1987 syntynyt mies. Hänellä ei ole säännöllisiä lääkityksiä. Lakisääteinen yötyötarkastus on tehty 2019, jolloin työterveyslääkäri on todennut työntekijän yötyöhön sopivaksi suositellen uutta tarkastusta vuoden kuluttua. Yötyössä työntekijä viihtyy hyvin, koska se on kevyttä hoitotyötä ja valvontaa. Vastaanotolla on todettu merkittävä ylipaino (BMI 54) ja lievästi koholla oleva veren pitkäaikaissokeri (B -HbA1c 45.4 mmol/mol) sekä verenpaine.

Koronainfektion kulku

Potilas saapui huhtikuussa (19.4.2020) yleislääkärin vastaanotolle (kohortti/ flunssapoliklinikka), ja hänellä todettiin kuume (38 °C), hengenahdistusta ja yskää. Hoivaosastolla, jossa potilas on töissä, oli osa henkilökunnasta ja potilaista saanut koronatartunnan. Potilaalle tehtiin CRP- ja COVID-19-PCR-testi ja hänet määrättiin kotihoitoon. Omatoiminen eristys ohjeistettiin THL:n koronaohjeiden mukaan tuloksen valmistumiseen saakka. Lääkitykseksi aloitettiin Cocillana ja Burana. Työdiagnoosina oli J06.9: määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio.

Kaksi päivää myöhemmin (21.4.2020) COVID-19-PCR-testi osoittautui positiiviseksi. Eristys ohjeistettiin jatkossa julkisen sektorin ohjeiden mukaan (infektiolääkärin ohje). Diagnoosi U07.1: COVID-19-virusinfektio, laboratoriotutkimuksella varmistettu.

22.4.2020 Terveystalosta yritettiin tehdä puhelimitse epidemiologista haastattelua, mutta potilasta ei tavoitettu. Tässä vaiheessa sain suurasiakaslääkärinä tiedon infektiosta, Terveystalon sisäisen ohjeen mukaan. Osastoaltistus-epäily oli dokumentoitu varmistettuun koronatapaukseen. Potilaalle lähetettiin kirje, johon kirjattiin myös yrityksen työsuojelupäällikön pysyväismääräys: jatkossa työntekijä saa vain työsuojelun ohjeiden ja esimiehen luvalla palata töihin vähintään 14 vuorokauden eristyksen ja oireettomuuden jälkeen (testitulokset eivät vaikuta tähän).

Seuraavana päivänä (23.4.2020) potilas tavoitettiin puhelimitse ja kerrattiin ylläoleva ohje. Koska kyseessä oli ammattitautiepäily, potilaan luvalla tehtiin E-lausunto ja AVI-ilmoitus. Tämän jälkeen potilaan korona hoidettiin Terveystalon yleislääkärin etävastaanotoilla (ei fyysisiä käyntejä lainkaan tartuntariskin takia). Potilaan yleistila oli koko ajan hyvä. Taudin aikana ei tarvittu erityisiä lääkityksiä eikä muita tutkimuksia. Potilas oli koko oireisen sairauden ajan kotihoidossa ja koronaeristyksessä.

Toukokuussa (19.5.2020) tein suurasiakastyöterveyslääkärinä työterveysriskien analysoinnin ammattitautiepäilystä yrityksen työsuojelun pyynnöstä. Potilas oli ollut samana päivänä yleislääkärin vastaanotolla: COVID-19-PCR-testi oli negatiivinen ja koronavasta-ainetesti positiivinen. Potilas oli oireeton, ja arvioin, että tartuntariskiä työpaikalla ei enää ollut. Potilas sai luvan palata töihin seuraavana päivänä.

Kesäkuussa (3.6.2020) sain vakuutusyhtiöstä sähköisen tietopyynnön, ja lähetin potilaan sairauskertomuskopiot E-lausunnolla ammattitautiepäilystä.

Syyskuussa (17.9.2020) vakuutusyhtiöstä tuli ilmoitus hyväksytystä ammattitaudista. Potilas oli jo täysin toipunut koronasta ja oli normaalisti työelämässä. Tilanne ei enää edellyttänyt mitään jatkoseurantaa. Diagnoosi U07.1: COVID-19-virusinfektio, laboratoriotutkimuksella varmistettu. Ammattitauti. Päätös ammattitaudista ilmoitettiin tiedoksi työsuojelupäällikölle. Potilaalla oli noin kuukauden poissaolo työstä 19.4.–19.5.2020 (eristys 14 vuorokautta + sairauspoissaolo ammattitaudin takia sen jälkeen).

Pohdintaa

Juridisesti on tärkeää, että korona määritettiin nopeasti Suomessa ammattitaudiksi, koska se mahdollisti yrityksen työsuojelulle tehokkaat toimenpiteet työperäisen infektion riskin minimoimiseksi. Se mahdollisti myös työntekijöiden tartuntaketjujen nopean seurannan ja diagnostiikan työterveyshuollon normaalina ydintoimintana tilanteessa, jossa julkisen sektorin resurssit olivat rajalliset. Suomessa on Oxfordin yliopiston tekemän selvityksen mukaan ollut vuonna 2020 Euroopan maista vähiten koronainfektioita suhteutettuna väkilukuun ja vähiten koronaan liittyviä kuolemia (5). Ilmeisesti mitään varsinaista ylikuolleisuutta ei vanhusväestössä ole todettu Suomessa vuonna 2020. Työterveydellä on ollut yhteistyössä hoiva-alan yritysten ja työsuojelun kanssa suora rooli hoiva-alan työntekijöiden infektioriskin pienentämisessä ja epäsuora rooli hoivakotien koronainfektioon liittyvien kuolemantapausten minimoinnissa. Koronan ongelma on ollut rokotussuojan puute (6). Nyt Suomessakin on käytössä jo kaksi eri korona-mRNA-rokotetta (7, 8), ja koska lisää on tulossa, voimme suhtautua optimistisesti tulevaisuuteen. Työntekijöitä on kuitenkin suojattava koronainfektiolta muilla keinoilla siihen saakka, että saamme kattavan rokotesuojan.