Ergonominen työvuorojärjestelmä
Työaikojen ergonomian kannalta termi vuorotyö voidaan ymmärtää laajasti: kiinteä, noin 8-tuntinen työvuorojärjestelmä, jossa pääosa työtunneista tehdään kello 08:n ja 17:n ulkopuolella. Vuorotyötä on esimerkiksi kaksivuorotyö, kolmivuorotyö ja säännöllinen ilta- tai yötyö. Työaikalaissa ja alakohtaisissa työehtosopimuksissa esiintyy erilaisia vuorotyön järjestelyihin liittyviä käsitteitä.
| Työaikamuoto työaikajärjestely, jossa muuttujina ovat vuorokautisten työvuorojen lukumäärä ja viikoittaisten työpäivien määrä |
| Työaikamalli samasta työaikamuodosta tehdyt vaihtoehtoiset esitykset |
| Työvuorojärjestelmä samassa työaikamuodossa työvuorojen ajankohdat tietyllä ajanjaksolla |
| Kolmivuorotyö työvuoroja järjestelmässä on kolme: aamu-, ilta- ja yövuoro eli A, I ja Y |
| Viisivuorojärjestelmä samaa työvuorojärjestelmää noudattavia henkilöryhmiä eli vuoroja on viisi eli A, B, C, D ja E (ks. esimerkit 5–7) |
| Nelivuorojärjestelmä samaa työvuorojärjestelmää noudattavia henkilöryhmiä eli vuoroja on neljä eli A, B, C ja D (ks. esimerkit 26–31) |
| Keskeytyvä vuorotyö vuorotyö viitenä tai kuutena päivänä viikossa, esim. ma–pe tai ma–la (ks. esimerkit 21–25) |
| Keskeytymätön vuorotyö vuorotyö seitsemänä päivänä viikossa (ma–su, ks. artikkeli «Keskeytymättömät järjestelmät»1) |
| Jaksotyö jaksotyössä enimmäistyöaika on rajoitettu käytössä olevaan kahden tai kolmen viikon jaksoon, työehtosopimuksella voidaan tasoittumisjakson pituus sopia enintään 52 viikoksi ja päivittäisen työajan pituutta rajoittavat vähimmäisleposäännökset (ks. artikkeli «Epäsäännölliset järjestelmät»2) |
Työvuorojärjestelmä voidaan suunnitella enemmän tai vähemmän säännölliseksi. Mitä säännöllisempi vuorojärjestelmä, sen ennakoitavampi se on, minkä katsotaan lisäävän työntekijän hyvinvointia sekä helpottavan vuorolistan suunnittelua. Vuorolistan säännöllisyys voi toteutua eri mittaisissa ajanjaksoissa (viikoittain, kuukausittain tai vuosittain). Varsinkin pitkäkestoisissa vuorolistoissa olisi hyvä jättää tilaa myös työntekijöiden yksilöllisille toiveille, jotka sovitaan erikseen.
Toinen tärkeä seikka on työn ja levon sopiva ajoittuminen. On erittäin tärkeää huolehtia riittävästä palautumisajasta päivittäisten sekä viikoittaisten työjaksojen välillä. Näin toimimalla on mahdollista estää pitkällä aikavälillä syntyvää kuormittuneisuutta.
Kolmas huomionarvoinen tekijä on viikonloppujen asema vuorojärjestelmässä, mikä on työnantajan kannalta taloudellinen kysymys. Työntekijälle viikonloppuvapailla on merkitystä myös sosiaalisen elämän kannalta.