Lisätietoa aiheesta

Tavallisten haittavaikutusten ja yksilöllisten riskien huomiointi ADHD:n lääkehoidossa

Lisätietoa aiheesta

19.5.2025

Anita Puustjärvi ja Hertta Ollikainen

ADHD-lääkkeet ovat suositelluilla annoksilla turvallisia, sillä haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja hyvin tunnettuja.
- Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta niille altistavat yksilölliset riskit on otettava huomioon (ks. näytönastekatsaukset Atomoksetiinin haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla «Adverse reactions of atomoxetine in short-term treatment in children and adolescents are common but usually mild.»A, Stimulanttien haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla «Metyylifenidaatin ja amfetamiinijohdosten haittavaikutukset ovat lasten ja nuorten ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa tavallisia mutta yleensä lieviä.»A ja ADHD-lääkkeiden vakavat kardiovaskulaariset haittavaikutukset «ADHD:n hoito atomoksetiinilla, guanfasiinilla, amfetamiinilla tai metyylifenidaatilla ei ilmeisesti lisää vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä.»B).
Tavallisimpia stimulanttien ja atomoksetiinin haittavaikutuksia ovat ruokahalun väheneminen, päänsärky, ruoansulatuskanavan oireet, käytösoireet, kuten ärtyisyys tai aggressiivisuus sekä univaikeudet. Myös ilottomuutta tai alakuloisuutta voi ilmetä.
Guanfasiinin haittavaikutuksina esiintyy uneliaisuutta, väsymystä ja vireystilan laskua sekä verenpaineen ja sykkeen laskua. Se voi myös lisätä ruokahalua ja aiheuttaa painon nousua.
Haittavaikutusten ilmetessä kokeillaan tavallisesti annoksen tai lääkkeen antoajan säätämistä, valmisteen vaihtoa vaikutusajan kannalta edullisempaan tai tarvittaessa vaihtoa lääkeaineeseen, jolla on erilainen haittavaikutusprofiili (esim. stimulantista guanfasiiniin).
- Myös pieni aloitusannos ja hidas annoksen suurentaminen sekä ruokailu lääkkeen annon yhteydessä voi vähentää aloitusvaiheen oireita (ks. lääkeselosteet).
- On kuitenkin huomattava, että liian pieni lääkeannos ei lievitä ADHD-oireita ja että annoksen suurentamisen nopeus on arvioitava lääkevasteen ja haittojen mukaisesti (stimulanttien annosta voi yleensä suurentaa noin 1 viikon välein).
Ruokahaluttomuutta ilmenee usein atomoksetiinilääkityksen alkuvaiheessa. Stimulanttilääkettä käytettäessä ruokahaluttomuus voi jatkua myös lääkettä pidempään käytettäessä, mutta se rajoittuu lääkkeen vaikutusaikaan. Ruokahaluttomuus on usein annossidonnainen haitta, mutta yksilöllisiä eroja on – joillekin haitta ilmenee jo pienillä annoksilla.
- Ruokahaluttomuudesta johtuvaa painon laskua voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota ruokailuajankohtiin sekä huolehtimalla ruokailujen säännöllisyydestä sekä ruokamäärien riittävyydestä (lapsilla myös koulupäivän aikana).
- Joskus haittavaikutusta voi helpottaa vaihtamalla stimulanttilääkkeen lyhytvaikutteisempaan valmisteeseen.
- Ravitsemusterapeutin ohjauksesta voi olla apua energiamäärältään riittävän ja tasapainoisen ruokavalion löytämisessä
- Joissakin tilanteissa voidaan käyttää lisäravinteita.
Lasten painon ja pituuden kehitys voi etenkin hoidon alkuvaiheessa joskus hidastua. Yleensä tämä liittyy ruokahalun heikkenemiseen ja korjautuu vähitellen. On edelleen epäselvää, voiko stimulanttilääkitys hidastaa pituuskasvua myös muulla mekanismilla.
- ADHD-diagnoosin saaneilla pojilla, jotka eivät ole saaneet lääkehoitoa, lapsuusiän pituuskasvu on lisääntynyt ja murrosiän kasvupyrähdys aikaistunut keskimäärin 5 kuukautta «Hanć T, Cieślik J. Growth in stimulant-naive children with attention-deficit/hyperactivity disorder using cross-sectional and longitudinal approaches. Pediatrics 2008;121(4):e967-74 »1. ADHD-diagnoosin saaneiden tyttöjen ja poikien keskipaino (BMI) näyttää olevan suurempi kuin heidän terveillä ikätovereillaan «Hubel R, Jass J, Marcus A, ym. Overweight and basal metabolic rate in boys with attention-deficit/hyperactivity disorder. Eat Weight Disord 2006;11(3):139-46 »2.
- Lääkityksen lopettamisen jälkeen joissakin seuranta-aineistoissa on havaittu kiinniottokasvua.
- ADHD-diagnoosin saaneet nuoret näyttävät ryhmätasolla saavuttavan odotuspituutensa lääkityksestä (metyylifenidaatti, atomoksetiini) huolimatta «Faraone SV, Biederman J, Morley CP, ym. Effect of stimulants on height and weight: a review of the literature. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47(9):994-1009 »3, «Hutt Vater C, Biederman J, DiSalvo M, ym. Growth Trajectories in Stimulant Treated Children and Adolescents: A Qualitative Review of the Literature from Comprehensive Datasets and Registries. J Child »4.
- ADHD-lääkkeiden vaikutusta kasvuun pidetään useimmille lapsille kliinisesti merkityksettömänä.
- Kasvunopeutta on kuitenkin seurattava säännöllisesti lääkityksen aikana (painon ja pituuden mittaus ja kasvukäyrät). Erityisen tärkeää se on pikkulapsilla, pienikasvuisilla, suurten lääkeannosten käytön aikana ja sellaisilla potilailla, joilla on jokin muu kasvuun vaikuttava tekijä, kuten kortisonilääkitys.
ADHD-lääkkeiden käytön aikana voi esiintyä univaikeuksia.
- Stimulanttilääkitys voi pidentää nukahtamiseen kuluvaa aikaa, heikentää unen tehokkuutta ja lyhentää uniaikaa «Kidwell KM, Van Dyk TR, Lundahl A, ym. Stimulant Medications and Sleep for Youth With ADHD: A Meta-analysis. Pediatrics 2015;136(6):1144-53 »5. Vaikutus uneen vähenee lääkettä pidempään käytettäessä.
  - Nukahtamiseen kuluvaan aikaan vaikuttaa myös se, kuinka monta kertaa päivässä stimulanttilääkettä otetaan ja kuinka pitkävaikutteisesta valmisteesta on kyse.
  - Joillakin potilailla lääkkeen vaikutusajan päättymiseen liittyvä ylivilkkauden ja vireystilan säätelyvaikeuksien hetkellinen lisääntyminen voi vaikeuttaa nukahtamista.
  - Tarvittaessa voidaan aikaistaa lääkkeen ottoaikaa, pienentää lääkeannosta, vaihtaa lyhytvaikutteisempaan valmisteeseen tai kokeilla melatoniinilääkitystä «Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM, ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45(5):512-519 »6, «Barrett JR, Tracy DK, Giaroli G. To sleep or not to sleep: a systematic review of the literature of pharmacological treatments of insomnia in children and adolescents with attention-deficit/hyperactiv»7.
- Guanfasiini voi aiheuttaa uneliaisuutta ja väsymystä etenkin hoidon ensimmäisten viikkojen aikana. Kliinisen kokemuksen mukaan se voi myös vaikuttaa unen laatuun ja lisätä yöaikaista heräilyä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.
- Lasten ja nuorten unen arvioinnin tulisi olla rutiinimainen osa lääkkeen haittavaikutusten seurantaa.
  - Stimulanttilääkitystä saavat ja muut ADHD-oireiset lapset tai nuoret, joiden unensaanti on viivästynyt, hyötyvät usein unenhuollon parantamisesta, kuten säännöllisestä unirytmistä «Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM, ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45(5):512-519 »6, «Paavonen J, Sarvasmaa AS. Unihäiriöt. Kirjassa Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria. Duodecim 2025:441-463»8.
  - Guanfasiinin mahdollisesti aiheuttama uneliaisuus on otettava huomioon hoidon seurannassa. Usein lääke alkuvaiheessa annostellaankin iltaisin.
- Aikuisilla ADHD-potilailla tehdyssä kontrolloidussa unipolygrafiatutkimuksessa metyylifenidaattilääkitys paransi sekä objektiivista unen tehokkuutta että subjektiivista kokemusta unen virkistävyydestä «Sobanski E, Schredl M, Kettler N, ym. Sleep in adults with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) before and during treatment with methylphenidate: a controlled polysomnographic study. Sleep »9. Osalla aikuisista unen laatu voi siis parantua metyylifenidaattihoidon myötä, mutta nukahtamisvaikeus on myös stimulanttilääkityksen yleinen haitta.
- Ks. myös lisätietoa Univaikeudet ja ADHD «Unihäiriöt ja ADHD»1.
Kardiovaskulaariset riskitekijät on selvittävä ennen ADHD-lääkityksen aloittamista «Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with ADHD--how to proceed safely. J Fam Pract 2014;63(2):E1-5 »10.
- Lievä pulssin nopeutuminen ja verenpaineen kohoaminen ovat stimulantti- ja atomoksetiinihoidon aikana tavallisia «Samuels JA, Franco K, Wan F, ym. Effect of stimulants on 24-h ambulatory blood pressure in children with ADHD: a double-blind, randomized, cross-over trial. Pediatr Nephrol 2006;21(1):92-5 »11.
- Muutoksilla ei yleensä ole merkitystä sydän- ja verenkiertoelimiltään terveiden lasten ja nuorten hoidossa. Sydänsairaille tai aikuisille, joilla on muita sydän- ja verenkiertoelimistön riskitekijöitä, nämä voivat aiheuttaa kuitenkin riskin, kuten muutkin pulssia ja verenpainetta nostavat lääkkeet (esim. avaavat astmalääkkeet).
  - Jos potilaalla on tai epäillään olevan sydämen rakennevika, johtumishäiriö, oireinen sydänsairaus tai kohtalainen tai vaikea hypertensio, tarvitaan kardiologin konsultaatio ennen stimulantti-, atomoksetiini- tai guanfasiinihoidon aloittamista «Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with ADHD--how to proceed safely. J Fam Pract 2014;63(2):E1-5 »10.
  - Syketaajuutta ja verenpainetta tulee seurata säännöllisesti hoidon aikana.
- Kardiovaskulaariset haittatapahtumat ovat harvinaisia
  - Suuressa AHRQ:n (The Agency for Healthcare Research and Quality) aineistossa, jossa tarkasteltiin takautuvasti lähes 400 000:ta ADHD-lääkehoitovuotta, ei todettu lääkityksen aikana tai lääkitystä käyttäneillä 2–24-vuotiailla vakavan kardiovaskulaarisen haittatapahtuman riskin lisääntymistä (RR 0,75; 95 % luottamusväli 0,31–1,85) «Cooper WO, Habel LA, Sox CM, ym. ADHD drugs and serious cardiovascular events in children and young adults. N Engl J Med 2011;365(20):1896-904 »12.
  - Saman tutkimusryhmän 25–64-vuotiaita koskevassa takautuvassa, rekisteripohjaisessa tutkimuksessa aineisto koostui yli 800 000 henkilövuodesta. Päätetapahtumana oli vakava sydän- ja verisuonitapahtuma: sydäninfarkti, sydänperäinen äkkikuolema tai aivoinfarkti. Vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien monimuuttujavakioitu ilmaantuvuussuhde (rate ratio, RR) ADHD-lääkkeitä käyttävillä oli 0,83 (95 % luottamusväli 0,72–0,96) eli merkitsevästi pienempi kuin verrokeilla, mikä todennäköisesti liittyi siihen, että ADHD-lääkkeitä käyttävät potilaat olivat keskimäärin terveempiä «Habel LA, Cooper WO, Sox CM, ym. ADHD medications and risk of serious cardiovascular events in young and middle-aged adults. JAMA 2011;306(24):2673-83 »13.
  - Populaatiopohjaisessa tutkimuksessa (2 321 311 seurantavuotta) 66:lla kardiovaskulaaritapahtuman vuoksi hoitoon hakeutuneella 3–18-vuotiaalla ADHD-lääkitys ei lisännyt riskiä tapahtumaan (RR 0,62; 95 % luottamusväli 0,27–1,44) «Winterstein AG, Gerhard T, Kubilis P, ym. Cardiovascular safety of central nervous system stimulants in children and adolescents: population based cohort study. BMJ 2012;345():e4627 »14.
- Pidempi ADHD-lääkityksen kesto voi olla yhteydessä kohonneeseen kardiovaskulaarisairastavuuteen verrattuna lääkkeettömyyteen.
  - Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Zhang L, Li L, Andell P, ym. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder Medications and Long-Term Risk of Cardiovascular Diseases. JAMA Psychiatry 2024;81(2):178-187 »15 potilasrekisterin ja lääkerekisterin avulla ADHD-diagnoosin ja/tai ADHD:n lääkehoidon saaneiden 6–64-vuotiaiden riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tutkittiin yhteensä 14 vuoden ajan 1.1.2007–31.12.2020. Mediaaniaika oli 4,1 vuotta. Yhteensä tutkimuksessa oli 278 027 osallistujaa. Jokaiselle kardiovaskulaaritautiin sairastuneelle valittiin viisi iän, sukupuolen ja ajankohdan mukaan kaltaistettua verrokkipotilasta.
  - Seurannan aikana jokainen ADHD-lääkekäyttövuosi lisäsi riskiä sairastua kardiovaskulaaritautiin 4 % siten, että suurin lisäys riskiin on kolmen ensimmäisen vuoden aikana CVD (AOR 1,04; 95 % luottamusväli 1,03–1,05). Vastaavasti lisäys oli 8 % ensimmäisten kolmen vuoden aikana (AOR 1,08; 95 % luottamusväli 1,04–1,11).
  - Yli 3 vuotta kestävän ADHD-lääkehoidon todettiin olevan yhteydessä hypertensioon ja arterioskleroosiin, mutta ei muihin kardiovaskulaarisairauksiin (rytmihäiriösairauksiin, sepelvaltimotautiin, sydämen vajaatoimintaan, veritulppataipumukseen tai aivovaltimotautiin).
  - Tutkimuksessa havaittiin, että kardiovaskulaarisairauksien riskin vuosittainen lisääntyminen liittyi tiettyihin keskimääräisiin lääkeannoksiin ja oli tilastollisesti merkittävä, kun keskimääräinen DDD (defined daily dose) oli vähintään 1,5. Metyylifenidaatin ja lisdeksamfetamiinin kohdalla tämä tarkoittaa 45 mg:aa päivässä, amfetamiinijohdannaisten kohdalla 22,5 mg:aa päivässä ja atomoksetiinin kohdalla 120 mg:aa päivässä.
  - Tutkimuksessa elämäntapatekijöiden osuutta ei pystytty sulkemaan pois, esimerkiksi tupakoinnista ei ollut tietoa.
- Guanfasiini laskee verenpainetta ja pulssia sekä vaikuttaa sydämen johtumisaikaan. Guanfasiinin äkillinen lopettaminen 3 mg:n annoksesta tai tätä suuremmasta annoksesta voi aiheuttaa äkillistä verenpaineen kohoamista.
  - Hyvin harvinaisena haittavaikutuksena siihen voi liittyä enkefalopatiaa. Tästä syystä lääkkeen lopettaminen on aina toteutettava suunnitellusti.
  - Kun hoito lopetetaan, annosta saa pienentää enintään 1 mg:n verran 3–7 päivän välein ja verenpainetta ja sykettä tulee seurata mahdollisten haittavaikutusten, erityisesti verenpaineen kohoamisen ja sykkeen tihentymisen riskin minimoimiseksi.
ADHD:n kanssa esiintyy usein tic-oireita. ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät näytä aiheuttavan tai pahentavan tic-häiriöitä tyypillisesti kehittyneillä lapsilla.
- Stimulanttilääkehoidon vaikutusta tic-oireiden ilmaantuvuuteen tai pahenemiseen lapsilla arvioineessa meta-analyysissa (2 385 lasta) «Cohen SC, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E, ym. Meta-Analysis: Risk of Tics Associated With Psychostimulant Use in Randomized, Placebo-Controlled Trials. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54(9):728»16 stimulanttilääke ei lisännyt uusien tic-oireiden ilmaantumista eikä pahentanut tic-oireita lumelääkettä enempää.
- Tic-oireita ilmaantui tai jo esiintyvät tic-oireet pahenivat 5,7 %:lla psykostimulantilla hoidetuista ja 6,5 %:lla lumelääkettä saaneista. Riskisuhde tic-oireiden ilmaantumiselle tai pahenemiselle oli 0,99 (95 % luottamusväli 0,78–1,27, z = -0,05, p = 0,962). Riskisuhteeseen eivät vaikuttaneet lääkkeen annos, hoidon kesto, lapsen ikä eikä se, mikä stimulanttilääke oli kyseessä.
- Psykostimulantit voivat voimistaa tic-oireita, mutta näin käy tutkimusten mukaan harvoin, eivätkä tic-oireet tai Touretten oireyhtymä ole psykostimulanttien käytön vasta-aihe «Roessner V, Eichele H, Stern JS, ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome and other tic disorders-version 2.0. Part III: pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2022;31(3»17, «Osland ST, Steeves TD, Pringsheim T. Pharmacological treatment for attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in children with comorbid tic disorders. Cochrane Database Syst Rev 2018;6(6):CD00799»18.Guanfasiinia käytetään myös tic-oireiden ja Touretten syndrooman hoidossa «Roessner V, Eichele H, Stern JS, ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome and other tic disorders-version 2.0. Part III: pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2022;31(3»17, «Osland ST, Steeves TD, Pringsheim T. Pharmacological treatment for attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in children with comorbid tic disorders. Cochrane Database Syst Rev 2018;6(6):CD00799»18, «Whittington C, Pennant M, Kendall T, ym. Practitioner Review: Treatments for Tourette syndrome in children and young people - a systematic review. J Child Psychol Psychiatry 2016;57(9):988-1004 »19.
Psyykkiset haittavaikutukset ovat mahdollisia ADHD-lääkityksen aikana. Haittavaikutusten ilmenemistä tulee seurata ja lääkitys tulee keskeyttää, jos käyttäytyminen muuttuu odottamattomalla tavalla hoidon aikana.
- Atomoksetiini saattaa lisätä lasten itsetuhoisuuden ja aggressiivisuuden riskiä «Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA, ym. Hallucinations and other psychotic symptoms associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children. Pediatrics 2009;123(2):611-6»20. Myös guanfasiinin haittavaikutuksena mainitaan itsetuhoisuuden riski (ks. Fimea lääketietokanta «https://fimea.fi/laakehaut_ja_luettelot/laakehaku»1).
- Stimulanttien harvinaisena haittavaikutuksena voi ilmetä esimerkiksi näkö- tai tuntohallusinaatioita «Man KK, Coghill D, Chan EW, ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry 2016;6(11):e956 »21, «Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163(7):1149-52 »22, mutta yli 20 000:n metyylifenidaattihoitoa käyttäneen lapsen ja nuoren aineistossa lääkehoito ei lisännyt psykoottisten häiriöiden riskiä.
- Lapsuusiän ADHD:llä näyttää olevan yhteys psykoosiriskiin ja lääkehoidolla psykoosioireisiin «Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM, ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45(5):512-519 »6, «Sobanski E, Schredl M, Kettler N, ym. Sleep in adults with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) before and during treatment with methylphenidate: a controlled polysomnographic study. Sleep »9, «Björkenstam E, Pierce M, Björkenstam C, ym. Attention Deficit/Hyperactivity Disorder and risk for non-affective psychotic disorder: The role of ADHD medication and comorbidity, and sibling comparison.»23. Pitkäaikaisissa rekisteriseurantatutkimuksissa psykoosiin sairastumisen riski ei kuitenkaan näytä suurenevan lääkkeen aloituksen tai käytön aikana «Man KK, Coghill D, Chan EW, ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry 2016;6(11):e956 »21, «Shyu YC, Yuan SS, Lee SY, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder, methylphenidate use and the risk of developing schizophrenia spectrum disorders: A nationwide population-based study in Taiwan. »24, «Hollis C, Chen Q, Chang Z, ym. Methylphenidate and the risk of psychosis in adolescents and young adults: a population-based cohort study. Lancet Psychiatry 2019;6(8):651-658 »25.
- Aiempi psykoosisairaus ei näyttänyt lisäävän lääkehoitoon liittyvää riskiä «Hollis C, Chen Q, Chang Z, ym. Methylphenidate and the risk of psychosis in adolescents and young adults: a population-based cohort study. Lancet Psychiatry 2019;6(8):651-658 »25.
- Stimulantista johtuvat psyykkiset oireet häviävät todennäköisesti nopeasti (24 h – 2 viikkoa), kun lääkkeen käyttö lopetetaan «Man KK, Coghill D, Chan EW, ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry 2016;6(11):e956 »21.
ADHD:n lääkehoito on osoitettu epilepsiaa sairastavilla turvalliseksi tavanomaisilla ADHD:n hoitoon käytetyillä annoksilla «Brikell I, Chen Q, Kuja-Halkola R, ym. Medication treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder and the risk of acute seizures in individuals with epilepsy. Epilepsia 2019;60(2):284-293 »26, «Wiggs KK, Chang Z, Quinn PD, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder medication and seizures. Neurology 2018;90(13):e1104-e1110 »27, «Ono KE, Bearden DJ, Lee SM, ym. Interventions for ADHD in children & adolescents with epilepsy: A review and decision tree to guide clinicians. Epilepsy Behav 2022;135():108872 »28. Isoissa aineistoissa sen ei ole osoitettu lisäävän kohtausten määrää «Brikell I, Chen Q, Kuja-Halkola R, ym. Medication treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder and the risk of acute seizures in individuals with epilepsy. Epilepsia 2019;60(2):284-293 »26, «Wiggs KK, Chang Z, Quinn PD, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder medication and seizures. Neurology 2018;90(13):e1104-e1110 »27.
- Stimulantit, atomoksetiini tai guanfasiini eivät tutkimustiedon perusteella lisää kohtausriskiä «Brikell I, Chen Q, Kuja-Halkola R, ym. Medication treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder and the risk of acute seizures in individuals with epilepsy. Epilepsia 2019;60(2):284-293 »26, «Wiggs KK, Chang Z, Quinn PD, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder medication and seizures. Neurology 2018;90(13):e1104-e1110 »27, «Ono KE, Bearden DJ, Lee SM, ym. Interventions for ADHD in children & adolescents with epilepsy: A review and decision tree to guide clinicians. Epilepsy Behav 2022;135():108872 »28, «Socanski D, Aurlien D, Herigstad A, ym. Attention deficit/hyperactivity disorder and interictal epileptiform discharges: it is safe to use methylphenidate? Seizure 2015;25():80-3 »29.
- Varovaisuutta on kuitenkin syytä noudattaa, jos potilaalla on kohtausalttiutta (ks. lisätietoa Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena «Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena ja erotusdiagnostiikassa»2 ja ADHD-oireiden hoito epilepsiaa sairastavalla lapsella «Epilepsiaa sairastavan lapsen ADHD-oireiden hoito»3).
  - Harvinaisena ilmiönä on raportoitu kohtausten määrän lisääntymistä ADHD-lääkehoidon aikana osin liittyen tavallista isompiin ADHD-lääkeannoksiin tai vaikeahoitoiseen epilepsiaan «Ono KE, Bearden DJ, Lee SM, ym. Interventions for ADHD in children & adolescents with epilepsy: A review and decision tree to guide clinicians. Epilepsy Behav 2022;135():108872 »28.
  - Lapsen epilepsiaa hoitavan tahon tulee olla tietoinen ADHD-lääkityksestä ja siinä tehdyistä muutoksista ja arvioida kokonaisuutena tilannetta, jos kohtaustilanne huononee.
Atomoksetiinihoidon aikana voi esiintyä hyvin harvinaisena haittavaikutuksena maksan toiminnan häiriintymistä. Tällöin lääkitys on lopetettava.
Stimulanttilääkkeiden vaikutuksesta luun tiheyteen on ristiriitaista tutkimustietoa «Burns C, Michelogiannakis D, Ahmed ZU, ym. Influence of psychostimulants on bone mineral density and content among children with attention deficit hyperactivity disorder. A systematic review. Bone 202»30, osassa tutkimuksista se näyttää liittyvän huonompaan luun mineraalitiheyteen.

Kirjallisuutta

Hanć T, Cieślik J. Growth in stimulant-naive children with attention-deficit/hyperactivity disorder using cross-sectional and longitudinal approaches. Pediatrics 2008;121(4):e967-74 «PMID: 18381524»PubMed
Hubel R, Jass J, Marcus A, ym. Overweight and basal metabolic rate in boys with attention-deficit/hyperactivity disorder. Eat Weight Disord 2006;11(3):139-46 «PMID: 17075241»PubMed
Faraone SV, Biederman J, Morley CP, ym. Effect of stimulants on height and weight: a review of the literature. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47(9):994-1009 «PMID: 18580502»PubMed
Hutt Vater C, Biederman J, DiSalvo M, ym. Growth Trajectories in Stimulant Treated Children and Adolescents: A Qualitative Review of the Literature from Comprehensive Datasets and Registries. J Child Adolesc Psychopharmacol 2023;33(9):344-355 «PMID: 37966364»PubMed
Kidwell KM, Van Dyk TR, Lundahl A, ym. Stimulant Medications and Sleep for Youth With ADHD: A Meta-analysis. Pediatrics 2015;136(6):1144-53 «PMID: 26598454»PubMed
Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM, ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45(5):512-519 «PMID: 16670647»PubMed
Barrett JR, Tracy DK, Giaroli G. To sleep or not to sleep: a systematic review of the literature of pharmacological treatments of insomnia in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2013;23(10):640-7 «PMID: 24261659»PubMed
Paavonen J, Sarvasmaa AS. Unihäiriöt. Kirjassa Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria. Duodecim 2025:441-463
Sobanski E, Schredl M, Kettler N, ym. Sleep in adults with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) before and during treatment with methylphenidate: a controlled polysomnographic study. Sleep 2008;31(3):375-81 «PMID: 18363314»PubMed
Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with ADHD--how to proceed safely. J Fam Pract 2014;63(2):E1-5 «PMID: 24527478»PubMed
Samuels JA, Franco K, Wan F, ym. Effect of stimulants on 24-h ambulatory blood pressure in children with ADHD: a double-blind, randomized, cross-over trial. Pediatr Nephrol 2006;21(1):92-5 «PMID: 16254730»PubMed
Cooper WO, Habel LA, Sox CM, ym. ADHD drugs and serious cardiovascular events in children and young adults. N Engl J Med 2011;365(20):1896-904 «PMID: 22043968»PubMed
Habel LA, Cooper WO, Sox CM, ym. ADHD medications and risk of serious cardiovascular events in young and middle-aged adults. JAMA 2011;306(24):2673-83 «PMID: 22161946»PubMed
Winterstein AG, Gerhard T, Kubilis P, ym. Cardiovascular safety of central nervous system stimulants in children and adolescents: population based cohort study. BMJ 2012;345():e4627 «PMID: 22809800»PubMed
Zhang L, Li L, Andell P, ym. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder Medications and Long-Term Risk of Cardiovascular Diseases. JAMA Psychiatry 2024;81(2):178-187 «PMID: 37991787»PubMed
Cohen SC, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E, ym. Meta-Analysis: Risk of Tics Associated With Psychostimulant Use in Randomized, Placebo-Controlled Trials. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54(9):728-36 «PMID: 26299294»PubMed
Roessner V, Eichele H, Stern JS, ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome and other tic disorders-version 2.0. Part III: pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2022;31(3):425-441 «PMID: 34757514»PubMed
Osland ST, Steeves TD, Pringsheim T. Pharmacological treatment for attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in children with comorbid tic disorders. Cochrane Database Syst Rev 2018;6(6):CD007990 «PMID: 29944175»PubMed
Whittington C, Pennant M, Kendall T, ym. Practitioner Review: Treatments for Tourette syndrome in children and young people - a systematic review. J Child Psychol Psychiatry 2016;57(9):988-1004 «PMID: 27132945»PubMed
Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA, ym. Hallucinations and other psychotic symptoms associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children. Pediatrics 2009;123(2):611-6 «PMID: 19171629»PubMed
Man KK, Coghill D, Chan EW, ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry 2016;6(11):e956 «PMID: 27845780»PubMed
Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163(7):1149-52 «PMID: 16816217»PubMed
Björkenstam E, Pierce M, Björkenstam C, ym. Attention Deficit/Hyperactivity Disorder and risk for non-affective psychotic disorder: The role of ADHD medication and comorbidity, and sibling comparison. Schizophr Res 2020;218():124-130 «PMID: 32001080»PubMed
Shyu YC, Yuan SS, Lee SY, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder, methylphenidate use and the risk of developing schizophrenia spectrum disorders: A nationwide population-based study in Taiwan. Schizophr Res 2015;168(1-2):161-7 «PMID: 26363968»PubMed
Hollis C, Chen Q, Chang Z, ym. Methylphenidate and the risk of psychosis in adolescents and young adults: a population-based cohort study. Lancet Psychiatry 2019;6(8):651-658 «PMID: 31221557»PubMed
Brikell I, Chen Q, Kuja-Halkola R, ym. Medication treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder and the risk of acute seizures in individuals with epilepsy. Epilepsia 2019;60(2):284-293 «PMID: 30682219»PubMed
Wiggs KK, Chang Z, Quinn PD, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder medication and seizures. Neurology 2018;90(13):e1104-e1110 «PMID: 29476037»PubMed
Ono KE, Bearden DJ, Lee SM, ym. Interventions for ADHD in children & adolescents with epilepsy: A review and decision tree to guide clinicians. Epilepsy Behav 2022;135():108872 «PMID: 36037580»PubMed
Socanski D, Aurlien D, Herigstad A, ym. Attention deficit/hyperactivity disorder and interictal epileptiform discharges: it is safe to use methylphenidate? Seizure 2015;25():80-3 «PMID: 25645642»PubMed
Burns C, Michelogiannakis D, Ahmed ZU, ym. Influence of psychostimulants on bone mineral density and content among children with attention deficit hyperactivity disorder. A systematic review. Bone 2024;179():116982 «PMID: 38006907»PubMed